Kauankohan tätä vielä kestää? Kohta on vuosi elelty hyvin epämääräisessä tilanteessa. Välillä on ollu niin stressaavaa, että sekoominen on ollu lähellä. On tähän aikaan mahtunu kuitenkin myös paljon hyvää. Välillä jopa hävettää myöntää kuinka paljon oon nauttinut tästä aikatauluttomasta elämästä ilman duunii, jossa pääsee tiettyjen rajojen puitteissa tekemään kaikkii itselle tärkeitä hommia. Kesällä ja syksyllä kalaan pääsi helpommin kun vähän aikaan. Talvestakin on tullu nautittua enemmän kun varmaan ikinä. Talviretkiä, laskettelua, lumilautailun opettelua, hiihtoa... Kaikkee kivaa, joka on pitänyt mielen virkeenä. Korona-erakoituminen on ollu oikeestaan lopulta aika iisii, alkujärkytystä lukuunottamatta. Aika pienillä sosiaalisilla kontakteilla pärjää. Mitä vähemmän on ihmisten kanssa tekemisissä, sitä vähemmän sosiaalisia tilanteita kaipaa. Oma kupla, hyvä kupla.
Nyt kun etelässä kelit on kääntyny plussalle, lumi ruvennu sulamaan ja nenässä alkanu tuoksuu kevät, on ajatukset menny taas enemmän kalastuksen puolelle. Muutama päivä sitten iski ihan järkyttävä Gotlannin kaipuu. Tuntuu hassulta, et kevät tulee eikä oo yhtään reissua suunnitteilla. Vielä ennen joulua oli varovasti toiveikas mieli Ruotsin tai Tanskan keväisestä taimenreissusta. Mitään ei kuitenkaan uskaltanut suunnitella. Se viime vuoden Bornholmin reissun peruuntuminen loppumetreillä harmittaa vieläkin. Onneks ei suunniteltu tälle keväälle mitään. Kun jäät lähtee, on aika suunnata haukikellumaan ja taimenrannoille ihan täällä kotihoodeilla.
Kesään on vielä aikaa, mut myöskään sinne suuntaan ei paljoo ajatuksia viitti uhrata. Mielessä olis kyllä taas kaikkee, mut tarkempaa suunnittelua ei viitti alottaa. Yleinen haaveilu ja mehustelu kiinnostavista paikoista on onneks ihan sallittua. Norjaan veri vetää, mut sinne pääseminen ei oo yhtään varmaa, joten kunhan mennään kevättä eteenpäin ja asiat selkiytyy, voi alottaa luomaan jonkun sopivan plan B:n. Mulla tuskin on vielä duunia kesällä, ainakaan samaan malliin kun ennen, joten pienelläkin aikataululla voi tehdä siirtoja.
Aika näyttää miten kaikki kehittyy. Viime keväänä ja vielä alkukesästä ajatus oli aika sama. Ei sillonkaan tiennyt pääseekö mihkään rajojen ulkopuolelle. Nyt mieleen vois palauttaa samoja ajatuksia kun silloin. Jos ei mihkään pääse, on hyvää aikaa keskittyä kalalajeihin, jotka on jääny viime vuosina vähemmälle huomiolle. Esimerkiksi harjus. Sehän on tosi kiva kalastettava perholla ja hyviä harjusmestoja löytyy omankin maan rajojen sisältä. Harjuksen kalastusta välillä oikeestaan kaipailenkin. Viime vuosina vaan kun on ollut x-määrä reissuaikaa käytettävissä, sen on käyttänyt vain niihin kaikista tärkeimpiin lajeihin ja paikkoihin.
On täs kyl aika kyllästynyt fiilis, vaikka elämässä muuten meneekin hyvin. Turhautumista aiheuttaa nyt etenkin se kun uutisoinnissa väläytellään jopa ulkonaliikkumiskieltoja... Se ottais pannuun kaikista eniten. Luonnossa oleminen on ollu just se juttu, miten tästä kaikesta on selvinny. Vaikka korona-aika on tuonutkin myös hyviä juttuja, vois tää olla jo ohi. Ei tekis pahaa päästä takas duuniin. Olis kiva käydä kaupassa ilman kuumotusta altistumisesta ja sen tuomasta karanteenista. Pitää vaan koittaa pysyy toiveekkaana, kyl tää tästä vielä joskus. Odotan niiiin sitä aikaa kun reissuja pääsee suunnittelee ja fiilistelee samaan malliin kun ennen!
