Kevätreissu Mörrumille

Vuoden ensimmäinen lohireissu, Mörrum, Etelä-Ruotsi. Mörrumin idyllisyys ja toimivuus vakuutti viime vuonna sen verran hyvin, et olihan uus reissu tehtävä. Reissu oli hyvissä ajoin ennen lähtöä, maaliskuun puolella. Myös lupien kanssa piti olla nopee, koska reissuajankohta olis kuuminta sesonkia ja limitit alkoi paukkua aika nopeesti. Joelle myydään muutamaa erilaista lupapakettia tähän aikaan vuodesta ja lopulta melkein kaikki oli menny loppuun. Odotettavissa oli siis ruuhkaa. Meitä oli lähössä samaan aikaan yhteensä kymmenen henkeä. Mun ja Juuson kans samaan kyytiin hyppäs Markus ja Juho, toisessa seurueessa loput kuusi tyyppiä.

Jonkin aikaa ennen lähtöö joen tilanne alkoi vähän kauhistuttaa. Vesi oli tosi alhaalla. Sitä odotettiin kovasti nousevaks, mut ei mitään ei tapahtunu. Myös viime vuonna vesi alkoi reissun aikana laskee ja oli lopulta 20 kuutioo. Noh, kuis nyt... Puolet siitä. :D Tiedossa oli et järkevästi kalastettavat paikat vähissä ja porukkaa ihan simona, ei tuu olee helppoo. Sen kans oli elettävä. Mut mikäs siellä ollessa, jokivarsi kauniin keväinen ja seura mukavaa.

Kelit oli kokoajan tosi lämpimät. Vesi laski vielä pikkusen entisestään ja lämpeni samalla. Kaloja ei kauheesti näkyny. Kun tilanne oli tällänen tuli otettuu kalastus vähän rennommin. Sidukka maistui aika hyvältä kesäisissä keleissä. Välillä vähän liiankin hyvin. Naapurimöksän pihapöytä ja kylmä lonkero houkutteli keskellä kuumaa kesäpäivää vähän enemmän kun kahluuhousuissa hikoilu ja kuivan joen ronkkiminen. Aamut ja illat oli kivointa aikaa kalastaa.

Meijän porukka kalasti yhteensä neljä lupaa. Hiljaista oli. Siinä vaiheessa kun oltiin lähdössä reissuun, oli joelta tullu kaksi kalaa. Meidän aikana tuli yksi. Se olikin ainoa kala koko viikkoon. Koska vesi oli niin alhaalla, joutu heittää kellusiimoja. Se tuntu taas aika oudolta. Lähes kaikki viime vuoden reissut tuli heitettyy upponaruilla ja se on alkanu tuntuu enemmän omalta kun noitten kellujen viskely. Mä en oo oikein koskaan päässy muutenkaan niistä jyvälle. En osaa rytmittää heittämistä niille sopivaksi. Ei olis pitäny alottaa lohenkalastusta Kymiltä. :D Vois olla helpompaa.

Vaikka itse kalastus oli vähän mitä oli, niin siisti reissu oli muuten. Tuli ihan eritavalla nautittuu ympäröivistä asioita, kun ties et kalastus tulee olee aika huonoo. Mörrum on hieno paikka. Varsinkin poolit 17-32 oli todella siistin näkösiä kun kaikkialla oli ihan vihreetä. Siellä kalastuskin tuntui järkevämmältä kun vesi liikku paremmin kun alhaalla. Kevät on mun mielestä parasta aikaa luonnossa olemiseen. Kiitos mukavasta reissusta kaikille mukana olleille!

Päivä Vanhankaupunginkoskella

Kevät näyttäisi vihdoin saapuneen Suomeenkin! Koko kulunut viikko on ollut aurinkoista ja lämmintä. Loistavaa aikaa painaa lähes koko viikko duunissa... Perjantai oli onneksi vapaata ja silloin pääsi nauttimaan kivasta säästä myös lentokentän ulkopuolelle. Alkuun ajattelin et olisin lähteny kelluu johonkin, mut säätiedotus lupas aika napakkaa tuulta ja mulla meni pupu pöksyyn. Tuuli ja kelluntarengas ei oo koskaan kiva yhdistelmä ja tällä kertaa olin vielä lähdössä kalaan yksin, joten muutin suunnitelmia. Lähin kotoisalle Vantaanjoelle ja Vanhankaupunginkoskelle. Pakkasin aamulla kamat reppuun ja matkasin julkisilla koskelle ostamaan lupia. VKK:lla on aina kiva käydä. Siellä on sellanen oma fiiliksensä. Vaikka parhaimmat kiksit saa paikoista jotka on enemmän luonnon helmassa ja kauempana sivistyksestä, on tälläset urbaanit kohteet omalla tavallaan siistejä. On hauskaa kun luonto ja kaupunki kohtaa.

Olin kalastellu tovin kun tunsin ihan uudenlaisen tärpin. Se oli tosi napakka. En heti nähny mikä kala siellä oli, mut tunsin et se oli vähän paremman kokonen. Kun kala kävi heilauttaa pyrstöö pinnassa, tunnistin sen toutaimeksi. Mukava uus tuttavuus, aika kova menijä ja varsinkin se tärppi oli siisti. Toutaimeksi se ei ollut mikään jätti, mut särjeksi aika hyvä. :D Olin yksin kosken alaosassa ja mietin, et mitenköhän mä saisin tän ikuistettua. Kamera oli kyllä mukana repussa, mut sen kaivaminen oli pieni haaste, kun samalla pidin kalaa haavissa vedessä. Hetken mietittyäni sain idiksen. Hälytin Jiihoon Meri-infolta apuun. Kiitos vaan Jiihoolle vaivannäöstä ja kivasta kuvasta!

Liikuin päivän mittaan koskella aika paljon. Ylhäällä joku poikkas multa siiman. Ehkä taimen, ainakin se kävi hetken päästä mulasemassa pinnassa. Kun lupaa oli enää vajaa tunti jäljellä, tulin takas kosken alaosaan. Taas mulla oli kala kiinni. Tärppi oli pysäyttävä, tunsin et nyt on oikeesti iso kala siiman päässä. Vesi kun on sameeta, ei koskaan voi olla varma mikä sieltä on iskeny. Hetken mietin koskelle jääny pyörii iso lohi tai jotain... Kovasti yritin antaa kalalle painetta ja saada sen tulee lähemmäks pintaa näyttäytyy. Siellä se veti voimakkaita spurtteja ja jarru huusi. Tuli aika riittämätön olo femman vehkeiden kanssa! Toutainhan se siellä, ihan SAAAKELIN ISO toutain. Väänsin sitä lähemmäks rantaa minkä pystyin. Vähän pelotti 20mm perukkeen kestävyys. Peruke kesti, mut lopulta perho irtos, kun kala sai päänsä pintaan ja pyörähdettyy sopivasti. Paska. En kyllä tiedä olisinko saanu sitä oikeesti ees haaviin, ei se olis ehkä mahtunu sinne, vaikka mulla oli iso mertsarihaavi mukana. Harmitti, mut samalla hymyilytti. Ihan kreisi kala. Aikaisemmin päivällä saatu  oli ihan vauveli tähän verrattuna. Täytyy sanoo, et yks siisteimpiä kokemuksia. :D

Tuntu taas niin hyvältä päästä kalaan. Kalastuksen tuoma hyvä olo on niin kova, et sillä jaksaa stressaavankin aikakauden läpi paremmin. Töihinkin oli niin paljon parempi fiilis mennä seuraavana aamuna. Koko päivän jaksoi paljan paremmin, vaikka unetkin jäi hieman lyhyiksi, kun se karkuuttaminen alkoi enemmän kalvaa siinä vaiheessa kun olin pistäny jo pään tyynyyn ja olis pitäny saada unen päästä kiinni. Haha, kyllä oli sen arvoista.