perjantai 30. elokuuta 2013

maanantai 26. elokuuta 2013

Darrapäivän perhot

Kirjoittanut Pieta - Eilen tuli vietettyä rauhallista vähän darraista päivää kotona. Ulkona olis ollu hieno sää, mut ulosmeno ei oikein napannut. Sispä sidontakamat pöydälle ja hommiin. Perhorasiaan täytettä.


Tehdään välillä Juuson kanssa niin, että Juuso kertoo mulle jonkun mallin ja mä yritän toteuttaa sen. Välillä hyvällä menestyksellä, välillä vähän huonommalla. Tätä siis sillon kun Juuso on veke himasta. Sidoin ensimmäisen perhoni viime vuonna. Sen jälkeen oon sitonut muutamia, mut en kovin paljoo.

Mulla ei oo vielä hirveesti käryä esimerkiks oikeista mittasuhteita, varsinkaan jos yritän kattoa netistä mallia. Samoin värien käyttöä täytyy hioa. Väriasiat on kyllä ihan tuttuja, onhan mulla kuva-artesaanin/graafisen suunnittelijan koulutus ja teen niitä hommia, mutta väriopit perhoissa on vähän eri.




Kun oon tehny perhon valmiiks, otan siitä kuvan luurilla ja lähetän Juusolle arvioitavaks. Juuso kertoo tuomion ja jos on jotain parannettavaa. Kaksi alinta kuvaa on mulle ihan uusia juttuja, joihin Juuso yritti antaa reseptin. Ihan ok siihen nähden, että mulla ei ollu oikeestaan mitään hajua mitä edes yritän tehdä. :D

Tein niitä oikeesti kolme, mutta ekasta tuli niin ruma että en kehannu ottaa lähikuvaa. Se kuitenkin näkyy alemmassa kuvassa. Siivestä tuli ihan liian pitkä, kun ei tajunnu millanen sen piti olla. Tän viikon perhosaldo:


Musta on kivaa, että pääsee käyttämään omia perhoja. Putkiperhoja on mun mielestä kiva sitoa. Oon tehny kyllä koukkuihinkin, niistä varmaan lisää jossain vaiheessa. Omaa kehitystä on hauska seurata. Niinkun aikasemmassa viimevuoden VKK postauksessa kerroin, olin ihan fiilareissa kahdesta ekasta putkiperhosta jonka tein. Kyllä siitä nyt pikkasen ollaan menty eteenpäin. Nääkin naurattaa varmaan vähän ajan päästä...

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Kymijoen reissu

Kirjoittanut Pieta - Pari viikkoa sitten oltiin Kymillä. Lähdettiin kohti Kotkaa perjantaina kun mä pääsin duunista ja Juuso intistä. Meil oli Juuson faijan pikkubussi lainassa. Mestoille ajoi parisen tuntia. Ostettiin luvat (24h) jo illalla, vaikka pääajatuksena oli kalastaa vasta seuraavana päivänä. Käytiin illallakin vähän heittelemässä. Pimee tuli tosi nopeesti. Siikakoskella oli nättiä, niin kauan ku näki jotain.


Nopee heittely venyi kuitenkin jonnekkin reiluun yhteen. Aamulla oli vähän höpsäkkä fiilis, ku herättiin kuuden maissa. Nukuttiin autossa, jossa oli ihan hyvä nukkuu. Ei tarvinnu edes makuupussia vielä, kun yöt ei ollu niin kylmiä. Moni muukin vietti yönsä autossa. Aamulla vaan huomasi, että muutkin kömpii autoista ulos.


Mentiin ekas tsekkaa Ruhavuolle. Mua vähän pelotti se mesta, kun siellä on yleensä aika paljon porukkaa ja kalastus tapahtuu "jonottamalla". Kalastaessa liikutaan pikkuhiljaa koskea alaspäin ja siten tulee aina tilaa muille. Siks mua pelotti se, kun en oo vielä mikään hyvä ja siinä piti pärjää omillaan. Tää oli ensimmäinen herta kun oltiin liikenteessä kakskätisten vapojen kanssa. Hermohan siinä pikkusen meni mut mieltä paransi upeesti loikkivat isot lohet. Ihan törkeen kokosiä möhkäleitä osa!

Mentiin Ruha kerran läpi ja siirryttiin Siikakoskelle. Siellä oli aika paljon possee, kun sinä päivänä oli joku Kymijoki päivä ja Siikakoskella ilmainen kalastus. Mekin alkuun mietittiin, et ei oltais ostettu lupia, mut kun haluttii kalastaa myös edellisenä iltana, hankittiin luvat.





Vähän ennen puolta päivää pidettiin taukoa, kun iski nälkä. Ei oltu aamulla syöty mitään, koska ylös, ulos ja koskelle. Lähettiin ettii ruokaa. Mentiin Korkeakosken kalastuskievariin. Siellä oli hetken päästä alkamassa viikonloppulounas. Listalla oli lohikeittoa hintaan 5e. Sisälsi keiton, leivän, veden/mehun sekä kahvin. Sitä venailessa käytiin kurkkaamassa Korkeakosken meininkiä.







Syömisen jälkeen tultiin takas Ruhalle. Nyt mulla meni totaalisesti hermo, kun en saanut siimaa lentää kunnolla. Yritin kuitenkin jotenkin pysyy jengin messissä. Porukkaakin oli tullu vähän enemmän, joka lisäs suorituspaineita. Sain ekaa pällistelyä/kommentointia siitä, kun oon muija ja perhovapa kädessä. Rannalla vuoroaan odottavat miekkoset katteli jonkun aikaa mun räpellystä ja jossain vaiheessa sain pari herrasmiestä opettamaan miten homma toimii. Sain ihan kirjaimellisesti kädestäpitäen opetusta ja ne jäbät oli siinä niin kauan, että mulla alkaa sujua. Ruhalta ei oo pahemmin kuvia, kun aika meni opetteluun.



Aika paljon sitä opetusta tuli ja sit yhtäkkiä koin varmaan jonkun valaistumisen ja heitot alkoi sujua! Juuso kerto, että noissa perhokalastuspiireissä on usein just tollasta, että alottelijota yritetään jeesata. Mulla tais vielä vähän vaikuttaa, se että olin oudompi ilmestys sillä koskella. Lopulta ne meikkoset antoikin kehuja ja ihmetteli, kuinka nopeesti ne heitot sit lopulta alkoikaan sujua. Voittajafiilis. Suuret kiitokset vaan opettajille! Vaikka Juusonkin opetus on jotain hyvää tehnyt niin ehkä mä tarttin, että joku ulkopuolinen oli jeesaamassa.

Mun oli pakko lopettaa kesken viimeinen lasku, kun hyvä että vapa pysyi enää edes kädessä. :D Juuso jatkoi loppuun asti ja mä seurailin rannalta. Luvat olis jatkunu vielä pitkälle iltaan, mut kroppa alkoi olla jo niin väsyny menneestä päivästä, että kuuden jälkeen alettiin pakkailee kamoja ja tekee lähtöä. 


Illalla uni tuli aika nopeesti. Mä näin unta heittämisestä ja niistä törkeen kokosista lohista. Ne oli vaan jotain niin siistii kun ne kävi pinnalla kääntymässä. Suunnitteilla olis uus reissu Kymille ens viikonloppuna, jos vaan saadaa taas auto lainaan ja sitä rataa. Ollaan pari kertaa käyty treenaamassa ja mä ootan sormet syyhyten, että pääsis tosihommiin taas harjottelemaan lisää. Noilla kakskätisillä kalastaminen on vaan niiiiin paljon siistimpää kun pienemmillä vavoilla ronkkiminen. On sekin kivaa, mut toi on vaan siistimpää. Seuraavaa reissua odotellessaaaaaaa!

lauantai 24. elokuuta 2013

Heinäkuun VKK

Kirjoittanut Pieta - Vielä olis muutamat menneet reissut ja sit ollaan ajantasalla! Käytiin myös heinäkuussa VKK:lla. Luvat alkoi kuudelta illalla. Sää oli mukavan vilponen, mut auringon paistaessa aika kuuma, ei kuitenkaan tullu liian kuuma, vaikka oli kahlausvermeet päällä. Aurinko paistoi pitkälle iltaan asti.





Juusolla oli mielessä mertsarit mut haaveeksi jäi. Yhden jäbä bongas kun se kävi pinnassa kääntymässä. Mulla meni taas skidisti raivareitten puolelle... Oli vähän isommat kamat käytössä kun edellisillä kerroilla, joten eihän siitä oikein mitään sit tullu ja hermo meni. Vähän ennen lupien loppumista sain yhden aika ison ahvenen. Koskilla oon välillä kun pikkulapsi, joka opettelee ajamaan ekaa kertaa fillarilla ilman apupyöriä. :D Tahto olis kova ostata, mut sit välillä iskee hirvee itseluottamuksen puute eikä mikään onnistu. Oli nyt ehkä vähän hassu vartaus, mut niin. Sit viel vieressä huitoo monta vuotta harrastanut jäbä, joka saa homman näyttämään helpolta.

Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa......

perjantai 23. elokuuta 2013

Vantaankoski kesäkuussa

Kirjoittanut Pieta - Kesäkuun alkupuolella oltiin ekaa kertaa yhessä lähimestoilla eli Vantaankoskella. Juuso on kolunnu Vanttista vuosien ajan, mut mulle kerta oli eka. No yllättävää sisänsä, kun ei tota perhokalastustaustaa oo vielä paljonkaan takana. On tuolla koskella muuten tullu hengailtuu. Oltiin mestoilla jo aamulla.


Sää oli vähän pilvinen, mut eipä se haitannu. Ehkä parempi vaan. Miinusta säähän teki tuuli, jota olis voinu olla vähemmän. Tuntui että se vaan yltyi kokoajan. Oli vähän vaikee heittää. Ainakin mun.




Jossain vaiheessa iski karmee nälkä! Onneks Juuson äippä asuu ihan vieressä ja päästiin sinne syömään. Ruokatauon jälkeen sääkin oli kirkastunu. Käytiin lähikaupasta hakemassa vähän jälkkäriä koskelle...


Haha, oli pikkusen vaikee välillä hyppii keskellä koskee toisessa kädessä vapa ja toisessa tölkki. :D



Siispä väliin täytyi ottaa juomanmittainen tauko.


Oltiin koskella iltaan asti. Vantaankosken luvat kestää 24h. Oltais voitu olla kauemminki, mut alko tulla väsy ja nälkä uudesteen. Poljettiin takas himaan. Tällä kertaa ei ollu mitään kunnon actionia. Juuso sai yhen pienen vihaisen hauen, joka lähti takaisin. Tää oli eka kerta kun mä en meinannu heittää vapaa pusikkoon "MÄ EN OSAA" tyylillä. :D Edistystä siis... Eikä Juuso ollu edes ihan hirveesti neuvomassa!

VKK toukokuu

Kirjoittanut Pieta - Tän vuoden eka fisustuspäivä pidettiin keväällä VKK:lla yhtenä toukokuisena lauantaina. Valmistauduttiin jo vähän edellisenä iltana sitomalla muutamat uudet perhot. Mä sain tehtyy kolme siinä ajassa, kun Juuso oli sitassu jo varmaan kymmenen... Harjotusta, harjotusta. :D




Oltiin taas ei sesonkina liikkeellä joten saatiin 12h luvat. Herättiin aamulla aikasin, että päästäis alottaakin aikasin. Lupien hankinta ei menny ihan putkeen kun ei tiedetty, et Meri-info, josta lupia voi ostaa, ei ollukkaan enää viikonloppuisin auki. Vkl lupia myy Ruoto. Kello oli vähän yli 9 ja Ruoto aukes vasta 11. No sitten odoteltiin. Päästiin alottaa vasta joskus puolyhdentoista aikoihin.


Mä olin käyny aikasemmin ostamassa omat kahlauskengät (Vision Loikka), jotka oli mulla ekaa kertaa käytössä. VKK:lla pärjää ihan hyvin ilmankin mitään kahlauskamoja, mut eipä ainakaan tarvinnu pelätä pludaamista. Rannat on aika kivikkoisia ja välillä saa olla aikamoinen akrobaatti, joten veteen plumpsahtaminen ei oo  kovin vaikeeta. Ja olihan se nyt siistii saada käyttää uusia juttuja!

Meillä oli toiveissa, et saatais kala himaan ja ruokapöytään. Käytiin jopa ostaa valkkaria silläkin uhalla, että joudutaan hakee fisu tiskiltä.... Luvat loppu kuudelta ja alettiin jo miettii kauppaan lähtöö kun kello alkoi uhkaavasti lähennellä sitä kuutta. Kaupatkin menee kiinni sillon... Jatkettiin kuitenkin vielä.


Mulla meni taas totaalisesti hermo kun tuntu jälleen, et mikään ei onnistu. Mökötin taas hetken ja siirryin kauas Juusosta viskoo pienen raivon vallassa. :D Yritin vaan keskittyy, et saisin heitot jotenkin sujumaan. Olin ihan omissa maailmoissani ja sit yhtäkkii TADAAAA kala kiinni! Juuso oli seuraillu mua syrjemmältä ja naureskellu mun hämmästyneelle ilmeelle... Kirre tuli, mun eka perhokala ever! Jos pikkukaloja ei lasketa mukaan.


Voi sitä adrenaliinin määrää! Se fiilis on ihan paras ku kala ottaa kiinni. :D Se on ollu lapsesta lähtien ihan parasta. Päälle viel se, et tosiaan tää oli mun eka perhokala. Oli muuten tää tytsy pikkusen iloinen. Vähän mun tärpin jälkeen, myös Juusolla oli kirre kiinni. Se läks tuliaisiks mun mamille. Toinen lähti omaan pöytään.


Molemmat tapahtumat oli joskus puol kuuden jälkeen vasta. Onneks ei lähetty sinne kauppaan. :D Ei se edes oo aina pääasia, että tulee kalaa. On sitä fiilistä muutenkin. Ja ainakin mulle kaikki reissut on ollu lähinnä harjotusta. Kivaa oli taas. Koskella aika menee aina hullun nopsaan. Säätkin oli ihan jees!

torstai 22. elokuuta 2013

Vuoden 2012 kalajutut

Kirjoittanut Pieta - Palataan taas vanhoihin juttuihin. Tällä kertaa kalastukseen. Viimevuoden keväällä mä sain ekaa kertaa perhovavan kouraan. Juuso on harrastanut kyseistä lajia jo pikkujätkästä asti. Kun Juuson kanssa alettiin seurustelemaan, mullakin heräs kiinnostus perhokalastukseen. Oon lapsesta lähtien tykänny onkia ja suunnilleen 11veenä kokeilin ekaa kertaa virveliä. Kalastus on ihan parasta. Oon kuitenkin pysyny vaan mökkikalastajana aikasemmin. Joskus heitin muutamalle kaverille, et haluisin lähtee niitten messiin johonki fisureissuun, mut ei mua kauheesti otettu vakavasti. :D Juuson myötä vasta pääsin muuallekkin kun mökillä ja vielä paljon siistimmillä vehkeillä kun virvelillä.

TOUKOKUU 2012

Ekan kerran käytiin yhessä Vanhankaupunginkoskella Helsingissä keväällä 2012. Vielä ei ollu sesonki, joten luvat kesti 12h, yleensä 6h. Luvat alko kuudelta illalla. En osannu vielä kauheesti mitään, mut sain kuitenkin kaloja ja olin ihan fiilareissa. Sain monta vimpaa ja muita särkikaloja.


Juuso sai yhden kirren ja mä olin ihan et wautsi... Enhän mä ollu nähny mitään muuta kun meijän mökin lammen puikulahaukia. :D Näin oon kirjottanu toiseen blogiin: "Ootan, että päästään uudestaan Juuson kaa johonki. Mä haluun oppia lisää. Musta tulee vielä kunnon kalanainen kunnon kalamihen rinnalle!"





HEINÄKUU 2012

Seuraavan kerran käytiin yhessä Karkkilassa. Juuso oli käyny siellä joskus aikasemminkin, mut siitä oli jo kauan aikaa. Se oli ihan siistin näköinen mesta. Vesi oli aika ruskeeta, mutta kirkasta. Mä sain ekaa kertaa testata Juuson vanhoja kahlauskamoja. Tai siis housuja. Kenkiä ei löytyny oikeeta koko joten tungin jalkaaki sandaalit. Ihan kätevää kun ollaan Juuson kaa samaa kokoluokkaa niin ei heti tarvinnu ostaa omia vaatteita.




Oltiin joella lähes koko päivä, ei ollu oikeestaan mitään actionia. Juuso näki yhden taimenen, mutta sillä ei ollu minkäänlaista kiinnostusta perhoihin. Juuso veikkaili, että vesi oli vähän liian lämmintä ja fisuja laiskotti. Eipä kauheesti haitannu ainakaan mua. Tuli taas vähän lisää kokemusta. :)

ELOKUU 2012

Elokuussa käytiin vikaa kertaa kalassa viime vuonna. Toista kertaa VKK:lla. Tälläkertaa meillä oli luvat aamukuudesta kahteentoista. Oli vähän väsähtäny fiilis, kun oltiin herätty klo 4.00, et keretään koskelle ajoissa. :D Siel oli siistin näköistä, kun aurinko oli just noussu ja oli hiljaista, kosken kohinaa lukuunottamatta.


Mul oli ekaa kertaa messissä pari omatekemää perhoo. Olin aika ylpee ittestäni, mut nyt kun katon näitä niin voivoi...



Mulla ei ollu taas mitään säpinää. Hermo meinas mennä kun tuntu, että en osaa mitään. Mun tapoihin kuuluu melkein joka reissulla istuu rannalla jossain vaiheessa murjottamassa, kun mikään ei onnistu. Noloo. :D Sit keräilen taas itteni ja lähen yrittämään. Juusolla oli kiinni yhessä vaiheessa joku vähän isompi, mut se pääs karkuun. Toisen kerrankin oli kiinni jotain jännää, joka kuulemma pisti mukavasti matkaan. Haaviin nousi ihan törkeen kokonen turpa. Se oli noin 50cm pitkä ja selästä kunnon tankki!


Tää jäi tosiaan vuoden viimeiseksi kalastuspäiväksi. Juuson piti mennä vielä syksymmällä Kymille kaverinsa kanssa, mut just suunniteltuna viikonloppuna siellä oli jotkut kisat, joten se jäi sit kokonaan. Aika pihalla mä vielä olin (olen edelleen) näillä reissuilla. Onneks on henkilökohtainen opastaja... joka joutuu kyllä kestää kiukkusta kalastajaneitiä aika usein. :D Haluisin niin kovasti jo olla hyvä, mut niinkuin kliseinen lausahdus kuuluu "kukaan ei oo seppä syntyessään".