keskiviikko 26. elokuuta 2015

Mikä on oikein ja mikä ei?

Kun aikoinaan alottelin mun toista blogia, mietin että mihinköhän oon ryhtymässä. Muiden blogeja seuranneena olin huomannu tyhmän ilmiön, anonyymisti paskaa niskaan lykkäävät kommentoijat. Mulle on vuosien varrella tullu ihan vain muutama pahempi kommentti, mutta myös tätä blogia Juuson kanssa perustaessa nää samat mietteet tuli taas pintaan. Arvostelijoita varmasti riittää, eikä ainakaan mulla luottamus omaan toimintaan ollu kauheen korkeella. Tää blogi on onneks säilyny tyhmiltä kommenteilta vapaana, joka varmaan johtuu siitä että tän tyyppisiä blogeja lukee vähän eri tyyppinen jengi kun esim jotain lifestyleblogeja.


Tässä muutaman vuoden aikana oon joutunu huomaamaan, että ihan samanlaista sbaibaa myös muuallakin harjoitetaan. Facebookin erilaiset kalastajaryhmät on aika mielenkiintoista luettavaa välillä. Jengia arvostellaan aika rankallakin kädellä välillä. Onneksi sentään näissä piireissä pään aukominen tapahtuu usein omalla nimellä, eikä anonyymisti. Joskus arvostellaan ihan syystä mutta välillä meininki on kyllä niin kauheeta pilkunviilaamista että ihan naurattaa.  Tää on aihe, josta ollaan likkojen kanssa tässä lähiaikoina juteltu ja inspis tähän tekstiin tuli meidän yhdestä keskustelusta. Moni meistä on jollain tapaa "pinnalla". On blogia, Instagram tilejä ja muita somekanavia, joihin on kiva jakaa omia kalajuttuja. Tässä pätkä meidän mietteistä:

"Oikee kuva perhokalastuksesta on se rauha ja rentoutuminen luonnon keskellä, keskittyminen vaan siihen omaan tekemiseen ja ympäristöön. Kuksasta kahvia ja notskilta makkaraa, pintakäyntien ihailua ja usvaa veden pinnalla. MUTTA EI, nykyään pitääkin miettiä että voinko nyt kalastaa näin vai pitäiskö kalastaa noin, onko nyt eettistä kalastaa esim taimenia. Ei vitsi, onks tää koski nyt sittenkään tarpeeks puhdas ja hyvinvoiva kalastettavaks? Uskaltaako ottaa kuvaa vai loukkaantuuko joku kun kuvasta ehkä voi arvata missä se on otettu? Onko tää kala nyt istari, oma kanta vai alkuperäiskanta? Eihän sillä oo edes merkitystä, koska minkään niistä kalastaminen ei netin mukaan oo millään tavalla oikein. Jos oot kuitenkin jonkun kalan saanu, pitää seuraavaks miettiä että onkohan sitä nyt käsitellyt varmasti ihan oikein? Onko väärin ottaa kuva pienestä kalasta, joka on selvästi alamittainen. Kehtaako mitään ottaa ruokakalaksi? Sit kun palaat sieltä luonnosta niin pitäis olla hirveesti kuvia ja raporttia tulossa ja sitten vielä suodattaa mitä kehtaa julkasta mitä ei. Ei kuulosta kovin järkevältä."


Asia joka nykyisin myös pomppaa usein esille, on vastuullinen kalastus. Tärkeä asia, mutta ollaanko tässäkin menty jo vähän liian pitkälle. Onks sitäkin pakko tuputtaa ihan joka reikään? En tavallaan ihmettele miksi monia vähemmän asiaan perehtyneitä tää juttu ärsyttää. Edelleen painotan, että itsekkin mietin vastuullisuutta ja näin, mut välillä jengi kailottaa sitä ihan liikaa. Myös mä tuon asiaa esille, mutta en todellakaan sellaisella "raamatulla päähän" meiningillä, vaan keskustellen ja yrittäen ymmärtää myös vastapuolen ajatuksia. Sitä kautta oon usein saanu ihmisiä ajattelemaan myös tätä meidän harrastajien kantaa asiaan. Jasper Pääkkönen on tässä jutussa edelläkävijä ja todellakin arvostan sitä mitä kaikkea jäbä on tehnyt, mutta muistan myös yhden kommentin joka vähän ärsyttävästi särähti korvaan. Jasper kertoi kalastavansa mieluumin Suomen ulkopuolella, koska täällä kalakannat ei oo niin hyvässä kuosissa. Kommentista tuli vähän sellainen fiilis että täällä kalastaminen on väärin, vaikka ei se varmaan ollu tarkotettu niin. Tää on tavallaan tietysti ihan ymmärrettävää, mutta kaikilla ei vaan yksikertaisesti ole varaa lähteä mihinkään ja "joutuu tyytymään" Suomen kohteisiin. Varmasti useat olis valmis laittamaan rahansa likoon, mutta monille se ei vaan ole mahdollista ja sillon on nauttittava siitä mitä on tarjolla.


Kaiken tän nettimyllerryksen keskellä on välillä käyny mielessä, että pitäiskö vaan poistuu tästä somen ihanasta maailmasta, lopettaa blogi ja oikeesti keskittyä vaan siihen paasiaan, eli omaan kalastukseen. Noh, en mä pystyis tätä blogia lopettamaan kun tykkään tästä hommasta niin paljon ja onhan se kiva että kaikista reissuista jää kirjoittettuja muistoja, joita lueskella sitten myöhemmin. Vähän niinkuin old school päiväkirjojen kanssa. Näitä kaikkia yllä mainittuja juttuja on senkin takia tullu kelailtua, koska blogin leviäminen vähän yllätti ja ehkä vähän pelästyttikin. Blogin pääasiallinen tarkoitus on olla mukava kirjoitusharrastus, ihan vain omaksi iloksi ja on tuntunu hassulta että tätä oikeesti lukee joku. Mitään julkisuutta en oo / ei olla tällä blogilla lähdetty havittelemaan. Mä nyt vaan satun tykkää kalastuksesta ja kirjotan siitä blogia. Eiks se olis tän homman pääjuttu; jakaa hyviä fiiliksiä ja hehkuttaa yhdessä kokemuksia sen pilkunviilaamisen ja arvostelun sijaan?

Tälläisiä mietteitä keskiviikkoon. Toivottavasti saitte mun ajatuksesta kiinni. Mulle on luontaisempaa kirjottaa reportteja reissuista kun tälläisiä pohdiskelevia jaaritteluita. Viikonlopun jälkeen taas rapsajuttuja tiedossa!

maanantai 24. elokuuta 2015

Kelit kuumenee & vedet vähenee

Viikonloppuna oltiin Juuson kanssa taas pienen tauon jälkeen joella kalastamassa. Edelliset pistot on suuntautunu merelle tai lammelle. Myös Hanna ja Viljami oli tulossa samaan osoitteeseen. Me lähettiin ajamaan jo pe iltana kun seuraavan aamun aikainen herätys ei kauheesti hotsittanu. Team Huhtalat tuli paikalle la aamuna ja aika nopsaa sen jälkeen oltiin jo kalassa. Kamoja kasatessa sain taas huomata että jotain puuttuu. Pakkaus himassa tapahtuu nykyisin aika rutiinilla, ehkä liiankin. Molemmat haalii tärkeitä tavaroita kasaan ja sitten vaan toivotaan että kaikki on mukana. Matkalla sanoin Juusolle että ihan saletisti jotain jäi himaan. "Kunhan vavat ja kelat on mukana niin kyllähän sillä jo pärjää". No mitäs jäi... Mun vavat. Hyvin vedetty. Onneks autoon oli jääny joltain aikaisemmalta reissulta yks vitosluokan setti, joten hätä ei ollut tämän näköinen.

Niinkuin jo otsikosta voi päätellä, oli keli aika helteinen. Tais olla eka kerta tänä kesänä kun pystyi kalastaa t-paidassa ja vain yhdet pitkiksen kahlureiden alla. Myös vesi oli suht lämmintä ja tosi matalalla. Viljami kertoi että ei oo koskaan nähny tuolla vettä noin alhaalla. Ainakin potentiaalisten monttujen bongaaminen oli helpompaa, mutta muuten tuntui kyllä vähän nihkeeltä. Keli oli niin kuuma, että iltapäivästä oli pakko lähtee vähän huilimaan.




Vähän myöhemmin illalla jatkettiin taas kalastusta. Aikaisemmin oltiin oltu koko porukan kanssa samassa paikassa, mut nyt jakauduttiin pareiksi. Me Hannan kanssa bongattiin yhdestä mestasta vähän isompia kaloja, jotka möyräs siististi pinnan alla. Ei kuitenkaan saatu niitä ottamaan perhoon. Samassa paikassa nähtiin myös yksi majava. :D Illan pimetessä kokonnuttiin taas yhteen paistaa makkaraa ja hengaamaan. Koko päivänä ei kenellekkään tullu mitään mainittavia onnistumisia. Sama jatkui myös seuraavana aamuna. Pientä taimenta riitti, mutta siis oikeesti niin pientä että ei siitä kauheesti jaksanu innostuu tai ees viittiny ottaa kuvia. Kaikilla oli kuitenkin toiveissa edes vähän isommat kalat. Ne oli nyt jossain tavoittamattomissa. Se aiheutti pientä turhautumista, mutta muuten oli kyllä mukavat pari päivää. Tattista vaan matkaseuralle!

Ps. Blogi täytti muutama päivä sitten 2v. Kaikkee kivaa on mahtunu näihin pariin vuoteen ja kun vanhoja raporttitekstejä selaa, on kiva huomata miten paljon on oppinu. Vielä on opittavaa, mut kehitystä on kuitenkin tapahtunu ja se on ihan piristävää. Alkuun tuntu että ei tästä voi tulla oikeesti mitään.

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Likat kellumassa

Lapin reissun jälkeen on kalastukset vähän jääny. Töihin paluu ja muut jutut on vieny niin paljon aikaa että ei vaan oo kerenny kunnolla mihinkään. Suunnilleen viikko sitten käytiin Juuson kanssa heittää yks MP haukireissu, mut sitä ei jaksa laskee. Nyt menneenä viikonloppuna nähtiin taas pitkästä aikaa tyttöporukalla. Perjantaina heti kun tulin duunista himaan, pakkasin vikat roippeet autoon ja lähin matkaan. En oo kauheesti ajanu itekseni pitkiä matkoja, mut ihan hyvin selvisin. Mitä nyt välillä oli vähän tylsää kun oon tällänen hölöttäjä eikä ollu juttukaveria.

Oltiin samaisella lammella, jossa oltiin keväällä Juuson, Hannan ja Viljamin kanssa. Tää reissu oli tällä kertaa only for the girls. Mulla oli pisin ajomatka, joten tulin paikalle vähän myöhemmin. Perillä mua odotti kolme likkaa skumppapullon kanssa. Lähettiin heti kellumaan ja kalastettiin niin pitkälle kun vielä suinkin nähtiin jotain. Lammen vesi oli nyt kirkkaampaa kun aikaisemmin ja kalat vähän säikympiä, mut kaikki sai kuitenkin jotain.

Kun ilta meni pimeeksi, jätettiin kalastus ja alotettiin ruokahommat. Läheisellä notskilla syntyi hyvät mätöt. Ilta ja oikeestaan aikalailla koko yö meni tyhjennellessä viinitonkkaa ja kertoillessa kesän kalajuttuja. Joskus neljän pintaan havahduttiin siihen että hups, pitäis mennä ehkä nukkumaan. Veeralla oli kuitenkin seuraavana päivänä töitä ja illalla pitäis jaksaa valvoa. Noora ja Veera vetäytyi makuupusseihinsa, mutta mä ja Hanna päätettiin vielä lähtee kalaan. Joskus seiskan aikoihin aamulla mekin luovutettiin ja mentiin nukkumaan.

Aika nopeesti sen jälkeen kun me Hannan kanssa oltiin nukahdettu, soi Veeralla ja Nooralla herätyskello. Nyt puolestaan nää likat paineli takas lammelle. Aamupäivästä kokoonnuttiin taas yhteen "aamukahville". Iltapäivällä Veera ja Noora joutui sanoo heipat, mutta me jäätiin Hannan kans vielä muutamaks tunniksi kellumaan. On noi puronieriät kyllä hauskoja olentoja, vaikka ei ookkaan alkuperäisesti Suomen kaloja. Yksi taimenkin nähtiin.

Jälleen kerran meillä oli hauskaa yhdessä ja aika meni nopeesti. No eihän tää reissu ollu edes kovin pitkä. Mä laskin että siitä hetkestä kun starttasin auton kotipihasta ja kun taas lähdin takas himaan päin, oli aikaa kulunu tasan 24h. :D Olo oli hiukan tahmee kun piti lähtee taas ajaa, mut sitä ne kalareissut kai välittä teettää? Mukavaa oli, joten kaikki väsymys ja hedari oli kyllä ehdottomasta sen arvoista. Kuvapuolikin jäi vähän suppeeksi. Pieniä videopätkiä kuvattiin sitten senkin edestä.  Kasattiin oikea mestariteos meidän viikonlopun toilailuista...  Jos allaoleva video ei jostain syytä näy kunnolla, voi sen käydä kattomassa TÄSTÄ.  Kannattaa klikkaa HD.


perjantai 7. elokuuta 2015

TourDeLapland: Reissun viimeiset hetket

Tenolta lähettiin ajamaan vähän etelämmäksi viimeisen lomaviikon maanantaina eli 27.7. Vasta matkalla tehtiin viimeiset ratkaisut tulevista päivistä. Päätettiin mennä Urho Kekkosen kansallispuiston liepeille. Aika extempore päätös, ei ollu suunnitelmissa aijemmin. Pysähdyttiin Inarissa Luontokeskus Siidassa. Otettiin sieltä UKK:n luvat. Samalla hoidettiin kalastuksenhoitomaksut taas kuosiin. Oltiin siis maksettu ne jo alkuvuodesta Juuson tunnuksilla, mutta Erälupien nettisivuston uudistuksen mukana kaikki Juuson tiedot oli kadonnu ku tuhka tuuleen. Vähän kusinen homma kun ei saatu niitä mitenkään näkyviin.  Ärsyttävää kalastella ilman mitään tositteita. Metsähallituksen asiakaspalvelupisteellä saatiin kuitenkin tiedot kaiveltua jostain vanhasta järjestelmästä ja kaikki oli taas fine. Saatiin luvat ja kuitit printattua. Kiitos vain mukavalle henkilökunnalle avusta.

Ennen alueelle siirtymistä käytiin vielä Ivalossa burgereillä. UKK:n lupa-alue on iso. Muutamia vuosia sitten kun oltiin siellä vaeltamassa, Juuso kalasti pikkujokia mut nyt haluttiin kokeilla jotain isompaa ja päädyttiin Luttojoelle. Otettiin luvat alkamaan vasta seuraavana aamuna. Illan keli oli über kostee, eikä oltais saatu kamoja mihinkään kuivumaan kun nukuttiin taas autossa. Vietettiin sateista iltaa läheiselle laavulla.



Joskus yön tunteina mä heräsin tosi pahaan oloon, jonka jälkeen muutama tunti meni laattailessa. Oli tosi heikko happi ja mietin että jes, tässäkö tää reissu nyt oli. Sain kuitenkin vielä nukuttuu vähän ja aamulla olo oli jo parempi. Heikko, mutta pääsin kuitenkin kalaan. Vähän piti ottaa iisisti välillä. Lutto oli meille kummallekkin ihan uusi paikka. Mä oon ollu UKK:lla vaeltamassa neljä kertaa, mut nää hoodit on jääny näkemättä. Ei siis tiedetty yhtään minne mennä. Tutkittiin karttaa ja silmäiltiin paikkoja, jos näytti kivalta jäätiin siihen.

Vähän hiljaiselta vaikutti alkuun. Törmättiin yhteen pariskuntaan, joka oli käyny näillä paikoilla useemman kerran ja nekin valitteli kun on hiljaisempaa kun yleensä. Varsinkin isompien kalojen osalta. Iltapäivällä löydettiin yks mukavan näköinen spotti, josta oli paljon taimenia. Pieniä, mut kiva oli jotain saada kun mä ainakin olin ihan varma että en saa mitään. Kumpikin oltiin ihan ihmeissämme näiden pienten taimenten vauhdeista. 

Löydettiin pari muutakin vähän samantyyppistä paikkaa. Sellasia pienehköjä, mut ihan reippaasti kuohuvia koskiosuuksia. Pari pinturipaikkaakin käytiin testaamassa, mut niistä ei löytyny mitään. Mietittiin kokonaan toiselle joelle siirtymistä, mut lopulta skipattiin se suunnitelma. Lirkkiminen alkoi kyllästyttää ja muuten alkoi olla jo aikamoinen väsy. Kroppa ihan puhki kipeilystä ja oltiinhan me jo kalastettu reilu pari viikkoa. Tehtiin iltaruoka joenrannassa ja sitten lähdettiin ettimään sopivaa yöpymispaikkaa, josta pääsi kätevästi jatkamaan seuraavana päivänä matkaa. Nyt oli oikeesti ekaa kertaa sellanen fiilis, että ei enää jaksa kalastaa. Siihen oli siis kiva lopettaa hyvillä mielin kaikkensa antaneena, vaikka lupaa olis ollu jäljellä aamuun.

Laitettiin auto tutun sivutien varteen Kakslauttasessa ja vetästiin vielä viimeiset reilut yöunet ennen Etelää. Lähtöpäivänä käytiin viereisellä Caravan alueella pesulla ja turisemassa ummet ja lammet paikan pyörittäjien kanssa aamukahvin kylkiäisenä. Joskus reilusti puolen päivän jälkeen alkoi pidempi ajomatka. Oltiin aluks kelailtu että jäätäis Ouluun vielä yöksi ja siitä sitten seuraavana päivänä himaan. Kello ei ollu kun vähän vaille kasi kun oltiin Oulun korkeuksilla, joten päätettiin jatkaa sen mitä jaksetaan. Pikkubreikki piti kuitenkin tehdä. Lapin reissuun kuuluu pysähdys Pannukakkutalossa... Mahat täynnä ylihyvää pannaria jatkettiin vielä jonnekkin Jyväskylän tienoille. Sieltä ei olis enää ollu kun jokunen sata kilsaa himaan, mut parempi oli ottaa varman päälle ja nukkua vähän. Seuraavana päivänä eli to 30.7 oltiin takas tukikohdassa Vantaalla.

Muutama päivä olis ollu vielä aikaa pyöriä, mut oli ihan hyvä veto tulla takas kaupunkiin ennen duunien alkua. Kerkes vähän palautua. Vaikka fiilis olikin se, että nyt on kalastettu ihan tarpeeks, samalla oli myös haikeeta lähtee pohjoisesta. Niinku aina. Hyvä reissu kokonaisuudessaan, jopa ehkä parempi kun viime vuonna. Aika nopeesti se kalastusfiiliskin palautu. Nyt ollaan oltu reilu viikko kalastamatta ja kyllä alkaa tuntua! 

keskiviikko 5. elokuuta 2015

TourDeLapland: Uusintakierros

Jo vielä kun oltiin Norjan puolella, yritettiin kuumeisesti miettiä vikan viikon ohjelmaa. Yhtenä vaihtiksena oli ajaa Kautokeinon kautta käsivarteen ja pysähtyä siinä välissä kalastamaan johonkin. Käsivarren plääninä harjuksenkalastus Könkämäenolla. Eka viikko Tenolla oli kuitenkin niin kovaa harritykitystä, että oltiin jo ihan tyytyväisiä siihen, eikä koettu että niiden perään tarviis enää kauemmaks lähteä. Ehkä käsivarren puolelta olis löyty isompaa harjusta, mut ehkä ei kun meillä ei kuitenkaan ollu vaellusvarusteita mukana. Sinne jos lähtee, olis kiva vähän tallustella jonnekkin pidemmälle. Kautokeinokin olis tarvinnu varmaan hiukan enenmmän paneutumista ja tutustumista. Ne hoodit kyllä kiinnostais joskus koluta.

Norjan jälkeen ylitettiin raja Karigasniemeltä. Päätettiin jäädä vielä joksikin aikaa Tenolle. Oltiin molemmat jo fyysisesti aika väsähtäneitä, joten Tenon rento meininki, tuttu mökkipaikka ja halvat luvat vei voiton. Käytiin hakemassa Karigasniemestä ruokatäydennystä, luvat pariksi päiväksi, sekä Alkossa. Suomen toisiksi pohjoisin Alko! Illalla tultiin taas tuttuun Reistiin. Lähettiin kattomaan onko harrit vielä yhtä aktiivisia kun ekalla viikolla.


Olihan ne. Ei oltu ihan samassa paikkaa kun aijemmin, mut aika nopeesti saatiin pääteltyä missä kalat majailee. Jälleen melkein jokaisella heitolla joku yritti perhoon. Tällä reissulla ihastuin pinturilla kalastamiseen. Ekalla viikolla käytin lähinnä uppiksia, mut nyt aloin tutustua pintureiden koukuttavaan maailmaan. Ai että, siis niin koukuttavaa! Kun jossain vaiheessa yritti taas kalastaa uppoavilla perhoilla, tuntui että on ihan hukassa kun ei nää mitä tapahtuu. Tälle reissulle mulla oli tavoitteena ylittää edellinen harrienkka. Ei se kovin suuri enkka ollut, 40cm Kuhmosta. Eikä nyt edelleenkään mistään jättiläisistä voi puhua kun uudeksi enkaksi muodostui 42cm. :D Tavoite kuitenkin suoritettu. Myös Juuso teki oman enkkansa reissun aikana, 44cm. Kyllä me vielä joskus ne suurharjuksetkin saadaan! Uusi tavoite on rikkoa 50cm.

Seuraavana päivänä oli mukavaa herätä pitkästä aikaa ihan oikeesti sängystä. Laitettiin lohikamat kuosiin ja ajettiin Dalvadakseen. Siellä oli kuitenkin viimeks eniten nähty tapahtumia. Nytkin sieltä muutama ringissä pyöriny tyyppi onnistui saamaan pari tittiä. Meidän tapahtumat jäi mun yhteen tärppiin... Samoille paikoille oli tullu myös meidän mökkinaapurit Reististä, jotka oli jo ollu meidän naapureina jo ekalla viikolla. Hengattiin päivää yhessä ja kertoiltiin kalajuttuja omaa vuoroa venaillessa. Kävin taas pari kertaa myös harjuksia moikkaamassa.




Viimeisen luvan viimeisellä puoliskolla ei lähdetty Reistin lähipaikkoja pidemmälle. Keli oli ekaa kertaa meidän reissun aikana aika kehno. Oltiin saatu nauttia pääsääntöisesti aurinkoisista keleistä, mut nyt tihutti vettä ja oli aika synkeetä. Ei siinä vielä sinänsä mitään, mut tuuli oli ihan kreisi. Mä tiesin samantien että heittämisestä ei tuu mitään kun Juusokin valitteli tuulta. Mä kalastin harria, mut sekään ei oikein tuntunut luonnistuvan ja kalan saaminen oli vaikeeta. Koko päivä rauhoitukseen asti oli aika nihkee.  Rauhoituksen astuessa voimaan, lähettiin väsähtäneitä takas mökille miettimään taas uusia suunnitelmia. Molemmilla pää löi aika tyhjää.

Pakko se on todeta, että kun kalastaa pari viikkoa putkeen, alkaa se jo vähän tuntuu kropassa. Pari iltaa ja aamupäivää oltiin pidetty vapaata, mut muuten joka päivä oltiin jossain kohti päivää aloittamassa kalastus.  Juuso oli jo valmis heittää hanskat tiskiin ja lähtee ajelee kohti Etelää, mut mun teki vielä mieli mennä johonkin. Olin mäkin kyllä aika poikki. Koko kesän reistailleet polvet oli kipeytyny reissun aikana entisestään ja käsikin alkoi taas olla vähän sökönä. Rankkaa hommaa. :D Silti niin parasta...

maanantai 3. elokuuta 2015

TourDeLapland: Pari päivää kellumassa

Lohipettymysten jälkeen siirryttiin vähän erilaisten juttujen pariin. Edelliset kohteet oli ollu jo aikaa sitten suunniteltu ja lyöty lukkoon, mut sitten loppui pläänit. Vielä oli parisen viikkoa aikaa. Päätettiin jäädä vielä Norjaan. Meillä oli kelluntarenkaat messissa ja nyt haluttiin päästä käyttämään niitä. Ajettiin Skoganvarreen ja käytiin hakemassa pariksi päiväksi luvat alueen sisävesille. Norjassa on niin kätevää kun suuren osan luvista saa perhehinnalla. Skoganvarresta saatiin myös parit vinkit mihin kannattais lähtee kellumaan.

Ekaksi kohteeksi valikoitui pienehkö lampi Lakselvin vieressä. Juuso oli käyny samaisella lammikolla joskus junnumpana. Lammen vesi oli turkoosin sinistä, ihan kirkasta ja siellä asusteli vain taimenia. Jo rannoilta näkyi pienten kalojen parvija. Lampi oli nopeesti syvenevä ja vesi niin kirkasta että oikeesti alko vähän pelottaa kun siellä polskutteli. On aika huisii nähdä pohjaan vaikka vettä on alla useita mertejä. Mitä lähemmäs keskikohtaa meni, pohja alkoi pikkuhiljaa kadota siniseen syvyteen. Tais olla aika syvä monttu. Kalat oli aika säikkyjä ja parvia oli aluks vaikee löytää, mut kun sen löysi, riitti puuhaa loppuillaksi. Kalojen koot oli luokkaa mini, mut ihan kivaa oli taas saada jotain vipinää. Isompiakin yksilöitä siellä on, mut ne ei nyt osunu meidän kohdalle. Vähän isompia tuikkeja näkyi siellä täällä, mut ei jaksettu lähtee niitä jahtaamaan kun ne oli aika pitkällä.







Lammen vesi oli tosi kylmää! Tais olla lähdepohjainen. Kun lopeteltiin, olin ihan jäässä vaikka oli kolmet housut kahluuhousujen alla ja lämmin takki päällä. :D Onneks autolle piti hetken aikaa tallustella niin siinä kerkes taas lämmetä. Lupien haun yhteydessä otettiin Skoganvarresta myös telttapaikka. Tai noh, eihän meillä ollu sitä telttaa mut saatiin ainakin auto parkkiin ja samalla käyttöön leirintäalueen palvelut. Tehtiin aamupalaa sisätiloissa jä päästiin käymään kunnollisessa suihkussa ja vessassa. Mitä luksusta. Skoganvarre vaikutti oikein mukavalta alueelta. Jos joskus voitetaan lotossa ja raaskitaan ostaa luvat Laksille, on ainakin majoittumispaikka tiedossa. Myös mökkejä oli tarjolla, mut budjettimatkaajina tyydyttiin ihan mielellään halvimpaan vaihtoehtoon.


Seuraavana aamuna lähdettiin läheiselle järvelle. Käytiin siellä jo nopeesti kattomassa edellisenä iltana, mut tuuli oli isohkolla järvellä niin kova että ei viittitty sinne mennä kellumaan. Nyt keli oli tyynempi. Järvessä on rautuja, mut niinkuin ehkä arvata saattaa, on niiden löytäminen aika vaikeeta kun paikka on iso. Juuso kuitenkin molempien yllätykseksi sai pienen raudun joka kävi pinnassa heti parkkipaikan vieressä. Mä en löytänyt kun ahvenia. Ekan isomman ahvenen kohdalla luulin sitä pieneksi haueksi. Meno oli vähän haukimaista ja kerkesin jo miettii että kohta taitaa peruke sanoo naps, mut kun sain kalan lähelle rengasta, huomasin sen olevan ahven.




Tuuli (ja nälkä) alkoi taas yltyä, joten tultiin pois jäveltä ja tehtiin rannassa lounasta. Seuraavaksi suunnattiin läheiselle joenpätkälle. Mä en ollu edes vielä kunnolla kerenny alottaa, kun Juuso jo ryntäs vapa mutkalla alavirtaan kovaa vauhtia. Heti kun Juuso oli saanu ekaa kertaa perhonsa veteen, oli siihen iskeny kaunis ja ihan hullu taimen. Sen jälkeen kumpikaan ei enää saanu mitään. Kaloja kyllä oli, mut niitä oli jostain syystä hirveen vaikee saada tarttumaan. Tärppejä kyllä oli, melkein joka heitolla jotain tapahtumaa.



Otettiin vielä toinen yö Skoganvarresta. Seuraavana aamuna alettiin tehdä lähtöä taas Suomeen päin. Matkalla käytiin vielä yhdellä harjuslammella kellumassa. Juuso nappas yhden läskin 40cm, mut loput oli aika silppua. Muutama tunti kellutiin, pakattiin kamat taas autoon ja siirryttiin Suomen puolelle. Norjassa kerettiin olla viikon verran. Vähän mietittiin että oltais lähdetty Norjan kautta käsivarteen ja kalastettu sisävesiä matkalla, mut se jäi nyt toiseen kertaan. Norjassa vietetty aika oli pääsääntöisesti siistiä, mun edellisessä postauksessa angstattua lohiepisodia lukuunottamatta... Taas tuli sellainen fiilis että miksi ei joskus viettäisi koko reissua Norjan puolella. Maisemat on ihan kreisejä ja kalastus siistiä. On aina niin paljon kaikkia kivoja paikkoja jossa tahtoisi käydä. Ei vain aika ja rahat riitä aina kaikkeen. Tuntuu että kalatkin on paljon virkeempiä rajan toisella puolen. Tai sit ei olla vaan löydetty Suomesta oikeita paikkoja. Norja ihan varmasti myös ensi vuonna osa reissua.

lauantai 1. elokuuta 2015

TourDeLapland: Suuria tunteita Norjassa

Viime vuoden kuvioita seuraten oli Tenon jälkeen vuorossa vierailu rajan toiselle puolelle. Lähettiin Norjaan la 18.7. Tuttu reitti, siistit maisemat, matka meni mukavasti niitä ihaillessa. On se niin jännää että ei tarvii mennä kun jotain kymmeniä kilsoja Norjan puolelle niin maisemat muuttuu ihan täysin. Suomen lappi on hullun siisti, mut mites tää Finnmark sitten. Ihan mieletöntä, aina se jaksaa hämmästyttää. Merellisyys tuo ihan erilaisen fiiliksen.



OItiin tutulla joella jo hyvissä ajoin kärkkymässä lupia. Porukkaa oli aika paljon, mut 25 tyypin kiintiö ei onneksi tullut täyteen. Aika lähelle tosin meni ja se tietää aina sitä että vapaat poolit voi olla vähän kortilla. Norjaan tultaessa fiilis oli odottavainen. Viime vuoden tapahtumia kertas mielessä, Tenolla tyhjää mut tää joki pelasti pakan. Kummatkin sai ekat lohet heti ekojen tuntien aikana. Nyt ei kuitenkaan käyny ihan niin hyvä flaksi. Kuultiin täällä taas samaa huhua kun Tenollakin, vaikeeta on ollu. Kaloja kuitenki näkyi ja se on aina ihan piristävää. Kalastettiin reilusti yli puoleenyöhön. Aurinko kerkeks mennä hetkeksi vuorten taakse, mut sitten se taas alkoi porottaa. Lapin kesä on vaan niin mahtava. Se on yks niistä syistä miksi Lappiin tahtoo aina uudestaan.






Norjan reissun ajan meidän oli tarkotus nukkua teltassa. Mökkejäkin on alueella tarjolla, mut haluttiin vetää yöpymiset pienellä budjetilla, luvat joelle maksaa kuitenkin noin 60e per päivä, joten jostain on ihan hyvä säästää. Telttaa kasatessa huomattiin että hupsanssaa, jotain taitaa puuttua. Reissusäätäjät Piiroinen ja Kolehmainen taas vauhdissa... Telttakepit oli jääny himaan. Niin myös sisäteltta. Miten meni, noin niinkuin omasta mielestä? Alkuun ärsytti, mut lopulta koko juttu vaan nauratti. Vähän niinkuin se auton akun loppuminen alkumatkasta. Meidän Corollan täytyi siis muuntautua tilapäismajoitukseksi.  Onneks kumpikaan meistä ei oo kovin pitkä. Ihan hyvin mahduttiin taakse käännettyjen etupenkkien päälle nukkumaan. Siinä nukkui ihan yllättävän hyvin. Ekaa yötä lukuunottamatta. Se tais olla kylmin yö.



Seuraavana aamuna väsytti... Norjassa meiningit ei ollu enää niin lomailevat kun Tenolla, ihan tarkotuksella.


Ekan luvan toisella puoliskolla Juuso sai ekaa kertaa jotain säpinää. Väsyttelyn jälkeen Juusbe sai käsiinsä siistin 86cm kaunottaren. Tässä vaiheessa mä olin oikeesti iloinen Juuson puolesta. Onneksi edes toinen meistä onnistui. Taas tuli fiilisteltyä sitä kuinka siisti kala lohi on. Muutkin (lohi)kalat on kaikki omalla tapaa siistejä, mut kyllä lohi on kaikkien kunkku. Tai kuningatar, niinku tämä just. Ylivoimaisesti mun lempparikala.






Itse en saanut ekalle luvalle minkäänlaisia tapahtumia. Se vähän harmitti, mut toivoa vielä oli. Ekan luvan jälkeen päätettiin skippaa seuraava ilta kalastuksesta. Käytiin lähimaastossa tutkimassa paikkoja, kattomassa siistejä merimaisemia ja sidottiin muutamat uudet perhot tulevien päivien varalle.





Norjassa heitettiin yhteensä kolme lupaa. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka lohenkalastus on ihan parasta hommaa, on se samalla myös kaikkein raastavinta henkisesti. Siis jos onnistumiset ei osu omalle kohdalle. Myöskään Juusolla ei ollut nyt niin kovaa tykitystä kuin viime vuonna, mut jokaiselle luvalle osui kuitenkin yksi kala. Ekana yllä mainittu 86cm, toisella luvalla 54cm titti ja viimeisellä 76cm. Itse jouduin puhaltelemaan nollia kaikilla luvilla. Se otti pattiin ja pahasti. Mulla on paha tapa närkästyä (kateudesta) Juusolle jos se saa enemmän kalaa kun mä. Nyt en oikeesti osannu olla edes ärsyytynyt, pikemminkin surullinen. Niin nololta kun se ehkä kuulostaakin, mä olin kolmannen luvan jälkeen aivan maassa. Tarkotuksena oli heittää vielä yksi lupa, mut mulla ei kantti enää kestäny. Ehkä vähän tyhmästi tehty, olishan se onnistuminen vielä voinu tulla, mut ei, ei vaan pystyny enää kun kaikki luotto oli menny. Lempparikala jäi tällä kertaa saavuttamatta.

Ite en pysty yhtään samaistumaan paljon toitotettuun "Ei se kalan saaminen niin tärkeetä ole" -lausahduksiin. Yeah right. Jos mä lähden kalaan, tottakai mä haluun jotain saadakkin. Aina ei voi voittaa, enkä tarkota että kaloja pitää himaan roudaa mutta kyllä mä oikeesti toivon joka kerta saavani jotain tapahtumia. Jos haluun nauttia luonnosta muuten, tiedän siihen kyllä monta muuta parempaa tapaa kun kalastuksen.




Viimeisen luvan jälkeen jäätiin vielä yhdeksi yöksi joen varteen. Illalla paistettiin trangialla lohtulettuja.


Seuraavana aamuna mieli oli taas pitkästä aikaa hieman odottavainen. Oltiin lohihommien lomassa kuultu meriraudun kalastuksesta. Tiedettiin kyllä että sitä voi näiltä seuduilta saada, mut tarkempaa tietoa ei ollut. Saatiin vinkkiä ajasta ja paikasta. Varsinkin mulle oli tosi tärkeetä saada taas jotain uutta meininkiä näiden lohipettymyksien jälkeen. Ajankohta kalan saamiselle perholla oli kuulemma aika marginaalinen.

Tultiin potentiaaliseen paikkaan ja aloitettiin kalastus. Mestoilla tuuli aika pahasti ja heittäminen vitosluokkaisilla vehkeillä oli aika hanurista, mut silti jossain mielen sopukoissa poltteli pieni toivon kipinä. Ei mennyt kovin kauaa kun parvi osui kohdalle. Ensiksi Juuso sai pienen raudun, aika nopeesti sen jälkeen myös mulla oli kala kiinni. Se tuntui aika utopistiselta kaiken sen tyhjän nakkelun jälkeen. Nopeen väsyttelyn jälkeen kala sai kuitenkin rimpuiltua ittensä irti. Höh. Kirkkaassa vedessä oli jännää kattoa kun kalat seuras perhoja. Vihdoin myös mä sain haaviin elämäni ensimmäisen meriraudun! Fiilis oli aika siisti. Aika kreisi kala, vaikka kokoa ei löytynykkään kun varmaan noin 40cm. Kesti tovin ennen kun kalan sai haaviin. Uusi kalalaji bongattu, jes!




Tää merirautu nosti mut taas takaisin normaaliin sieltä pohjamudista. Uuden kalalajin saaminen on aina siistiä. Parvi oli aika nopeesti taas tiessään, mut hetki saatiin nauttia kivasta kalastuksesta merellä. Taas jatkettiin matkaa seuraavaan paikkaan. Naurattaa kyllä vähän tää fiiliksien vuoristorata kalastuksessa. Aluks oon ihan maassa ja sit ei tarvita kun yks hyvä onnistuminen niin elämä hymyilee taas.