Musta tuntuu et oon tällä hetkellä vähän hukassa. Kaikki on elämässä hyvin, mut jotain uupuu ja se on kalastus. Viimeisen vuoden aikana sitä on tullu harrastettuu ihan liian vähän. Kun alotin perhokalastuksen kuutisen vuotta sitten, on kalastuspäiviä tullu vuosien mittaan kokoajan vaan enemmän ja enemmän. Nyt oon ottanu takapakkia aika roimasti. On toki tällekkin vuodelle tullu kivoja reissuja useempi, mut tuntuu silti et ihan liian vähän. Kalastus ja ulkona oleminen on mulle tosi tärkeitä juttuja ja niiden avulla oon huomannu jaksavani paremmin vuoden nihkeimmätkin ajan. Niinku esimerkiks syksyn. Aikoinaan kärsin aina lievästä syysmasiksesta, silloin kaikki tuntu vaikeemmalta ja olin väsyny. Kalastuksen myötä syksyt muuttui paljon helpommiksi, eikä syksy tuntunu oikeestaan yhtään sen kummemmilta kun muut vuodenajat. Se toi taas lisää mahdollisuuksia harrastaa. Ei oo yhtään paskapuhetta se kun puhutaan luonnon vaikutuksista mieleen. Sillä on oikeesti suuri positiivinen vaikutus.
Miks mä en sit oo harrastanu samalla tavalla kun ennen? Noh. Elän tällä hetkellä sellasta vaihetta, et koitan keksiä sellaisen kultaisen keskitien harrastusten ja muun elämän välille. Mä oon sellanen, et kun johonkin ryhdyn, teen sen täysii. En osaa toimii sillein puolivillaisesti. Kaikki tai ei mitään. Viime kesän lopussa lähettiin Juuson kanssa eriteille ja se on tottakai yks syy miks harrastaminen ei tunnu enää niin helpolta ku ennen. Me oltiin kuitenkin vähän reilu kuus vuotta yhessä ja siitä ajasta suurin osa myös kalastettiin yhessä. Juuso mut perehdytti perhokalastuksen saloihin, jäin totaalisen koukkuun ja sen jälkeen meidän elämä olikin pääasiassa sitä kalastusta. Jokainen vapaapäivä meni jossain kalareissussa. Se oli niin siistiä, mut ei ehkä ihan paras juttu parisuhteen kannalta. Oon tosi iloinen siitä, et erilleen lähdöstä huolimatta ollaan edelleen ystäviä ja voidaan harrastaa yhdessä. Juuson kanssa reissatessa on turvallinen olo, koska tunnetaan pitkältä ajalta ja tiedetään miten toimitaan missäkin tilanteessa. Meijän tilanne on hyvä just näin ja toivon että se sellaisena pysyy jatkossakin.
Mut onhan se ihan saakelin outoo, et kun on painanu satalasissa monta vuotta ja sit onkin ihan uudenlaisessa tilanteessa. On uusi puoliso ja ihan uudet kuviot tietenkin sen myötä. Enää ei tuu katottua kalenteria niin et kalastus menee kaiken muun edelle. Henee en haluu sotkee tähän kuvioon mukaan, meillä on kummallakin omat juttumme ja hyvä niin. En myöskään haluu mennä itsekkäästi pelkästään omien juttujen perässä, koska ei sekään tee hyvää suhteelle. Mulle kuitenkin myös se parisuhdeaika ja yhdessä oleminen on tosi tärkeetä. Kyllä tiiän ihmisiä ketkä menee täysin omien harrastustensa perässä ja on paljon omillaan ja se on ihan ok, jos vaan kumpikin suhteen osapuoli on sitä mieltä et se on fine. Omia juttuja saa ja pitääkin tehdä, mut pitää löytää joku balanssi.
Mulla ei myöskään oo ihan hirveesti täällä lähiseuduilla tuttuja kenen kanssa vois päiväseltään lähtee johonkin kalaan. Vaikka oon sosiaalinen ja nautin ihmisten seurasta, oon myös vähän ujo tietyissä asioissa. Juuso on nähny mun kehityskaaren tässä harrastuksessa, mut jotenkin jännitän muiden seuraa kun edelleen jonkin verran pelkään mitä ihmiset musta ajattelee. Kyl tiiän et pärjään ihan hyvin, mut silti pelkään ihmisten ilkeitä ajatuksia. Pitäis vaan yrittää rohkaistua ja unohtaa tollaset hölynpölyt ja vähän koittaa poiketa sieltä mukavuusalueelta. Pidemmille ja paremmin suunnitelluille reissuille löytyy kyllä seuraa, mut sellaset extempore pistot on jääny aikalailla kokonaan.
Toki tästä mieltä hämmentävästä ja uudesta tilanteesta on löytyny positiivisiakin puolia. Oon tehny asioita mitä en oo kunnolla vuosiin tehny, koska oon vaan keskittyny yhteen harrastuskeen. Oon tänä vuonna matkustellu paljon, mökkilaiffitellu, panostanu parisuhteeseen ihan eri tavalla ja kesällä tuli nautittua ihan vaan kesästä. Oli niin lämminkin. En ees oo osannu kaivata mitään tollasia juttuja, mut kyllähän ne tuntu kivalta. Nyt kun löytyisi se balanssi näiden kaikkien tärkeiden asioiden välillä niin ai että. Kyllä tää tästä vielä iloks muuttuu, siihen mä uskon. Nyt on vaan tällänen suvantovaihe kaikkien muutosten keskellä. Jollekkin tälläset asiat on ihan peruspullaa eikä aiheuta päänvaivaa, mä oon ihan hämilläni kaikesta. :D Mut eiköhän tää tästä vielä tasoitu.
