Tjuonajokkilla töissä

Täällä pohjoisessa elellään jo talvisessa fiiliksessä, ensilumetkin koettu jo syyskuussa, mutta vielä on aika mennä hetkeks loppukesän tunnelmiin. Norjan jälkeen sanottiin Tonin kans heipat toisillemme kun mä lähdin vielä samalta reissulta Ruotsiin Tjuonajokkille hommiin. Sama setti kun viime kesänäkin, mutta tällä kertaa "komennus" kesti vähän reilun kuukauden. Oli pikkusen erilainen fiilis lähtee kun edellisenä kesänä. Nyt tiesi suunnilleen mitä odottaa. Mun työnkuva poikkesi hieman viime vuoden pestistä. Tällä kertaa olin välillä myös illalla töissä pelkkien aamujen sijaan.

Kun olin eka viettäny kuukauden Norjassa (ja heittänyt lähes tyhjää) ei kalastukseen tuntunu olevan niin kauheeta kiimaa. Ehkä kiimaa myös vähän himmasi se, että paikka oli ennestään tuttu, eikä harjus/taimen kuulu niihin ykköskaloihin itselle, vaikka mukavaa puuhaa onkin. Kävin kyllä myös kalassa kun oli vapaata, mutta enemmän tuli lähdettyä valloittamaan ympärillä kohoavia tuntureita.   

Tämän vuoden asiakkaat oli ihan super mukavia. Mulla toki kokemusta vain puolikkaasta kaudesta, mut koko kauden Tjuonalla olleet sano ihan samaa. Konseptia oli hieman muutettu tälle vuodelle ja viikon asiakasmäärää pudotettu, joka teki vuorovaikutuksesta asiakkaiden kanssa henkilökohtaisempaa. Se oli mukavaa. Erityisesti mieleen jäi yksi Saksalainen perheporukka. Ihania ihmisiä, joista näki että kaikki nautti olostaan. Olin tän ryhmän mukana yhtenä päivänä, kun Joonas tarvitsi jeesiä yhden kouluhomman kanssa. Samalla pääsin ikuistamaan päivän kulkua. 

Ennen Tjuonalle lähtöö mietin että miltähän mahtaa tuntua viettää noin "suljetussa tilassa" tilassa kuukausi. Samat nurkat, samat tunturit, samat naamat, mahdollinen tylsyys... Eka viikko tuntui kaikista hitaimmalta, sen jälkeen viikot vaan vierähti. Tuli rutiinit. Pohjoiseen muutto on tehnyt myös sen, että sellanen tietynlainen hälinä ympäriltä on kadonnut. Rentoutuminen on paljon helmpompaa ja on myös paljon iisimpää olla tekemättä mitään ihmeellistä. Välillä oli tylsää joo, mutta samaan aikaan se oli myös nautinnollista. Ihanaa vaan möllöttää välillä.

Kuukaudessa näki myös hienosti pientä vuodenajan muutosta jo. Kesä alkoi pikkuhiljaa taittua syksyyn ja lehdet alkoi värjäytyä koko ajan keltasemmiksi ja keltasemmiksi. Tuntu et jokaisen yön jälkeen ero oli suuri. 

Oli mukava kuukausi erämaassa. Kivat asiakkaat, mukavat kolleegat. Tjuonajokkilla tulee aina olee spesiaali paikka mun sydämessä. Viime vuoden reissu pisti aluilleen prosessin, jota ilman en olis tässä nyt.  Silloin alkoi tapahtumaan ja nyt mä asun pohjoisessa ja elän enemmän oman näköistä elämää. Erämaassa vietetty aika laitto pohtimaan kaikenlaista. Vuoden sisään osuneet tapahtumat ei oo ollu helppoja, aika pohjallakin tuli jossain vaiheessa käytyy kun piti tehdä suuria muutoksia. Silti kaikki on kyllä ollu sen arvoista. Tuntuu että oon löytäny paikkani. Mä kuulun tunturimaisemiin. Pohjoinen on mun henkinen koti. Ja nyt myös fyysinen.  

Neljä viikkoa Norjassa

Niin se vaan kuukausi vierähti lohijoen varrella. Tästä reissusta ei nyt kyllä jäänyt kovin suurta tarinaa kerrottavaksi. Oli hienoa viettää näin pitkä aika Norjassa putkeen, mutta kalastus olisi saanut olla parempaa. Ei toki heitetty kuukauden jokaisena päivänä, mutta kyllä meillä tuli 15 tai 16 käytettyä lupaa. Vähän meni laskut sekaisin jossain vaiheessa. Lohi ei osunu kummankaan kohdalle tällä kertaa. Mulla oli viikko sitten kala väsytyksessä, mutta se pääsi irti. Se jäikin sitten reissun ainoaksi kunnon kalakontaktiksi. Muutamat nyppäilyt oli sen lisäksi, mutta siinä sit kaikki. Aikamoista. Tää vuosi ei oo ilmeisesti ollu muuallakaan kovin iisi. Pitkin Pohjoismaita on korviin kantautunu huhua huonoista nousumääristä. Se kuulostaa vähän huolestuttavalta, joten toivotaan että se on ohimenevää.  

Kalastus oli mitä oli, mut niinku jo sanottu, muuten oli siistiä. Sillon kun ei kalastettu, käytiin tutustumassa lähialueisiin muulla tavalla. Yks siisteimpiä juttuja oli nousta 1246 metriselle vuoren huipulle kattelemaan jokilaaksomaisemia erilaisesta perspektiivistä. Myös mun katkenneen vavan tarina sai onnellisen lopun. Sain ostettua tismalleen samanlaisen vavan jokivarressa. Nyt ei sitäkään tarvii enää murehtia. Reissun aikana oli kiva nähdä tuttuja joella. Mun lohikausi oli nyt tässä. Ollaan vielä muutama tunti Norjan puolella ja sitten siirrytään Ruotsiin. Toni jatkaa huomenna kotiin ja mä lähden vielä kuukaudeksi Tjuonajokkille töihin. Leiriapulaisen hommia taas tiedossa, samaa mitä viime vuonna. Palaamisiin sitten taas syksyllä Ruotsin tarinoiden kera!

Puolivälissä

Norjan reissua olis nyt takana vähän reilu kaksi viikkoa ja hieman vajaat kaksi vielä edessä. Hankalaa on ollut. Reissun tämänhetkinen saldo on kaksi nykäsyä, yksi kummallakin. Niillä ei paljoo vielä kehuskelemaan pääse. Kaloja tilastoon on piirtynyt 5-10 päivään, joten hiljaisen puoleista kyllä ollut. Kalastajia kuitenkin joella ihan kiitettävästi. Pientä piristystä on kyllä ehkä havaittavissa kun nyt muutamana päivänä on ruvennu näkymään kaloja pinnassa aikasempia viikkoa enemmän. Jospa tää vielä tästä kerkeis paranemaan.

Lohenkalastus ei oo kyllä reilu laji. Tekijät erottuu tällä hetkellä joukosta, on täällä muutamat tyypit onnistunu saamaan pari kalaa vaikka suurimmalla osalla on ollu vaikeeta. Toki onhan lohenkalastus myös tosi paljon tuurista kiinni, varsinkin nyt kun kalaa on vähemmän joessa. Ei se vaan kaikkien kohdalle osu. Vaikka kalastuksellisesti on ollut heikkoa, on muuten ollu edelleenki mukavaa. Sanottiin eilen heipat meidän vikoille vieraille kun Jani&Jani lähti matkaamaan kohti etelää. Kaksikko majaili meijän tykönä viikon verran ja oli kyllä kivaa hengailla porukassa. Näillä näkyminen vietetään loppureissu ihan kaksin, ellei nyt satu jotain yllätysvieraita kohdalle. 

Terveisiä Norjasta

Oon muutaman vuoden pyöritelly päässäni sellasta haavetta, et joskus olis taas kiva olla reissussa vähän pitempi pätkä. Pisin kalareissu mulla on ollu kolme viikkoa, mut haaveissa on nyt ollu pitempi aika. Vaikka kuukausi, miks ei enemmänkin. Kierrellä ja kalastaa. On vaan tuntunu jotenkin hankalalta järjestää. No, oman osuutensa teki koronavuodet. Sillon kaikki oli hankalaa. Viime vuoden lyhyempien reissujen ja etenkin Tjuonajokkilla vietetyn ajan jälkeen päätin et nyt seuraavana kesänä on aika. Täällä sitä nyt ollaan, Norjassa. Reilu viikko takana ja kolmisen viikkoa vielä edessä. Nyt ei kuitenkaan oo tarkotus elellä kiertolaiselämää vaan pitää tukikohtaa yhdessä paikassa, kalastaa ja tutkailla lähialueiden muitakin aktiviteettimahdollisuuksia. 

Eka viikko meni pääasiassa lohta kalastaen. Mulle tää on nyt kesän eka lohireissu, Toni kerkesi jo alkukesästä viettää viikon Ruotsissa. Ollaan nyt heitetty viisi lappua ja kalastettu aika rennolla otteella. On tehny ihan hyvää vähän kuittailla pitemmältä ajalta kertyneitä univelkoja pois. Rennosta meiningistä huolimatta oon saanu jo yhen vavakin poikki. Harmittaa aika paljon kun tuntu että toi '14 #9/10 NRX sopii mun kätösiin niin hyvin. Koitettiin jo metsästää uutta kärkiosaa, mut mun NRX on vihreetä mallia eikä siihen oo enää osia. Onneks sain lainaan vastaavan vavan, kun meillä oli täällä viime viikolla Mika ja Jani kyläilemässä ja Mikalta löyty sama vapa. Täytynee reissujen jälkeen kaivaa ostohousut jalkaan ja lähtee ettimään uutta vapaa. 

Nyt odotellaan joelle olosuhteiden muuttumista. Paikalliset kertoo että kesä on ollut muutaman viikon myöhässä ja se ehkä vaikuttaa kalojenkin liikkeisiin. Vettä on myös vuodenaikaan nähden aika vähän ja se on ollut koko ajan laskemaan päin. Toiveissa olis että se tästä lähtis uuteen nousuun. Saapi nähdä. Lohenkalastuksen lisäksi ollaan käyty myös kalastamassa virpoilla seitiä. Tuore seiti on muuten ihan älyttömän hyvä ruokakala. Tehtiin fish n' chipsit ja kalasoppa. Molemmat todella bueno. Nyt kun täällä ollaan pitempi aika niin täytyy mennä uudestaan kalastamaan merelle. Myös tunturijärvillä olis tarkotus jossain vaiheessa käydä tsekkaamassa löytyiskö rautua tai taimenta. Pitää vaan malttaa. Tällein kun on lohijoen kupeessa kuukauden niin tuntuu hankalalta orientoitunu muihin hommiin... 

Juhannus Norjassa

Keskikesän juhla vierähti helteistä "nauttien" ja kalastuksen parissa. Lähettiin Tonin kanssa pienelle roadtripille Norjaan. Kaikki Norjan rajanylitysasemat on meiltä n. 2-4h ajomatkan päässä, joten viikonloppureissu naapurimaahan ei oo juttu eikä mikään. Se tuntuu aika siistiltä. Reissun tarkoituksena oli kalastaa meritaimenta (mahdollisesti myös kyttyrälohta) ja käydä vähän kattelemassa pohjoisen Norjan kauniita maisemia. Lähettiin pe aamusta ajelemaan. Keli oli aika kamala, reippaasti päälle kakskymmentä astetta. Onneks se ei kuitenkaan vaikuttanut kalastettaviin vesiin, jäämeri kun pysyy kylmänä. Leirielämään se sen sijaan vaikutti kovastikkin. Oltiin liikenteessä teltan kanssa. Teltta plus helle on aika hikinen ja kauhee yhdistelmä. Ei noin kuumat kelit oikein tänne pohjolaan kuulu.  

Meritaimenen kalastus on aina mukavaa puuhaa. Norjassa se on vähän erilaista kun pitää pelailla vuorovesien kanssa. Saatiin molemmat muutamia ihan kivoja kaloja. Pari ruokakalaakin otettiin. Toinen valikoidusti ja toinen tahattomasti kun jo haavitessa huomasin, että nyt vuotaa sen verran pahasti että lopettaminen on ainoo vaihtoehto. Eipä siinä, kivaa että päästiin syömään muutakin kun pussiruokaa. Kalastettiin noin vuorokauden verran.  

Alunperin tarkoitus oli kalastaa pari vuorokautta, mutta juhannuslauantaina tuuli kääntyi puhaltamaan pohjoisesta ja aika lujaa, joten päätettiin että eiköhän tää riittänyt tältä erää. Pakattiin leiri kasaan ja lähettiin roadtrippailemaan. Mietittiin että jonkun paikan vois vielä koittaa kalastaa, mut lopulta aika menikin vain kruisaillessa ja maisemia fiilistellessä. Finnmarkin alueella on niin paljon kaikkee siistii nähtävää. Sunnuntaina illalla saavuttiin takasin kotiin. Oli todella onnistunut juhannusreissu, vaikka kalastusta tulikin hieman suunniteltua vähemmän. 

Myöhäinen kauden avaus

Blogissa on ollu hiljaista puolisen vuotta... Syynä kalastuksettomuus. Tuntuu ihan todella kummalliselta, että on jo kohta kesäkuun puoliväli eikä kalenterissa ole ollu vielä yhtähään kalastuspäivää. On tullu pari muuttujaa. Kevään reissujen suunnitelmat meni uuteen uskoon kun rahaa tarvitsi vähän erilaisiin hommiin, nimittäin muuttohommiin. Mun osoite on nykyisin napapiirin pohjoisella puolella. Sirkassa, noin viisi kilsaa Leviltä pohjoiseen. Kirjat siirty tänne vappuna ja kamat parissa eri osassa toukokuun aikana. Täällä vielä lasketeltiin silloin kun etelässä olis päässy kunnolla kalaan. Mun ensimmäinen kalastuspäivä oli vasta vklp. Kävin Juutuanjoella heittämässä yhden luvan. 

Läksin Juutualle la aamuna. En pitäny lähdön kanssa kiirettä, pakkailin kamat autoon ja lähdin köröttelemään. Oon pari vuotta sitten käyny Juutuan alakoskella, mutta muuten joki on täysin tuntematon. Otin luvan kakkosalueelle ja ennen lähtöö kattelin retkikartasta sopivan näköisiä spotteja. Lähdin koluamaan lupa-aluetta ylhäältä alaspäin. Vettä oli ilmeisesti aika paljon, joka ei kyllä sinänsä yllättänyt kun näin aikaista kesää vielä näillä leveyksillä vietetään. Itselläni ei tietty oo mitään vertailukohtaa, mutta sain instassa kommenttia veden määrästä. Ja olihan se kahlaaminenkin vähän hankalan tuntuista. En jaksanu höntyillä kalastuksen kanssa. Tai nojoo myönnetään, alkuun olin sen verran intopiukeena joessa et unohdin syödä ja olo olikin sitten vähän hutera. Lounastauon jälkeen otin sitten rauhallisemmin. Ilta oli tosi kaunis. Oli ihanaa päästä kunnolla nauttimaan yöttömästä yöstä. Työt ja aikaiset nukkumaanmenot on vähän häirinny siitä nauttimista. Nyt oli myös kesän ekat vähän lämpimämmät kelit.

Tuntuu ihan hassulta et välimatkat kaikkiin kivoihin paikkoihin lyheni yhtäkkii ihan tosi paljon. Inariin esimerkeksi ajaa 2h. Se on 11h vähemmän kun aikaisemmasta kotipaikasta... Pohjoisessa asuminen tuntuu muutenkin tosi hyvältä. Ylimääräinen kiire ja hälinä tuntuu olevan poissa. Levin seutu ei kyllä oo toki rauhallisimmasta päästä, mut nyt täälläkin on ollu tosi hiljaista ja ihanaa. Kontrasti Vantaaseen on aika suuri ja tätä mä oon oikeesti elämältä kaivannut. Tunne siitä et palikat elämässä loksahtelee paikalleen, on aika todella jees. Lähikuukaudet tulee olemaan kalastukseen keskittyviä. Tälläisestä kesästä oon haaveillu jo pitkään. Siistiä että nyt se toteutuu.