Syksyn rengaskausi avattu

Kävin pari viikkoo sitten avaamassa kellurengaskauden omilla "lähimestoilla". Samalla pääsi käyttöön uusi vapa ja siima. Oon pitkään viskonu Juuson ikivanhalla Vissun kasiluokkasella 3zonella. Äijä itse kun ei ole paljoo haukikalassa käyny. Nyt olis korkee aika palata taas kaislikon reunaan, kun vanha vapakin palautuu takaisin. ;) Ostin Huhtaloilta Vissun ysiluokkaisen Meri vavan ja samalla päivitin siiman Big Daddystä Grand Daddyyn. Oli oikein passelin tuntunen setti. Vielä pitäis jaksaa paikata/hankkia uusi ponttooni renkaaseen ku se vuotaa. Pari-kolme tuntia sillä kelluu ihan ookoosti, mut sen jälkeen meno on aika toispuoleista.

Tein kolmisen tunnin piston, niin pitkään kun ponttooni yhdellä pumppauksella kesti. Keli oli hieno. Siis ihan liian hieno. Oli tyyntä ja tärpit varovaisia. Isompia ei löytyny tällä kertaa ollenkaan, vain pari pientä puikkoa. Ideana oli että olisin voinu jonkun ruokakalankin ottaa, mutta sopivat välimittaiset kalatkin väisti perhot hyvin. Haukipullien kokeilu jää siis myöhempään ajankohtaan. Toivottavasti vedet pysyy vielä pitkään auki ja on mahollista kalastaa. 

Oon tällä hetkellä tosin vähän pattitilanteessa kahden eri harrastuksen kausien välissä. Haukikausi on täällä nyt, mutta samalla on pohjoisessa startannu jo laskukausi. On liikaa harrastuksia, jotka vie mennessään. Se on kyllä ehkä ihan positiivinen ongelma. Saa ainakin kaikista vuodenajoista tasaisesti kiksejä. :)

Melkein HK Openissa

Viikonloppuna kisattiin HK OPEN Syksy 2021. Itekkin olin siellä melkein mukana, mut matkalle tuli pari muuttujaa. Mun piti olla Tonin kyydissä tokana kisapäivänä, mut eka päivä veneessä ei menny ihan putkeen Tonilla ja Tuomolla. Tai ei äijillä mitään hätää ollu, mut viikonlopun tuulinen keli otti tilanteen haltuun heivaamalla kisassa tarvittavan mittalaudan johonkin jorpakkoon. Kisailut jäi sitten sikseen. Sunnuntain olin anyway varannu kalastukselle ja vaikka hetken mietin jaksanko lähtee (aika kovaa tuulta oli ennusteessa edelleen), vei kalastushinku voiton ja köröttelin su aamuna Kotkaan. En oo vielä tänä syksynä käyny kalastastaa haukee kertaakaan.

Päivä oli vaikee, kalat jossain piilossa ja heittämään ei tuulen takia ihan jokaista paikkaa päässy, mut kivaa oli silti viettää päivä merellä. Sain ekaa kertaa käyttöön viime vuonna hankitun Ursuitin MPS puvun. Olin kyllä niin tyytyväinen! Mitä nyt olo oli kuin toppahaalariin puetulla lapsella, mutta se ei Ursuitista johtunu vaan niistä kaikista miljoonasta kerroksesta, jotka olin pukenu sen alle ja päälle. Eipä ollu kylmä. :D Mä oon elämäni aikana palellu kalastaessa ja kaikenlaisen retkeilyn lomassa niin paljon, että nykysin oon kyllä tarkkana et vaatetta on oikeesti kunnolla päällä tai ees varuiks mukana. Kantapään kautta oppinu kerrospukeutumisen jalon taidon. Seuraavaksi pitää kokeilla MPS kahlureiden alle kun lähtee kellurankaalla liikenteeseen. Syksyn haukikausi on täällä nyt, jeeeee!

Lohikausi 2021

Lohikausi 2021. Sehän oli aivan mahtava. Vai mites olikaan... Eihän se menny millään muotoa nappiin. :D Norja kun ei avannu rajojaan Vantaan likalle niin tämän vuoden lohikausi tarkotti kolmea päivää Kymijoella. No, onhan se parempi kun ei mitään mutta tuntuihan se omituiselta. Myös Kymin kausi oli tänä vuonna aika epämääräinen, kiitos helteiden. Vesien lämmöt oli pitkään todella korkeet. Itse uskaltauduin kalaan vasta elokuun lopulla ekan kerran. 

Seuraava kerta oli syyskuun alkupuolella. Tää vuosi Kymillä on ollut hiljaisempi kun vertaa vaikka pariin edelliseen vuoteen. Kiva on ollu silti joella käydä.  Yläkuvan on ottanu Toni Valkonen.

Viimeinen kerta osui tokavikalle päivälle. Kausi loppui syyskuun vikana. Yleensä viimeisinä päivinä joella on paljon porukkaa, eikä tää vuosi ollu yhtään poikkeus, vaikka kausi oli ollut vähän nihkeempi. Yhden kalan saamista päästiin todistamaan ja ai että se oli pitkästä aikaa virkistävää katseltavaa! On se lohi vaan hieno kala.

Nyt olis sitten aika muille kalalajeille. Syyskuun lopussa tapahtui ihmeitä. Mä palasin takasin töihin yli puolentoista vuoden tauon jälkeen. Nyt ollaankin taas "uudessa" tilanteessa ja kalastukselle täytyy ottaa aikansa vähän eri tavalla. Onhan tää vähän hassua pitkän tauon jälkeen taas tehä duunii, mut on se kyllä kivaakin. Jospa tästä lähtis pikkuhiljaa uusi aikakausi koronashitin jälkeen... Ei se taida ohi vielä olla, mut suunta toivottavasti pysyy hyvänä.

Muutaki jännää on tapahtunu tässä parin viikon aikana. Päätin käydä kesken jääneen Eräoppaan tutkinnon loppuun. Vaikka keskeytys sillon 2018 oli perinpohdin pohdittu ja asia käsitelty, on homma alkanu pyörii taas mun päässä. Sitten mä vaan yks päivä päätin, et nyt. Olin yhteydessä kouluun, tehtiin suunnitelmat ja päätettiin et mulla on lappu kourassa ens kesänä. Samaan aikaan kun tänä syksynä alottanu porukka valmistuu. En siis enää palaa koulun penkille vaan hommat hoituu töiden ohessa. Suurin osa tutkinnon kilkkeistä on kuitenkin jo suoritettu. Muutama tentti ja näyttö niin se on sitten siinä. Tuntuu hyvältä saada suoritettua loppuun. Mä kun en oo sellainen, et jättäisin asioita kesken. Sillon se oli kuitenkin ainoo vaihtis, kun koko elämä oli ihan sekasin. Nyt aika tuntuu oikeelta.  

Vihdoin kalassa

Ihmeellinen kesä. Ei Norjaa. Ei kalastusta oikein muutenkaan. Helteet tuntu vaan jatkuvan ja jatkuvan. Monet kalastuskohteet oli pitkän pätkän kiinni. Kesä menny lähinnä mökkeillessä. Sekin on ollut ihan jees, mutta kyllä kalastusta on tullu kaipailtua aika paljon. Heinäkuun lopulla sai vihdoin pukee kahluuvermeet päälle ja pääsi joelle. Oltiin Henen kanssa roadtrippailemassa Itä-Suomessa. Käytiin myös mun eräopiskelukavereiden luona Kuusamossa. Käytiin kalassa Kuusingilla. Hene heitti virpalla perhoo, mulla ja Timolla oli normivälineet. Oon edellisen kerran ollu Kuusamossa kalassa vuonna 2014. Tovi on vierähtänyt tässä välissä. Kuusingilla en ollu käyny aikaisemmin.

Myös Kuusamossa on kärsitty vesien lämpenemisestä, mutta nyt lämpötila oli laskenu paremmalle tasolle. Vettä oli kuitenkin tosi vähän. Kierrettiin muutamat eri spotit. Kaloja oli, mutta keskikoko oli reippaasti alle mitallisen. Isoin harri ylsi just 35 senttiin. Eipä siinä mittään, parasta oli päästä kalastaa pitkästä aikaa ja Kuusingin maisemat oli hienoja. Kuusamon reissun aikana käytiin myös Kitkalla. Ylä-Kitkaa oon kalastanu sillon aijemmin, mutta Kitka-Oulanka yhteislupa alue oli uusi tuttavuus. Kitkalta vesi ei lopu ihan heti kesken, vaikka oliskin kuivaa ja maisemat on vielä kauniimpia Kuusinkiin verrattuna. Ainakin mun mielestä. Parasta oli että Hene sai virppa+perho virityksellään päivän isoimman harrin. Kyllä oli vaimo ylpee. Ja helpottunut, ukko nimittäin roikku puolipakotetusti jokivarressa mukana... :D Nätti harri toi mukavasti lisämotivaatiota hommaan.

Kalastettiin myöhäiseen yöhön asti. Timo jäi teltalla vielä mestoille, mut me Henen kans lähettiin menee. Seuraavaks päiväks oli ennustettu kovaa sadetta ja tuulta. Myrskykeliä olikin sitten useempi päivä, eikä kalaan enää ollu asiaa. Päätettiin lähtee päivää aikaisemmin kotia kohti. Kiva oli käydä pitkästä aikaa Kuusamossa kesällä. Viimeisimmät reissut on sijoittunut vain talveen. Pitää ehkä ensikesälle suunnitella joku pätkä sinnekkin. 

Viime viikonloppuna treffailtiin Veeran ja Hannan kanssa. Hauskaa et ollaan tässä vuoden sisällä nähty enemmän. Norppa ei tällä kertaa ollu mukana, Nooraa nähtiin viimeks keväällä, mut eiköhän tässä loppuvuonna vielä saada taas koko posse kasaan. Hannan ja Veeran kanssa käytiin kellumassa ja saatiin nättejä pieniä kaloja. 

Tuntuu ihan todella oudolta et Norja jää tänä vuonna väliin. Sain maanantaina kakkosrokotuksen, joten periaatteessa vielä kerkeis vetäsee loppukauden reissun, mutta päätin että sekin saa nyt jäädä. Olkoon nyt tällänen erikoiskesä. Tavallaan on ollu ihan hauskaa vaihteluakin kalastaa kevyemmin. Vitosen/kutosen keppi ja pienet perhot on ollu käytössä enemmän kun moneen vuoteen. Toivottavasti ens vuonna tilanne on normalisoitunut ja reissuja Norjaan pääsee taas suunnittelemaan. Tässä on hyvää aikaa kerätä poltetta ja keksiä kaikkia villejä juttuja. 

Kesähengailua Läsällä

Niinhän siinä sit kävi et hellettä pukkaa niin perkuleesti ja nyt ollaan hyvin nihkeessä tilanteessa. Virtavesien lämmöt alkaa olla jo pohjoista myöten hälyttävällä tasolla, eikä sääennuste näytä lähiaikoina yhtään hellittämisen suuntaan. Meijän olis pitäny olla Hannan ja Veeran kanssa viime viikonloppuna Läsäkoskella kalassa, mutta arvatenkin suunnitelmia piti hieman muuttaa. Lähettiin kyllä Läsälle, mutta jätettiin koski rauhaan. Läsällä seurataan tarkkaan vedenlämpötilaa ja jos tilanne alkaa mennä liian tukalaksi, koski laitetaan kiinni. Koska koskelle ei päässy, Matti ja Julius oli kehitelly meille muuta hommaa. Lähettiin viettämään kesäpäivää Puulalle. 

Koitettiin saada kuhaa illallispöytään. Tavotteeseen ei päästy, mut onneks Matti oli onkinu yhden kuhan aikaisemmin ja se odotti valmiiksi savustettuna. Oli muuten ihan törkeen hyvää savukalaa. Vaikka kuhat ei meijän perhoista paljoo kiinnostunu, oli päivä muuten tosi onnistunu. Vaikka kaikki varmasti haikaillaan viileempien vesien ääreen pipot tiukasti päässä, oli tällänen kesäinen venekalastuspäivä todella mukavaa vaihtelua. Veneilyn jälkeen siirryttiin viettämään iltaa Villa Taimeneen. Saunottiin, uitiin ja syötiin hyvin. Viinikin maistu aika hyvältä... Niin hyvältä et parannettiin maailmaa aamuun asti. Seuraavana päivänä olo oli aika nihkee, mut kerrankos sitä! Vähän nyt jäi kaihertaa, et ei päästy Läsää kalastaa mut pitää toivoa et nää hullut helteet ei tuu jokakesäiseksi riesaksi ja päästään vielä yhessä ihan koskikalaankin. Mä en oo moneen vuoteen käyny Läsällä kalassa. 

Ei oo pelkästään helteen syy, et suunnitelmia pitää muuttaa. Mulla oli tarkotuksena olla tästä viikosta eteenpäin Norjassa. Ja mitäs siinä sitten kävikään. Maanantaina Norjan raja meni TAAS kiinni monelta suomalaiselta. Tässä sitä taas ollaan rannalla ruikuttamassa ja pikkasen on nyt paketti sekaisin kun ei Suomessakaan voi oikein missään kalastaa. Tuntuu että on aivan tyhjän päällä. Mulla oli vielä yksi suunnitelma Norjan suhteen elokuun alkuun, mutta taitaa olla niin että sekin menee ohi. Uudenmaan ilmaantuvuusluku huitelee niin korkeella, että ei varmasti kerkee laskee parissa viikossa. Toinen rokotuskin pistetään hihaan vasta elokuun puolen välin jälkeen, joten siitäkään ei oo enää hyötyä siinä vaiheessa. Yhtenä optiona olis toki vielä Ruotsi, mutta sielläkin on ollu lämmintä, eikä mulla oo seuraa sinne suunnille. Hmm. Ärsyttävä tilanne. Kesä on itselle yhtäkuin kalastus, eikä tässä nyt oikein osaa tehdä mitään. :D Pitääkö vaan niellä tää tappio ja alkaa suunnitella vaikka jotain mertsarireissua syksylle...

Aivot narikassa

Kesän eka vähän pidempi kalareissu pohjoiseen. Juhannus tuli vietettyä rennosti mökeillä ja heti juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina kolme hieman väsähtänyttä kaverusta lähti matkaamaan hellettä karkuun pohjoiseen. Meidän reissusta oli tulossa vähän erilainen kun yleensä. Mukana "hyttyskamat" siltä varalta, et järeempiä välineitä ei pääsis ehkä käyttämään. Se riippui ihan siitä, et pääseekö Norjaan vai ei ja se oli vielä lähdön hetkilläkin epävarmaa. Muutenkaan reissua ei oltu ihan hirveen tarkkaan suunniteltu. Yhdet luvat Juutualle oltiin ostettu ennakkoon, mut muuten loppureissun sisältö oli auki. Juhannuksen jälkeisenä maanantaina kalastettiin siis Juutuanjoella. Kukaan meistä ei ollut ikinä käyny siellä. Kohdekalana meillä oli pääasiassa harjus, mutta toki vähän taimenetkin oli mielessä. Harreja tuli mukavasti ja sain mä yhden nätin taimenenkin. Kalastettiin alakoskella. 

Poikia alko väsyttää joskus puolenyön tienoilla, joten päätettiin lähtee ettii sopivaa telttapaikkaa. Mä olisin vielä ollu ihan pirteenä, mut ehkä se oli ihan sopiva aika lopettaa. :D Telttapaikka löyty ja en oo hetkeen nukkunu niin hyvin ku tuona yönä. Jos hellettä piisaa, on meillä kotona sisällä aina noin +28 astetta eikä siinä limaisessa kuumuudessa oikein uni maistu. En siis ollu nukkunu hetkeen kunnolla. Ihanaa oli saada kunnon unet viileessä teltassa. Ei Inarissakaan kylmä ollu, mut helle ei sentään ollu vielä saapunu sinne.

Seuraavana aamuna aamukahvia siemaillessa alettiin laatia seuraavaa plääniä. Oltiin kuultu hyviä uutisia Norjan rajalta. Uusimaa helotti vielä punaisena, mut kavereita oli silti päässyt Norjaan. Testaus rajalla ja sitten vaan kalahommiin. Tästä intoutuneena mekin päätettiin lähtee yrittämään. Oltiinhan me jo aika lähellä rajaa. Täytettiin tarvittavat lomakkeet ja kaiveltiin rokotustodistukset valmiiksi. Koitettiin ensin yli Utsjoelta. Siellä selvisi et kyseinen raja on auki vaan raskaalle liikenteelle. Samalla kyseltiin rajahepulta, et onkohan mitään mahkuja päästä ylipäätään ylittämään rajaa. Oli sitä mieltä, et mahiksia vois hyvinkin olla. Se keräs taas pikkusen lisää toivoa. Seuraavaksi Nuorgamiin. Sitten kaikki ei mennykkään enää niin hyvin mitä toivottu. Meijät torpattiin samantien, koska meillä oli kaikilla vain yhdet rokotukset saatuna. Ei päästy testiin, eikä meiltä tsekattu maahantuloilmoitusta. Eipä siinä sitten muu auttanut, kun kääntää auton nokka pois rajalta. Vaikka tähän oltiin varauduttu, tuntu se silti aika todella paskalta. Etenkin kun muita Uusimaalaisia oli just päässy toiselta rajalta sisään. Tuntu pikkusen epäreilulta et rajasta/virkailijasta/tsägästä on kiinni et pääseekö vai ei. Ei ihme et kaikki on ihan pihalla tilanteesta, kun missään ei oo samat säännöt. Kuulin myöhemmin juttua, et vaikka olisit vihreeltä alueelta, et silti välttis aina pääse.  

Harmitusta lisäsi vielä se, et jos oltais oltu viikolla eteenpäin yrittämssä, oltais päästy. Norja kun nosti sallittua ilmaantuvuuslukua korkeemmaksi... No eipä siinä muu auttanu, ku päättää mitä seuraavaksi. Ajettiin takas Utsjoelle, ostettiin Tenolle luvat ja soitettiin majapaikka muutamaks päiväksi. Tenolla on tänä vuonna lohenkalastus kokonaan pannassa. Nyt on myynnissä uusi "harjuslupa", joka oikeuttaa kalastamaan kaikkee muuta paitsi lohta. Kalastaa saa korkeintaan 5-luokan vavalla, 0.20mm perukkeella ja vain yhdellä painottamattomalla korkeintaan 10-koon perholla. Ekan kerran kun keväällä kuulin mahdollisesta harriluvasta, mä ihan innostuin. Tenolla pari kertaa käyneenä olin vähän kaipaillutkin sen harjuskalastusta. Se on hauskaa puuhaa. Lupa-alueet on samat mitkä ennenkin. Otettiin luvat Outakosken alueelle. Kalastus oli yhtä hauskaa kun sillon joskus 6-7 vuotta sitten.  

Majailtiin Reistissä lopulta ihan koko loppureissu. Karilta sai lainata venettä, jolla pääsi kulkemaan läheiselle kivisärkälle. Joella oli todella hiljaista. Se tuntui hassulta. Iso hieno joki, eikä ketään missään. Toivottavasti Teno elpyy vielä siihen pisteeseen, että siellä pääsee lohtakin kalastamaan. Tenojokilaaksossa ja koko Saamenmaalla sielu lepää. Kalastettiin rennolla fiiliksellä. Harreja sai väsytellä melkein niin paljon kun vaan jaksoi. Maaginen 50 cm raja ei rikkoutunut kertaakaan, mut Tenon harrit on paksussa kunnossa olevia ja oikein mukavia kalastettavia silti. Muutama ruokakalakin otettiin. Tenolla yötönyö on todella hieno, kun aurinko värjää jokilaakson kauniin väriseksi. Oli vaikeeta välillä malttaa mennä nukkumaan, kun ulkona oli niin hienon näköistä. Yleensä yöt menikin niin, että pojat vetäyty unille ensin ja mä jäin vielä hetkeks kukkumaan. Juuso ja Miikka naureskeli et nukuinko mä ollenkaan. Kyllä nukuin ja hyvin nukuinkin. Kunhan vaan innostukseltani maltoin painaa pään tyynyyn. 

Meidän reissusta tulikin sitten ihan täysin harjusreissu. Vähän tuntui siltä, et jotain jäi puuttumaan mutta kivaa oli. Juuson ja Miikan kanssa on aina hauskaa. Jos Norjan aiheuttamaa stressiä ei lasketa, oli reissu tosi rentouttava. Sellasta aivot narikkaan kalastusta. Sellanen tekee välillä tosi hyvää.  Loppukesä on vielä vähän auki, että minne tie vie ja kenen kanssa. Jotain kalahommia on vielä päästävä tekee ja varmaankin pohjoisessa, koska kaikkialla muualla vedenlämmöt on sellaset et kalastus on ihan nou nou. Toivottavasti ei kalat ei ota hirveesti näistä keleistä hittii ja vältyttäis massakuolemilta... Osa koskipaikoista on laittanu lapun luukulle ja hyvä niin. Parempi odotella turvallisempia aikoja ja toivoo et ees jossain pääsee kalastaa. Kivaa kesää kaikille! 

Kesäyön taikaa

Suomen kesä on näyttänyt taas helteisempää puoltaan. Kalastajalle/kaloille se tietää ongelmia, mutta vielä menneenä viikonloppuna ei onneksi oltu siinä pisteessä. Vedet oli pysyny viileinä hellepäivistä huolimatta, mut veikkaan et nyt ja tästä eteepäin tilanne on varmasti jo ihan toinen. Viime viikonloppuna oltiin Veeran kanssa kalassa. Muut likat ei tällä kertaa kerenny mukaan, joten sumplittiin reissu sit ihan kaksin. Veera hyppäs mun kyytiin työpäivänsä jälkeen perjantaina. Reissun ja perjantai-illan kunniaksi kippisteltiin skumpat jokipenkalla.    

Kalastus alotettiin vasta illalla. Päivän ja yön taitteessa hyvännäköisestä spotista löytyi elämää. 57 senttiä taimenta. Kalastettiin yötä suunnilleen kolmeen saakka, mutta mitään mainittavia tapahtamia ei enää ollut. Mentiin nukkumaan ja päätettiin taas panostaa seuraavaan iltaan paremmin, joten sovittiin et aamulla ei tarvii hötkyillä. Rauhallisen aamun (tais siis aamupäivän) jälkeen lähettiin kokeilemaan muutamia eri paikkoja. Päivä oli tosi lämmin. Välillä piti istahtaa jokeen viilentymään. Päivän ensimmäinen puolisko ennen ruokataukoa oli hiljainen. Toisella puoliskolla päästiin kalastaa hetki pintureilla. Mitään kovin suuria kaloja ei löytyny, mut pinturihomma oli mukavaa. Sitä oon päässy tekemään tosi vähän vuosien varrella. Kovin usein ei osu hyviä pinturointi olosuhteita kohdalle. Etenkin kun tän tyyppinen jokikalastus on mun osalta ollu muutenkin aika vähäistä viimeisimpinä vuosina...

Ilta tarjosi taas parastaan, nyt 60 sentin verran. Tää kala oli kirsikka kakun päälle. Mä olin moneen otteeseen parin päivän aikana miettinyt kuinka hyvä fiilis mulla oli kaikin puolin. Onnea toi keskellä kaunista suomalaista luontoa oleminen, hyvä seura jonka kanssa käydä mielenkiintoisia keskusteluita maan ja taivaan väliltä, sekä harrastus joka vie erilaisiin paikkoihin ja tuottaa mielihyvää. Musta ei oo pitkään aikaan tuntunu niin hyvältä kun nyt alkaneena kesänä kalassa ollessa. Vaikka aina ei onni ei suosi tapahtumien suhteen ja vaikka vielä elellään epämääräistä korona-aikaa, on mulla ollu ihan hullu palo kalastukseen.   

Mut tuntevat tyypit tietää, että jokikalastus on tosiaan jääny vähemmälle huomiolle viimeisimpinä vuosina kiinnostuksen ollessa pääsääntöisesti lohi ja meritaimen merellä. Pari päivää sitten lueskelin vanhoja blogitekstejä ja huomasin, että kyllä jokihommiakin joskus tuli tehtyä enempi. Nyt parin vuoden "kalastusidentiteetin ettiskelyn" jälkeen oon koittanut pikkuhiljaa herätellä tätäkin hommaa uudestaan. Jo viime vuonna tuli kalastettua joella enemmän kun pitkään aikaan. Tänä vuonna oon jatkanu samalla linjalla ja oon oikeesti ruvennu taas nauttimaan joesta ihan eri tavalla. Toivottavasti sama fiilis jatkuu. Musta kalastuksessa olis kiva pyrkiä monipuolisuuteen. 

Ens viikolla ollaan pohjoisessa "kolmen muskettisoturin" (Miikka&Juuso) voimin. Norjaan oli tarkoitus mennä, mutta sinne pääsy näyttää hyvin epävarmalta edelleen. Norjan koronasivustoa päivitetään joka maanantai ja oli aikamoinen pettymys nähdä eilen edelleen oma asuinalue punaisena, melkein koko muun suomen ollessa vihreänä. Jotenkin en ees ymmärrä miten se kartta voi näyttää siltä, kun koko suomessa on enää tosi vähän tapauksia... Mä oon koko korona-ajan kironnu sitä että asun pk-seudulla ja fiilis vaan voimistuu tällästen juttujen myötä. Vielä tilanne kerkee ehkä muuttuu, mut aika epätodennäköiseltä se tuntuu. Onneks meillä on muitakin pläänejä ja koko ajan se on ollu tiedossa, et pääsy on epävarmaa. Silti harmittaa. Eiköhän meillä tuu hyvä reissu kuitenki, tehtiin me mitä vaan. :)   

Stadilaista kevätkalastusta

Kevät, eli aika perinteisten keväisten kalahommien. Tiistaina kalastuksen täyteinen päivä. Aamusella suunnattiin faijan kans Lauttasaareen silakkalitkalle. Oltiin vajaa tunti sillalla ja saatiin kaloja sopivasti kummankin illallispöytään. Itse kun harrastan hyvinkin valikoivaa kalastusta, on joskus kiva käydä hyvällä omallatunnolla hakemassa kalaa pöytään. Oon vaan kerran aikasemmin käyny litkaamassa silakkaa. Kun kalaa oli sopivasti kummankin tarpeisiin, faija lähti käsittelemään meidän saaliin ja mä pummasin kyydin seuraavalle kalapaikalle. 

Seuraavana oli vuorossa Vanhankaupunginkoski. Se on mulle hyvinkin perinteinen paikka. Tätä samaa asiaa tulee päiviteltyä joka vuosi aina näihin samoihin aikoihin. Sieltä kaikki lähti. Tuntuu ihan hassulta et tää harrastus on ollu elämässä jo 9 vuotta, mut silti tuntuu et on ihan untuvikko vasta. Toki paaaaljon on menty eteenpäin niistä ekoista kerroista kun vapa oli kädessä, mut aina riittää oppimista. Ehkä se onkin tän lajin viehätys. Kaikkee sitä on kyllä näihin vuosiin mahtunu. Eri kalalajien kokeilua, omien suosikkien löytämistä, hienoja paikkoja pitkin pohjoismaita, uusia ihmisiä ja fiiliksiä laidasta laitaan, päällimmäisenä kyllä onnellisuus näin hienon harrastuksen löytämisestä.  

Vietin päivän toutainten toivotta, mut ei näkynyt eikä kuulunut. Kiva päivä oli silti. Koskella oli rauhallista ja kalastus mukavaa ensimmäisenä kesäisen lämpimänä päivänä. Iltapäivällä Hene tuli noukkimaan mut kotiin. Lämpimästä kelistä tuli nautiskeltua sen verran antaumuksella, et unohtu kevätauringon petollisuus. Pieni järkytys oli kun katoin ekaa kertaa peiliin päivän jälkeen. Aika jees rajat hihattomasta paidasta... Ups. Kalatusrusketus here I come. 

Edellisessä postauksessa kerroin olleeni mukana Unelmia Onkimassa podcastissa. Jakso on nyt ulkona. Linkin laitoin jo blogin facebook sivulle, mut TÄSSÄ uudestaan. Mä jännitin ihan hullusti et miltä omat höpinät kuulostaa ja oonko sanonu yhtään mitään järkevää. Kuuntelin itsekkin jakson vasta kun se tuli ulos ja alkujärkytyksestä päästyäni olin jopa ihan yllättynyt, et en kuulostanutkaan niin dorkalta mitä aattelin. Aihe oli ainakin mulle hyvin helppo. Puhuttiin kalastuksen tunneskaaloista ja samoja aiheita oon täällä blogissakin aina käsitelly. :D

Kalastuskausi on avattu

Talvelle sanottu heipat ja kevät otettu vastaan. Laskettelukausi on melkein kokonaan laitettu pakettiin ja kalastuskausi alotettu. Talviharrastukset innosti niin paljon koko alkuvuoden, että kalastuskuumeen sai pidettyä ihan ookoosti aisoissa. Nyt kalastuskauden avauksen jälkeen fiilis on ihan toinen. Laskukausi tulee päätökseen ensi viikolla, mut tuntuu et siihen on vaikeeta keskittyy koska kalastus... :D Vielä vikat treenailut lumilaudalla ja sit ajatukset on täysin vain yhdessä lajissa. Kalastuskauden avasin viime perjantaina kevyesti lampikalastuksen parissa. Lauantaina treffattiin pitkästä aikaa Hannan, Veeran ja Nooran kanssa mertsarinkalastuksen merkeissä. Oli kivaa nähä porukalla kunnolla. Ekan kerran oltiin kalassa yhessä joulukuussa 2014. Aika kuluu vauhdilla!     

Reissun saldona kaks haukee, yks koukulla lävistetty peukalo ja visiitti paikallisessa päivystyksessä. Tulipahan koukkuhaaverikin vihdoin koettua. Olin aikeisemmin Hannan kanssa ihmetelly, et miten ei oo ikinä sattunu mitään äksidenttejä koukkujen kanssa. No nyt on. Mitään suurempaa vahinkoa ei onneks sattunu, mut sen verran syvälle ja hankalaan kohtaan väkäsellinen koukku uppos et ilman ammattilaisen apua ei tilanteesta selvitty. Parin puudutuspiikin ja jäykkäkouristusrokotteen jälkeen olin taas vapa kourassa rannassa. Mun on kyl hankittava paremmat pihdit väkästen litistämiseen... Ennen heitolle lähtöä yritin kyl kovasti niitä litistää, mut pihdit jäi kakkoseks. Valmiiks käsitellyt koukut oli tottakai kotona ja matkassa vain pussillinen uusia. 

Seuraavan kerran kalaan pääsee joskus vapun jälkeen. Nyt työnalla on uusin Chasing Silver, joka lähtee painoon vajaan parin viikon päästä. Ens viikolla taittohommat hoituu osittain Ylläksen kauniissa maisemissa. Kevään aikana tapahtuu muutakin jännää. Olin jonkin aikaa sitten mukana Unelmia Onkimassa podcastin nauhotuksissa. Vähän mietin, et kehtaanko ees mainita asiasta koska mua jännittää aika paljon miltä omat höpöttelyt kuulostaa... Aihe on ainakin lähellä sydäntä, se on täällä blogissakin useissa reissupostauksissa aiheena. Käääk, sitä odotellessa. 

Ei suunnitelmia

Kauankohan tätä vielä kestää? Kohta on vuosi elelty hyvin epämääräisessä tilanteessa. Välillä on ollu niin stressaavaa, että sekoominen on ollu lähellä. On tähän aikaan mahtunu kuitenkin myös paljon hyvää. Välillä jopa hävettää myöntää kuinka paljon oon nauttinut tästä aikatauluttomasta elämästä ilman duunii, jossa pääsee tiettyjen rajojen puitteissa tekemään kaikkii itselle tärkeitä hommia. Kesällä ja syksyllä kalaan pääsi helpommin kun vähän aikaan. Talvestakin on tullu nautittua enemmän kun varmaan ikinä. Talviretkiä, laskettelua, lumilautailun opettelua, hiihtoa... Kaikkee kivaa, joka on pitänyt mielen virkeenä. Korona-erakoituminen on ollu oikeestaan lopulta aika iisii, alkujärkytystä lukuunottamatta. Aika pienillä sosiaalisilla kontakteilla pärjää. Mitä vähemmän on ihmisten kanssa tekemisissä, sitä vähemmän sosiaalisia tilanteita kaipaa. Oma kupla, hyvä kupla.

Nyt kun etelässä kelit on kääntyny plussalle, lumi ruvennu sulamaan ja nenässä alkanu tuoksuu kevät, on ajatukset menny taas enemmän kalastuksen puolelle. Muutama päivä sitten iski ihan järkyttävä Gotlannin kaipuu. Tuntuu hassulta, et kevät tulee eikä oo yhtään reissua suunnitteilla. Vielä ennen joulua oli varovasti toiveikas mieli Ruotsin tai Tanskan keväisestä taimenreissusta. Mitään ei kuitenkaan uskaltanut suunnitella. Se viime vuoden Bornholmin reissun peruuntuminen loppumetreillä harmittaa vieläkin. Onneks ei suunniteltu tälle keväälle mitään. Kun jäät lähtee, on aika suunnata haukikellumaan ja taimenrannoille ihan täällä kotihoodeilla.

Kesään on vielä aikaa, mut myöskään sinne suuntaan ei paljoo ajatuksia viitti uhrata. Mielessä olis kyllä taas kaikkee, mut tarkempaa suunnittelua ei viitti alottaa. Yleinen haaveilu ja mehustelu kiinnostavista paikoista on onneks ihan sallittua. Norjaan veri vetää, mut sinne pääseminen ei oo yhtään varmaa, joten kunhan mennään kevättä eteenpäin ja asiat selkiytyy, voi alottaa luomaan jonkun sopivan plan B:n. Mulla tuskin on vielä duunia kesällä, ainakaan samaan malliin kun ennen, joten pienelläkin aikataululla voi tehdä siirtoja. 

Aika näyttää miten kaikki kehittyy. Viime keväänä ja vielä alkukesästä ajatus oli aika sama. Ei sillonkaan tiennyt pääseekö mihkään rajojen ulkopuolelle. Nyt mieleen vois palauttaa samoja ajatuksia kun silloin. Jos ei mihkään pääse, on hyvää aikaa keskittyä kalalajeihin, jotka on jääny viime vuosina vähemmälle huomiolle. Esimerkiksi harjus. Sehän on tosi kiva kalastettava perholla ja hyviä harjusmestoja löytyy omankin maan rajojen sisältä. Harjuksen kalastusta välillä oikeestaan kaipailenkin. Viime vuosina vaan kun on ollut x-määrä reissuaikaa käytettävissä, sen on käyttänyt vain niihin kaikista tärkeimpiin lajeihin ja paikkoihin.  

On täs kyl aika kyllästynyt fiilis, vaikka elämässä muuten meneekin hyvin. Turhautumista aiheuttaa nyt etenkin se kun uutisoinnissa väläytellään jopa ulkonaliikkumiskieltoja... Se ottais pannuun kaikista eniten. Luonnossa oleminen on ollu just se juttu, miten tästä kaikesta on selvinny. Vaikka korona-aika on tuonutkin myös hyviä juttuja, vois tää olla jo ohi. Ei tekis pahaa päästä takas duuniin. Olis kiva käydä kaupassa ilman kuumotusta altistumisesta ja sen tuomasta karanteenista. Pitää vaan koittaa pysyy toiveekkaana, kyl tää tästä vielä joskus. Odotan niiiin sitä aikaa kun reissuja pääsee suunnittelee ja fiilistelee samaan malliin kun ennen!