Kalastusvuosi 2022

Vuoden viimeistä viikkoa edetään... Kalastuskausi loppui kun seinään talvikelien alkaessa, mut yllättävästä lopetuksesta huolimatta kalastuksen osalta oon aika tyytyväinen tähän vuoteen. Kalastuspäiviä kertyi viime vuosiin (korona-aikaan) verrattuna enemmän ja se tuntu kivalta. Oli lähikalastusta ja pitempiä reissuja. Kalastuskausi alkoi keväällä Gotlannista. Mindsetin kääntäminen lumilautailusta kalastukseen huhtikuun alussa tuntui alkuun hassulta, mut aika nopeesti pääsi taas moodiin kun sai vetää kahlurit jalkaan ja lähtee koluamaan Gotlannin ihania rantoja. Yhdeksän kalastuspäivää, kylmät kelit, kalat tiukassa, mut Geellä on aina hyvä olla.

Kevään ja alkukesän aikana tuli kalastettua myös haukee ja tehtyy pari lyhkäsempää kalareissuu Etelä-Suomessa. Juhannuksen jälkeen suunnattiin Juuson ja Miikan kanssa Norjaan. Ettiskeltiin meritaimenia Finnmarkista ja nautittiin yöttömistä öistä. Välillä nautintoa häiriritsi helle. Se oli jotain ihan kauheeta, etenkin kun piti noin 30 asteessa nukkua teltassa. Lopulta helle vei voiton ja lähettiin kotiin hieman suunniteltua aikasemmin. Helle 1, kalastajat 0.

Kovin kauaa en Finnmarkin reissun jälkeen kerenny himassa olemaan, kun oli aika lähtee uudestaan Norjaan. Lähettiin Jullin ja Sallan kanssa lohireissuun. Ah, pitkästä aikaa lohireissu. Viikko oli kaikkee muuta kun helppo, mut hyvällä fiiliksellä oltiin koko ajan. Tavallaan osa elämyksestä tulee myös siitä kun pohtii että missä vika... Olosuhteissa? Kalastajissa? Missä? Parasta on jos saa kaikelle jonkun (omasta mielestä) järkevän selityksen. Ihan sama pitääkö se oikeesti paikkaansa, mut saapahan ainakin mielenkiintoista analysoitavaa.

Kauden ehkä merkityksellisin reissu oli Ruotsiin. Kahen viikon työrupeama Tjuonajokkilla oli mulle henkilökohtainen saavutus. Menin ulos mukavuusalueelta, kohtasin uusia ihmisiä ja jouduin olee sosiaalinen "väärällä" kielellä. Tjuonan kuplassa oli lopulta tosi hyvä olla. Selvisin niistä asioista, jotka ajattelin hankalaksi ja nautin mukavien ihmisten seurasta. Nautin myös siitä, et sai olla pari viikkoo ihan ulkona siitä mitä ulkomaailmassa tapahtuu. Kalastus oli myös kivaa. Oli siistii et joki oli takapihalla ja kalaan pääsi aina kun oli vapaata ja teki mieli lähtee.

Ruotsin jälkeen loput jokikaudesta meni Kymillä rennolla meiningillä. Kymillä oli heikohko kausi tänä vuonna, aina pitää kuitenkin koittaa... Jokunen kerta tuli joella käytyä ennen kun sekin kausi tuli päätökseen.  

Loppusyksy menikin sitten hauenkalastuksen parissa. Enimmäkseen Kotkan hoodeilla, mut kerran kävin myös Hannan kanssa kellurenkailemassa muualla. Haukikauden kohokohta oli ehdottomasti edellisen enkan ylitys, metrin toiselle puolelle pääseminen. Sata ja YKSI senttimetriä. Siihen oli hyvä lopettaa koko kalastuskausi.

Innokkaana seuraavaan kauteen, milloin se ikinä alkaakaan. Vielä ei ole mitään täysin lukkoonlyötyjä suunnitelmia. Eiköhän ne selviä tässä talven/kevään aikana. Tää mennyt kausi oli mulle kymmenes perhokalastuskausi. Paljon on tän rakkaan harrastuksen kanssa tullu koettua. Se on tuonu uusia tärkeitä ihmisiä elämään, vieny kaikkiin siisteihin paikkoihin ja tuonu mageita elämyksiä luonnossa. Perhokalastuksessa riittää aina jotain mitä voi kehittää. Se on siistiä. Nyt on aikaa keskittyy taas kunnolla talvilajeihin. Kiitos vuosi 2022. 

Jokikaudesta haukihommiin

Tjuonajokkin "komennuksen" jälkeen jokikalastukskausi tuli päätökseen monessa paikassa. Kymillä se kuitenkin jatkui vielä kuukauden verran eli syyskuun ajan. Mulla oli vuosikortti Kymille ja vähän harmitti, että en oikein ollu kerenny sitä käyttämään ennen syyskuuta. Etelä-Suomi oli kesällä jälleen helteiden valtaama ja vesien lämpötilat sellasella tasolla, et joelle ei ainakaan ollu asiaa. Pääsin alottamaan Kymin kautta just ennen Ruotsiin lähtöä elokuussa ja jatkamaan vasta syyskuun puolella. Jokusen kerran kerkesin käymään ennen kuin kausi sielläkin tuli päätökseen. Tän vuoden lohenkalastus ei menny ihan niin nappiin kun olis toivonu. Lohta ei tullut Norjasta, eikä Suomesta. Fiilis kalassa oli kuitenkin koko ajan hyvä, joten lohettomuutta ei oikeestaan tullu ees mietittyä. Sellasta se välillä on. Kymillä tuli pitkästä aikaa kalastettua muuallakin kun Ruhalla. Se oli tosi tervetullutta vaihtelua.

Jokikauden päättyessä oli aika siirtää katse merta kohti. Syksyn paras asia on kyllä ehdottomasti hauenkalastus. Ensimmäinen meripäivä tuli kuitenkin vietettyä mertsarin parissa. Ja vielä virpalla. Käytiin Juuson kanssa veneellä kopasemassa muutamat spotit. Mua vähän huvittaa, et jossain vaiheessa tuli koluttua Helsingin rantoja paljonkin aivan tuloksetta ja sit kun pari kertaa hairahtaa virppaan niin heti tulee kalaa... Niin se vaan taitaa olla, et mertsarihomma on paljon tehokkaampaa virppavehkein. Ja veneen kanssa.

Haukikauden avasin Hannan kanssa kelluen syyslomaviikolla. Mun oma kellurengas vuotaa, enkä oo saanu aikaseks hankkia uutta ponttoonia, mut onneks Huhtaloilta löytyy aina tavaraa lainaksi. Meillä oli oikein kiva päivä kaislikossa, vaikka isommat kalat ei meijän perhoja löytäneetkään. Mä oon aina tykänny kalastaa kellurenkaasta, mut pakko myöntää et kun veneestä heittämisen makuun on päässy, on siitä vähän hankaluuksia palata... Oon ollu nyt taas muutamia kertoja Tonin veneen kyydissä ja ai että se on ollu niin paljon mukavampaa. Niin paljon helpompaa heittää, eikä ole hermojen menettämistä epämukavien asentojen kanssa. Meillä on ollu jo pitkään tavoitteena kaivaa mulle metrin kala. Oon kalastanu haukee säännöllisesti perholla suunnilleen 7 vuotta, eikä metrinen oo millään osunu kohdalle. Mun edellinen enkka on 96cm ja se on seitsämän vuoden takaa.

Nyt se tavoite on saavutettu. Sata ja yksi senttiä. Kala kävi ensin perhon perässä jättämässä pienet pyörteet pintaan ja alkuun näytti siltä et missasin sen, mut ei. Sinne se sitten iski. Toni kyseli et tuntuuko paremmalta kalalta johon vastasin että "ei tää varmaan kovin iso oo". Toni kuitenkin katteli väsytystä vierestä ja arveli mun olevan väärässä, joka mullekkin alkoi pikkuhiljaa kyllä valjeta kalan vedellessä ympäri venettä. Kala tuli haaviin ja Toni sanoi, et "kyllä sulla kuule nyt tais metri mennä rikki." Voi että kun tuntu siistiltä kuulla noi sanat. Kalalle mittaus ja kyllä, metrinraja ylitetty. Oli kyllä aika hyvä fiilis kaikkien näiden vuosien jälkeen. Hymyilytti. 

Olisko seuraavaksi sit vaikka 110cm... Aina on hyvä tavoitella jotain. Mä toivon että kerkeen vielä edes kerran käymään kalassa ennen kun alotan lumilautailukautta. Syksyn kääntyessä talvikuukausiin, on mun vähän vaikee tehdä päätöstä et mihin panostaa. Haukikausi kutkuttelee niin kauan kun vedet ei ole jäässä, mut laskukausi alkaa taas pikkuhiljaa vallata ajatuksia ja kalenterissa on jo ensimmäinen laskureissu merkittynä. Jos talvi alkaa täällä leudosti, on ihan hyvä mahis että reissun jälkeen pääsee jatkamaan vielä kalastusta. Sen näkee sitten. 

Kesätöissä Ruotsissa

Syksy on saapunut, mut palataanko vielä kesäisempiin tunnelmiin. Kesästä tulikin reissujen täyteisempi mitä olin edes kuvitellut. Pari reissua Norjaan ja loppukesästä tuli lähdettyä vielä Ruotsiinkin. Olin kyllä vähän haaveillut vielä yhdestä reissusta johonkin, mut suunnitelmat oli aivan auki eikä ollu mitään takeita niiden onnistumisesta. Elokuun alussa Huhtalan Viljami laittoi mulle viestiä et on lähdössä oppaaksi Tjuonajokkille ja siellä tarvittais leiriin apukäsiä pariksi viikoksi, lähdetkö? Saman "kutsun" sain myös viime kesänä, mut sillon aikataulut ei menny oikein yhteen. Ja lisäks jänistin... Uusia ihmisiä, vieras kieli, liian jännää... Tällä kertaa tulin nopeesti siihen päätöksen että lähden. 

Olihan siinä edelleen ne samat jännittävät tekijät, mut aattelin et pakko mun on vaan lähteä. Kuitenkin aika hieno tilaisuus päästä työskentelemään aika kuuluisalle kalastuslodgelle. Eniten mua jännitti kieli. En osaa ruotsia ja englantikin päässy pahasti rappeutumaan kouluaikojen jälkeen. Vaikka oon matkustellu paljon, on kielen käyttäminen jääny todella vähäiseksi. Nyt aattelin et pakko hyppää mukavuusalueen ulkopuolelle ja lähtee kehittää itteeni. Tää kielitaitoasia on jarruttanu mua muissakin jutuissa, esimerkiks kun oon kattellu eräoppaan töitä.  

Lauantaina 13.8. lähettiin Viljamin kanssa Ruotsiin. Oltiin yksi yö Kiirunassa ja seuraavana aamuna lennettiin kopterilla Tjuonalle. Kopteria vastassa oli iloinen porukka, se vähän lievensi mun jännitystä. Oli siellä pari tuttuakin naamaa. Mun ja Viljamin lisäksi leiriin saapui samaan aikaan pari muutakin tyyppiä. Osa porukasta oli viettäny koko kesän leirissä, joten uusien naamojen näkeminen oli varmaan ihan piristävää.  

Mökkeihin asettumisen jälkeen pääsinkin heti tutustumaan hommiin. Mä huolehdin pääasiassa aamupalan esillelaitosta ja leirin siisteydestä. Jonkun verran kävin myös siivoomassa mökkejä ennen uusien asiakkaiden tuloa. Jeesailin myös vähän keittiön puolella. Olin apukäsinä valmistelemassa/pakkaamassa maastoruokia, jotka lähti oppaiden mukaan aamuisin. Vapaa-aikaa mulla oli yleensä iltaisin. Silloin suuntasin aina jonkun kanssa kalaan. Kahden viikon ajalle osui myös kaksi ihan kokonaan vapaata päivää. Jäkimmäinen niistä meni kalassa, ensimmäisenä kiipesin läheisen tunturin päälle että sain otettuu yhteyden himaan ja kerrottua et kaikki ok. Leirissä ei kuulu puhelin, eikä oo nettiyhteyttä. Se olikin yks siisteimmistä jutuista Tjuonalla, kaikki oli ilman luuria.

Asiakkaat tulee pääsääntöisesti Tjuonalle kalastamaan harjusta. Se onkin siellä ajoittain aika kreisiä hommaa. Kaloja on paljon, keskikoko on hyvä ja kalastaminen on suhteellisen helppoa. Lisäks Tjuonalta löytyy hienoja taimenia ja hauenkalastus on myös osalle porukasta iso juttu. Ekoina päivinä mäkin halusin nähdä Tjuonan harrikalastuksen, mutta aika nopeesti siirryin taimeneen ja haukeen, joihin keskityin sitten pääasiassa loppuajan. (Allaolevat kuvat: Viljami)

Leirin näkeminen oli kyllä mielenkiintoinen kokemus. En oo ikinä käyny millään kalastuslodgella. Oli siistiä nähdä miten homma toimii ja olla osa työntekijätiimiä. Leirissä muodostui oma päivärutiini. Ensimmäiset päivät tuntui hieman matelevan, mut kun omiin hommiin ja Tjuonan rytmiin tottui, meni aika lopulta todella nopeesti. 

Kaikesta alkujännityksestä ja stressistä huolimatta näistä kahdesta Ruotsissa vietetystä viikosta tuli oikeestaan kesän parhaat. Oli mukavaa olla samanhenkisten ihmisten ympäröimänä ja tutustua uusiin ihmisiin. Uusien kaverisuhteiden luominen tuntuu nykysin paljon haasteellisemmalta kun joskus nuorempana. Tjuonajokkin "kuplassa" tuntui kun olis ollu jollain kesäleirillä. Niinkun lapsena, aikaa ennen kännyköitä. Täysin tietämättömänä mitä muualla maailmassa tapahtuu, eläen täysin vain meneillään olevaa hetkeä. Ihanaa oli myös hengittää pohjoista luontoa. Mun jokainen solu nautti siitä fiiliksestä kun aamulla heräs ja ensimmäinen asia joka hyppää silmille mökin ovea avatessa on kaunis tunturimaisema. Kiitos Tjuonajokk, kiitos kesä. Olit hyvä.

Kesän lohiloma

Tänä kesänä pääs vihdoin myös kunnolla viettämään lohilomaa. Vaikka oli jo yks Norjan reissun takana niin itkuhan siinä meinas päästä kun auton renkaat ylitti tutun raja-aseman. Mä olin aikaisemmin kesällä vähän kriiseillyt lohireissun onnistumisen kanssa kun näytti siltä, et en millään meinannut saada reissuseuraa. Olin jo laskeskellut budjettia yksin lähtemiselle, mut näillä bensan hinnoilla se näytti aika järjettömältä vaihtoehdolta. Lopulta kävi kuitenkin hyvin ja sain reissuseurakseni Jullin ja Sallan, kun meillä sattu olemaan samanlaisia suunnitelmia just samalla ajankohdalle. Tai ainakin melkein, ite olin lähössä alunperin viikkoo myöhemmin mut sain sitten aikaistettua omaakin lähtöö niin et kerkesin olee taimenreissun jälkeen huimat kolme päivää himassa kun taas oli lähtö.  

Kunnon lohireissusta oli kulunu jo pari vuotta. Kesä 2021 meni kotimaassa ja kesällä 2020 Norjan reissu oli erilainen kun oltiin Henen kanssa liikenteessä ja kalastukselle oli aikaa vain muutamia päiviä. Nyt oli pitkästä aikaa ihan kunnon lohilomaa tiedossa. Kelit reissulla vaihteli jonkin verran, useemmiten oli kuitenkin aika viileetä joka tuntu ihanalta helteisen Finnmarkin reissun ja muutaman kotona vietetyn päivän jälkeen. Monessa paikkaa Norjassa on nyt tuntunu olevan vähän hankaluuksia lohenkalastuksen suhteen, eikä meijän reissu ollu mikään poikkeus vallitsevassa tilanteessa. Vesitilanne joessa oli ihan ok, mut laskemaan päin joka tuntui vaikuttavan kalojen ottihalukkuuteen negatiivisesti. Pari lämmintä päivää nosti virtaamaa hieman ja sai meillekkin uutta toivoa, mut sit taas kovat sateet veti veden turhankin korkeelle ja värikin alkoi mennä vähän turhan mössöks. 

Kolme tyyppiä, kuusi kalastuspäivää, yksi kala. Parempi kun ei mitään mut perskule et oli hiljaista ja hankalaa. Noh, sellasta se lohenkalastus välillä on. Fiilistä helpotti se, et ihan yhtä vaikeeta kaikilla tuntu olevan ja kaikki mietti et mikä tässä nyt mättää. Se olikin yhteinen puheenaihe jokipenkalla kun muiden kalastajien kanssa jutteli. Muuten reissulla oli kyllä hyvä fiilis. Heitto tuntu kulkevan paremmin kun ikinä ja se teki kalastuksesta mukavaa. Nyt myös tuntuu siltä, et oon alkanu löytää enemmän itelle sopivia siimoja, joka sujuvoittaa heittämistä. Oon ollu aina vähän laiska kiinnostumaan siimojen kanssa ädläämisestä, mut kyl sitä vaan kandeis enemmän harrastaa. 

Saa nähdä mitä lohenkalastukselle Norjassa käy lähivuosina. Toivottavasti tässä on nyt menossa vain joku notkahdus, eikä mitään lopullista ja fataalia. Tänä kesänä on tullu sellanen fiilis, et pitäis varmaan vähän enemmän rupee panostaa myös itämerenlohen kalastukseen. Ruotsi on jääny ihan pimentoon, kun aina on reissu suunnitteilla Norjaan. Kaks kertaa oon käyny Mörrumilla, siinä kaikki Ruotsin lohenkalastus. Saapi nähdä mitä ensi kesä tuo taas tullessaan, oliskohan vaikka pohjoisen Ruotsin reissua johkii väliin...    

Reissu nro 1: Meritaimenta Finnmarkissa

Kesä menee ihan tajuntonta vauhtia, nyt on jo elokuu. Ei oo paljoo kerenny alas istahtaa näpyttelemään reissufiiliksiä. Tän tyyppinen kiire on kyllä tuntunu kaiken K-sekoilujen jälkeen ihan mukavalta. On päässy reissailee ja duunejakin riittänyt. Kesän eka kalareissu tehtiin Juuson ja Miikan kanssa Finnmarkiin. Lähettiin matkaan heti juhannuksen jälkeen. Kierrettiin muutamia tuttuja ja myös vähän uusiakin meritaimenpaikkoja.  Kalastettiin vuorovesien mukaan, toinen ajakohdista osui suunnilleen puolilleöin ja toinen sitten päivään. Myös pohjoisessa oli noihin aikoihin kovat helteet... Oli jokseenkin jännä fiilis kalastaa meritaimenta helteessä, kun on tottunu kalastukseen kovasti kerrospukautuneena silti palellen. Vedet oli onneks noilla leveyspiireillä kylmiä ja se vähän jeesas olemista. Ja onneks ihan jokaisena päivänä ei ollu ihan niin kuuma ilmakaan. Yöt oli kivoja kalastaa.  

Taimenia tuli ihan mukavasti reissun aikana. Useempi ruokakalakin tuli joukosta valikoitua ja se on aina kivaa kun niin pystyy tekemään. Meritaimenen kalastuksen lisäksi käytiin kopasemassa yks tuttu merirautupaikka. Se on kyllä yks mun lempparikaloista, vaikka harvemmin niitä pääsee kalastamaan. Ensikosketus kyseiseen lajiin oli muistaakseni 2015, sen jälkeen sille on ollu spessupaikka mun sydämmessä. 

Kuinka siistiltä tuntuikaan päästä pitkästä aikaa Norjaan, kun viime vuosi jäi kokonaan välistä rajojen ollessa kiinni. Tai olihan ne joillekkin auki, mut tällein PK-seutulaisena reissut Norjaan jäi vain haaveeksi. Nyt oli ihmisen hyvä olla. Pienenä miinuksena tosin se helle. Teltta ja 30 asteen lämpötila ei ollut mukava yhdistelmä. Yhtenä yönä/päivänä saatiin ihan hyvät unet mut loput meni paistuessa ja se teki reissun yleisfiiliksestä hieman väsähtäneen. Ihan loppureissusta helle yltyi sen verran rassaavaksi, et päätettiin lähtee päivään aikasemmin kotiin. Ei enää yhtään helleyötä teltassa kiitos. :D Noin kovat lämpötilat pistää itellä kyllä mieltä matalaksi. Ei siinä, onhan se lämpö jossain päin maailmaa mukavaa, mut tänne pohlojaan se ei vaan kuulu. 

Gotlanti - huhtikuu 2022

Edellisessä postauksessa kerroin, et ollaan Juuson ja Miikkan kanssa buukattu kevätreissu Gotlantiin. Nyt sen aika vihdoin koitti. Pariin vuoteen ei oltu päästy mihkään, kiitos iso K. Tuntui siis aika hassulta kun saavuttiin saarelle. Matkustaminen toteutettiin hidasta kaavaa noudattaen, maitse ja meritse. Tutkailtiin suunnitteluvaiheessa myös nopeempaa lentovaihtoehtoa, mut päädyttiin sit kuitenkin tähän hitaaseen vaihtikseen. Oltiin 1.4. iltapäivällä perillä kohteessa. Väsy oli aika kova, mut pitihän sitä tottakai lähtee vielä samana iltana kopasulla. Reissun eka kala yllätti kyllä todella. Olin kerenny heittää ehkä vartin verran kun eka kala kiinni. Sekin tuntu hassulta, saada meritaimen useemman vuoden tauon jälkeen. Pari edellistä kevään mertsarireissua kun oo menny ihan putkeen. 

Ihan kiva aloitus reissulle. Odotukset tätä reissua kohtaan kun ei ollu kovin korkeella... Edellisen kerran kun oltiin Gotlannissa 2018, osui reissulle tosi kylmät kelit ja kalastus oli tosi heikkoa. Historia toisti itseään myös seuraavana vuonna Tanskassa. Pari viikkoa ennen tän vuoden reissua sääennusteet näytti ihan hyvältä, mutta mitä lähemmäks reissua tultiin, alkoi näyttää taaaaaas kovin tutulta. Vielä muutamaa päivää ennen meijän saapumista kelit oli oikein keväiset, mut sitten sää muuttui aika paljon. Tiedossa oli kovia tuulia ja lumisadetta. Enää tää ei kyllä sinänsä niin hetkuttanut, olihan se jo pariin otteeseen koettu. Piti ottaa reissu sellaisena kun se tulee, yrittää parhaansa diilailla vallitsevien olosuhteiden kanssa ja olla surkuttelematta sen enempää. Ihanaa oli olla reissussa pitkästä aikaa. 

Kalastukselle oli aikaa yhdeksän päivän verran. Mukaanlukien se tulopäivän ilta. Miikka oli Gotlannissa ekaa kertaa, mulle ja Juusolle kerta oli viides. Otettiin tavotteeksi löytää uusia hyviä spotteja. Iltaisin tsekkailtiin karttoja ja yhessä tuumittiin mitkä rannat näyttää kokeilun arvoisilta ja mahdollisesti näihin olosuhteisiin sopivilta. Meillä ei ollu läpömittaria mukana, mut tuulensuunnan ja rannan muotojen yms perusteella koitettiin päätellä et minne lämpimäpi vesi olis voinu pakkaantua. Vedenlämpötila oli ainakin jonkun nettisivun mukaan noin 3-4 asteista suurimman osan reissusta. Loppua kohti se vielä hieman tippui. Aika monta tyhjää heittoa reissuun mahtui, mutta lähes jokaisesta uudesta paikasta löydettiin edes yksittäisiä kaloja. Kalastettiin myös aijemmilta reissuilta tuttuja paikkoja jonkin verran. Ekaa kertaa tuli hyödynnettyä saaren molempia puolia.  

Yhteensä reissun aikana saatiin ylös 12 kalaa. Se jäi aika paljon alle sen mitä sieltä parhaimpina vuosina on tullu, mutta huomioon ottaen parin vuoden epäonniset reissut ja vaikeet olosuhteet, niin se oli paremmin mitä uskallettiin toivoa. Kelit oli tosiaan just sitä mitä sääennuste uumoili. Vaihtelu oli kovaa. Oli aurinkoa, vesisadetta, lumisadetta, kovaa tuulta ja kaikkee näitä sekaisin. Alkureissun päivälämmöt oli 1-3 astetta ja iltaisin vaparenkaiden jäätymisestä päätellen painui hieman pakkaselle. Reissun puolivälissä oli pari ihan "lämmintä" päivää, peräti kuusi astetta plussaa. Loppureissuksi taas vähän viileni. Pari nättiä golden houriakin päästiin näkemään. Yhdeksään päivään mahtui aika paljon kahlausta ja heittoja. Niin paljon et oltiin kyllä kaikki ihan puhki reissun jälkeen. Vaikka yheksän päivää "mahdollisti" hieman rennommat kalastuspäivät. Yöt kun oli usemmiten pakkasella, ei kiirehditty kovin aikaisin rantaan. Tultiin myös lähes aina hetkeks keskellä päivää lämmittelee ja tekee ruokaa kämpille. Välipäivääkin oltiin suunniteltu, mutta ihan niin rennoiksi ei kuitenkaan maltettu ryhtyä...

Alkukausi Gotlannissa mahdollistaa yleensä ruuhkattomammat paikat. Kalastuksellisesti se voi olla todella hyvää tai todella hankalaa. Omien kokemuksien mukaan sen on ollu noin fiftyfifty. Veikkaan että monelle Gotlantiin matkaavalle porukalle osuu piakkoin aika muksat oltavat! Oli meilläkin onneksi ihan mukavaa. :)

Kuulumisia

Edellisestä postauksesta vierähtänyt hetki! Eipä sinänsä yllätä kun on talvi ja kaikki kalastushommat on kirjaimellisesti jäissä. Talvesta on kyllä taas ollut kovasti iloa kun on saanu nauttia rinteiden riemusta. Oon pari kertaa yhdistänyt työt ja huvin ja roudannut tietokoneen pohjoiseen. Chasing Silverin taitto on mennyt kauniissa (ei loskaisissa) lumimaisemissa. Oon myös tehny kouluhommia. Kyllä se nyt oikeesti siltä vaikuttaa, että eräoppaan paperit isketään kouraan kesäkuussa. Vielä uupuu kaksi tenttiä, sekä yks vähän isompi kirjallinen näyttösuoritus. Tuntuu sillein jännältä et jo kerttaalleen kuopattu haave on nyt kaivettu takas esille ja menossa okeesti maaliin.

Nyt on myös kevään eka kalareissu buukattuna. Parin vuoden koronasekoilun jälkeen sekin tuntuu todella hyvältä. Vaikkakin edelleen on pieni jännitys reissun onnistumisesta. Nyt olis pitkästä aikaa tarkoitus lähtee Gotlantiin. Mä oon haikaillut sinne jo pitkään mut reissuseuralaiseni Juuso ja Miikka, on viime vuosina kallistunut enemmän Tanskan suuntaan. Yks reissu ollaan sinnekkin vasta tehty. Sitten tuli iso K ja sotki kahden peräkkäisen kevään suunnitelmat. Jonkin aikaa palloteltiin Tanskan ja Gotlannin välillä, lopulta päätettiin yhteistuumin et Gotlanti it is. 

Nyt ei muu auta kun odotella ja toivoo, et kaikki menee putkeen. Pitkästä aikaa on kuitenkin ihan toiveikas olo kevään ja kesänkin suhteen. Jospa tää kaikki alkais pikkuhiljaa oikeesti olla ohi. Jos Gotlanti menee puihin niin sitten me varmaan kalastetaan reilu viikko Lauttasaaressa... No ei. Sitten keksitään pikaisesti jotain muuta. Kesälle ei oo vielä oikein mitään suunnitelmia, mut ehkä niitäkin kohta uskaltaa jo vähän miettiä. Nyt päällimmäisenä mielessä kuitenkin Gee. Ennen reissua pitää sitoo muutamat uudet perhot, hankkia uusi vedenkestävä reppu (luotto Patagonia on ottanu hittiä sen verran paljon, että siitä paistaa jo päivä läpi...) ja tsekata et kaikki muukin on kunnossa. Reilu kuukausi pitäis nyt jaksaa odottaa ja toivoa et kaikki menee suunnitellusti. Jännää!