perjantai 29. huhtikuuta 2016

Väriä kevääseen

Mulla ja Juusolla alkoi alkuviikosta loma. Samaan syssyyn osu myös meidän vuosipäivä. Viisi vuotta on yhteiseloa on nyt plakkarissa. Neljä niistä ollaan myös kalastettu yhessä. Mitä tällänen perhokalastava pariskunta tekis muuta kun lähtis silloin kalaan?  Haluttiin alkaneen loman ja tän vuosipäivän kunniaks lähtee johonkin luontoon. Kevyet setit messiin ja pienelle lammelle kalastamaan puronieriöitä. Rentoo pikkukalojen kalastusta ennen viikonloppua, kun toiveissa on "vähän" isommat kalat. Purkkarit on niin kauniita...









Päivällä kalastettiin pääasiassa liitseillä. Iltaa kohden kalat alotti pintomisen, jolloin vaihdettiin asianmukaisemmat perhot. Alkoi aika mukavat pinturimeiningit. Kalastettiin ihan pimeeseen ja jäätiin yöks. Aamupäivästä jatkettiin taas kellumista. Puroniekkujen lisäks saatiin myös muutamat taimenet. Kalan ottaessa perhoon sen tunnisti heti onko kyseessä taimen vai niekku. Tantuissa on enemmän poweria, vaikka niekutkin on aika mukavia kalastettavia. Purkkareilla on aika kivat tärpit, vaikka ne onkin aika pieniä kaloja.






Mulla oli Miikalta lainassa kakkosluokkaisen setti. Sillä oli aika mukavaa kalastaa noin pieniä kaloja. Ainoona miinuksena, et jos halus heittää vähänki isompaa perhoo, esim kuulapäistä liitsii, alkoi setti tuntuu vähän liian heppoiselta. Ainakin mun taidoille. Juusolla käytössä kolmosen setti. Lisäks meillä oli molemmille messissä myös nelkut. Mä oon tässä miettiny et luopuisin vitosen setistä kokonaan ja hankkisin tilalle jonkun kivan nelosen. Mulla on kuitenkin hyvä kutonen, joten se femma tuntuu välissä ehkä vähän turhalta.

Iltapäivästä lähettiin köröttelee takas kotia kohti. Teki hyvää tällänen 24h irtiotto. Tälläsiä pitäis järkkäillä enemmän. Myös päiväseltään on ihan kivaa käydä kalassa, mut enemmän fiilistä on kun jää johonkin yöks. Ihan parasta varsinki perus arjen keskellä. Meille tää toimi lomanstarttaajana. 

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Gotlannin jälkipuintia & lisää kuvia

Siitä kun lähettiin Gotlantiin on nyt noin kuukauden verran. Viikko meni ihan liian nopeesti. Oli jännää vertailla tätä reissuu viimevuotiseen. Viikko oli opettavainen. Olosuhteet oli ihan eri. Oltiin kuukautta aikaisemmin liikenteessä ja osuttiin just sopivaan saumaan kun kaloja tuntui olevan liikeellä hyvin. Myös omassa toiminnassa oli tapahtunu kehitystä. Se kokemuksen tuoma varmuus on mielenkiintoinen juttu. Enkä tällä siis tarkota mitenkään paukutella henkseleitä, aika noviisinahan tässä mennään vieläkin, mut pakko sitä on jotain kehitystä tapahtuu aina jokaisen reissun jälkeen. Kokemusta tulee ainakin lisää.

Viime vuonna oltiin Hannan kanssa ihan aloittelijoita näissä mertsarihommissa. Otan Hannan tähän esimerkiks, koska yhdessä pohdittiin kyseistä aihetta. Molemmilla takana vain muutamia päiviä kotoisissa maisemissa. Ei meillä ihan hirveesti ollu hajuu miten pitäis paikkoja kalastaa. Viskottiin vaan menee vähän sinne ja tonne. Viime vuoden G:n reissun jälkeen käytiin myös Ahvenanmaalla yhdessä. Molemmat reissut toi varmuutta, vaikka kaloja ei kauheesti tullu. Ahvenanmaalta en saanu ite yhtään, Hanna sai jo sieltä pari. Nyt tuntu et palaset omassa päässä olis jotenkin loksahtanu paikoilleen. Heittämiseen on tullu varmuutta, jos ei aina suju tai pysty heittää törkeen pitkälle, se ei haittaa. Nyt pystyttiin myös kalastamaan määrätietoisemmin niitä rantoja, eikä vain kokeiltu sieltä täältä. Koko touhussa tuntu olevan enemmän varmuutta. Vaikka niillä olosuhteilla on todella paljon vaikutusta, uskoisin että myös osan onnistumisista toi just tää vähän suurempi luottamus omaan tekemiseen.










Voisin kyllästymiseen asti myös jauhaa siitä kuinka tykkään kalastaa merellä. Etenkin meritaimenta. Tykkään kahtala aallokossa, heittää tuulessa ja tuntee eläväni täysii. Taimenen kalastus joella ja jokikalastus muutenkin on mulle mieltä rauhoittavaa, mut merellä kalastus tuntuu jotenkin voimaannuttavalta. Reissun jälkeen oli vaikee palata himaan. Pääkoppa jäi Gotlantiin. Parin päivän päästä lähetään taas Ruotsiin. Mertsarin kalastuksen toiseen sydäntä lähellä olevaan lajiin... Siihen rakkaimpaan, mut samalla hermoja raastavaan lohenkalastukseen. Mörrum kutsuu. Viime vuosi oli lohien kannalta iso pettymys. Liian suuret odotukset, jotka ei täyttyny. Lohenkalastukseen mulla ei oo samanlaista varmuutta vielä. Halu oppia ja kokea uusia juttuja on kuitenkin suuri. Nyt en ainakaan lähde reissuun liian suurin odotuksin, silti innolla odotan mitä päivät Mörrumilla tuo tullessaan. Olis niin siistiä, jos edes joku meistä sais just nousseen kirkkaan lohen. Eilen sieltä oltiin saatu kauden ensimmäinen. Jännitys tiivistyy. Haluisin lähtee jo nyt, mut laiva Tukholmaan lähtee vasta perjantaina...

Niinku kaikki varmaan bongas, on postauksen kaikki kuvat Viljamin käsialaa. Kiva päästä jakamaan väillä myös toisten ottamaa materiaalia. Nyt näytille pääsi reissun isoin, eli Antin 72cm, sekä reissun possuin, Juuson 66cm. Kalan ympärysmitta oli 39cm. :D Lisäks joukosta löytyy Veeran eka mertsari!

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Me and the boys

Torstaina pakkauduttiin autoon taas kelluntarenkaiden kanssa. Samaan kyytiin poimittiin myös Jani ja Aki. Nyt ei lähdetty kellumaan hauen perässä, vaan tiedossa oli hieman kevyempää meininkiä eli lampikalastusta Lohenrenkaalla. Kun lähettiin liikkeelle, sanoin jätkille et täytyypä tarkistaa onko kamerassa muistikorttia mukana. Mä oon joskus reissuun lähdettäessä unohtanu sen himaan... Kortti mukana, matka voi siis jatkua. Kun päästiin Lohenrenkaalle ja olin ottamassa ekoja kuvia, ihmettelin kun koko kamera ei mee päälle. Nyt oli sitten akku kotona latauksen jäljiltä... Miten meni noin niinkun omasta mielestä? Aika vahvasti. Onneks Akilla ja Janilla oli kamerat mukana ja saatiin reissua dokumentoitua. Olipa taas orpo (ja urpo) olo ilman omaa kameraa.


Oltiin perillä suunnilleen puoliltapäivin. Parkkiksella oli useempi auto meidän lisäks, mut tungosta ei kuitenkaan veden äärellä ollu. Muutama muu perhonviskoja, sekä yks isä-poika porukka. Paikan sympaattinen omistaja tuli heti jutskaamaan samalla kun säädettiin tavaroita kuntoon. Oli niin outoo kasata ja käyttää taas kevyitä vehkeitä kaiken tän merikalastuksen jälkeen. Perukkeet niin ohuita ja perhot ihan liian pieniä. :D Mä oon aina ollu huono kaikkien solmujen kanssa, niitä on jotekin hirveen vaikee hahmottaa. Gotlannin reissulla opin kuitenkin jotain uutta, lenkkisolmun! Aikamoista taisteluu sen väsääminen vielä on, mut voin kuitenki sanoo et osaan.

Aloitettiin Akin ja Janin kanssa kalastus Kivijärveltä. Juuso lähti kokeilemaan uusinta lampea, mutta tuli aika nopeesti samaan mestaan meidän kanssa. Mä ja Juuso kalastettiin kelluntarenkaista, Jani ja Aki oli jalkamiehinä. Onneks Lohenrenkaalla on aika paljon laitureita, josta pääsee heittämään muuten ryteikköisiltä rannoilta. Ekan kalan sai Aki. Siikahan se siellä! Vielä ihan hyvän kokoinen, lähenteli viittäkymmentä senttiä.



Seuraava kala osui Juuson kohdalle. Siika jälleen, mutta pienempi. Myös mä sain ekan kunnollisen perhosiian, 45cm. Oon kerran aikaisemminki saanu siian, mut se oli niin pieni et luulin sitä salakaks. Oli ihan hassu kala siiman päällä. Rauhallinen, mut painoi massallaan menemään niin et haaviin saaminen ei ollu ihan iisii. Samoilta kohdilta tuli myös yksi kirre. Kiva kun tuolla kirretkin on ihan hyväkuntoisen näköisiä. Oli jännä huomata miten kalat oli pakkautunu muutamiin eri kohtiin. Samasta paikasta tuli aina useempi kala, tai ainakin oli tapahtumia. Muutaman tunnin aikana jokainen meistä oli saanu kalan, tai useemmankin. Lisäks pudotteluitakin oli läjäpäin. Jätkät sai kalansa kuulapäisillä pupilla tai nymfeillä, mä taas ihan pienellä liitsillä.





Joskus iltapäivällä maltettiin tulla pois vedestä ja pitää ruokatauko. Viimeks kun oltiin Lohenrenkaalla Juuson kanssa, ei ees tajuttu et Kivijärven rannalla oli kiva grillipaikka. Siinä hengailtiin jonkun aikaa. Loppuilta oli hiljaisempaa. Mä sain vielä yhden kirren ja Juuso yhden pienen siian.




Lampikalastus on kyllä ihan mukavaa vaihtelua, vaikka pidemmän päälle alkaakin käydä ehkä vähän tylsäks. Varsinkin pieniä perhoja uittaessa mulla meinaa kärsivällisyys loppua kun ei saa riuhtoo menemään niinku vaik mertsarihommissa. Oli mukavaa olla porukalla kalassa. Kiva rento meininki. Pääasiassa oltiin kalastamassa kirree, joten kaikki nää siiat oli kyllä mukava yllätys. Kirrejä tuli koko päivän aikana vain kaksi, siikoja lähemmäs 20 yhteensä. Isoimmat Janille ja Akille. Eniten kaloja sai Juuso, joka ei kyllä yllätä. Perus Juusokki! Hauskaa oli. Voiko olla parempaa tapaa viettää vapaapäivää kun hengata luonnossa hyvässä seurassa kalastaen. Nyt jaksaa taas painaa viikonlopun duunia. Ens viikon alkupuolella alkaa reilun viikon loma ja reissuu pukkaa taas!

perjantai 15. huhtikuuta 2016

No jos nyt vielä vähän...

Edellisessä haukipostauksessa kirjotin, että nää hommat saa jäädä jonnekkin myöhempään kevääseen/kesään. Jotenkin me kuitenkin löydettiin taas ittemme renkailemasta tutun kaislikon reunasta. "Jos nyt vähän kävis kopasee kun on vapaata." Jäät oli sulanu kokonaan veke ja päästiin tutuille ottipaikoille taas yrittämään. Vaikeeta oli. Yritettiin erilaisista paikoista, mut ei mitään. Jossain vaiheessa päätin vaihtaa pienempään perhoon ja heittää pitkälle katkenneen kaislikon sekaan. Siellähän ne kalat näköjään olikin.





Tää reissu meni enemmän kalojen ja lintujen bongailuks, kun kunnolliseks kalastuspäiväksi. Oli jännää kattoo kun hauet jahtas jotain kaislikon seassa. Aikamoinen ryminä. Lahnoja siellä ainakin näky, sekä jotain piikkikaloja. Tästä paikasta jää aina vähän ristiriitaiset fiilikset. Se on suht lähellä, joten pikapistotkin mahdollisia, mut kalan saaminen on aika vaihtelevaa. Joskus jo muutaman tunnin aikana kaloja tulee useempi, mut sit välillä ihan tyhjää koko päivä. Jos nyt malttais pitää sitä taukoa, josta oli aikaisemmin puhetta... :D

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Perhomessut 2016

Kuvakatsaus menneeseen viikonloppuun. Lauantaina aamulla vähän jälkeen kasi hyppäsin Onnibussiin ja lähdin matkaamaan Tamperetta päin. Veera tuli hakemaan mua linja-autoasemalta, josta lähettiin yhdessä kohti Ylöjärveä. Messut aukes kybältä, me oltiin paikalla ehkä joskus yhdentoista maissa. Mä olin mukana Kymi Fishing shopin osastolla, Veera oli viereisellä osastolla Loopin kanssa. Myös Hanna liittyi seuraan vähän myöhemmin. Oli kiva taas moikata muitakin naikkosia. Terkut teille, jos tunnistatte itsenne! Kalajuttuja on aina mukavaa kertoa ja kuulla. Alla sekalaisia messukuvia koko viikonlopun ajalta.














Ekan messupäivän jälkeen oli tietenkin messujatkot. Seuraavan päivän olot sen mukaiset. Onneks tällä kertaa ei itse tarvinnu roudautua lavalle missään vaiheessa. Viime vuoteen verrattuna näytteilläasettajia oli ehkä vähän enemmän, tai ainakin monet oli isommin esillä. Ei mulla oo kokemusta perhomessuista kun näiden kahden messujen verran, joten pidemmän ajan muutosta suuntaan tai toiseen on vaikee sanoo. Mukavaa oli viettää pari päivää Tampereen hoodeilla kalajuttuja kuunnellen, treffaten tuttuja ja vähemmän tuttuja naamoja. :) On kiva jutskailla kesän suunnitelmista kun monilla alkaa olla kalareissut jo selvillä!

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Vuoden ekat kellumiset

Nyt kun kroppa on kerenny muutaman päivän palautua menneestä reissusta, voi taas lähtee kalaan. Keskiviikon vapaapäivän kunniaksi päätettiin kaivaa kelluntarenkaat kellarista ja lähtee haukikalaan. Vähän jännitti et onks paikat vielä jäässä. Gotlannissa oli niin ihanan keväistä, et mieli ei ihan pysyny messissä takas suomeen tultaessa. Täällä tosiaan on luntakin vielä jossain paikoissa... Jännitys osoittautui osittain todeksi kun ajettiin ekaan paikkaan. Tuttu haukimesta oli puoliks jäässä. Käytiin kuitenkin heittää ne alueet mitä pystyi. Tuloksetta. Vaihdettiin paikkaa. Seuraava tuttu mesta oli myös huti. Siellä oli alkanu lintujen rauhoitus. Mietittiin et jaksaaks tässä enää ees lähtee mihinkään yrittää.  Käytiin kuitenkin kattoo vielä yks paikka. Sielä molemmille vuoden ekat hauet. Ei mitään isoja. Mulle puikko, Juuso vähän muksamman kokoinen.




Viime vuonna näihin aikoihin kokeiltiin ekaa kertaa hauen kevätkalastusta renkailla. Silloin oltiin ihan intoa täynnä, mut nyt homma ei oikein tahtonu luistaa... Keväiset hauet ei oo  niin mageita kun syksyllä tai myöhemmin keväällä/alkukesästä. Sitten joskus kudun jälkeen. Silloin niistä on enemmän iloa kun on kovempia menijöitä. Onhan se kivaa saada aina kalaa, mut hauskempaa se on kun kalat on virkeempiä. Sama meno oli tietty viime vuonnakin, mutta silloin meillä oli kovempi into kokeillessa jotain uutta. Tultiin molemmat siihen tulokseen, että keskitytään ehkä muihin hommiin nyt ja kudun jälkeen voi taas palata näihin. Kiva oli kuitenkin käydä vapaapäivänä kellumassa. Ihanaa kun talvi on ohi ja kalastuskausi taas aluillaan!

PS. Huomenna lähtö Tampereen suuntaan, tarkemmin Ylöjärvelle ja Perhomessuille. Oon taas mukana Kymi Fishing Shopin ostastolla. Saa tulla morjestaa. Toivottavasti tulee mukavat messut! Näkyillään.