Chasing Silver - Behind the scenes

Työrintamalla tapahtuu jännittäviä asioita. Sain työtarjouksen, josta olin salaa haaveillu aijemmin. Jotkut ehkä tietää, et kirjotin pienen jutun Chasing Silverille viime vuoden viimeiseen numeroon ja samalla pääsin myös kansikuvatytöksi. Kirjottajaa musta tuskin koskaan tulee. Vaikka tykkäänkin tätä blogia rustailla, on kirjottaminen mulle oikeesti aika vaikeeta. :D Kiitos vaan lukihäiriön. Se selittää myös sen, jos täältä blogista löytyy välillä ihmeellistä tekstiä. Ajatuksen juoksu ja kirjotustaito ei aina oo ihan ykkösluokkaa. Viime vuoden lopulla Chasing Silverin päätoimittaja Miki otti muhun yhteyttä ja tarjos siistiä mahdollisuutta. Alkuun epäröin vähän, mut ei tälläsiä tilaisuuksia ihan tuu joka päivä kohdalle, joten päätin ottaa haasteen vastaan. Nyt mun nimi löytyy lehden apinalaatikosta kohdasta  Art Director. Hupsistakeikkaa!

Sen lisäks et oon lentokentällä ihan perus duunarihommissa, oon myös opiskellu itteni kuva-artesaaniksi toisen asteen koulussa ja valmistunu 2010. Sen jälkeen oon tehny taittajan* hommia parissa eri lafkassa. Kun alotin perhokalastuksen muutamaa vuotta myöhemmin, aloin tietty myös hieman tutustuu alan lehtiin. Sillon ajattelin että olis hauskaa joskus päästä taittamaan Chasing Silveriä. En mä kyllä oikeesti ajatellu, et näin vois koskaan tapahtua. Kun on ite graafisen alan ihmisiä, tulee katottua kaikkia lehtiä aina muuten vaan "sillä silmällä".  Tässä sitä nyt kuitenki ollaan, tuntuu aika hassulta ja jännältä. Alkuun epäröin mukaan lähtemistä siksi, että aikaisemmin oon tehny hommia vain AD-assistenttina. Nyt oon vastuussa koko lehden ulkoasusta ja muusta prosessista yksin. Mut vitsi, tää on kyllä niin siistiä! Oon ihan liekeissä tästä mahdollisuudesta.

Chasing Silverin taittaminen on ollu mageeta. Taittohommat on muutenkin kivoja, mut nyt kun ne vielä liittyy omaan rakkaaseen harrastukseen, tulee siitä entistä mielekkäämpää. Ainoo miinus, et tulee ihan kamala kalastuskuume kun kattelee hienoja lohikuvia ympäri maailmaa...

Nyt kun taittaja vaihtui, meni lehden ulkoasu samalla vähän uusiks. Kannet pysyi suht samana, mut sisäsivut meni uuteen uskoon. Se onkin tässä suurin juttu mikä nyt jännittää. Ulkoasu miellyttää omaa silmää, mut en mä sitä lehteä itteeni varten taita, vaan lukijoita miellyttämään. Uusin lehti putkahti painosta viime viikolla. Itselleni sain sen plärättäväksi eilen. Sieltä löyty heti muutama pikkunen juttu, jota tuun varmasti vielä muuttamaan. Itse on aina kriittisin omaa jälkee kohtaan, kun tuijottelee samaa layoutia päivästä toiseen. Tää oli kuitenkin vasta eka numero jossa oon mukana, joten varmasti ulkoasuun  tulee matkan varrella jotain muutoksia ja se tulee vielä kehittymään parempaan suuntaan. Aina oppii uusia kikkoja. Toivottavasti uudistus miellyttää!

* Taittaja on siis "henkilö, joka kokoaa muun muassa toimittajien teksteistä, ilmoituksista, mainoksista, valokuvista ja muusta kuvitusmateriaalista visuaalisen tuotteen, kuten ilmoituksen, esitteen, lehden tai kirjan. Taittajalta vaaditaan hyvää visuaalista silmää, tarkkuutta ja soveltamiskykyä. Taittajalla voi olla valmiita taittopohjia, joiden pohjalta hän luo samaan visuaaliseen linjaan sopivia taittoja tai sitten hän suunnittelee lehdelle, kirjalle tai vaikkapa esitteelle oman yksilöllisen ilmeen, jota jatkossa noudatetaan. Taittaja työskentelee usein osana toimitustiimiä." Suora lainaus wikipediasta. Moni multa kyselee, että mitäs se taittaminen oikein on.

Messuja ja reissuja keväälle

Ollaan ylitetty reippaasti jo helmikuun puoliväli. Tää on onneks lyhyt kuukausi ja ens viikolla on jo maaliskuu, joka tarkottaa mulle kevättä. Eihän sillon vielä välttämättä kevät oikeesti tule, mut mä miellän sen jo kevätkuukaudeksi. Maaliskuussa alkaa kalastusrintamallakin taas tapahtua jotain. Jos kelit sallii ja töistä on sopiva sauma vapaata, olis tarkotus käydä kopasemassa Langinkoski. Myös merelle vois mennä pahimpia höyryä purkamaan, jos jäät antaa vähän enemmän tilaa. Juuso jo yritti käydä Helsingin edustalla pari viikkoa sitten, mutta kairalle olis sillon ollu enemmän käyttöö kun perhovalalle...

Maaliskuun puolenvälin tienoilla on taas jokavuotiset GoExpo messut. Ne on nyt vähän myöhemmin kun aikaisempina vuosi. Siellä olis taas tarkotus olla heilumassa Kymi Fishing Shopin osastolla, joka on tänä vuonna laajempi kun ennen. Messut on pe-su 17.-19.3. Ite oon paikalla näillä näkymin lauantain ja sunnuntain.

Messujen jälkeen ei tarvii odottaa kun vajaa viikko niin koittaa Gotlannin reissu! Apua, sitä onkin taas odotettu. Tällä kertaa oltiin matkan suunnittelussa ja varaamisessa todella ajoissa kahteen edelliseen vuoteen verrattuna. Odotusaika on siis ollu pitempi ja kalastuskuume on päässy kasvaa aika kovaksi. Toivottavasti tulee hyvä reissu, kelit on suotuisat ja kalat hyvin liikkeellä. Ei sais liian kovia odotuksia kasata kuitenkaan. Viime vuoden reissu meni niin nappiin, että ei välttis uskalla ees kaiken jatkuvan yhtä hyvin kun silloin.

Gotlannista palataan takaisin huhtikuun alussa. Sen jälkeen oliskin melkein heti Perhomessut Tampereella. Myös sinne olis kiva päästä, jos työt antaa periksi. Parina vuotena ollaan käyty siellä tyttöporukalla, eikä sitä enää oikein pystyis jättää välistä. Toivotaan siis parasta. Perhomessut on 8.-9.4 la-su, Ylöjärven liikuntakeskuksessa.

Tässä vaiheessa mennäänki jo niin pitkällä keväässä, et kalastuskausi on toivottavasti käynnissä jo kunnolla ihan täällä kotisuomessakin. Toukokuussa lähetään uudestaan Ruotsiin, just eilen tuli ostettua laivaliput. Majoituskin on jo varattu. Mörrum, täältä tullaan! Ai että, lohikuumetta on tässä kasvateltu jo pitemmän aikaa. Tää alkaa mennä jo ahdistuksen puolelle tää olotila. :D Kevät, tuleppas jo...

Sellasia suunnitelmia. Seuraavaksi täytyy alkaa suunnitella kesää! Kirjotin monta postausta syksyllä ja alkutalvesta siitä et ahdistaa kun ei oo päässy kalaan. Nyt se ahdistus on onneks alkanu unohtua ja tilalle tullu vaan odotus. Se saattoi olla hyväkin, että itsestä riippumattomista syistä joutu ottamaan iisimmin. Nyt kun taukoa on tullu väkisin, tuntuu kalaan pääseminen varmaan paljon spessummalta. Aikaisemmin kun on pystyny itse vaikuttaa enemmän omiin vapaisiin, on talven kalastustauosta tullu lyhyempi, eikä polte oo sillon kerenny kasvaa näin korkeeks. Toki siihen vaikuttaa myös kelit. Toivottavasti keväästä tulee odotuksen arvoinen.

Black & White Norway

Vuoden karmein kuukausi on nyt takanapäin ja pikkuhiljaa, todella pikkuhiljaa, mennään kevättä kohti. Tammikuu on mulle ollu aina vuoden inhottavin kuukausi jostain syystä. Tänä vuonna se kuitenkin meni yllättävän kivuttomasti ja nopeesti. Yleensä tuntuu että vuoden eka kuukausi kestää ikuisuuden. Nyt ollaan kuitenkin jo helmikuussa ja ens kuun puolella pääsee alottamaan kautta. Talvi on omalla kohdalla kalastukseen liittyen todella hiljaista. Haaveiltua kyllä tulee kaikenmaailman reissuista, mut mitään konkreettista tulee harvemmin tehtyä. Nyt olis varmaan hyvää aikaa sitoa perhoja, muuuutta. Ei. Kattellaan sitten myöhemmin. Tammikuussa tuli paljon pyöriteltyä koneella kalastusaiheisia kuvia maailmalta. Se on tuottanu ihan kauheeta lohikuumetta. Myös omia reissukuvia on tullut tutkittua uudestaan. Se on tää talvi. Ittensä kiusaaminen on kivaa.

Vaikka ekana mielessä on tällä hetkellä tuleva Gotlannin reissu, on jonkun verran ollu pakko pohtia jo kesääkin vaikka se tuntuukin vielä todella kaukaiselta ajankohdalta. Jos kuitenkin kaikki kuukaudet kuluu yhtä nopeesti kun mennyt tammikuu, menee tää puolisen vuotta myös nospaan. Kesä on ihan auki. Ei mitään tietoa vielä mihin kohtaan osuu lomat ja miten työasiat tulee muutenkin jatkumaan syksyllä. Toivon ihan kauheesti et jonnekkin päin Norjaa kerkeis jossain välissä, eli toivottavasti ne lomat osuu niin että sinne suunnalle kannattaa lähteä. Eiköhän nää kaikki asiat vielä jotenkin järjesty. Myös keväälle on ollut pohdinnassa reissu Mörrumille. Se paikka oli niin siisti, että pakko päästä uudestaan. Hirvee polte kaikkialle. Lohikuumetta pukkaa.

Sidontaa Kotkassa

Parisen viikkoa sitten käytiin taas Kotkassa pistäytymässä. Jokatiistainen sidontailta oli hyvää viihdettä keskelle viikkoa osuneille vapaapäiville. Juuso kävi sitä ennen vielä täydentämässä omia sidontamatsku varastoja Kymi Shopissa. Illan teemana oli "maukas lohiputki" ja sidottajana Jani Keränen. Sehän sopi hyvin. Jani oli vähän huvittunut kun saavuttiin paikalle. Tän kyseisen perhon inspis oli nimittäin lähteny yhdestä mun perhosta... :D Viime vuoden viimeisen Kymipäivän jälkeen yks mun perhoista pääty Nikon taskuun ja nyt Jani oli sitten bongannu sen ja ottanu siitä idean. Haha.  Kuinkas sattukaan. Mun perhon nimi on "Victoria's Secret". Jani oli ihastunu sen väreihin. Myös sillä "alkuperäisellä" Victorias Secretillä on oma tarinansa...

Kesällä kun oltiin Norjassa, Niko oli sitonu perhon joka kuulemma oli ihan tyttöjen pikkuhousujen värinen. Mulle siitä tuli ekana mieleen Victoria's Secretin tuotteet. Mulla on esimerkiks yksi vartalosuihke, jonka purkissa on ihan samat värit kun siinä perhossa. Nikon perho jäi ekalla laskullaan sille tielle, joten sen täytyi saada jatkaja. Nyt mun perhorasiasta löytyy useempi vähän samantyyppinen perho. Värit suoraan just niistä Victoria's Secretin tuotteista... :D Siinä suuremmoinen tarina. Perhojensidonta ei edelleen oo mitään lempparipuuhaa mulle, joten en jaksanu raahata omaa penkkiä Kotkaan ollenkaan. Katoin vierestä kun äijät sito ihkun värisiä perhoja.

Pari päivään myöhemmin käytiin toisessakin sidontaillassa. Siellä jaksoin jopa jotain tehdäkin. YHEN lohiperhon. Kai tällä pärjää koko kesän..? On toi sidonta kyllä ihan liian vaivalloista pikkunäpertämistä mulle.

Myös meriperhojen rasiaa pitäis taas vähän päivittää... Ollaan parin kuukauden päästä lähdössä Juuson, Hannan ja Viljamin kanssa taas Gotlantiin. Ihan parasta. Kaikki on jo varattuna, nyt vain odotellaan. Aika kovat poltteet on jo sinne! Kiva seurata Gotlannin jätkien Instagram tilejä ja kasvattaa omaa kuumetta. :D Maaliskuussa sitten. Toivottavasti sitä ennen pystyy alottelee kautta jo täällä Suomessakin.

Tervetuloa vuosi 2017!

Jeeeeeees, nyt on sanottu heipat vuodelle 2016 ja vastaanotettu vuosi 2017. Vuoden viimeisenä päivänä kerettiin vihdoin kalaankin! Alkuun oli tarkotus mennä Juuson, Hannan ja Viljamin kanssa jonnekkin Helsingin rannoille mertsarikalaan, mut ihan viimetingassa suunnitelmat menikin uusiksi. Suunnattiinkin Hannan ja Viljamin tykö Turkuun. Kiva oli päästä vähän erilaiseen mestaan kalaan, kun omat mertsarin kalastus kokemukset sijoittuu lähinnä urbaaneihin maastoihin tai ulos Suomesta. Ai että kun oli ihanaa vetää pitkästä aikaa kahlurit jalkaan ja painella mereen. Koska oli uudenvuoden aatto, täytyi somistautua asianmukaisin vermein!

Levittäydyttiin pitkin rantaa. Just kun kaikki oli saanu jalkansa ekaa kertaa veteen ja päässy tekee pari heittoo, oli Juuson vapa jo mutkalla. :D Ei olis vuoden viimeinen päivä paremmin mennä. Melkein oltiin jo sitä mieltä et tähän on hyvä lopettaa, mut jatkettiin vielä kuitenkin. Justhan me vasta alotettiin! Saatiin otettuu vuoden pönöt. Kun kattoo alinta kuvaa, ei voi olla hymyilemättä. Kuvasta riitti riemua koko illaksi.

Ihan paras lopetus vuodelle. Myös after paardit sujui kivasti. Tästä on hyvä jatkaa. Toivottavasti tulee hyvä kalastusvuosi. Pääsis taas hienoihin paikkoihin ja oppis jotain uutta. Vuoden 2016 tavotteista ei ihan kaikki täyttyny. Halusin kovasti rikkoa enkkoja, mut ihan kaikki haaveet ei onnannu.  Alkuvuodesta lupasin itelleni et opettelen solmujen tekemistä.  Mä oon kaikessa pikkunäpertelyssä ihan surkee. Varsinkin lenkkisolmu oli murheenkryyni. Nyt sen kanssa menee ihan hyvin ja olen siitä iloinen. Ei oppimisen aina tarvii olla mitään suuria juttuja. Tälläset pienetkin asiat vie aina eteenpäin.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille. Ja tietenkin kireitä siimoja kaudelle 2017! 

Vuosikatsaus 2016

Paneudutaanpas taas hetkeksi perinteiden mukaan pohtimaan mennyttä kautta. Se oli jälleen ihan erilainen kun edeltäjänsä. Niin hyvässä kun pahassa. Työkuviot ja samalla määrät muuttui ja se aiheutti harmaita hiuksia varsinkin loppukaudesta, joten kalastuspäiviä ei tälle vuodelle tullut ihan niin monta kun edelliselle. Viime vuoden saldo oli noin 80 päivää. Kyllähän niitä silti jokunen tällekin vuodelle kertyi, noin 60.

Kausi potkaistiin käyntiin maaliskuun alussa naistenpäivänä Langinkoskella. Kova alotus... Mulle 64cm kirkas taimen ja Juusolle vajaa 50cm. Kylmän kostea päivä ylitti odotuksen ihan totisesti! Lankkarin jälkeen keskityttiin hetken ajan mertasiperhojen sidontaan, käytiin pari kertaa kopasemassa Helsingin vesiä taimenien perässä, sekä pari haukireissuja myös lähialueille. Haukijutut ei kuitenkaan jostain syystä inspannu, vaikka monet sitä harrastaakin kevättalvella. Ite oon sitä mieltä, että se on paljon siistimpää syksyllä kun kalat on vetreempiä. Pääsiäisenä suunnattiin Hannan ja Viljamin kanssa Gotlantiin. Myöhemmin seuraan liittyi myös Antti ja Veera. Ihan superireissu! Gotlanti on niin hieno paikka ja tällä kertaa myös olosuhteet tuntu menevän ihan nappiin. Porukka sai yhteensä 37 taimenta. Gotlannin jälkeen ei tarvinnu venailla kun noin kuukauden verran, kun taas hypättiin laivaan ja mentiin Ruotsiin. Tällä kertaa Mörrumille Mikan, Nikon, Tonin ja Ilkan kanssa. Juuso vetäs kirkkaan 90cm lohnakkeen, joka oli vasta toinen koko joelta tälle vuodelle. Siisti reissu kaikinpuolin! Ihastuin ihan kybällä Mörrumiin. Kevään aikana käytiin myös kellumassa Lohenrenkaalla, kalastamassa ahvenia Turun seudulla, harventamassa kirrejä Kymillä, sekä tehtiin myös perinteinen after work -pisto VKKlle. Lämmöllä muistelen mennyttä kevättä. Se oli hyvää aikaa fiiliksensä puolesta.

Kesäkuun alussa iski hetkelliset helteet, joka karsi hieman kalastusfiilistä. Käytiin Juuson kanssa Nukarilla ja Tainionvirralla. Juhannus vietettiin Hannan ja Viljamin kanssa Läsäkoskella. Läsä ei aiheuttanut suuria ihastumisen tunteita, vaikka paikkana onkin hieno. Kalastuksellisesti se ei ole sellaista josta itse tykkään. Kiva oli kuitenkin keskikesänjuhlaa siellä viettää. Juhannuksen jälkeen ei menny kauaa kun taas ängettiin Corolla täyteen tavaraa ja matkattiin pohjoiseen. Noin viikon verran kalastettiin tulvan peittämässä Ruotsissa. Hienoja paikkoja mut kalastus aika hanurista niillä vedenkorkeuksilla. Ruotsista Norjaan, jossa asiat meni paremmin. Ihan kreisi viikko, mulle kaksi hienoo lohta, sekä yks karkuutus, joka vieläkin kalvaa mieltä. :D Juusolle viisi. Samaan aikaan mestoilla oli myös Niko, Toni, Jarno, Titti, Jaska ja Teemu. Oli kiva viettää aika porukassa aina välillä. Norjaan lähettiin uudestaan loppukesästä. Tällä kertaa menossa mukana Miikka, JiiHoo, Julli ja Rasse. Reissu ei mun osalta menny kovin hyvin, muilla kävi paremmin. Joella oli jo syksyinen tunnelma, eikä fiilis muutenkaan ollu enää tietenkään yhtään sama, kun kesän nousuparvia jahdatessa. Ihan jännää oli kuitenki päästä toiseen kertaan samaan paikkaan, saman kesän aikana.

Loppukesästä aloteltiin myös Kymin lohikautta. Niissä merkeissä mentiikin sitten syyskuun loppuun. Mä tai Juuso ei kumpikaan onnistuttu operaatio Kymiläisessä, mut oli hienoo seurata vierestä kun muut sai kaloja. Niitä tuli aika monta! Kymin koodi jäi murtamatta, ens vuonna jatkuu taas yritys ihan varmasti. :D Lokakuusta alkoikin ne paljon jauhetut työntäyteiset ajat, sekä nihkeet olosuhteet, jotka yhdessä karsi kalastuspäiviä ihan kauheesti. Syksyllä ja alkutalvesti kerettiin kalastaa tosi vähän. Juuso kerkes töiltään pari kertaa enemmän kun mä. Ne kerrat olikin sitten hyviä. Molemmilta kopasuilta merten taimenet kuvattavaksi! Se että ei oo päässy kalaan, on tuntunu oikeesti tosi raskaalta näiden parin vuoden jälkeen, jolloin kalastusta pysty harrastaa oikeestaan milloin vain. Toki työt oli sillonkin tehtävä, mutta soppari oli joustavampi. Täytyy nyt vaan jotenkin yrittää ajatella, että ehkä tääkin vaihe on ohimenevä ja jossain vaiheessa pystyy taas palaamaan siihen samaan vanhaan rytmiin.

Vaikka mä oonkin tässä nyt valitellu tätä kauden tyssäämistä, on vuosi silti kokonaisuudessaan ollu hyvä. Viime vuosi oli tähän verrattuna paljon tasaisempi. Tänä vuonna kausi lähti käyntiin hullulla ryminällä ja kesään asti kaikki meni tosi hyvin. Syssymmällä alkoi vasta tää alamäki. Vuoden kohokohtiin kuuluu esimerkiks Gotlannin reissu. Se on niin siistiä, kun välillä on sellanen fiilis, että kaikki menee putkeen. Hyvät olosuhteet, kiva porukka ja kalojakin tulee. Maininnan ansaitsee myös Lankkarin taimen. Se tuntu aika uskomattomalta. Myös Mörrumin reissu on ollu yksi kohokohdista. Siellä oli hyvä meininki, vaikka kaloja tulikin vain yksi. Hieno paikka! Kaikista korkeimmalle korokkeelle pääsee Norjan eka lohi, joka rikkoi parin vuoden hiljaisuuden. Se tunne, kun kaikkien niiden turhautumisten jälkeen onnistuu. Hyvä että ei itku päässy... 88cm täyttä rakkautta.

En oikein tiiä mitä odotuksia mulla olis ens vuodelle. Heittämistä täytyis varmaan treenaa taas. Ekalla Norjan reissulla koin jonkun ahaa -elämyksen ja tuntu että tästä tää nyt lähtee, mut sit loppukautta kohden homma alko taas herpaantuu. Heitosta olis kiva saada sellaista tasaisen sujuvaa. Ihan sama onko heitot pitkiä tai meneeks ne täydellisesti, kunhan niillä pärjää kalastuksessa löytäis sellasen oman tekemisen meiningin. Muillakin osa-aluilla on varmasti vielä paljon opittavaa. Se oppiminen ei vaan ehkä tuu enää ihan niin suurella ryminällä kun alussa. Nyt oonkin ehkä alkanu vähän haaveilemaan esimerksi uudenlaisista kalastuskohteista. Pari vuotta tässä on menty ihan samaa kaavaa noudattaen. Jotain juttuja on mistä en kuitenkaan varmastikkaan luovu. Esimerkiks Gotlanti. Sinne on taas päästävä kun kevät koittaa. Tuskin Pohjoisen reissua pystyy myöskään kokonaan väliin jättää, mut ehkä niiden rinnalle vois yrittää kehittää jotain uutta! Toivottavasti tulevasta vuodesta tulee hyvä. Suurin toive taitaa olla se, että ylipäätään kerkeis taas kalastaa enemmän.

Jos tän vuodet vanhat postaukset kiinnostaa, niin tässä muutamat mun omat lempparit: Kauden aloitus Lankkarilla, Gotlanti, Mörrum, Norjan onnistumiset, Lohikauden lopetus Ruhalla. On muuten kauheeta lukee omia tekstejä jälkeenpäin. Kuvia on kiva käydä fiilistelemässä myöhemmin, mut tekstejä en lue... :D

Kerhoillassa Kotkassa

Viime tiistaina köröteltiin Juuson kanssa taas vaihteeks Kotkaan. Siitä kun kausi loppu onkin vierähtäny jo muutama kuukausi. Kaksi pitkää kuukautta ilman kunnon kalastusta on tuntunu todella ahdistavalta. :D Tätä aihetta oonkin käyny jo ihan tarpeeks täällä läpi... Tällä kertaa lähettiin Kotkan perhokalastajien kerhoiltaan. Ennen Kymin rantasaunalle siirtymistä, jossa kerhoillat järkätään, käytiin moikkaa Nikoa ja Tonia kaupalla. Äijillä oli meinigit päällä uudistetun nettikaupan kanssa. Nyt on uudet sivut kasassa!

Kerhoillassa oli kaks "ohjelmanumeroa". Ensimmäisenä lauteille pääsi Simmsin edustaja ja uudet tuotteet. Mukana myös jonkun verran naisten kamaa. Naisille on tulossa uusia malleja! Niiden näkemistä odotan innolla. Uusia kahluuhousuja tuskin tuun hetkeen hankkimaan, kun vihdoin oon löytäny sopivan mallin, mut uus kahluutakki kyllä kiinnostais ja kengätkin alkais pikkuhiljaa kaipaa päivitystä.

Seuraavasta setti oli Juuson ja mun vastuulla. Oltiin kertomassa Gotlannin mertsarikalastuksesta. Juuso pääasiassa hoiti kerronnan, mä olin koneen käyttäjänä. :D Jengi vaikutti olevan kiinnostuneita Gotlannista. Tarkotuksena oli vielä sidottaa yksi perhokin, mut aika loppui kesken. Ehkä joskus myöhemmin sitten.

Ollaan oltu seuran jäseninä nyt vuoden verran. Kovin monessa häppeningissä ei olla keretty käydä, tai tais itseasiassa olla vasta toinen rantasaunalla järkätty ilta missä ollaan oltu mukana. Kotkan perhokalastajat tuntu luontevalta ratkaisulta eri seuroja miettiessä. Siellä suunnilla ollaan paljon hengailtu ja porukkakin alkaa olla jotenkin tuttua. Monet seuran jäsenistä on keskittyny loheen ja taimeneen, ne on myös mulla ja Juusolle tärkeitä juttuja. Kiva kuuluu johonkin. Täytyy ens vuonna yrittää vähän enemmän päästä meininkeihin mukaan.

Tuulinen Lauttasaari

Menneelle viikolle oli taas oikein kaksinkappalein mietittynä kalareissuja. Keskiviikon vapaapäivän suunnitelmat meni mönkään tuulen takia. 10-12 m/s on kellurenkaan kanssa vähän liikaa. Se niistä haukisuunnitelmista. Seuraavat vapaat oli lauantaina. Hanna ehdotteli edellisenä viikonloppuna treffejä Lauttasaareen. Sinne siis! Tuuli oli taas ihan kreisi, mut ei se onneks kahlatessa oo niin paha, verrattuna renkaaseen. Joskus puolen päivän jälkeen lähettiin Juuson kanssa Larua kohti, siellä Hanna meitä jo odottelikin. Lähtö vähän viivästyi kun mulla oli pieniä vaikeuksia saada itseäni liikkeelle edellisen illan pikkujoulujen jäljiltä. :D Mikäs sen parempaa lääkettä kun raikas meri-ilma. Parantaa usein pahemmankin dagen efterin...

Kerettiin kalastaa muutama tunti ennen kun tuli pimeetä. Vaikka pisto olikin aika nopea, se oli just sitä mitä me kaikki oltiin vailla. Tuli hyvä mieli kun pääs kalaan. Tuuli nyt oli välillä vähän hankala, mut ollaan me kaikki pahemmassakin kelissä kalastettu. Vesi oli mennyt aika sameaksi, se vaikeutti pikkusen kahlaamista kun ei nähnyt pohjassa olevia kiviä kunnolla. Tai sit mun hutera olo tuli jostain ihan muualta... :D  Kaloista ei mitään havaintoja. Lauttasaari on hassu paikka. Sinne on ihan kiva mennä kun ei oo hetkeen käyny, mut ainakin omalla kohdalla koko paikka alkaa nopeesti tökkii. Tavallaan on siistiä et ihan kaupungin kupeesta löytyy tällänen mahdollisuus päästä kalaan, mutta sellanen tietynlainen luontofiilis jää puuttumaan kun edessä komeilee Ruoholahden toimistorakennukset ja Jätkäsaaren uudet talot. Mutta tosiaan, onneks näin läheltä löytyy edes tällänen paikka. On Larussa muutama kiva spotti, jossa saa enemmän sitä luontofiilistäkin.

Liian kylmä, liian kuuma...

Ootteko huomannu että kun kalastaa, on olosuhteissa aina jotain parantamisen varaa? Tulee valitettua ihan ihme jutuista. Kun on talvi ja kylmä, muistellaan ihanaa kesää ja mietitään kuinka helppoo oli lähtee kalaan. Oli niin lämmintä ja mukavaa. Kun on kesä, aletaan haikailee jo pikkuhiljaa syksyä ja viileempiä kelejä. Kesällä on välillä ihan liian kuuma, joesta loppuu vesi ja kalat on passiivisia. Syksyllä pohditaan, että onkohan nyt sittenkään vielä ihan optimaaliset olosuhteet. On millon mitäkin... Kun tarpeeks venaa, yllättää talvi ja taas odotetaan kevättä. Aina on jotain nillitettävää, liian kuuma, liian kylmä, vedet tulvassa, liian vähän vettä. Tuulee, vaikee heittää... Ei tuule, kalat on arkoja. Harvoin on täysin tyytyväinen vallitseviin sääolosuhteisiin.

Tää kausi on näiden asioiden puolesta ollu aika jännä. Tuntuu et moni reissu on ollu jotain ihan muuta mitä olis odottanu. Kauden alotus oli kova naistenpäivänä Lankkarilla. Myös Gotlannin trippi meni enemmän putkeen mitä olis voinu toivoa. Niiden jälkeen alkoi mielenkiintoisemmat ajat. Mörrumilla vesi laski huimaa tahtia. Hieno reissu, ei siinä mitään mut oltiin lähetty kalastaa synkillä piuhoilla ja se ei nyt ollukaan ihan sitä mitä piti. Kesän alussa iski hetkelliset helteet. Sillon ei kalastus nappaa ihan kauheesti. Se kuitenkin povas mahdollisesti hyvää ajatellen pohjoisen ruotsin reissua, kun kevät alkoi siellä päin hieman aikaisemmin. Kuitenkin just kun me oltiin lähössä, alkoi sateet ja joet oli ihan tulvassa. Norjassa taas oli paljon vähemmän vettä kun yleensä. Tän syksyn tilannetta onkin jo jauhettu täällä ihan tarpeeks. Ei siitä sen enempää tähän väliin.

Vaikka olosuhteet ei oo aina menny ihan nappiin, on tää kausi kuitenkin ollu siisti. Hyvii onnistumisia ja kokemuksia vuosi täynnä. Säälle ei mahda mitään ja siitä on periaattees ihan turhaa nillittää. Usein sitä kuitenki tulee tehtyä. Pitäis vaan yrittää handlaa keli kun keli. Viime vuoden Ahvenanmaan reissulla oli tosi rajut ilmat, hyvin siitäkin selvittiin. Tosin kroppa oli kyllä pikkusen rikki kun kotiin tultiin. :D Merellä kova keli ei niin haittaa, mut muualla siitä on enemmän harmia. Kellurenkaan saa kyllä jättää suosiolla himaan, jos tuulet yltyy liian koviksi. Tällä hetkellä se on just ongelmana. Kiva olis päästä kelluu, mut ei vaan oikein onnistu. Joskus säiden kanssa pelaaminen voi olla ihan hauskaakin. Esimerkiks meritaimenen kalastuksessa. Itsehän en ihan hirveesti näistä ymmärrä, mut esimerkiks Gotlannin reissuilla on ollu jännä seurata miten pojat tekee pläänejä tuulien yms. mukaan. Sitä on ollu hauska seurata ja opetella siinä samalla itsekin.

Talvinen angstipostaus

Viimeisen muutaman vuoden aikana kaikki vapaa-aika on menny kalastukseen. Lähes ympäri vuoden on pystyny tekemään kalareissuja. Vähän tietenkin keleistä riippuen. Pari viimeistä talvea on ollu lyhyitä ja suht leutoja, joten kalastusta on pystyny harrastamaan melkein vuoden loppuun ja aloittamaan taas aikaisin seuraavana vuonna. Ulkoilma tekee hyvää ja tän harrastuksen myötä oon huomannu että oon ollu syksysin ja talvisin paljon pirteempi mitä aikaisempina vuosia. Ei tuu syysmasista, eikä talvikaan tunnu niin pahalta kun on jotain kivaa puuhaa. Niistä pystyy jopa nauttimaan. Ennen se ei ollu mahdollista.

Oon monta vuotta työskennelly lentokentällä ja ollu sellasella sopparilla, että pystyn ite tosi paljon vaikuttaa töiden määrään. Oon järjesteny ittelleni vapaata aina sillon kun on siltä tuntunu. Se on mahdollistanu kaikki kalareissut mitä tässä on viimeisten vuosien varrella tehty. On ollu ihan parasta, kun mikään ei rajota omia menemisiä ja on pystyny harrastaa niin paljon kun haluaa. Haittapuolena se, että kaikki vapaat on tietenkin palkattomia, eikä tollasella sopparilla saa muutenkaan hyviä tunteja.

Viime vuoden loppupuolella alkoi tuntuu siltä, et nyt on vaan pakko alkaa tienata enemmän. Tammikuussa hyppäsin ahdistavaan oravanpyörään, jossa joku muu päättää millon oon töissä ja millon vapaalla. Talvella se ei niin haitannut, mut kevättä päin mentäessä olis kyllä toivonu enemmän vapaata. Onneks kuitenkin saatiin sumplittua vapaat Gotlannin ja Mörrumin reissuille, sekän kesän kahdelle pohjoisen reissulle.

Syksyllä työmäärä lisääntyi, eikä kalaan taas meinannu keretä. Kun on monta vuotta itte päättäny vapaistaan, tuntuu tällänen uus rytmi tosi ahdistavalta. Töitä pitää tehä enemmän, jos haluu enemmän rahaa. Kun on enemmän rahaa, pystyy harrastaa paremmin. Mut missä välissä sitä kerkee harrastaa kun tuntuu, että on vaan kokoajan töissä? Ja sit kun on vapaata, iskee talvi tai muuten huonot olosuhteet.

Vantaalla on satanu kolme päivää putkeen lunta. Viime vuonna näihin aikoihin oltiin tyttöporukalla Kymijoella ilman mitään merkkejä talvesta. Marraskuun lopulla oltiin Huhtaloiden kanssa Ahvenanmaalla. Haukienkatkin tuli tehtyä vielä joulukuun puolenvälin tienoilla. Talvikin on ihan okei vuodenaika, mut mun puolesta se olis saanu tulla vähän myöhemmin. Sitä on jotenkin niin tottunu viimeisten vuosien aikana lyhyisiin talviin... :D

Oon huomannu et fiilikset ja yleinen jaksaminen on ottanu skisti takapakkia. Jännää miten joku harrastus voi vaikuttaa niin paljon yleiseen vireystilaan. Ahdistaa kun ei pääse tekee niitä juttuja josta tykkää, eikä se oo ees itsestä kiinni. Onhan tässä toki päässy tänä vuonna tekee paljon siistejä reissuja, mut nyt kun on ollu hetken hiljaisempaa, tuntuu et jotain puuttuu. Kauheet vieroitusoireet.

Mulla on niin ikävä mun vapoja, kahluuhousuja, heittämistä, sitä ku kylmä tuuli piiskaa kasvoja... Alkutalven kalastuksessa on oma fiiliksensä ja siitä mä tykkään. Haukihommat jäi niin kesken, eikä mertsaria oo päässy yrittää vielä kertaakaan. Ens viikolle on ainakin tällä hetkellä luvattu lauhtumista. Ei lumi haittaa, mut pakkanen sais hellittää, niin ei vaparenkaat jäädy tai siimat mee kauheeks kökkeröks. Toivotaan että kautta pääsis vielä jatkamaan edes hetken! Eiköhän ne perinteisetloskakelit vielä jossain välissä tuu.