perjantai 2. syyskuuta 2022

Kesän lohiloma

Tänä kesänä pääs vihdoin myös kunnolla viettämään lohilomaa. Vaikka oli jo yks Norjan reissun takana niin itkuhan siinä meinas päästä kun auton renkaat ylitti tutun raja-aseman. Mä olin aikaisemmin kesällä vähän kriiseillyt lohireissun onnistumisen kanssa kun näytti siltä, et en millään meinannut saada reissuseuraa. Olin jo laskeskellut budjettia yksin lähtemiselle, mut näillä bensan hinnoilla se näytti aika järjettömältä vaihtoehdolta. Lopulta kävi kuitenkin hyvin ja sain reissuseurakseni Jullin ja Sallan, kun meillä sattu olemaan samanlaisia suunnitelmia just samalla ajankohdalle. Tai ainakin melkein, ite olin lähössä alunperin viikkoo myöhemmin mut sain sitten aikaistettua omaakin lähtöö niin et kerkesin olee taimenreissun jälkeen huimat kolme päivää himassa kun taas oli lähtö.  



Kunnon lohireissusta oli kulunu jo pari vuotta. Kesä 2021 meni kotimaassa ja kesällä 2020 Norjan reissu oli erilainen kun oltiin Henen kanssa liikenteessä ja kalastukselle oli aikaa vain muutamia päiviä. Nyt oli pitkästä aikaa ihan kunnon lohilomaa tiedossa. Kelit reissulla vaihteli jonkin verran, useemmiten oli kuitenkin aika viileetä joka tuntu ihanalta helteisen Finnmarkin reissun ja muutaman kotona vietetyn päivän jälkeen. Monessa paikkaa Norjassa on nyt tuntunu olevan vähän hankaluuksia lohenkalastuksen suhteen, eikä meijän reissu ollu mikään poikkeus vallitsevassa tilanteessa. Vesitilanne joessa oli ihan ok, mut laskemaan päin joka tuntui vaikuttavan kalojen ottihalukkuuteen negatiivisesti. Pari lämmintä päivää nosti virtaamaa hieman ja sai meillekkin uutta toivoa, mut sit taas kovat sateet veti veden turhankin korkeelle ja värikin alkoi mennä vähän turhan mössöks. 





Kolme tyyppiä, kuusi kalastuspäivää, yksi kala. Parempi kun ei mitään mut perskule et oli hiljaista ja hankalaa. Noh, sellasta se lohenkalastus välillä on. Fiilistä helpotti se, et ihan yhtä vaikeeta kaikilla tuntu olevan ja kaikki mietti et mikä tässä nyt mättää. Se olikin yhteinen puheenaihe jokipenkalla kun muiden kalastajien kanssa jutteli. Muuten reissulla oli kyllä hyvä fiilis. Heitto tuntu kulkevan paremmin kun ikinä ja se teki kalastuksesta mukavaa. Nyt myös tuntuu siltä, et oon alkanu löytää enemmän itelle sopivia siimoja, joka sujuvoittaa heittämistä. Oon ollu aina vähän laiska kiinnostumaan siimojen kanssa ädläämisestä, mut kyl sitä vaan kandeis enemmän harrastaa. 

Saa nähdä mitä lohenkalastukselle Norjassa käy lähivuosina. Toivottavasti tässä on nyt menossa vain joku notkahdus, eikä mitään lopullista ja fataalia. Tänä kesänä on tullu sellanen fiilis, et pitäis varmaan vähän enemmän rupee panostaa myös itämerenlohen kalastukseen. Ruotsi on jääny ihan pimentoon, kun aina on reissu suunnitteilla Norjaan. Kaks kertaa oon käyny Mörrumilla, siinä kaikki Ruotsin lohenkalastus. Saapi nähdä mitä ensi kesä tuo taas tullessaan, oliskohan vaikka pohjoisen Ruotsin reissua johkii väliin...    

perjantai 12. elokuuta 2022

Reissu nro 1: Meritaimenta Finnmarkissa

Kesä menee ihan tajuntonta vauhtia, nyt on jo elokuu. Ei oo paljoo kerenny alas istahtaa näpyttelemään reissufiiliksiä. Tän tyyppinen kiire on kyllä tuntunu kaiken K-sekoilujen jälkeen ihan mukavalta. On päässy reissailee ja duunejakin riittänyt. Kesän eka kalareissu tehtiin Juuson ja Miikan kanssa Finnmarkiin. Lähettiin matkaan heti juhannuksen jälkeen. Kierrettiin muutamia tuttuja ja myös vähän uusiakin meritaimenpaikkoja.  Kalastettiin vuorovesien mukaan, toinen ajakohdista osui suunnilleen puolilleöin ja toinen sitten päivään. Myös pohjoisessa oli noihin aikoihin kovat helteet... Oli jokseenkin jännä fiilis kalastaa meritaimenta helteessä, kun on tottunu kalastukseen kovasti kerrospukautuneena silti palellen. Vedet oli onneks noilla leveyspiireillä kylmiä ja se vähän jeesas olemista. Ja onneks ihan jokaisena päivänä ei ollu ihan niin kuuma ilmakaan. Yöt oli kivoja kalastaa.  





Taimenia tuli ihan mukavasti reissun aikana. Useempi ruokakalakin tuli joukosta valikoitua ja se on aina kivaa kun niin pystyy tekemään. Meritaimenen kalastuksen lisäksi käytiin kopasemassa yks tuttu merirautupaikka. Se on kyllä yks mun lempparikaloista, vaikka harvemmin niitä pääsee kalastamaan. Ensikosketus kyseiseen lajiin oli muistaakseni 2015, sen jälkeen sille on ollu spessupaikka mun sydämmessä. 


Kuinka siistiltä tuntuikaan päästä pitkästä aikaa Norjaan, kun viime vuosi jäi kokonaan välistä rajojen ollessa kiinni. Tai olihan ne joillekkin auki, mut tällein PK-seutulaisena reissut Norjaan jäi vain haaveeksi. Nyt oli ihmisen hyvä olla. Pienenä miinuksena tosin se helle. Teltta ja 30 asteen lämpötila ei ollut mukava yhdistelmä. Yhtenä yönä/päivänä saatiin ihan hyvät unet mut loput meni paistuessa ja se teki reissun yleisfiiliksestä hieman väsähtäneen. Ihan loppureissusta helle yltyi sen verran rassaavaksi, et päätettiin lähtee päivään aikasemmin kotiin. Ei enää yhtään helleyötä teltassa kiitos. :D Noin kovat lämpötilat pistää itellä kyllä mieltä matalaksi. Ei siinä, onhan se lämpö jossain päin maailmaa mukavaa, mut tänne pohlojaan se ei vaan kuulu. 

torstai 14. huhtikuuta 2022

Gotlanti - huhtikuu 2022

Edellisessä postauksessa kerroin, et ollaan Juuson ja Miikkan kanssa buukattu kevätreissu Gotlantiin. Nyt sen aika vihdoin koitti. Pariin vuoteen ei oltu päästy mihkään, kiitos iso K. Tuntui siis aika hassulta kun saavuttiin saarelle. Matkustaminen toteutettiin hidasta kaavaa noudattaen, maitse ja meritse. Tutkailtiin suunnitteluvaiheessa myös nopeempaa lentovaihtoehtoa, mut päädyttiin sit kuitenkin tähän hitaaseen vaihtikseen. Oltiin 1.4. iltapäivällä perillä kohteessa. Väsy oli aika kova, mut pitihän sitä tottakai lähtee vielä samana iltana kopasulla. Reissun eka kala yllätti kyllä todella. Olin kerenny heittää ehkä vartin verran kun eka kala kiinni. Sekin tuntu hassulta, saada meritaimen useemman vuoden tauon jälkeen. Pari edellistä kevään mertsarireissua kun oo menny ihan putkeen. 




Ihan kiva aloitus reissulle. Odotukset tätä reissua kohtaan kun ei ollu kovin korkeella... Edellisen kerran kun oltiin Gotlannissa 2018, osui reissulle tosi kylmät kelit ja kalastus oli tosi heikkoa. Historia toisti itseään myös seuraavana vuonna Tanskassa. Pari viikkoa ennen tän vuoden reissua sääennusteet näytti ihan hyvältä, mutta mitä lähemmäks reissua tultiin, alkoi näyttää taaaaaas kovin tutulta. Vielä muutamaa päivää ennen meijän saapumista kelit oli oikein keväiset, mut sitten sää muuttui aika paljon. Tiedossa oli kovia tuulia ja lumisadetta. Enää tää ei kyllä sinänsä niin hetkuttanut, olihan se jo pariin otteeseen koettu. Piti ottaa reissu sellaisena kun se tulee, yrittää parhaansa diilailla vallitsevien olosuhteiden kanssa ja olla surkuttelematta sen enempää. Ihanaa oli olla reissussa pitkästä aikaa. 




Kalastukselle oli aikaa yhdeksän päivän verran. Mukaanlukien se tulopäivän ilta. Miikka oli Gotlannissa ekaa kertaa, mulle ja Juusolle kerta oli viides. Otettiin tavotteeksi löytää uusia hyviä spotteja. Iltaisin tsekkailtiin karttoja ja yhessä tuumittiin mitkä rannat näyttää kokeilun arvoisilta ja mahdollisesti näihin olosuhteisiin sopivilta. Meillä ei ollu läpömittaria mukana, mut tuulensuunnan ja rannan muotojen yms perusteella koitettiin päätellä et minne lämpimäpi vesi olis voinu pakkaantua. Vedenlämpötila oli ainakin jonkun nettisivun mukaan noin 3-4 asteista suurimman osan reissusta. Loppua kohti se vielä hieman tippui. Aika monta tyhjää heittoa reissuun mahtui, mutta lähes jokaisesta uudesta paikasta löydettiin edes yksittäisiä kaloja. Kalastettiin myös aijemmilta reissuilta tuttuja paikkoja jonkin verran. Ekaa kertaa tuli hyödynnettyä saaren molempia puolia.  




Yhteensä reissun aikana saatiin ylös 12 kalaa. Se jäi aika paljon alle sen mitä sieltä parhaimpina vuosina on tullu, mutta huomioon ottaen parin vuoden epäonniset reissut ja vaikeet olosuhteet, niin se oli paremmin mitä uskallettiin toivoa. Kelit oli tosiaan just sitä mitä sääennuste uumoili. Vaihtelu oli kovaa. Oli aurinkoa, vesisadetta, lumisadetta, kovaa tuulta ja kaikkee näitä sekaisin. Alkureissun päivälämmöt oli 1-3 astetta ja iltaisin vaparenkaiden jäätymisestä päätellen painui hieman pakkaselle. Reissun puolivälissä oli pari ihan "lämmintä" päivää, peräti kuusi astetta plussaa. Loppureissuksi taas vähän viileni. Pari nättiä golden houriakin päästiin näkemään. Yhdeksään päivään mahtui aika paljon kahlausta ja heittoja. Niin paljon et oltiin kyllä kaikki ihan puhki reissun jälkeen. Vaikka yheksän päivää "mahdollisti" hieman rennommat kalastuspäivät. Yöt kun oli usemmiten pakkasella, ei kiirehditty kovin aikaisin rantaan. Tultiin myös lähes aina hetkeks keskellä päivää lämmittelee ja tekee ruokaa kämpille. Välipäivääkin oltiin suunniteltu, mutta ihan niin rennoiksi ei kuitenkaan maltettu ryhtyä...

Alkukausi Gotlannissa mahdollistaa yleensä ruuhkattomammat paikat. Kalastuksellisesti se voi olla todella hyvää tai todella hankalaa. Omien kokemuksien mukaan sen on ollu noin fiftyfifty. Veikkaan että monelle Gotlantiin matkaavalle porukalle osuu piakkoin aika muksat oltavat! Oli meilläkin onneksi ihan mukavaa. :)

lauantai 19. helmikuuta 2022

Kuulumisia

Edellisestä postauksesta vierähtänyt hetki! Eipä sinänsä yllätä kun on talvi ja kaikki kalastushommat on kirjaimellisesti jäissä. Talvesta on kyllä taas ollut kovasti iloa kun on saanu nauttia rinteiden riemusta. Oon pari kertaa yhdistänyt työt ja huvin ja roudannut tietokoneen pohjoiseen. Chasing Silverin taitto on mennyt kauniissa (ei loskaisissa) lumimaisemissa. Oon myös tehny kouluhommia. Kyllä se nyt oikeesti siltä vaikuttaa, että eräoppaan paperit isketään kouraan kesäkuussa. Vielä uupuu kaksi tenttiä, sekä yks vähän isompi kirjallinen näyttösuoritus. Tuntuu sillein jännältä et jo kerttaalleen kuopattu haave on nyt kaivettu takas esille ja menossa okeesti maaliin.

Nyt on myös kevään eka kalareissu buukattuna. Parin vuoden koronasekoilun jälkeen sekin tuntuu todella hyvältä. Vaikkakin edelleen on pieni jännitys reissun onnistumisesta. Nyt olis pitkästä aikaa tarkoitus lähtee Gotlantiin. Mä oon haikaillut sinne jo pitkään mut reissuseuralaiseni Juuso ja Miikka, on viime vuosina kallistunut enemmän Tanskan suuntaan. Yks reissu ollaan sinnekkin vasta tehty. Sitten tuli iso K ja sotki kahden peräkkäisen kevään suunnitelmat. Jonkin aikaa palloteltiin Tanskan ja Gotlannin välillä, lopulta päätettiin yhteistuumin et Gotlanti it is. 

Nyt ei muu auta kun odotella ja toivoo, et kaikki menee putkeen. Pitkästä aikaa on kuitenkin ihan toiveikas olo kevään ja kesänkin suhteen. Jospa tää kaikki alkais pikkuhiljaa oikeesti olla ohi. Jos Gotlanti menee puihin niin sitten me varmaan kalastetaan reilu viikko Lauttasaaressa... No ei. Sitten keksitään pikaisesti jotain muuta. Kesälle ei oo vielä oikein mitään suunnitelmia, mut ehkä niitäkin kohta uskaltaa jo vähän miettiä. Nyt päällimmäisenä mielessä kuitenkin Gee. Ennen reissua pitää sitoo muutamat uudet perhot, hankkia uusi vedenkestävä reppu (luotto Patagonia on ottanu hittiä sen verran paljon, että siitä paistaa jo päivä läpi...) ja tsekata et kaikki muukin on kunnossa. Reilu kuukausi pitäis nyt jaksaa odottaa ja toivoa et kaikki menee suunnitellusti. Jännää!

perjantai 19. marraskuuta 2021

Täydellinen haukikeli

Olin alkuviikosta taas Tonin kipparoimana haukikalassa. Ihanaa et välillä ees pääsee toteamaan, et onpa täydelliset olosuhteet. Usein tuntuu et joku on pielessä. Liikaa tuulta, liian tyyntä, liikaa aurinkoa, liian kylmä... Nyt keli oli mitä mainioin ja ihan tuoksui kalalta. Kiva pikkunen tuuli, joka ei haittaa heittämistä mut rikkoo kuitenkin sopivastu vedenpintaa, lämpötilä 5-6 astetta, pilvistä ja sopivan kosteeta. Ai että. Ja kyllähän niitä kaloja jonkin verran sit löytyikin. Lähettiin hakee mulle enkkakalaa, mut siihen ei päästy. Oikeestaan lähellekkään.

Mulla ei oo vieläkään menny metri rikki, isoin on edelleen 96 senttiä. Päivän isoimmat jäi Tonin 94 senttiseen ja mun 87 senttiseen. Lisäks veneessä kävi pari pienempää. Muutamat karkuutukset ja ohi lyönnitkin oli. Tollasella suht tyynellä ilmalla, veden ollessa kirkasta, on ihan sairaan siistiä nähdä ku hauet käy kääntyy perhon perässä. Renkaasta ei ihan samalla tavalla pääse näkemään, koska on paljon alempana. 

Huomenna laitan hetkeks kalakamppeet sivuun, pakkaan tilalle lumilaudan, laskettelusukset, sekä läppärin ja painelen Rukalle tekemään uutta Chasing Silveriä. Etätöitä ja kylkeen vähä talvihupeja, mikäs sen parempaa! 

lauantai 13. marraskuuta 2021

Syksyn rengaskausi avattu

Kävin pari viikkoo sitten avaamassa kellurengaskauden omilla "lähimestoilla". Samalla pääsi käyttöön uusi vapa ja siima. Oon pitkään viskonu Juuson ikivanhalla Vissun kasiluokkasella 3zonella. Äijä itse kun ei ole paljoo haukikalassa käyny. Nyt olis korkee aika palata taas kaislikon reunaan, kun vanha vapakin palautuu takaisin. ;) Ostin Huhtaloilta Vissun ysiluokkaisen Meri vavan ja samalla päivitin siiman Big Daddystä Grand Daddyyn. Oli oikein passelin tuntunen setti. Vielä pitäis jaksaa paikata/hankkia uusi ponttooni renkaaseen ku se vuotaa. Pari-kolme tuntia sillä kelluu ihan ookoosti, mut sen jälkeen meno on aika toispuoleista.



Tein kolmisen tunnin piston, niin pitkään kun ponttooni yhdellä pumppauksella kesti. Keli oli hieno. Siis ihan liian hieno. Oli tyyntä ja tärpit varovaisia. Isompia ei löytyny tällä kertaa ollenkaan, vain pari pientä puikkoa. Ideana oli että olisin voinu jonkun ruokakalankin ottaa, mutta sopivat välimittaiset kalatkin väisti perhot hyvin. Haukipullien kokeilu jää siis myöhempään ajankohtaan. Toivottavasti vedet pysyy vielä pitkään auki ja on mahollista kalastaa. 

Oon tällä hetkellä tosin vähän pattitilanteessa kahden eri harrastuksen kausien välissä. Haukikausi on täällä nyt, mutta samalla on pohjoisessa startannu jo laskukausi. On liikaa harrastuksia, jotka vie mennessään. Se on kyllä ehkä ihan positiivinen ongelma. Saa ainakin kaikista vuodenajoista tasaisesti kiksejä. :)

maanantai 18. lokakuuta 2021

Melkein HK Openissa

Viikonloppuna kisattiin HK OPEN Syksy 2021. Itekkin olin siellä melkein mukana, mut matkalle tuli pari muuttujaa. Mun piti olla Tonin kyydissä tokana kisapäivänä, mut eka päivä veneessä ei menny ihan putkeen Tonilla ja Tuomolla. Tai ei äijillä mitään hätää ollu, mut viikonlopun tuulinen keli otti tilanteen haltuun heivaamalla kisassa tarvittavan mittalaudan johonkin jorpakkoon. Kisailut jäi sitten sikseen. Sunnuntain olin anyway varannu kalastukselle ja vaikka hetken mietin jaksanko lähtee (aika kovaa tuulta oli ennusteessa edelleen), vei kalastushinku voiton ja köröttelin su aamuna Kotkaan. En oo vielä tänä syksynä käyny kalastastaa haukee kertaakaan.


Päivä oli vaikee, kalat jossain piilossa ja heittämään ei tuulen takia ihan jokaista paikkaa päässy, mut kivaa oli silti viettää päivä merellä. Sain ekaa kertaa käyttöön viime vuonna hankitun Ursuitin MPS puvun. Olin kyllä niin tyytyväinen! Mitä nyt olo oli kuin toppahaalariin puetulla lapsella, mutta se ei Ursuitista johtunu vaan niistä kaikista miljoonasta kerroksesta, jotka olin pukenu sen alle ja päälle. Eipä ollu kylmä. :D Mä oon elämäni aikana palellu kalastaessa ja kaikenlaisen retkeilyn lomassa niin paljon, että nykysin oon kyllä tarkkana et vaatetta on oikeesti kunnolla päällä tai ees varuiks mukana. Kantapään kautta oppinu kerrospukeutumisen jalon taidon. Seuraavaksi pitää kokeilla MPS kahlureiden alle kun lähtee kellurankaalla liikenteeseen. Syksyn haukikausi on täällä nyt, jeeeee!

tiistai 5. lokakuuta 2021

Lohikausi 2021

Lohikausi 2021. Sehän oli aivan mahtava. Vai mites olikaan... Eihän se menny millään muotoa nappiin. :D Norja kun ei avannu rajojaan Vantaan likalle niin tämän vuoden lohikausi tarkotti kolmea päivää Kymijoella. No, onhan se parempi kun ei mitään mutta tuntuihan se omituiselta. Myös Kymin kausi oli tänä vuonna aika epämääräinen, kiitos helteiden. Vesien lämmöt oli pitkään todella korkeet. Itse uskaltauduin kalaan vasta elokuun lopulla ekan kerran. 

Seuraava kerta oli syyskuun alkupuolella. Tää vuosi Kymillä on ollut hiljaisempi kun vertaa vaikka pariin edelliseen vuoteen. Kiva on ollu silti joella käydä.  Yläkuvan on ottanu Toni Valkonen.



Viimeinen kerta osui tokavikalle päivälle. Kausi loppui syyskuun vikana. Yleensä viimeisinä päivinä joella on paljon porukkaa, eikä tää vuosi ollu yhtään poikkeus, vaikka kausi oli ollut vähän nihkeempi. Yhden kalan saamista päästiin todistamaan ja ai että se oli pitkästä aikaa virkistävää katseltavaa! On se lohi vaan hieno kala.





Nyt olis sitten aika muille kalalajeille. Syyskuun lopussa tapahtui ihmeitä. Mä palasin takasin töihin yli puolentoista vuoden tauon jälkeen. Nyt ollaankin taas "uudessa" tilanteessa ja kalastukselle täytyy ottaa aikansa vähän eri tavalla. Onhan tää vähän hassua pitkän tauon jälkeen taas tehä duunii, mut on se kyllä kivaakin. Jospa tästä lähtis pikkuhiljaa uusi aikakausi koronashitin jälkeen... Ei se taida ohi vielä olla, mut suunta toivottavasti pysyy hyvänä.

Muutaki jännää on tapahtunu tässä parin viikon aikana. Päätin käydä kesken jääneen Eräoppaan tutkinnon loppuun. Vaikka keskeytys sillon 2018 oli perinpohdin pohdittu ja asia käsitelty, on homma alkanu pyörii taas mun päässä. Sitten mä vaan yks päivä päätin, et nyt. Olin yhteydessä kouluun, tehtiin suunnitelmat ja päätettiin et mulla on lappu kourassa ens kesänä. Samaan aikaan kun tänä syksynä alottanu porukka valmistuu. En siis enää palaa koulun penkille vaan hommat hoituu töiden ohessa. Suurin osa tutkinnon kilkkeistä on kuitenkin jo suoritettu. Muutama tentti ja näyttö niin se on sitten siinä. Tuntuu hyvältä saada suoritettua loppuun. Mä kun en oo sellainen, et jättäisin asioita kesken. Sillon se oli kuitenkin ainoo vaihtis, kun koko elämä oli ihan sekasin. Nyt aika tuntuu oikeelta.  

torstai 12. elokuuta 2021

Vihdoin kalassa

Ihmeellinen kesä. Ei Norjaa. Ei kalastusta oikein muutenkaan. Helteet tuntu vaan jatkuvan ja jatkuvan. Monet kalastuskohteet oli pitkän pätkän kiinni. Kesä menny lähinnä mökkeillessä. Sekin on ollut ihan jees, mutta kyllä kalastusta on tullu kaipailtua aika paljon. Heinäkuun lopulla sai vihdoin pukee kahluuvermeet päälle ja pääsi joelle. Oltiin Henen kanssa roadtrippailemassa Itä-Suomessa. Käytiin myös mun eräopiskelukavereiden luona Kuusamossa. Käytiin kalassa Kuusingilla. Hene heitti virpalla perhoo, mulla ja Timolla oli normivälineet. Oon edellisen kerran ollu Kuusamossa kalassa vuonna 2014. Tovi on vierähtänyt tässä välissä. Kuusingilla en ollu käyny aikaisemmin.




Myös Kuusamossa on kärsitty vesien lämpenemisestä, mutta nyt lämpötila oli laskenu paremmalle tasolle. Vettä oli kuitenkin tosi vähän. Kierrettiin muutamat eri spotit. Kaloja oli, mutta keskikoko oli reippaasti alle mitallisen. Isoin harri ylsi just 35 senttiin. Eipä siinä mittään, parasta oli päästä kalastaa pitkästä aikaa ja Kuusingin maisemat oli hienoja. Kuusamon reissun aikana käytiin myös Kitkalla. Ylä-Kitkaa oon kalastanu sillon aijemmin, mutta Kitka-Oulanka yhteislupa alue oli uusi tuttavuus. Kitkalta vesi ei lopu ihan heti kesken, vaikka oliskin kuivaa ja maisemat on vielä kauniimpia Kuusinkiin verrattuna. Ainakin mun mielestä. Parasta oli että Hene sai virppa+perho virityksellään päivän isoimman harrin. Kyllä oli vaimo ylpee. Ja helpottunut, ukko nimittäin roikku puolipakotetusti jokivarressa mukana... :D Nätti harri toi mukavasti lisämotivaatiota hommaan.




Kalastettiin myöhäiseen yöhön asti. Timo jäi teltalla vielä mestoille, mut me Henen kans lähettiin menee. Seuraavaks päiväks oli ennustettu kovaa sadetta ja tuulta. Myrskykeliä olikin sitten useempi päivä, eikä kalaan enää ollu asiaa. Päätettiin lähtee päivää aikaisemmin kotia kohti. Kiva oli käydä pitkästä aikaa Kuusamossa kesällä. Viimeisimmät reissut on sijoittunut vain talveen. Pitää ehkä ensikesälle suunnitella joku pätkä sinnekkin. 

Viime viikonloppuna treffailtiin Veeran ja Hannan kanssa. Hauskaa et ollaan tässä vuoden sisällä nähty enemmän. Norppa ei tällä kertaa ollu mukana, Nooraa nähtiin viimeks keväällä, mut eiköhän tässä loppuvuonna vielä saada taas koko posse kasaan. Hannan ja Veeran kanssa käytiin kellumassa ja saatiin nättejä pieniä kaloja. 



Tuntuu ihan todella oudolta et Norja jää tänä vuonna väliin. Sain maanantaina kakkosrokotuksen, joten periaatteessa vielä kerkeis vetäsee loppukauden reissun, mutta päätin että sekin saa nyt jäädä. Olkoon nyt tällänen erikoiskesä. Tavallaan on ollu ihan hauskaa vaihteluakin kalastaa kevyemmin. Vitosen/kutosen keppi ja pienet perhot on ollu käytössä enemmän kun moneen vuoteen. Toivottavasti ens vuonna tilanne on normalisoitunut ja reissuja Norjaan pääsee taas suunnittelemaan. Tässä on hyvää aikaa kerätä poltetta ja keksiä kaikkia villejä juttuja. 

perjantai 16. heinäkuuta 2021

Kesähengailua Läsällä

Niinhän siinä sit kävi et hellettä pukkaa niin perkuleesti ja nyt ollaan hyvin nihkeessä tilanteessa. Virtavesien lämmöt alkaa olla jo pohjoista myöten hälyttävällä tasolla, eikä sääennuste näytä lähiaikoina yhtään hellittämisen suuntaan. Meijän olis pitäny olla Hannan ja Veeran kanssa viime viikonloppuna Läsäkoskella kalassa, mutta arvatenkin suunnitelmia piti hieman muuttaa. Lähettiin kyllä Läsälle, mutta jätettiin koski rauhaan. Läsällä seurataan tarkkaan vedenlämpötilaa ja jos tilanne alkaa mennä liian tukalaksi, koski laitetaan kiinni. Koska koskelle ei päässy, Matti ja Julius oli kehitelly meille muuta hommaa. Lähettiin viettämään kesäpäivää Puulalle. 





Koitettiin saada kuhaa illallispöytään. Tavotteeseen ei päästy, mut onneks Matti oli onkinu yhden kuhan aikaisemmin ja se odotti valmiiksi savustettuna. Oli muuten ihan törkeen hyvää savukalaa. Vaikka kuhat ei meijän perhoista paljoo kiinnostunu, oli päivä muuten tosi onnistunu. Vaikka kaikki varmasti haikaillaan viileempien vesien ääreen pipot tiukasti päässä, oli tällänen kesäinen venekalastuspäivä todella mukavaa vaihtelua. Veneilyn jälkeen siirryttiin viettämään iltaa Villa Taimeneen. Saunottiin, uitiin ja syötiin hyvin. Viinikin maistu aika hyvältä... Niin hyvältä et parannettiin maailmaa aamuun asti. Seuraavana päivänä olo oli aika nihkee, mut kerrankos sitä! Vähän nyt jäi kaihertaa, et ei päästy Läsää kalastaa mut pitää toivoa et nää hullut helteet ei tuu jokakesäiseksi riesaksi ja päästään vielä yhessä ihan koskikalaankin. Mä en oo moneen vuoteen käyny Läsällä kalassa. 

Ei oo pelkästään helteen syy, et suunnitelmia pitää muuttaa. Mulla oli tarkotuksena olla tästä viikosta eteenpäin Norjassa. Ja mitäs siinä sitten kävikään. Maanantaina Norjan raja meni TAAS kiinni monelta suomalaiselta. Tässä sitä taas ollaan rannalla ruikuttamassa ja pikkasen on nyt paketti sekaisin kun ei Suomessakaan voi oikein missään kalastaa. Tuntuu että on aivan tyhjän päällä. Mulla oli vielä yksi suunnitelma Norjan suhteen elokuun alkuun, mutta taitaa olla niin että sekin menee ohi. Uudenmaan ilmaantuvuusluku huitelee niin korkeella, että ei varmasti kerkee laskee parissa viikossa. Toinen rokotuskin pistetään hihaan vasta elokuun puolen välin jälkeen, joten siitäkään ei oo enää hyötyä siinä vaiheessa. Yhtenä optiona olis toki vielä Ruotsi, mutta sielläkin on ollu lämmintä, eikä mulla oo seuraa sinne suunnille. Hmm. Ärsyttävä tilanne. Kesä on itselle yhtäkuin kalastus, eikä tässä nyt oikein osaa tehdä mitään. :D Pitääkö vaan niellä tää tappio ja alkaa suunnitella vaikka jotain mertsarireissua syksylle...