tiistai 27. joulukuuta 2022

Kalastusvuosi 2022

Vuoden viimeistä viikkoa edetään... Kalastuskausi loppui kun seinään talvikelien alkaessa, mut yllättävästä lopetuksesta huolimatta kalastuksen osalta oon aika tyytyväinen tähän vuoteen. Kalastuspäiviä kertyi viime vuosiin (korona-aikaan) verrattuna enemmän ja se tuntu kivalta. Oli lähikalastusta ja pitempiä reissuja. Kalastuskausi alkoi keväällä Gotlannista. Mindsetin kääntäminen lumilautailusta kalastukseen huhtikuun alussa tuntui alkuun hassulta, mut aika nopeesti pääsi taas moodiin kun sai vetää kahlurit jalkaan ja lähtee koluamaan Gotlannin ihania rantoja. Yhdeksän kalastuspäivää, kylmät kelit, kalat tiukassa, mut Geellä on aina hyvä olla.


Kevään ja alkukesän aikana tuli kalastettua myös haukee ja tehtyy pari lyhkäsempää kalareissuu Etelä-Suomessa. Juhannuksen jälkeen suunnattiin Juuson ja Miikan kanssa Norjaan. Ettiskeltiin meritaimenia Finnmarkista ja nautittiin yöttömistä öistä. Välillä nautintoa häiriritsi helle. Se oli jotain ihan kauheeta, etenkin kun piti noin 30 asteessa nukkua teltassa. Lopulta helle vei voiton ja lähettiin kotiin hieman suunniteltua aikasemmin. Helle 1, kalastajat 0.


Kovin kauaa en Finnmarkin reissun jälkeen kerenny himassa olemaan, kun oli aika lähtee uudestaan Norjaan. Lähettiin Jullin ja Sallan kanssa lohireissuun. Ah, pitkästä aikaa lohireissu. Viikko oli kaikkee muuta kun helppo, mut hyvällä fiiliksellä oltiin koko ajan. Tavallaan osa elämyksestä tulee myös siitä kun pohtii että missä vika... Olosuhteissa? Kalastajissa? Missä? Parasta on jos saa kaikelle jonkun (omasta mielestä) järkevän selityksen. Ihan sama pitääkö se oikeesti paikkaansa, mut saapahan ainakin mielenkiintoista analysoitavaa.


Kauden ehkä merkityksellisin reissu oli Ruotsiin. Kahen viikon työrupeama Tjuonajokkilla oli mulle henkilökohtainen saavutus. Menin ulos mukavuusalueelta, kohtasin uusia ihmisiä ja jouduin olee sosiaalinen "väärällä" kielellä. Tjuonan kuplassa oli lopulta tosi hyvä olla. Selvisin niistä asioista, jotka ajattelin hankalaksi ja nautin mukavien ihmisten seurasta. Nautin myös siitä, et sai olla pari viikkoo ihan ulkona siitä mitä ulkomaailmassa tapahtuu. Kalastus oli myös kivaa. Oli siistii et joki oli takapihalla ja kalaan pääsi aina kun oli vapaata ja teki mieli lähtee.


Ruotsin jälkeen loput jokikaudesta meni Kymillä rennolla meiningillä. Kymillä oli heikohko kausi tänä vuonna, aina pitää kuitenkin koittaa... Jokunen kerta tuli joella käytyä ennen kun sekin kausi tuli päätökseen.  


Loppusyksy menikin sitten hauenkalastuksen parissa. Enimmäkseen Kotkan hoodeilla, mut kerran kävin myös Hannan kanssa kellurenkailemassa muualla. Haukikauden kohokohta oli ehdottomasti edellisen enkan ylitys, metrin toiselle puolelle pääseminen. Sata ja YKSI senttimetriä. Siihen oli hyvä lopettaa koko kalastuskausi.


Innokkaana seuraavaan kauteen, milloin se ikinä alkaakaan. Vielä ei ole mitään täysin lukkoonlyötyjä suunnitelmia. Eiköhän ne selviä tässä talven/kevään aikana. Tää mennyt kausi oli mulle kymmenes perhokalastuskausi. Paljon on tän rakkaan harrastuksen kanssa tullu koettua. Se on tuonu uusia tärkeitä ihmisiä elämään, vieny kaikkiin siisteihin paikkoihin ja tuonu mageita elämyksiä luonnossa. Perhokalastuksessa riittää aina jotain mitä voi kehittää. Se on siistiä. Nyt on aikaa keskittyy taas kunnolla talvilajeihin. Kiitos vuosi 2022.