torstai 7. toukokuuta 2015

Lisää kuvia Gotlannista












Kiitos kuvista Viljamille! Lisää Viljamin ottamia kuvia kalareissuista ja muista jutuista voi tsekata Facebookista.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Gotlanti 2015

Pieta - Vuoden ensimmäinen hieman pidempi kalareissu on nyt takana päin. Päätös reissuun lähtemisestä tuli aika yllättäen eikä siitä ole edes kovin pitkää aikaa. Hanna ja Viljami oli lähdössä Gotlantiin ja kysyi että tultaisko me mukaan. Mietettiin ehkä kaks tuntia ja sit samana iltana olikin jo matkat varattuna.

Lähettiin matkaan perjantaina 24.4. Ensiks laivalla Turusta Tukholmaan, sieltä Nynäshamnin kautta lautalla Visbyhyn. Majoitus oli Lummelundassa.Väli Suomesta Ruotsiin meni vähän railakkaissa merkeissä ja seuraava päivä oli aika väsynyt. Törmättiin laivalla tuttuihin ja siitähän se sit lähti ja ilta venyi. Varsinkin lauttamatka Visbyhyn tuntui aika puuduttavalta. Sidottiin matkalla vielä muutamat perhot. Vaikka väsy painoikin, suunnattiin heti majoittumisen ja syömisen jälkeen rantaan ja kalastettiin pimeäntuloon asti.


Ekana iltana ei ollut kauheesti tapahtumia. Ainoa tapahtuma oli Hannalla. Kala pärski hetken ja pääsi irti. Vaikka jokainen karkuutus ärsyttää, oli tää aika yllättävä tapahtuma kun vertaa menneisiin mertsarireissuihin Suomessa. Mä ja Hanna ollaan heitetty tyhjää joka reissulla, Juuso on saanut yhden. Viljami taas meidänkin edestä.

Ensimmäinen kokonainen päivä valkeni aurinkoisessa säässä. Huolettiin perukkeet kuosiin ja valittiin ekat perhot jo mökillä. Ei pidetty kiirettä lähtemisen kanssa. Aamupäivästä saavuttiin ensimmäiselle kalamestalle.





Mulla oli ekaa kertaa messissä uusi vapa, yhteistyön kautta saatu G.Loomiksen PRO4x 9' #6. Meni hetki, että sain siihen tuntumaa kun edellisistä mertsarireissuista oli taas kulunu tovi. Miks aina alkuun tuntuu niin vaikeelta? Vapa tuntui mun käteen ehkä vähän liian pehmeeltä näin merihommissa, mutta muuten hyvältä. Taitaa käydä niin että tästä tulee mun uusi lemppari joelle. Reissun aikana heittelin myös Vissun Venuksella. Juusolla oli käytössä jo muutamat reissut nähnyt Guiden Reaction. Hanna meni Vissulla ja Viljami luotti Hardyyn.


Päivä meni jälleen hiljaisissa merkeissä. Yksi karkuutus, tällä kertaa Viljamille. Koska koko päivä oli ollut lähes pilvetön, päästiin ekaa kertaa näkemään Gotlannin hieno auringonlasku, golden shower hour.





Seuraava päivä oli sateinen. Herättiin tällä kertaa hieman aikaisemmin. Taas oli hiljaista ja meitä alkoi jo vähän mietityttämään että mikä ihme tässä hommassa nyt mättää. Vähän lohdutti se, että muillakin oli näihin aikoihin aika vaikeeta. Ei siis oltu vaan huonoja. Kelit ei ollu ehkä ihan otollisimmat.




Illaksi alkoi vähän kirkastua. Suunnattiin golden hourin aikaan "kotirantaan". Ei menny kovin kauaa, kun Juusolla oli kala kiinni. Mä jäin seuraamaan tilannetta, kun ihan samaan aikaan myös Hanna alkoi viittoilemaan Viljamin suuntaan, jolla oli myös käyny flaksi. Reissun ensimmäiset taimenet. Voitto!


Reissun puolessa välissä alkoi tapahtumaan enemmän. Tiistaina herättiin taas aikaisin ja lähdettiin liikkeelle jo aamusella. Aamupäivä oli hiljainen, mutta iltapäivän alkupuolella meininki alkoi muuttua. Pojat kalasti vähän syvempiä osia, me Hannan kanssa heiteltiin enemmän rantaan päin. Meidän heittosuuntaa määritteli aika paljon tuuli, kun kumpikaan ei ihan haldaa vastatuuleen heittämistä. Tällä kertaa se ei kuitenkaan ollut este. Mä koin ihkaensimmäisen mersarikontaksin. Olin niin häkeltynyt, että tottakai kala pääs karkuun. Semipitkään se kerkes siiman päässä vetämään ja tekee pari loikkaakin ennen kun irtos. Harmitti, oli nimittäin ihan kivan kokoinen fisu. Samaan aikaan  taipui Viljamin vapa ja kala tuli haaviin asti. Vähän tän jälkeen Hanna sai elämänsä ekan mersarin! Myös Juusolla oli actionia, mutta kala pääs karkuun vieden perukkeet mukanaan.



Nyt kun kaikki muut oli saanu ekat kalansa, alkoi mulle iskee pieni kalapaniikki. Tai ei oikeestaan edes mikään pieni... Illalla mentiin taas lähirantaan. Levittäydyttiin aika isolle säteelle. Ilta oli tyyni, eikä kenenkään odotukset ollu kovin korkeella. Ilta alkoi jo pimentyä kun vihdoin mullakin alkoi tapahtua. Eka mertsari mereltä! Aika siisti fiilis. Tunti ihan erilaiselta saada taimen mereltä kun joesta. Niin makeeta. Hanna kiiruhti paikalle nappaamaan pari kuvaa. Tähän oli hyvä lopettaa tältä erää. Yhdessä fiilisteltiin päivän tapahtumia.



Keskiviikolle oli kelien suhteen hyvät ennusteet ja päivää oltiin jopa vähän odotettu, vaikka jo edellinen päivä olikin ollut hyvä. Satoi vettä, tuuli, meri pauhasi. Jätkät heitteli sujuvasti vastatuuleen ja kuohuihin. Hanna ja mä tyydyttiin taas siihen mihin omat taidot riittää eli heitot suuntautu lähinnä myötätuuleen. Keli alkoi kirkastua mitä pidemmälle päivää mentiin. Vaihdettiin paikkaa. Pojat paineli jonnekkin kauas, me Hannan kanssa jäätiin samoille paikoille, missä Hannan kala oli päässy karkuun ekana iltana. Tuttu monttu tuotti tulosta.


Loppuillan aikana kerettiin vaihtaa mestaa pariinkin otteeseen. Kiipeiltiin, jäätiin kiinni pensaisiin ja hikoiltiin. :D Illan vikat hetket vietettiin samaisella montulla, jossa oltiin Hannan kanssa jo aikaisemmin. Monttu tarjosi taas vipinää. Mä ja Viljami koettiin yllättäviä hetkiä, kun haaviin tulikin taimenen sijasta iso säynävä. Ilme olis ollu varmasti kuvaaminen arvoinen. Osuttiin vissiin just johonkin parveen, koska meidän kalojen välillä oli aikaa vain muutama minuutti. Aika nopeesti tän jälkeen mulla oli taas siiman päässä jotain. Olin ihan varma että säynehän se siellä, mut kalan loiskiessa pinnassa huomasin sen olevan taimen. Oli jo melkein haavissa kunnes... Pudotin, kirosin. Tosin harmitusta lohdutti taas se, että edelleenkin tää on enemmän kun koskaan Suomessa. 

Toisiksi viimeinen päivä alkoi taas tuulisissa merkeissä. Viljami koukutti iltapäivän aikana useamman  kalan. Tässä vaiheessa Juusolla alkoi kasvaa tatti otsaan parin päivän tyhjän viskelyn takia. Mä en oo ikinä nähny Juusoo sellasessa kalapaineessa. Onneks se ei kuitenkaan kestäny enää pitkään, kun illalla Juuso pääsi pönöttämään tyytyväisenä nätin kalan kanssa. Vappuaaton meritaimen.

Meillä ei ollut vapulle mitään suunnitelmia, mut kummasti kun mentiin takas mökille, maistui valkkari aika hyvältä. Läppää lens ja maailmaakin tuli paranettua ainakin piirun verran. Perhomimmit edusti aamuun asti. Vain muutama tunti sen jälkeen kun me päästiin nukkuu, jäbät paineli jo kalaan. Hupsista. Me liityttiin seuraan myöhemmin. Vika päivä meni siis mimmien osalta vähän rennommissa merkeissä verrattuna muihin päiviin...

Aikaisin lauantai aamuna piti taas pakata tavarat autoon ja lähtee kotia kohti. Tultiin takas himaan 3.5 sunnuntaina. Reissu tuntui menevän ihan kauheen nopeesti. Päivät meni rutiineilla, jotka määritteli tietenkin kalastus. Kalastettua tuli suunnilleen 12h per päivä ja sen kyllä huomas. :D Mulla oli hirvee rakkula kädessä ja jokainen oli vuoronperään enemmän tai vähemmän rampana. 

Reissu oli kaikin puolin onnistunut, seura hyvää ja kalastuskin jees, vaikka alkuun tuntuikin että ei tästä mitään tule. Vaikka viikko oli ollut kaikilla kalastajilla vähän vaikee, oltiin ihan tyytyväisiä haaviin saatujen taimenten määrästä. Niitä tuli lopulta 13 kappaletta yhteensä. Lisäksi kaksi bonari säynävää ja muutamia ärsyttäviä karkuutuksia. Kalat ei menny ihan tasan, pojat sai niistä kymmenen, tytöt loput. Kaikille sentään jotain! Kaikki fisut oli C&R. Perhoista parhaiten toimi mulkkis ja kuparipukki. Viikon aikana kerkes myös vähän hahmottamaan missä kohti kalat vois olla. Ehkä tästä on hyötyy myöhemminkin. Hyvä reissu. Joskus uusiks!

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Aloittelijan tuuria?

Pieta - Pari viikkoa sitten perhomimmien kanssa messuilla tuli puhuttua lajin aloittamisesta ja muutenkin oltiin paikalla sellaisella aloittelijafiiliksellä. Jatketaan vähän samoilla aiheilla taas. Mä oon harrastanu perhokalastusta nyt virallisesti kolme vuotta, vaikkakin aktiivisinta aikaa on ollut oikeestaan vasta viime vuosi ja sitä edeltävä loppukesä ja syksy. Tätä ennen kalareissuja tuli tehtyä vähän harvemmin, mut kokoajan enemmän ja enemmän. Ite koen kuuluvani täysin vielä "luokkaan" aloittelija. Oon tässä alkanu kuitenkin pohtia että kuinka kauan sen aloittelijatittelin taakse saa piiloutua? Aloittelijat saa ehkä vähän helpommin anteeksi hölmöilyjä, perseelleen menneitä heittoja, perhoja jotka löytyy puista tai sitä että kalaa ei tuu ehkä niin usein kun jo pidempään lajin parissa olleet. Samalla myös flaksin käydessä, saattaa joku ajatella että se on aloittelijan tuuria.

Aloittelijana tulee myös ehkä liian usein vähäteltyä omia tekemisiään, vaikka joskus voiskin ottaa krediittiä esim hyvin menneestä heitosta tai hienosta kalasta. Aloittelijana fiilikset vaihtelee laidasta laitaan ja nopeella tahdilla. Ensiks on naama näkkärillä kun mikään ei suju, mut kun kaikki meneekin seuraavaks nappiin, voi sitä riemun määrää. Kun mä saan joskus harvoin kalaa, joutuu Juuso kuuntelee hehkutusta viikon...

Tässä lajissa riittää aina jotain uutta opittavaa. Ennen kun pääsin ekaa kertaa kalastamaan perholla, sidoin jo ekan perhon itse. Ajattelen aina että mulla ei edes oo paljon omia perhoja, mutta just vähän aikaan sitten huomasin että onhan noita kertynyt jo useita rasiallisia. Löytyy perus liitsejä, erilaisia lohiperhoja, haukitupsuja, mertsarisäätöjä ja Thaimaan reissua varten tuli sidottua myös muutamat salttiperhot. Pupat, larvat sekä muut pikkuperhot multa vielä puuttuu, ne on sit seuraavaks opettelulistalla. Itse kalastuksen mä alotin kirrejahdista Vantaanjoella. En edes kauaa kerenny sitä harrastaa, kun mulle törkättiinkin kakskätinen kouraan ja alkoi harjottelu lohihommiin. Viime syksynä kokeilin ekaa kertaa kalastaa haukea ja meritaimenta perholla, taas tuli uutta opittavaa. Aina löytyy itselle uusia kalastus/heittotekniikoita. Myös harrastuksen trendit muuttuu.

Parin päivän päästä lähdetään naapuriin kalaan. Viikko vierehtää Gotlannissa. Vaikka oon nyt viimeisen puolen vuoden aikana jonkun verran kalastanut meritanea Helsingin edustalla, on tää reissu varmasti aika erilaista meininkiä. Innolla odotan tulevaa. Toivottavasti tulee taas oivallettua uusia juttua. Siistiä myös saada myös pitkästä aikaa kirjotettua kunnon rapsaa näitten "syvällisten" pohdintojen jälkeen. :D

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Lohihommia

Nyt ei ole tiedossa reissurapsaa, vaan fiilistelyä aiheesta lohenkalastus. Me kumpikin ollaan kaikista eniten mieltyneitä tähän hommaan. Toki kaikenlainen kalastus on jees, mutta jos joku laji pitäisi erityisesti mainita niin se on kyllä lohi. Monesti luullaan, että lohenkalastus on kauheeta salatiedettä ja vaikeaa, mutta meidän omien kokemusten mukaan se on oikeestaan aika yksinkertaista ja rentoa. Ei yhtään sen vaikeampaan kun esimerkiksi taimenen kalastus. Oikeissa olosuhteissa itseasiassa jopa helpompaa. Toki välillä kalansaaminen voi olla hankalaa, mutta se juuri pitää homman mielenkiintoisena ja koukuttavana.



Meidän molempien ensikosketus lohenkalastukseen on tapahtunut Kymijoella. Juusolla ensihetkistä on aikaa vajaat kymmenen vuotta, Pietalla vasta muutama vuosi. Kymin lisäksi ollaan käyty Tenolla ja Norjassa. Kaikki nämä paikat on kivoja kalastaa ja samoja hoodeja tullaan koluumaan myös tänä vuonna. Pohjoisen paikat on täältä pääkaupunkiseudulta käsin harvinaisempaa herkkua, mutta onneksi lähempääkin löytyy paikkoja. Meiltä Kymille ajaa vajaan pari tuntia, joten se sopii hyvin esimerkiksi viikonlopun kohteeksi. Kymillä on aivan sairaan siistiä Ruhalla pintovat isot lohet. Samanlaista mesoomista ei paljon muualla näe.



Me ollaan kalastettu lähinnä sellaisissa paikoissa, jossa käytetään pääsääntöisesti kahdenkäden vapoja. Siinä taas yksi asia, joka tekee kalastuksesta mieluisaa. Heittotekniikoiden harjoittelu on ihan kiva harrastus itse kalastuksen ohella. Heittotreenejä tulee pidettyä pitkin vuotta aina silloin tällöin.



Viime vuonna meidän Tour de Laplandin kohokohta oli Finnmark. Siellä kalastus oli ehdottomasti parasta. Se fiilis oli aika mieletön, kun on ensin heittänyt pari päivää tyhjää Suomen puolella ja Norjaan siirtyessa siiman päähän napsahtaa kala jo heti ensimmäisellä luvalla. Saa nähdä miten käy tän vuoden reissussa. Tulevan kesän kohteita ei ole vielä tarkalleen lyöty lukkoon, mutta jonnekkin päin Norjaa on taas päästävä. Siellä joet on ihan eri luokkaa kirkkaine vesineen ja siisteine maisemineen Suomeen verrattuna. Tietenkin myös Suomesta löytyy hienoja paikkoja, mutta ne on vaan ihan erilaisia.



Postauksen kuvat on viime vuodelta sekalaisesti kohteista, jossa käytiin. Hyvin huomaa kevään tulon ja orastavan reissukuumeen, kun alkaa fiilistellä näillä vanhoilla kuvilla. Lohenkalastuksessa on vaan sitä jotain. Se oli tämän postauksen pointti. Ehkä joku muukin siellä ruudun takana voi tätä tekstiä lukiessa samaistua tähän mieltymykseen. Tulevaa lohikautta odotellessa ja sitä rataa. Kireitä!