Tjuonajokkilla töissä

Täällä pohjoisessa elellään jo talvisessa fiiliksessä, ensilumetkin koettu jo syyskuussa, mutta vielä on aika mennä hetkeks loppukesän tunnelmiin. Norjan jälkeen sanottiin Tonin kans heipat toisillemme kun mä lähdin vielä samalta reissulta Ruotsiin Tjuonajokkille hommiin. Sama setti kun viime kesänäkin, mutta tällä kertaa "komennus" kesti vähän reilun kuukauden. Oli pikkusen erilainen fiilis lähtee kun edellisenä kesänä. Nyt tiesi suunnilleen mitä odottaa. Mun työnkuva poikkesi hieman viime vuoden pestistä. Tällä kertaa olin välillä myös illalla töissä pelkkien aamujen sijaan.

Kun olin eka viettäny kuukauden Norjassa (ja heittänyt lähes tyhjää) ei kalastukseen tuntunu olevan niin kauheeta kiimaa. Ehkä kiimaa myös vähän himmasi se, että paikka oli ennestään tuttu, eikä harjus/taimen kuulu niihin ykköskaloihin itselle, vaikka mukavaa puuhaa onkin. Kävin kyllä myös kalassa kun oli vapaata, mutta enemmän tuli lähdettyä valloittamaan ympärillä kohoavia tuntureita.   

Tämän vuoden asiakkaat oli ihan super mukavia. Mulla toki kokemusta vain puolikkaasta kaudesta, mut koko kauden Tjuonalla olleet sano ihan samaa. Konseptia oli hieman muutettu tälle vuodelle ja viikon asiakasmäärää pudotettu, joka teki vuorovaikutuksesta asiakkaiden kanssa henkilökohtaisempaa. Se oli mukavaa. Erityisesti mieleen jäi yksi Saksalainen perheporukka. Ihania ihmisiä, joista näki että kaikki nautti olostaan. Olin tän ryhmän mukana yhtenä päivänä, kun Joonas tarvitsi jeesiä yhden kouluhomman kanssa. Samalla pääsin ikuistamaan päivän kulkua. 

Ennen Tjuonalle lähtöö mietin että miltähän mahtaa tuntua viettää noin "suljetussa tilassa" tilassa kuukausi. Samat nurkat, samat tunturit, samat naamat, mahdollinen tylsyys... Eka viikko tuntui kaikista hitaimmalta, sen jälkeen viikot vaan vierähti. Tuli rutiinit. Pohjoiseen muutto on tehnyt myös sen, että sellanen tietynlainen hälinä ympäriltä on kadonnut. Rentoutuminen on paljon helmpompaa ja on myös paljon iisimpää olla tekemättä mitään ihmeellistä. Välillä oli tylsää joo, mutta samaan aikaan se oli myös nautinnollista. Ihanaa vaan möllöttää välillä.

Kuukaudessa näki myös hienosti pientä vuodenajan muutosta jo. Kesä alkoi pikkuhiljaa taittua syksyyn ja lehdet alkoi värjäytyä koko ajan keltasemmiksi ja keltasemmiksi. Tuntu et jokaisen yön jälkeen ero oli suuri. 

Oli mukava kuukausi erämaassa. Kivat asiakkaat, mukavat kolleegat. Tjuonajokkilla tulee aina olee spesiaali paikka mun sydämessä. Viime vuoden reissu pisti aluilleen prosessin, jota ilman en olis tässä nyt.  Silloin alkoi tapahtumaan ja nyt mä asun pohjoisessa ja elän enemmän oman näköistä elämää. Erämaassa vietetty aika laitto pohtimaan kaikenlaista. Vuoden sisään osuneet tapahtumat ei oo ollu helppoja, aika pohjallakin tuli jossain vaiheessa käytyy kun piti tehdä suuria muutoksia. Silti kaikki on kyllä ollu sen arvoista. Tuntuu että oon löytäny paikkani. Mä kuulun tunturimaisemiin. Pohjoinen on mun henkinen koti. Ja nyt myös fyysinen.  

Neljä viikkoa Norjassa

Niin se vaan kuukausi vierähti lohijoen varrella. Tästä reissusta ei nyt kyllä jäänyt kovin suurta tarinaa kerrottavaksi. Oli hienoa viettää näin pitkä aika Norjassa putkeen, mutta kalastus olisi saanut olla parempaa. Ei toki heitetty kuukauden jokaisena päivänä, mutta kyllä meillä tuli 15 tai 16 käytettyä lupaa. Vähän meni laskut sekaisin jossain vaiheessa. Lohi ei osunu kummankaan kohdalle tällä kertaa. Mulla oli viikko sitten kala väsytyksessä, mutta se pääsi irti. Se jäikin sitten reissun ainoaksi kunnon kalakontaktiksi. Muutamat nyppäilyt oli sen lisäksi, mutta siinä sit kaikki. Aikamoista. Tää vuosi ei oo ilmeisesti ollu muuallakaan kovin iisi. Pitkin Pohjoismaita on korviin kantautunu huhua huonoista nousumääristä. Se kuulostaa vähän huolestuttavalta, joten toivotaan että se on ohimenevää.  

Kalastus oli mitä oli, mut niinku jo sanottu, muuten oli siistiä. Sillon kun ei kalastettu, käytiin tutustumassa lähialueisiin muulla tavalla. Yks siisteimpiä juttuja oli nousta 1246 metriselle vuoren huipulle kattelemaan jokilaaksomaisemia erilaisesta perspektiivistä. Myös mun katkenneen vavan tarina sai onnellisen lopun. Sain ostettua tismalleen samanlaisen vavan jokivarressa. Nyt ei sitäkään tarvii enää murehtia. Reissun aikana oli kiva nähdä tuttuja joella. Mun lohikausi oli nyt tässä. Ollaan vielä muutama tunti Norjan puolella ja sitten siirrytään Ruotsiin. Toni jatkaa huomenna kotiin ja mä lähden vielä kuukaudeksi Tjuonajokkille töihin. Leiriapulaisen hommia taas tiedossa, samaa mitä viime vuonna. Palaamisiin sitten taas syksyllä Ruotsin tarinoiden kera!

Puolivälissä

Norjan reissua olis nyt takana vähän reilu kaksi viikkoa ja hieman vajaat kaksi vielä edessä. Hankalaa on ollut. Reissun tämänhetkinen saldo on kaksi nykäsyä, yksi kummallakin. Niillä ei paljoo vielä kehuskelemaan pääse. Kaloja tilastoon on piirtynyt 5-10 päivään, joten hiljaisen puoleista kyllä ollut. Kalastajia kuitenkin joella ihan kiitettävästi. Pientä piristystä on kyllä ehkä havaittavissa kun nyt muutamana päivänä on ruvennu näkymään kaloja pinnassa aikasempia viikkoa enemmän. Jospa tää vielä tästä kerkeis paranemaan.

Lohenkalastus ei oo kyllä reilu laji. Tekijät erottuu tällä hetkellä joukosta, on täällä muutamat tyypit onnistunu saamaan pari kalaa vaikka suurimmalla osalla on ollu vaikeeta. Toki onhan lohenkalastus myös tosi paljon tuurista kiinni, varsinkin nyt kun kalaa on vähemmän joessa. Ei se vaan kaikkien kohdalle osu. Vaikka kalastuksellisesti on ollut heikkoa, on muuten ollu edelleenki mukavaa. Sanottiin eilen heipat meidän vikoille vieraille kun Jani&Jani lähti matkaamaan kohti etelää. Kaksikko majaili meijän tykönä viikon verran ja oli kyllä kivaa hengailla porukassa. Näillä näkyminen vietetään loppureissu ihan kaksin, ellei nyt satu jotain yllätysvieraita kohdalle. 

Terveisiä Norjasta

Oon muutaman vuoden pyöritelly päässäni sellasta haavetta, et joskus olis taas kiva olla reissussa vähän pitempi pätkä. Pisin kalareissu mulla on ollu kolme viikkoa, mut haaveissa on nyt ollu pitempi aika. Vaikka kuukausi, miks ei enemmänkin. Kierrellä ja kalastaa. On vaan tuntunu jotenkin hankalalta järjestää. No, oman osuutensa teki koronavuodet. Sillon kaikki oli hankalaa. Viime vuoden lyhyempien reissujen ja etenkin Tjuonajokkilla vietetyn ajan jälkeen päätin et nyt seuraavana kesänä on aika. Täällä sitä nyt ollaan, Norjassa. Reilu viikko takana ja kolmisen viikkoa vielä edessä. Nyt ei kuitenkaan oo tarkotus elellä kiertolaiselämää vaan pitää tukikohtaa yhdessä paikassa, kalastaa ja tutkailla lähialueiden muitakin aktiviteettimahdollisuuksia. 

Eka viikko meni pääasiassa lohta kalastaen. Mulle tää on nyt kesän eka lohireissu, Toni kerkesi jo alkukesästä viettää viikon Ruotsissa. Ollaan nyt heitetty viisi lappua ja kalastettu aika rennolla otteella. On tehny ihan hyvää vähän kuittailla pitemmältä ajalta kertyneitä univelkoja pois. Rennosta meiningistä huolimatta oon saanu jo yhen vavakin poikki. Harmittaa aika paljon kun tuntu että toi '14 #9/10 NRX sopii mun kätösiin niin hyvin. Koitettiin jo metsästää uutta kärkiosaa, mut mun NRX on vihreetä mallia eikä siihen oo enää osia. Onneks sain lainaan vastaavan vavan, kun meillä oli täällä viime viikolla Mika ja Jani kyläilemässä ja Mikalta löyty sama vapa. Täytynee reissujen jälkeen kaivaa ostohousut jalkaan ja lähtee ettimään uutta vapaa. 

Nyt odotellaan joelle olosuhteiden muuttumista. Paikalliset kertoo että kesä on ollut muutaman viikon myöhässä ja se ehkä vaikuttaa kalojenkin liikkeisiin. Vettä on myös vuodenaikaan nähden aika vähän ja se on ollut koko ajan laskemaan päin. Toiveissa olis että se tästä lähtis uuteen nousuun. Saapi nähdä. Lohenkalastuksen lisäksi ollaan käyty myös kalastamassa virpoilla seitiä. Tuore seiti on muuten ihan älyttömän hyvä ruokakala. Tehtiin fish n' chipsit ja kalasoppa. Molemmat todella bueno. Nyt kun täällä ollaan pitempi aika niin täytyy mennä uudestaan kalastamaan merelle. Myös tunturijärvillä olis tarkotus jossain vaiheessa käydä tsekkaamassa löytyiskö rautua tai taimenta. Pitää vaan malttaa. Tällein kun on lohijoen kupeessa kuukauden niin tuntuu hankalalta orientoitunu muihin hommiin... 

Juhannus Norjassa

Keskikesän juhla vierähti helteistä "nauttien" ja kalastuksen parissa. Lähettiin Tonin kanssa pienelle roadtripille Norjaan. Kaikki Norjan rajanylitysasemat on meiltä n. 2-4h ajomatkan päässä, joten viikonloppureissu naapurimaahan ei oo juttu eikä mikään. Se tuntuu aika siistiltä. Reissun tarkoituksena oli kalastaa meritaimenta (mahdollisesti myös kyttyrälohta) ja käydä vähän kattelemassa pohjoisen Norjan kauniita maisemia. Lähettiin pe aamusta ajelemaan. Keli oli aika kamala, reippaasti päälle kakskymmentä astetta. Onneks se ei kuitenkaan vaikuttanut kalastettaviin vesiin, jäämeri kun pysyy kylmänä. Leirielämään se sen sijaan vaikutti kovastikkin. Oltiin liikenteessä teltan kanssa. Teltta plus helle on aika hikinen ja kauhee yhdistelmä. Ei noin kuumat kelit oikein tänne pohjolaan kuulu.  

Meritaimenen kalastus on aina mukavaa puuhaa. Norjassa se on vähän erilaista kun pitää pelailla vuorovesien kanssa. Saatiin molemmat muutamia ihan kivoja kaloja. Pari ruokakalaakin otettiin. Toinen valikoidusti ja toinen tahattomasti kun jo haavitessa huomasin, että nyt vuotaa sen verran pahasti että lopettaminen on ainoo vaihtoehto. Eipä siinä, kivaa että päästiin syömään muutakin kun pussiruokaa. Kalastettiin noin vuorokauden verran.  

Alunperin tarkoitus oli kalastaa pari vuorokautta, mutta juhannuslauantaina tuuli kääntyi puhaltamaan pohjoisesta ja aika lujaa, joten päätettiin että eiköhän tää riittänyt tältä erää. Pakattiin leiri kasaan ja lähettiin roadtrippailemaan. Mietittiin että jonkun paikan vois vielä koittaa kalastaa, mut lopulta aika menikin vain kruisaillessa ja maisemia fiilistellessä. Finnmarkin alueella on niin paljon kaikkee siistii nähtävää. Sunnuntaina illalla saavuttiin takasin kotiin. Oli todella onnistunut juhannusreissu, vaikka kalastusta tulikin hieman suunniteltua vähemmän. 

Myöhäinen kauden avaus

Blogissa on ollu hiljaista puolisen vuotta... Syynä kalastuksettomuus. Tuntuu ihan todella kummalliselta, että on jo kohta kesäkuun puoliväli eikä kalenterissa ole ollu vielä yhtähään kalastuspäivää. On tullu pari muuttujaa. Kevään reissujen suunnitelmat meni uuteen uskoon kun rahaa tarvitsi vähän erilaisiin hommiin, nimittäin muuttohommiin. Mun osoite on nykyisin napapiirin pohjoisella puolella. Sirkassa, noin viisi kilsaa Leviltä pohjoiseen. Kirjat siirty tänne vappuna ja kamat parissa eri osassa toukokuun aikana. Täällä vielä lasketeltiin silloin kun etelässä olis päässy kunnolla kalaan. Mun ensimmäinen kalastuspäivä oli vasta vklp. Kävin Juutuanjoella heittämässä yhden luvan. 

Läksin Juutualle la aamuna. En pitäny lähdön kanssa kiirettä, pakkailin kamat autoon ja lähdin köröttelemään. Oon pari vuotta sitten käyny Juutuan alakoskella, mutta muuten joki on täysin tuntematon. Otin luvan kakkosalueelle ja ennen lähtöö kattelin retkikartasta sopivan näköisiä spotteja. Lähdin koluamaan lupa-aluetta ylhäältä alaspäin. Vettä oli ilmeisesti aika paljon, joka ei kyllä sinänsä yllättänyt kun näin aikaista kesää vielä näillä leveyksillä vietetään. Itselläni ei tietty oo mitään vertailukohtaa, mutta sain instassa kommenttia veden määrästä. Ja olihan se kahlaaminenkin vähän hankalan tuntuista. En jaksanu höntyillä kalastuksen kanssa. Tai nojoo myönnetään, alkuun olin sen verran intopiukeena joessa et unohdin syödä ja olo olikin sitten vähän hutera. Lounastauon jälkeen otin sitten rauhallisemmin. Ilta oli tosi kaunis. Oli ihanaa päästä kunnolla nauttimaan yöttömästä yöstä. Työt ja aikaiset nukkumaanmenot on vähän häirinny siitä nauttimista. Nyt oli myös kesän ekat vähän lämpimämmät kelit.

Tuntuu ihan hassulta et välimatkat kaikkiin kivoihin paikkoihin lyheni yhtäkkii ihan tosi paljon. Inariin esimerkeksi ajaa 2h. Se on 11h vähemmän kun aikaisemmasta kotipaikasta... Pohjoisessa asuminen tuntuu muutenkin tosi hyvältä. Ylimääräinen kiire ja hälinä tuntuu olevan poissa. Levin seutu ei kyllä oo toki rauhallisimmasta päästä, mut nyt täälläkin on ollu tosi hiljaista ja ihanaa. Kontrasti Vantaaseen on aika suuri ja tätä mä oon oikeesti elämältä kaivannut. Tunne siitä et palikat elämässä loksahtelee paikalleen, on aika todella jees. Lähikuukaudet tulee olemaan kalastukseen keskittyviä. Tälläisestä kesästä oon haaveillu jo pitkään. Siistiä että nyt se toteutuu.

Kalastusvuosi 2022

Vuoden viimeistä viikkoa edetään... Kalastuskausi loppui kun seinään talvikelien alkaessa, mut yllättävästä lopetuksesta huolimatta kalastuksen osalta oon aika tyytyväinen tähän vuoteen. Kalastuspäiviä kertyi viime vuosiin (korona-aikaan) verrattuna enemmän ja se tuntu kivalta. Oli lähikalastusta ja pitempiä reissuja. Kalastuskausi alkoi keväällä Gotlannista. Mindsetin kääntäminen lumilautailusta kalastukseen huhtikuun alussa tuntui alkuun hassulta, mut aika nopeesti pääsi taas moodiin kun sai vetää kahlurit jalkaan ja lähtee koluamaan Gotlannin ihania rantoja. Yhdeksän kalastuspäivää, kylmät kelit, kalat tiukassa, mut Geellä on aina hyvä olla.

Kevään ja alkukesän aikana tuli kalastettua myös haukee ja tehtyy pari lyhkäsempää kalareissuu Etelä-Suomessa. Juhannuksen jälkeen suunnattiin Juuson ja Miikan kanssa Norjaan. Ettiskeltiin meritaimenia Finnmarkista ja nautittiin yöttömistä öistä. Välillä nautintoa häiriritsi helle. Se oli jotain ihan kauheeta, etenkin kun piti noin 30 asteessa nukkua teltassa. Lopulta helle vei voiton ja lähettiin kotiin hieman suunniteltua aikasemmin. Helle 1, kalastajat 0.

Kovin kauaa en Finnmarkin reissun jälkeen kerenny himassa olemaan, kun oli aika lähtee uudestaan Norjaan. Lähettiin Jullin ja Sallan kanssa lohireissuun. Ah, pitkästä aikaa lohireissu. Viikko oli kaikkee muuta kun helppo, mut hyvällä fiiliksellä oltiin koko ajan. Tavallaan osa elämyksestä tulee myös siitä kun pohtii että missä vika... Olosuhteissa? Kalastajissa? Missä? Parasta on jos saa kaikelle jonkun (omasta mielestä) järkevän selityksen. Ihan sama pitääkö se oikeesti paikkaansa, mut saapahan ainakin mielenkiintoista analysoitavaa.

Kauden ehkä merkityksellisin reissu oli Ruotsiin. Kahen viikon työrupeama Tjuonajokkilla oli mulle henkilökohtainen saavutus. Menin ulos mukavuusalueelta, kohtasin uusia ihmisiä ja jouduin olee sosiaalinen "väärällä" kielellä. Tjuonan kuplassa oli lopulta tosi hyvä olla. Selvisin niistä asioista, jotka ajattelin hankalaksi ja nautin mukavien ihmisten seurasta. Nautin myös siitä, et sai olla pari viikkoo ihan ulkona siitä mitä ulkomaailmassa tapahtuu. Kalastus oli myös kivaa. Oli siistii et joki oli takapihalla ja kalaan pääsi aina kun oli vapaata ja teki mieli lähtee.

Ruotsin jälkeen loput jokikaudesta meni Kymillä rennolla meiningillä. Kymillä oli heikohko kausi tänä vuonna, aina pitää kuitenkin koittaa... Jokunen kerta tuli joella käytyä ennen kun sekin kausi tuli päätökseen.  

Loppusyksy menikin sitten hauenkalastuksen parissa. Enimmäkseen Kotkan hoodeilla, mut kerran kävin myös Hannan kanssa kellurenkailemassa muualla. Haukikauden kohokohta oli ehdottomasti edellisen enkan ylitys, metrin toiselle puolelle pääseminen. Sata ja YKSI senttimetriä. Siihen oli hyvä lopettaa koko kalastuskausi.

Innokkaana seuraavaan kauteen, milloin se ikinä alkaakaan. Vielä ei ole mitään täysin lukkoonlyötyjä suunnitelmia. Eiköhän ne selviä tässä talven/kevään aikana. Tää mennyt kausi oli mulle kymmenes perhokalastuskausi. Paljon on tän rakkaan harrastuksen kanssa tullu koettua. Se on tuonu uusia tärkeitä ihmisiä elämään, vieny kaikkiin siisteihin paikkoihin ja tuonu mageita elämyksiä luonnossa. Perhokalastuksessa riittää aina jotain mitä voi kehittää. Se on siistiä. Nyt on aikaa keskittyy taas kunnolla talvilajeihin. Kiitos vuosi 2022. 

Jokikaudesta haukihommiin

Tjuonajokkin "komennuksen" jälkeen jokikalastukskausi tuli päätökseen monessa paikassa. Kymillä se kuitenkin jatkui vielä kuukauden verran eli syyskuun ajan. Mulla oli vuosikortti Kymille ja vähän harmitti, että en oikein ollu kerenny sitä käyttämään ennen syyskuuta. Etelä-Suomi oli kesällä jälleen helteiden valtaama ja vesien lämpötilat sellasella tasolla, et joelle ei ainakaan ollu asiaa. Pääsin alottamaan Kymin kautta just ennen Ruotsiin lähtöä elokuussa ja jatkamaan vasta syyskuun puolella. Jokusen kerran kerkesin käymään ennen kuin kausi sielläkin tuli päätökseen. Tän vuoden lohenkalastus ei menny ihan niin nappiin kun olis toivonu. Lohta ei tullut Norjasta, eikä Suomesta. Fiilis kalassa oli kuitenkin koko ajan hyvä, joten lohettomuutta ei oikeestaan tullu ees mietittyä. Sellasta se välillä on. Kymillä tuli pitkästä aikaa kalastettua muuallakin kun Ruhalla. Se oli tosi tervetullutta vaihtelua.

Jokikauden päättyessä oli aika siirtää katse merta kohti. Syksyn paras asia on kyllä ehdottomasti hauenkalastus. Ensimmäinen meripäivä tuli kuitenkin vietettyä mertsarin parissa. Ja vielä virpalla. Käytiin Juuson kanssa veneellä kopasemassa muutamat spotit. Mua vähän huvittaa, et jossain vaiheessa tuli koluttua Helsingin rantoja paljonkin aivan tuloksetta ja sit kun pari kertaa hairahtaa virppaan niin heti tulee kalaa... Niin se vaan taitaa olla, et mertsarihomma on paljon tehokkaampaa virppavehkein. Ja veneen kanssa.

Haukikauden avasin Hannan kanssa kelluen syyslomaviikolla. Mun oma kellurengas vuotaa, enkä oo saanu aikaseks hankkia uutta ponttoonia, mut onneks Huhtaloilta löytyy aina tavaraa lainaksi. Meillä oli oikein kiva päivä kaislikossa, vaikka isommat kalat ei meijän perhoja löytäneetkään. Mä oon aina tykänny kalastaa kellurenkaasta, mut pakko myöntää et kun veneestä heittämisen makuun on päässy, on siitä vähän hankaluuksia palata... Oon ollu nyt taas muutamia kertoja Tonin veneen kyydissä ja ai että se on ollu niin paljon mukavampaa. Niin paljon helpompaa heittää, eikä ole hermojen menettämistä epämukavien asentojen kanssa. Meillä on ollu jo pitkään tavoitteena kaivaa mulle metrin kala. Oon kalastanu haukee säännöllisesti perholla suunnilleen 7 vuotta, eikä metrinen oo millään osunu kohdalle. Mun edellinen enkka on 96cm ja se on seitsämän vuoden takaa.

Nyt se tavoite on saavutettu. Sata ja yksi senttiä. Kala kävi ensin perhon perässä jättämässä pienet pyörteet pintaan ja alkuun näytti siltä et missasin sen, mut ei. Sinne se sitten iski. Toni kyseli et tuntuuko paremmalta kalalta johon vastasin että "ei tää varmaan kovin iso oo". Toni kuitenkin katteli väsytystä vierestä ja arveli mun olevan väärässä, joka mullekkin alkoi pikkuhiljaa kyllä valjeta kalan vedellessä ympäri venettä. Kala tuli haaviin ja Toni sanoi, et "kyllä sulla kuule nyt tais metri mennä rikki." Voi että kun tuntu siistiltä kuulla noi sanat. Kalalle mittaus ja kyllä, metrinraja ylitetty. Oli kyllä aika hyvä fiilis kaikkien näiden vuosien jälkeen. Hymyilytti. 

Olisko seuraavaksi sit vaikka 110cm... Aina on hyvä tavoitella jotain. Mä toivon että kerkeen vielä edes kerran käymään kalassa ennen kun alotan lumilautailukautta. Syksyn kääntyessä talvikuukausiin, on mun vähän vaikee tehdä päätöstä et mihin panostaa. Haukikausi kutkuttelee niin kauan kun vedet ei ole jäässä, mut laskukausi alkaa taas pikkuhiljaa vallata ajatuksia ja kalenterissa on jo ensimmäinen laskureissu merkittynä. Jos talvi alkaa täällä leudosti, on ihan hyvä mahis että reissun jälkeen pääsee jatkamaan vielä kalastusta. Sen näkee sitten. 

Kesätöissä Ruotsissa

Syksy on saapunut, mut palataanko vielä kesäisempiin tunnelmiin. Kesästä tulikin reissujen täyteisempi mitä olin edes kuvitellut. Pari reissua Norjaan ja loppukesästä tuli lähdettyä vielä Ruotsiinkin. Olin kyllä vähän haaveillut vielä yhdestä reissusta johonkin, mut suunnitelmat oli aivan auki eikä ollu mitään takeita niiden onnistumisesta. Elokuun alussa Huhtalan Viljami laittoi mulle viestiä et on lähdössä oppaaksi Tjuonajokkille ja siellä tarvittais leiriin apukäsiä pariksi viikoksi, lähdetkö? Saman "kutsun" sain myös viime kesänä, mut sillon aikataulut ei menny oikein yhteen. Ja lisäks jänistin... Uusia ihmisiä, vieras kieli, liian jännää... Tällä kertaa tulin nopeesti siihen päätöksen että lähden. 

Olihan siinä edelleen ne samat jännittävät tekijät, mut aattelin et pakko mun on vaan lähteä. Kuitenkin aika hieno tilaisuus päästä työskentelemään aika kuuluisalle kalastuslodgelle. Eniten mua jännitti kieli. En osaa ruotsia ja englantikin päässy pahasti rappeutumaan kouluaikojen jälkeen. Vaikka oon matkustellu paljon, on kielen käyttäminen jääny todella vähäiseksi. Nyt aattelin et pakko hyppää mukavuusalueen ulkopuolelle ja lähtee kehittää itteeni. Tää kielitaitoasia on jarruttanu mua muissakin jutuissa, esimerkiks kun oon kattellu eräoppaan töitä.  

Lauantaina 13.8. lähettiin Viljamin kanssa Ruotsiin. Oltiin yksi yö Kiirunassa ja seuraavana aamuna lennettiin kopterilla Tjuonalle. Kopteria vastassa oli iloinen porukka, se vähän lievensi mun jännitystä. Oli siellä pari tuttuakin naamaa. Mun ja Viljamin lisäksi leiriin saapui samaan aikaan pari muutakin tyyppiä. Osa porukasta oli viettäny koko kesän leirissä, joten uusien naamojen näkeminen oli varmaan ihan piristävää.  

Mökkeihin asettumisen jälkeen pääsinkin heti tutustumaan hommiin. Mä huolehdin pääasiassa aamupalan esillelaitosta ja leirin siisteydestä. Jonkun verran kävin myös siivoomassa mökkejä ennen uusien asiakkaiden tuloa. Jeesailin myös vähän keittiön puolella. Olin apukäsinä valmistelemassa/pakkaamassa maastoruokia, jotka lähti oppaiden mukaan aamuisin. Vapaa-aikaa mulla oli yleensä iltaisin. Silloin suuntasin aina jonkun kanssa kalaan. Kahden viikon ajalle osui myös kaksi ihan kokonaan vapaata päivää. Jäkimmäinen niistä meni kalassa, ensimmäisenä kiipesin läheisen tunturin päälle että sain otettuu yhteyden himaan ja kerrottua et kaikki ok. Leirissä ei kuulu puhelin, eikä oo nettiyhteyttä. Se olikin yks siisteimmistä jutuista Tjuonalla, kaikki oli ilman luuria.

Asiakkaat tulee pääsääntöisesti Tjuonalle kalastamaan harjusta. Se onkin siellä ajoittain aika kreisiä hommaa. Kaloja on paljon, keskikoko on hyvä ja kalastaminen on suhteellisen helppoa. Lisäks Tjuonalta löytyy hienoja taimenia ja hauenkalastus on myös osalle porukasta iso juttu. Ekoina päivinä mäkin halusin nähdä Tjuonan harrikalastuksen, mutta aika nopeesti siirryin taimeneen ja haukeen, joihin keskityin sitten pääasiassa loppuajan. (Allaolevat kuvat: Viljami)

Leirin näkeminen oli kyllä mielenkiintoinen kokemus. En oo ikinä käyny millään kalastuslodgella. Oli siistiä nähdä miten homma toimii ja olla osa työntekijätiimiä. Leirissä muodostui oma päivärutiini. Ensimmäiset päivät tuntui hieman matelevan, mut kun omiin hommiin ja Tjuonan rytmiin tottui, meni aika lopulta todella nopeesti. 

Kaikesta alkujännityksestä ja stressistä huolimatta näistä kahdesta Ruotsissa vietetystä viikosta tuli oikeestaan kesän parhaat. Oli mukavaa olla samanhenkisten ihmisten ympäröimänä ja tutustua uusiin ihmisiin. Uusien kaverisuhteiden luominen tuntuu nykysin paljon haasteellisemmalta kun joskus nuorempana. Tjuonajokkin "kuplassa" tuntui kun olis ollu jollain kesäleirillä. Niinkun lapsena, aikaa ennen kännyköitä. Täysin tietämättömänä mitä muualla maailmassa tapahtuu, eläen täysin vain meneillään olevaa hetkeä. Ihanaa oli myös hengittää pohjoista luontoa. Mun jokainen solu nautti siitä fiiliksestä kun aamulla heräs ja ensimmäinen asia joka hyppää silmille mökin ovea avatessa on kaunis tunturimaisema. Kiitos Tjuonajokk, kiitos kesä. Olit hyvä.