lauantai 8. lokakuuta 2022

Kesätöissä Ruotsissa

Syksy on saapunut, mut palataanko vielä kesäisempiin tunnelmiin. Kesästä tulikin reissujen täyteisempi mitä olin edes kuvitellut. Pari reissua Norjaan ja loppukesästä tuli lähdettyä vielä Ruotsiinkin. Olin kyllä vähän haaveillut vielä yhdestä reissusta johonkin, mut suunnitelmat oli aivan auki eikä ollu mitään takeita niiden onnistumisesta. Elokuun alussa Huhtalan Viljami laittoi mulle viestiä et on lähdössä oppaaksi Tjuonajokkille ja siellä tarvittais leiriin apukäsiä pariksi viikoksi, lähdetkö? Saman "kutsun" sain myös viime kesänä, mut sillon aikataulut ei menny oikein yhteen. Ja lisäks jänistin... Uusia ihmisiä, vieras kieli, liian jännää... Tällä kertaa tulin nopeesti siihen päätöksen että lähden. 



Olihan siinä edelleen ne samat jännittävät tekijät, mut aattelin et pakko mun on vaan lähteä. Kuitenkin aika hieno tilaisuus päästä työskentelemään aika kuuluisalle kalastuslodgelle. Eniten mua jännitti kieli. En osaa ruotsia ja englantikin päässy pahasti rappeutumaan kouluaikojen jälkeen. Vaikka oon matkustellu paljon, on kielen käyttäminen jääny todella vähäiseksi. Nyt aattelin et pakko hyppää mukavuusalueen ulkopuolelle ja lähtee kehittää itteeni. Tää kielitaitoasia on jarruttanu mua muissakin jutuissa, esimerkiks kun oon kattellu eräoppaan töitä.  

Lauantaina 13.8. lähettiin Viljamin kanssa Ruotsiin. Oltiin yksi yö Kiirunassa ja seuraavana aamuna lennettiin kopterilla Tjuonalle. Kopteria vastassa oli iloinen porukka, se vähän lievensi mun jännitystä. Oli siellä pari tuttuakin naamaa. Mun ja Viljamin lisäksi leiriin saapui samaan aikaan pari muutakin tyyppiä. Osa porukasta oli viettäny koko kesän leirissä, joten uusien naamojen näkeminen oli varmaan ihan piristävää.  



Mökkeihin asettumisen jälkeen pääsinkin heti tutustumaan hommiin. Mä huolehdin pääasiassa aamupalan esillelaitosta ja leirin siisteydestä. Jonkun verran kävin myös siivoomassa mökkejä ennen uusien asiakkaiden tuloa. Jeesailin myös vähän keittiön puolella. Olin apukäsinä valmistelemassa/pakkaamassa maastoruokia, jotka lähti oppaiden mukaan aamuisin. Vapaa-aikaa mulla oli yleensä iltaisin. Silloin suuntasin aina jonkun kanssa kalaan. Kahden viikon ajalle osui myös kaksi ihan kokonaan vapaata päivää. Jäkimmäinen niistä meni kalassa, ensimmäisenä kiipesin läheisen tunturin päälle että sain otettuu yhteyden himaan ja kerrottua et kaikki ok. Leirissä ei kuulu puhelin, eikä oo nettiyhteyttä. Se olikin yks siisteimmistä jutuista Tjuonalla, kaikki oli ilman luuria.





Asiakkaat tulee pääsääntöisesti Tjuonalle kalastamaan harjusta. Se onkin siellä ajoittain aika kreisiä hommaa. Kaloja on paljon, keskikoko on hyvä ja kalastaminen on suhteellisen helppoa. Lisäks Tjuonalta löytyy hienoja taimenia ja hauenkalastus on myös osalle porukasta iso juttu. Ekoina päivinä mäkin halusin nähdä Tjuonan harrikalastuksen, mutta aika nopeesti siirryin taimeneen ja haukeen, joihin keskityin sitten pääasiassa loppuajan. (Allaolevat kuvat: Viljami)


Leirin näkeminen oli kyllä mielenkiintoinen kokemus. En oo ikinä käyny millään kalastuslodgella. Oli siistiä nähdä miten homma toimii ja olla osa työntekijätiimiä. Leirissä muodostui oma päivärutiini. Ensimmäiset päivät tuntui hieman matelevan, mut kun omiin hommiin ja Tjuonan rytmiin tottui, meni aika lopulta todella nopeesti. 







Kaikesta alkujännityksestä ja stressistä huolimatta näistä kahdesta Ruotsissa vietetystä viikosta tuli oikeestaan kesän parhaat. Oli mukavaa olla samanhenkisten ihmisten ympäröimänä ja tutustua uusiin ihmisiin. Uusien kaverisuhteiden luominen tuntuu nykysin paljon haasteellisemmalta kun joskus nuorempana. Tjuonajokkin "kuplassa" tuntui kun olis ollu jollain kesäleirillä. Niinkun lapsena, aikaa ennen kännyköitä. Täysin tietämättömänä mitä muualla maailmassa tapahtuu, eläen täysin vain meneillään olevaa hetkeä. Ihanaa oli myös hengittää pohjoista luontoa. Mun jokainen solu nautti siitä fiiliksestä kun aamulla heräs ja ensimmäinen asia joka hyppää silmille mökin ovea avatessa on kaunis tunturimaisema. Kiitos Tjuonajokk, kiitos kesä. Olit hyvä.