Taas haukijuttuja

Viime viikolla kehuskelin tän blogin facebook sivulla, että jeejee huomenna mennään kalaan. Ei taas menny ihan kun Strömsössä meidän aikeet. Oltiin menossa VKK:lle siikoja narraamaan ennen töitä ja oltiin jo innoissamme heti aamusta ostamassa lupia Meri-infosta. Tais muutaman päivän lomailu Prahassa tehdä hallaa pääkopalle, kun sehän oli tietenki virppapäivä. Eipä siinä mikään sit auttanu, jäätiin Meri-infoon hengaamaan ja tekee ostoksia Rajalasta. Nyt on uutta kalustoa! Käytiin myös kattomassa kutevia kaloja.

Koko viikonloppu meni duunissa, joten kalaan ei kerenny. Eilen maanantai oli kokonaan vapaata ja se pyhitettiin kalastukselle. Päätettiin taas lähteä katsomaan uusia paikkoja, jota oltiin aikaisemmin tutkittu kartasta. Kelikin näytti taas alkuun lupaavalta, mutta kun päästiin pelipaikoille, pilvilautat alkoi harventua.

Vesi on vieläkin aika matalalla, joka hieman hankaloitti hyvin paikkojen löytämistä. Osassa mestoista oli siis niin matalaa, että räpylöillä pystyi potkimaan vauhtia pohjasta. Lähettiin molemmat eri suuntiin tutkimaan aluetta. Mä löysin hyvänoloisen paikan, jossa tulikin kaksi tosi hyvää tälliä ja perään muljahdukset, mut yhtäkään kalaa en saanu tarttumaan kunnolla... Juusokin tuli lopulta samoille paikolle ja sai päivän parhaimman.

Iltapäivällä aurinko meni pilveen ja keli oli aika siisti. Käytiin autolla syömässä eväät ja päätettiin jatkaa matkaa, kun meiningit oli ihan hiljentyny. Mua alkoi jo mietityttää, että jäänkö ihan nollille tällä kertaa. Tultiin vanhoille tutuille mestoille. Lähdin heti vähän etäämmälle Juusosta tsekkaamaan tutut ottipaikat. Tulihan se kala sieltä, vielä ekalla heitolla. Koko ei päätä huimannut, mutta kiva oli saada edes yksi.

Ilta pimeni tosi nopeella vauhdilla. Ei keretty olla viimeisessä paikassa kun ehkä tunti. Takaisin piti polskutella pimeässä. Päivän pituus lyhenee hirveellä vauhdilla. Päivän saldoksi jäi yksi isompi ja neljä piemempää, mut ei ihan minipuikkoja kuitenkaan. Vähän hankalaa, mutta jotain kuitenkin.  Itse sain niistä vain yhden.  Tulevalle viikonlopulle on vähän erilaista settiä luvassa, mutta sitten taas jatketaan vielä ehkä haukihommilla. Mua kaihertaa kun en oo vielä päässyt rikkomaan ennätystä. Mertsariakaan ei olla vielä kertaakaan käytä tänä syksynä kokeilemassa. Sillekkin täytyisi ottaa aikaa. Toivottavasti talvi ei iske ihan puuntakaa.

Uusia haukipaikkoja

Kalassa! Pitkästä aikaa, jee! Edellisestä kerrasta olikin vierähtäny jo vähän reilu kaks viikkoa. Viimeisin "duunikomennus" vei kaikki mahkut ehtiä mihinkään, joten kyllä kelpas taas pienen tauon jälkeen lähtee matkaan. Lauantai aamuna herättiin aikaisin, pakattiin jäinen Corolla kelluntarenkailla sekä muilla haukikamoilla ja lähettiin tutkimaan uusia paikkoja. Oltiin aikaisemmin viikolla jo tutkittu karttaa ja löydetty muutama ihan potentiaalisen näköinen mesta. Vähän jännittettiin, että osuiko meidän veikkailut oikeaan. Samalla jännitti myös sään vaikutus. Miks aina meidän tuurilla säätiedotus näyttää alkuun ihan lupaavalta, mut kun pääsee paikalle, aurinko alkaa porottaa kirkkaalta taivaalta. Nyt oli myös ihan tyyntä.

Vesi on törkeen alhaalla. Sitä tuntuu moni valittelevan tällä hetkellä vähän siellä täällä. Muuten paikka näytti kyllä ihan lupaavalta. Koluttavaa aluetta oli mukavan paljon. Aika nopeesti saatiin molemmille ekat kalat. Molemmat ihan puikkoja vain, Juusolla aavistuksen isompi. Samaa puikulameininkiä jatkui koko aamupäivän. Mä en saanu yhtään enää tarttumaan kiinni ja meininki alkoi pikkuhiljaa turhauttaa. Ei se, että kalat ei jääny kiinni, vaan lähinnä niiden koko. Kun lähtee kalastaa haukee toivois kuitenki saavansa edes vähän isompaa.

Iltapäivän lähestyessa alettiin pikkuhiljaa polskia takas kohti autoa, ei vieläkään mitään mainittavaa. Mulla alkoi turhautumistatti kasvaa kunnolla otsaan ja tokaisinkin jo Juusolle koko homman olevan aika perseestä. Silloin nasahti vähän parempi kala. Kannattaa näköjään vähän unohta niin rupee tapahtuu. Kala pääs mitattavaks asti ja vähän jo toivoin enkkojen rikkomista, mut ihan siihen ei päästy. Tuttu ja turvallinen ysikymppinen. (Niinku mäkin, hekoheko...) Tosin edellinen 90cm tuli lammesta, joten olihan tää kuitenki enkkakala mereltä. Oon siis ihan tyytyväinen. Vähän pisti nolottaa ne parit angstikommentit, mut ei oo eka kerta kun käy just näin haha. :D

Iltapäivällä pidettiin taukoa, lämmiteltiin varpaita ja grillailtiin skärbää. Tässä välissä se auringonpaiste ei haitannu yhtään. Loppupäiväksi haluttiin joku uusi paikka, mut enää ei löydetty oikeestaan mitään kivaa. Yhdessä paikassa käytiin kellumassa, mutta heitettiin ihan tyhjää. Illalla ajettiin takaisin kotiin.

Veikkailtiin että paikka jossa ekaks oltiin, olis vähän paremmissa olosuhteissa ollu oikein hyvä. Yllättävän hyvin meni lopulta nytkin, vaikka universumi onkin meidän kalastusreissuja vastaan vissiin. Täytyy yrittää vielä päästä kokeilemaan samat mestat sit kun vesi taas jossain välissä nousee ja toivoo että olis muutenkin paremmat kelit.

Myös sunnuntaina lähettiin kalaan. Tällä kertaa ihan lähivesille. Aamulla herätessä oltiin ihan fiiliksissä kun katottiin ulos ikkunasta. Jes, pitkästä aikaa kunnolla pilviä ja sopivan nahkean kostea keli. Kun päästiin autoon, mitä tapahtuikaan? Kauas pilvet karkaavat ja sitä rataa... Ei aina voi säätä ja olosuhteita syyttää, mut hei haloo. MP reissu, joka ärsyttämään molempia. Onneks sentään edellinen päivä oli ollu yllättävän jees. Jos vaikka seuraavalla kerralla taas vähän parempi tuuri! Syksy, ala jo kunnolla pliis.

Haukistartti

Kalastusmeiningit sai jatkoa Kotkan reissun jälkeen, kun heti seuraavana päivänä Veera Tampereelta tuli pääkaupunkiseudulle käymään. Oltiin sovittu että viedään Veera ensimmäistä kertaa merelle kalastamaan haukea. Haalittiin sopivat kamat lainaan ja lähettiin kellumaan. Tavoitteena oli saada Veeralle ensimmäinen perhohauki. Sieltähän se sitten tuli aika nopeesti. Onnittelut ekasta kalasta!

Ollaan Juuson kanssa hypetetty pitkään että päästään starttaamaan kausi kunnolla ja odotettu sopivia kelejä. Muutama viikko sitten käytiin jo pikaisesti kokeilemassa, mutta sen reissun saldoksi jäi vain yksi pieni puikula ja useempi karkuutus. Se loi kuitenkin jo toivoa tulevaan kauteen, kelikin oli silloin hyvä, sellainen sopivan tuhnu. Nyt kun Veera saapui meidän luokse, keli näytti vielä alkuun jokseenkin ookoolta, mutta päivää pidemmälle mentäessä pilvet kaikkos ja tilalle tuli kirkaalta taivaalta porottava arska. Ei ihan optimaalisin vaihtis, mut ei se onneks kauheesti haitannu.  Tapahtumia oli silti yllättävän paljon. Yhteissaldoksi tuli viisi kalaa. Kaikki aika pieniä, mutta olipahan jotain ja kausi voidaan julistaa startanneeksi.

Vuosi sitten mä kokeilin hauen perhokalastusta ekaa kertaa. Mua vähän huvittaa, kun kerta oli ensimmäinen myös Juusolle ja jäbää sai oikeesti maanitella kokeilemaan... Nyt Juuso on kuitenkin ihan yhtä innoissaan kun mä haha. Takinkääntäjä! Nyt alkaa uusien haukipaikkojen metsästys. Käytiin loppukesästä jo tutkimassa paikkoja, mutta vähän huonolla menestyksellä. Tai siis potentiaalisia kohteita kyllä löytyi karttojen ja ympäriinsä ajamisen avulla, mutta itse paikoille pääseminen tuotti haastetta. Mihin jättää auto, mistä pääsee renkaan kanssa veteen ja sitä rataa... Täytyy taas jatkaa etsintöjä. Ehkä yrittäminen vielä joskus palkitaan.

Jokikalastuskausi päätökseen

Eipä hirveen pitkää aikaa tarvinnu kotona viettää kun tiistaina oltiin taas autossa matkalla Kotkaan. Kello oli soimassa joskus puoli viiden tienoilla aamulla, viiden jälkeen oltiin hakemassa Miikkaa kyytiin. Oltiin perillä Ruhavuolteella just sopivasti kun aurinko oli vielä nousemassa. Tää oli sikäli poikkeuksellinen aamu meille, kun yleensä Kymin reissuilla ollaan tultu paikalle jo edellisenä päivänä tai iltana ja herätty uuteen päivään kankeina autosta. Vaikka Corolla onkin ihan nukkumiskelpoinen monitoimiauto, ei sinne nyt kuitenkaan kolmea tyyppiä mahdu nukkumaan. Kun tultiin rantaan ei paikalla näkyny vielä kauheesti muita, mutta kun laitettiin kuosiin, alkoi parkkis pikkuhiljaa täyttyä. Eipä ihme, kun oli toisiksi viimeinen päivä ennen rauhoitusta.

Matkalla oltiin puhuttu, että tänään joku meistä niin saa kalan. Joooh, aika epätodennäköistä mut kai sitä vähän saa aina haaveilla. Mä olin menossa ekan laskun puolvälissä kun TADAAA, kiinni on. Tärppi oli voimakas, kala veti mukavasti siimaa ja teki syöksyjä... Jo hetken aikaa maalailin päässäni haavekuvia itsestäni voittajafiiliksissä poseeraamassa Kymijokelaisen kanssa. Muutkin oli kokootunu rantaan kattomaan meininkiä. Vasta kun kalaa otettin haaviin, osottautui se parin kilon kirreksi... Eikääää! Jo toinen kerta. Edellisellä kerralla sentään tajusin heti mikä kala sieltä on tulossa, mutta tässä oli sen verran meinikiä, että olis voinu olla muutakin. Voevoe....

Päivällä pidettiin pieni tauko kalastamisesta ja jatkettiin taas iltapäivästä. Illaksi keli tyyntyi ja auringonlasku oli jälleen kerran siistiä katteltavaa. Mua vähän huvittaa nää meidän raportit Kymiltä, kun kaikki on aina ihan samanlaisia kuvia myöten. Minkäs sille mahtaa kun paikka on kuvauksellinen. Nää hoodit on kyllä ehdottomasti mun lempparipaikkoja Eteläisestä Suomesta. Tänne on aina kiva tulla. Kohdekala jäi tälläkin kertaa kaikilta saamatta. Se tietää lisää haaveita ensi kauteen. Jokikalastuskausi on nyt finito ja aika siirtyä muihin hommiin. Onneks asutaan lähellä merta ja kalastuskausi jatkuu vielä pitkään. Ainakin toivottavasti.

Kunnostustalkoot Läsäkoskella

Perjantai iltana jatkettiin Juuson ja Janin kanssa Kotkasta Mikkeliin, josta otettiin myös Samu samaan kyytiin. Mikkelistä oli vielä muutamien kymmenien kilsa Läsäkoskelle. Villa Taimenessa meitä vastassa oli jo Veera ja Noora. Vähän myöhemmin illalla paikalle saapui myös Hanna, Viljami ja Jimi. Talkoot oli alkanu jo aikaisemmin päivällä, mutta kovin moni ei vielä niihin härdeleihin kerenny. Pe ilta oli pyhitetty rennommalle meiningille, kalasukselle ja saunomiselle. Meistä kukaan ei kerenny kalaan, koska oli jo pimeetä kun oltiin perillä. Saunassa kyllä käytiin.  Lauantaina aamulla klo 9 alkoi talkootohinat. Meidän porukkaa oli paikalla yhteensä yhdeksän naisen ja miehen voimin. Paikalle oli saapunut myös muutamia muita ja päivän aikana tuli enemmänkin.

Mulle nää talkoot oli ensimmäiset kunnostustalkoot ikinä. Kunnostuksen kohteena oli pienehkö kirkasvetinen Myllypuro. Pohjaltaan puro oli jo aika hyvä ja perustukset pääs tekemään hyvin jo valmiis purossa olleilla kivilohkareilla. Pienempää kiveä ja soraa tuotiin muualta. Hommia sai paiskii ihan kunnolla ja se oli kivaa! Ihan parasta tehdä ruumiillista työtä. Kävi melkein salitreenistä. Oli myös ihan huippuu nähdä miten nopeesti taimenten lemmenpesät muotoutui yhteistuumin. Aamupäivän ensimmäinen osio ennen lounasta meni nopeesti. Kangasniemen S-Market tarjosi talkooväelle makkaraa ja mehua.

Iltapäivä paiskittiin taas hommia. Uusia kutualuileita muodostui päivän aikana monta. Kun töistä piti pienen paussin ja vesi kerkes taas kirkastua, oli siistii nähä mitä oltiin saatu aikaan. Yksi taimenkin näkyi uusia paikkoja tsekkaamassa. Toivottavasti uudet kutupaikat on niin hyviä, että niissä kehtaa muhinoida.

Viiden aikaan illalla lopeteltiin talkoohommat. Seuraavaksi halukkaat sai käydä kalassa. Meidän yhdeksänhenkinen posse katos pitkin Läsäkoskea. Mä en oo koskaan ennen käyny Läsälla, joten en kauheesti tienny mistä alottaisin. Muutenkin pääkoppa on jo vähän mennyt sellaiseen meritaimen/haukimoodiin. Tällänen jokikalastus tuntui jo vähän vieraalta vuodenaikaan nähden. Ainakin mun osalta kalastus oli enemmän sellaista viimeisen jokireissun fiilistelyä. Mikäs siinä kalastellessa kun ilta-aurinko paistaa ja illan värit on hullun kauniita.

Pimeän tultua treffattiin taas Villa Taimessa. Kroppa oli aika poikki menneestä päivästä, mutta silti jaksettiin parantaa maailmaa yön tunneille asti. Sunnuntaina aamulla jatkettiin taas talkoilla. Viimeinen rutistus!

Talkoista jäi hullun hyvä mieli! Itse duuni oli siistii ja porukan yhteishenki ihan mahtava. Homma vaan toimi kaikinpuolin. Ollaan Juuson kanssa jo pari vuotta puhuttu että olis kiva osallistua johonkin talkoisiin. Täällä meillä päin niitä vielä riittäiskin, mut jostain syystä ne on menny ihan ohi. Oli siis kiva että vihdoin päästiin tekee jotain. Ei kyllä varmasti jää viimeisiksi talkoiksi. Myös itse Läsäkoskesta jäi hyvä fiilis, pakko käydä ens kautena siellä kunnolla kalasassa. Tällä reissulla kalastus ei kuitenkaan ollu se pääjuttu. Alue vaikutti mukavan suurelta ja kaikki järjestelyt näytti pelaavan hyvin, ainakin mitä nyt tälläsellä pikavisiitillä sai selville. 

Kiitos Läsäkosken porukalle ja muulle talkooväelle! Oli ilo olla mukana. Lisää talkookuvia löytyy Viljamilta. 

(LINKKI: Viljami Huhtala Photography - Myllypuron talkoot Läsäkoskella 25-27.9.2015)

Demopäivässä

Mennyt viikonloppu oli kiireinen, tai ei ehkä kiireinen mutta toiminnan täyteinen. Meiningit alkoi heti perjantaina aamupäivällä kun käänettiin Corollan nokka jälleen kohti Kotkaa. Matkalla noukittiin myös Jani samaan kyytiin. Kymi Fishing Shop järkkäs demopäivän Ruhavuolteella. Testattavana oli G.Loomiksen, LTS:n, Hatchin ja Guidelinen tuotteita. Mäkin kävin heittämässä parilla Loomiksella.

Demoilut olis kestäny iltaseiskaan, mut meidän täytyi jatkaa matkaa jo viiden jälkeen. Seuraavaks oli tiedossa talkoot Läsäkoskella. Viikonloppuna Kotkassa olis ollu myös Lohen perhokalastuksen SM kisat. Juuso on useempana vuotena miettiny niihin osallistumista, mut tälläkin kertaa jäi vaan ideatasolle. Ehkä ens vuonna? Tän vuoden kisavoitto tuli aika siistillä kalalla. (Kuva) Nyt ollaan ihan viimeisten hetkien äärellä, kun Kymillä pääsee kalaan. Rauhoitus alkaa tällä viikolla. Me mennään vielä huomenna kokeilemaan josko nakertais...