Kesäyön taikaa

Suomen kesä on näyttänyt taas helteisempää puoltaan. Kalastajalle/kaloille se tietää ongelmia, mutta vielä menneenä viikonloppuna ei onneksi oltu siinä pisteessä. Vedet oli pysyny viileinä hellepäivistä huolimatta, mut veikkaan et nyt ja tästä eteepäin tilanne on varmasti jo ihan toinen. Viime viikonloppuna oltiin Veeran kanssa kalassa. Muut likat ei tällä kertaa kerenny mukaan, joten sumplittiin reissu sit ihan kaksin. Veera hyppäs mun kyytiin työpäivänsä jälkeen perjantaina. Reissun ja perjantai-illan kunniaksi kippisteltiin skumpat jokipenkalla.    

Kalastus alotettiin vasta illalla. Päivän ja yön taitteessa hyvännäköisestä spotista löytyi elämää. 57 senttiä taimenta. Kalastettiin yötä suunnilleen kolmeen saakka, mutta mitään mainittavia tapahtamia ei enää ollut. Mentiin nukkumaan ja päätettiin taas panostaa seuraavaan iltaan paremmin, joten sovittiin et aamulla ei tarvii hötkyillä. Rauhallisen aamun (tais siis aamupäivän) jälkeen lähettiin kokeilemaan muutamia eri paikkoja. Päivä oli tosi lämmin. Välillä piti istahtaa jokeen viilentymään. Päivän ensimmäinen puolisko ennen ruokataukoa oli hiljainen. Toisella puoliskolla päästiin kalastaa hetki pintureilla. Mitään kovin suuria kaloja ei löytyny, mut pinturihomma oli mukavaa. Sitä oon päässy tekemään tosi vähän vuosien varrella. Kovin usein ei osu hyviä pinturointi olosuhteita kohdalle. Etenkin kun tän tyyppinen jokikalastus on mun osalta ollu muutenkin aika vähäistä viimeisimpinä vuosina...

Ilta tarjosi taas parastaan, nyt 60 sentin verran. Tää kala oli kirsikka kakun päälle. Mä olin moneen otteeseen parin päivän aikana miettinyt kuinka hyvä fiilis mulla oli kaikin puolin. Onnea toi keskellä kaunista suomalaista luontoa oleminen, hyvä seura jonka kanssa käydä mielenkiintoisia keskusteluita maan ja taivaan väliltä, sekä harrastus joka vie erilaisiin paikkoihin ja tuottaa mielihyvää. Musta ei oo pitkään aikaan tuntunu niin hyvältä kun nyt alkaneena kesänä kalassa ollessa. Vaikka aina ei onni ei suosi tapahtumien suhteen ja vaikka vielä elellään epämääräistä korona-aikaa, on mulla ollu ihan hullu palo kalastukseen.   

Mut tuntevat tyypit tietää, että jokikalastus on tosiaan jääny vähemmälle huomiolle viimeisimpinä vuosina kiinnostuksen ollessa pääsääntöisesti lohi ja meritaimen merellä. Pari päivää sitten lueskelin vanhoja blogitekstejä ja huomasin, että kyllä jokihommiakin joskus tuli tehtyä enempi. Nyt parin vuoden "kalastusidentiteetin ettiskelyn" jälkeen oon koittanut pikkuhiljaa herätellä tätäkin hommaa uudestaan. Jo viime vuonna tuli kalastettua joella enemmän kun pitkään aikaan. Tänä vuonna oon jatkanu samalla linjalla ja oon oikeesti ruvennu taas nauttimaan joesta ihan eri tavalla. Toivottavasti sama fiilis jatkuu. Musta kalastuksessa olis kiva pyrkiä monipuolisuuteen. 

Ens viikolla ollaan pohjoisessa "kolmen muskettisoturin" (Miikka&Juuso) voimin. Norjaan oli tarkoitus mennä, mutta sinne pääsy näyttää hyvin epävarmalta edelleen. Norjan koronasivustoa päivitetään joka maanantai ja oli aikamoinen pettymys nähdä eilen edelleen oma asuinalue punaisena, melkein koko muun suomen ollessa vihreänä. Jotenkin en ees ymmärrä miten se kartta voi näyttää siltä, kun koko suomessa on enää tosi vähän tapauksia... Mä oon koko korona-ajan kironnu sitä että asun pk-seudulla ja fiilis vaan voimistuu tällästen juttujen myötä. Vielä tilanne kerkee ehkä muuttuu, mut aika epätodennäköiseltä se tuntuu. Onneks meillä on muitakin pläänejä ja koko ajan se on ollu tiedossa, et pääsy on epävarmaa. Silti harmittaa. Eiköhän meillä tuu hyvä reissu kuitenki, tehtiin me mitä vaan. :)