Melkein HK Openissa

Viikonloppuna kisattiin HK OPEN Syksy 2021. Itekkin olin siellä melkein mukana, mut matkalle tuli pari muuttujaa. Mun piti olla Tonin kyydissä tokana kisapäivänä, mut eka päivä veneessä ei menny ihan putkeen Tonilla ja Tuomolla. Tai ei äijillä mitään hätää ollu, mut viikonlopun tuulinen keli otti tilanteen haltuun heivaamalla kisassa tarvittavan mittalaudan johonkin jorpakkoon. Kisailut jäi sitten sikseen. Sunnuntain olin anyway varannu kalastukselle ja vaikka hetken mietin jaksanko lähtee (aika kovaa tuulta oli ennusteessa edelleen), vei kalastushinku voiton ja köröttelin su aamuna Kotkaan. En oo vielä tänä syksynä käyny kalastastaa haukee kertaakaan.

Päivä oli vaikee, kalat jossain piilossa ja heittämään ei tuulen takia ihan jokaista paikkaa päässy, mut kivaa oli silti viettää päivä merellä. Sain ekaa kertaa käyttöön viime vuonna hankitun Ursuitin MPS puvun. Olin kyllä niin tyytyväinen! Mitä nyt olo oli kuin toppahaalariin puetulla lapsella, mutta se ei Ursuitista johtunu vaan niistä kaikista miljoonasta kerroksesta, jotka olin pukenu sen alle ja päälle. Eipä ollu kylmä. :D Mä oon elämäni aikana palellu kalastaessa ja kaikenlaisen retkeilyn lomassa niin paljon, että nykysin oon kyllä tarkkana et vaatetta on oikeesti kunnolla päällä tai ees varuiks mukana. Kantapään kautta oppinu kerrospukeutumisen jalon taidon. Seuraavaksi pitää kokeilla MPS kahlureiden alle kun lähtee kellurankaalla liikenteeseen. Syksyn haukikausi on täällä nyt, jeeeee!

Lohikausi 2021

Lohikausi 2021. Sehän oli aivan mahtava. Vai mites olikaan... Eihän se menny millään muotoa nappiin. :D Norja kun ei avannu rajojaan Vantaan likalle niin tämän vuoden lohikausi tarkotti kolmea päivää Kymijoella. No, onhan se parempi kun ei mitään mutta tuntuihan se omituiselta. Myös Kymin kausi oli tänä vuonna aika epämääräinen, kiitos helteiden. Vesien lämmöt oli pitkään todella korkeet. Itse uskaltauduin kalaan vasta elokuun lopulla ekan kerran. 

Seuraava kerta oli syyskuun alkupuolella. Tää vuosi Kymillä on ollut hiljaisempi kun vertaa vaikka pariin edelliseen vuoteen. Kiva on ollu silti joella käydä.  Yläkuvan on ottanu Toni Valkonen.

Viimeinen kerta osui tokavikalle päivälle. Kausi loppui syyskuun vikana. Yleensä viimeisinä päivinä joella on paljon porukkaa, eikä tää vuosi ollu yhtään poikkeus, vaikka kausi oli ollut vähän nihkeempi. Yhden kalan saamista päästiin todistamaan ja ai että se oli pitkästä aikaa virkistävää katseltavaa! On se lohi vaan hieno kala.

Nyt olis sitten aika muille kalalajeille. Syyskuun lopussa tapahtui ihmeitä. Mä palasin takasin töihin yli puolentoista vuoden tauon jälkeen. Nyt ollaankin taas "uudessa" tilanteessa ja kalastukselle täytyy ottaa aikansa vähän eri tavalla. Onhan tää vähän hassua pitkän tauon jälkeen taas tehä duunii, mut on se kyllä kivaakin. Jospa tästä lähtis pikkuhiljaa uusi aikakausi koronashitin jälkeen... Ei se taida ohi vielä olla, mut suunta toivottavasti pysyy hyvänä.

Muutaki jännää on tapahtunu tässä parin viikon aikana. Päätin käydä kesken jääneen Eräoppaan tutkinnon loppuun. Vaikka keskeytys sillon 2018 oli perinpohdin pohdittu ja asia käsitelty, on homma alkanu pyörii taas mun päässä. Sitten mä vaan yks päivä päätin, et nyt. Olin yhteydessä kouluun, tehtiin suunnitelmat ja päätettiin et mulla on lappu kourassa ens kesänä. Samaan aikaan kun tänä syksynä alottanu porukka valmistuu. En siis enää palaa koulun penkille vaan hommat hoituu töiden ohessa. Suurin osa tutkinnon kilkkeistä on kuitenkin jo suoritettu. Muutama tentti ja näyttö niin se on sitten siinä. Tuntuu hyvältä saada suoritettua loppuun. Mä kun en oo sellainen, et jättäisin asioita kesken. Sillon se oli kuitenkin ainoo vaihtis, kun koko elämä oli ihan sekasin. Nyt aika tuntuu oikeelta.