Pikaiset heittoreenit

Odottavan aika on pitkä... Se fiilis on aika kreisi kun oottaa jotain niin paljon, et meinaa haljeta. Mä ootan kevättä. Kun laitettiin kalastuskamat talviteloilla joulukuussa, fiilis oli pitkään yllättävän rauhallinen. Hieno kausi takana, hyvä hetki pitää pieni hengähdystauko. Siitä on nyt pari kuukautta ja voi että kun tekis mieli mennä jo kalaan. Stadissa vissiin pääsis jo, mut jos vielä hetken jaksais ventata et jäät lähtis enemmän veke.

Tänään käytiin Juuson kanssa pitkästä aikaa kuivaharjoittelemassa läheisellä lammikolla. Otettiin parit eri merisetit messiin ja lähettiin testailee miten heitot lähtee. Ihan ookoosti, vaikka siimavalinnat ei mennykkään ihan nappiin. Mukavaa oli ottaa vapa käteen pitkästä aikaa. Tuntuu et edellisestä kerrasta on ikuisuus.

Muutama postaus sitten kerroin että ollaan ehkä lahdössä Gotlantiin, jos kaikki menee suunnitellusti. Nyt on kaikki bookattuna ja matkaan lähdetään reilun kuukauden päästä. Niin siistii, ei millään jaksais venaa! Ajankohta on paljon aikaisemmin kun viime vuonna eli pääsiäisenä. Netistä on löytäny hieman ristiriitaista tietoa ajankohdasta. Jotkut kertoo että tosi vaikeeta, joillain käyny kunnon munkki ja kalantuloa ei voi estää. Saa nähdä mitä osuu omalle kohdalle. Paineet kasvaa. :D Edellisella reissulla sain vain yhden kalan ylös asti. Sen lisäks pudotin kaks, josta toinen oli vielä aika hyvää kokoa. Se karkuutus kummittelee mun mielessä edelleen. Tulee sellasina välähdyksinä mieleen ja kirpasee kovaa. Toivottavasti nyt menis paremmin. Kelit on varmaan ihan eri kuin viime kevään reissulla. Kylmenpää ja tuulisempaa varmasti. Se on onneks jo jotenkin tuttua meidän Ahvenanmaan reissun jälkeen. Karut kelit ei haittaa, se tekee merikalastuksesta siistii.

Kun saatiin reissu varattuu, mulla iski pieni paniikki kahluuhousujen kanssa. Mulla ei oo yksiäkään täysin ehjiä housuja. Kahdet Patskut vuotaa haarasaumasta ja Vissuissa on ite ryssitty reikä huonon heiton jäljiltä. Halusin kokeilla uutta merkkiä. Päädyin tilaamaan Simmsin naisten G3 pökät. Nää on ekat housut joiden malliin oon sataprossasen tyytyväinen. Istuu niin hyvin. Innolla odotan että pääsee kunnolla käyttöön. Toivottavasti myös kestävyys on yhtä hyvä kuin ulkonäkö ja istuvuus. Samassa paketissa tuli myös aijemmin tilatut Costan pilottimalliset aurinkolasit. Nekin oli nappivalinta! Tänään käytössä ekaa kertaa.

Gotlannin hypetyksen lisäks mielessä on jo myös loppukevät ja kesä. Hirveesti kaikkia paikkoja johon haluis mennä. Menee pää ihan sekaisin kaikista haaveiluista. Himassa aika menee kattellessa kalastusvideoita eri kohteista ja selaillessa googlen karttapalvelua. Mikä maa, pohjoinen vai etelä, mikä alue, mikä joki, vai kenties meri?! Ekan reissun jälkeen kalastuskuume helpottuu varmaan vähän. Tai sit nälkä kasvaa syödessä. :D Keväälle olis haaveissa myös toinen reissu aika pian Gotlannin jälkeen.

Ens viikolla on jokavuotinen GoExpo Messukeskuksessa. Siellä voi vähän lieventää (tai kasvattaa entisestään) kalastuskuumetta. Siellä on aina mukava käydä. Mä ite oon paikalla koko viikonlopun. Saa tulla morjestaa Kymi Fishing Shopin osastolle. Messujen Outdoor puolen ohjelman ja muut tiedot voi käydä kattomassa osoitteesta: www.sevent.fi/outdoorexpo/ Sivusto kertoo OutdoorExpon olevan parempi kuin koskaan. Toivotaan!

"Nothing too serious"

Annin blogissa (Kajana Club) pyöri joulun tienoilla artikkelisarja, jossa Anni haastatteli 39 eri perhokalastajaa. Miten on päässy lajiin sisään ja sitä rataa. Sieltä oli hauskaa lukea miten eri lähtökohdista kaikki on lähteny liikkeelle. Oli pitkään kalastaneita kalastusoppaita, sit tälläsiä meikeläisiä, joille harrastus on vielä suhteellisen uusi ja kaikkee silt väliltä.  Nyt Anni kertoi blogissaan myös itsestään, miten on päässy lajiin sisälle. Pätkä Annin tekstistä: "I was the only daughter growing up in a fly fishing family. We would go fishing and camping and hiking together. I liked it, but it was nothing special. Fly fishing has been a fun family thing since I can remember. Nothing too serious. And still today we keep going to these family trips every year. So I have had the chance to fish in some pretty amazing places around Scandinavia my whole life."

Lausahdus "Nothing too serious" kuvaa mun mielestä Annia edelleen. Oon tavannu Kajaanin likan kahdesti. Viime vuonna loppukesästä oltiin viikonlopun verran kalassa yhdessä Kuhmossa. Annin toiminnasta huokuu rentous. Siinä on jotain mistä moni vois ottaa vähän mallia. Tai ainakin esimerkiks minä. Helposti tulee hössötettyy ihan tuhaan esimerkiks tekniikoita tai mietittyä mikä vapa tai siima on just passeli jonnekkin. Toki nekin on tärkeitä asioita, mutta saattaa helposti mennä sen itse toiminnan edelle. Anni omistaa yhden vavan, eikä edes aina muista minkä merkkinen taikka luokkainen se on. Silti kalastaa hyvällä fiiliksellä.

Luulen että suhtautuminen harrastamiseen on hieman eri niillä ketkä on päässy harrastamaan jo pienestä lähtien ja varsinkin kun joku perheestä tai koko perhe on ollu jutussa mukana. Suhtautuminen on varmaan rennompi. Tällein kun kuvioon hyppää messiin vasta vähän myöhemmin ja kun vierellä on pidempään harrastanu konkari, ainakin mulla tuli kauheet paineet pärjätä. Ainoo esimerkki on se jo kaiken osaava. Varsinkin alkuun koin kauheeta alemmuudentunnetta, jos kaikki ei menny heti nappiin. Kaikkeen ei pitäis suhtautuu niin kriittisesti. Tarvitaan kärsivällisyyttä. Myös media luo jonkin verran painetta. Siitä jo kirjoitinkin mielipiteitä jakavan teksin jonkin aikaa sitten.  Huomaan että vertailen helposti itteäni muihin. Muutaman vuoden kalastin Juuson kanssa kaksin. Käytiin kyllä paikoissa missä oli paljon possee. Juuson taakse oli helppo piiloutuu jos alko nolottaa. Vaikka tykkäisin kalastaa itekseni, uskaltauduin julkiselle paikalle yksin kalaan vasta viime keväänä.

Kun olin menossa ekaa kertaa tyttöporukalla kalaan, mua jännitti ihan hirveesti. Oonko ihan huono, mitä muut kelaa, onko muut jo ihan konkareita? No, muillakin oli samanlaisia fiiliksiä ja niistä saatiin hyvä keskustelu aikaan. Ittensä vertailu muihin on ihan tyhmää. Kaikilla oma tyylinsä, mut ei mikään niistä väärä oo. Erilaisissa porukoissa on ollu siistiä kalastaa. Se on tehny mulle hyvää. Kiva nähdä erilaista lähtökohdista tulevia tyyppejä ja erilaisia tyylejä. Nykyisin osaan jo höllätä vähän enemmän. Toki vieläkin tulee niitä huonoja päiviä, jolloin tuntuu että mikään ei suju, mut ei se niin kauheelta enää tunnu. Pipoo löysemmälle niin kaikki menee hyvin!

Postauksen kuvat nappas meidän Kuhmon opas Jani. :)

Perhoja merelle

Kaivettiin pitkästä aikaa sidontakamat esille. Joskus ennen joulua Juuso laittoi sidontanurkan talviteloille. Pari kuukautta sidontapiste pysyi visusti kiinni, mutta eilen saatiin jostain kumpikin intoo väsätä muutamat perhot. Mulle sidonta on vähän sellasta pakkopullaa. Tavallaan ihan kivaa, mut kuitenkin vähän ärsyttävää. Mä en oo mikään pikkutarkka näpertelijä, vaan enemmän sellanen suurpiirteinen kaikissa jutuissa. Kalat on kuitenkin kiva saada itse tehdyillä perhoilla, joten ei siinä sit muu auta kun tarttuu spigottiin aina välillä. Mulla tulee sellasia kausia, jolloin jaksan tehdä tietyn tyyppisiä perhoja. Muutama vuosi sitten tein paljon lohiperhoja, viime talvena haukitupsuja ja nyt oon lähinnä tehny perhoja mertsareille. Kaikista inhokein juttu on kaikenmaailman pikku öttiäiset. Ne jätän suosiolla vasta keväämmälle, sit kun on ihan pakko valmistautuu kesään.

Tälläkin kertaa sidottiin mertsariperhoja. Ne on aika yksinkertaisia ja jopa ihan mukava sitoa.  Tuotiin sidontakamat niille tarkoitetulta pisteeltä ihan olkkariin asti, että päästiin molemmat sitoo samaan aikaan. Nurkkaus on hieman ahdas kahdelle. Penkistä lähti muutamat uudet kuparipukit ja katkat. Jos kaikki suunnitelmat menee nappiin, olis tossa vähän keväämmällä tarkotus lähtee taas Gotlantiin. Toivottavasti kaikki loma-anomukset menee läpi ja päästään lähtee. Se olis sellanen kauden avausreissu, ai että! Voi olla että täällä Suomessakin pääsee kalaan jo sitä ennen. Ainakin nyt näyttäis vähän siltä, kun kelit plussalla ja lumikinokset vaan kutistuu päivä päivältä enemmän. Viime vuoden eka mertaripäivä pidettiin maaliskuun puolessa välissä ja haukikausi korkatiin pääsiäisen pyhinä. Pieni kalastustauko tekee ihan hyvää näin talvella, mut kyllä vieroitusoireet alkaa jo aika pahasti painaa päälle...

Pilkkiminen, uhka vai mahdollisuus?

Koska ollaan viimeiset vuodet käytetty lähes kaikki vapaa-aika kalastukseen, on näin talvella oikeesti vaikee välillä keksiä mitä ihmettä sitä oikein tekis... Varsinkin nyt viime aikoina kun ulkona on ollu niin saakelin kylmä. Nyt lauhtui ekaa kertaa pariin viikkoon. Päätettiin Juuson kanssa lähtee kokeilee jotain uutta. Mukavuusrajan yli ja pilkille! Mä en oo pilkkiny ikinä, Juuso pari hassuu kertaa joskus. Ei kummallekkaan kovin tuttua siis. Tarvittavat varusteet saatiin lainattua. Lähdettiin viettämään talvista lauantaina Kuusijärvelle.

Mulla on kauhee kammo jäitä kohtaan. En oikeestaan tiiä edes et miks. Kun olin pieni, tehtiin perheen kanssa talvisin retkiä stadin edustan saariin jäitä pitkin kävellen. Ikinä ei sattunu mitään, mut silti mua pelottaa. Pelotti sillon ja pelottaa edelleen. Ehkä Pikku Kakkosen "Varokaa heikkoa jäätä" mumina on jääny vähän liian syvälle alitajuntaan. Jäälle mentäessä iski heti pieni paniikki, mut pikkuhiljaa se hellitti kun Juuso vakuutteli jään olevan tarpeeks paksua. Jossain vaiheessa unohdin et oltiin ees jäällä.

Haaveena oli et saatais hyvän kokoisia ahvenia sen verran että saatais illalla niistä ruokaa. Varaplääninä pizza. Päivän saldo oli kaksi pientä ahventa, joten täytyi tyytyä jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Vuoden ekat kalat hei! Toinen niistä oli niin pieni, et en ees aluks tajunnu sitä ahveneks. Sellanen suunnilleen 4cm. Välillä vilkuiltiin toisiimme päin ja molemmilla oli sama ajatus, miks me ollaan täällä? :D Parin tunnin jälkeen päätettiin laittaa kamat kasaan ja lähtee pizzanpaistoon. Ihme hommaa. Saattaa olla kuitenkin niin, että käydään vielä toisenkin kerran yrittämässä jos säät sallii. Tällä kertaa vaikka merellä jos keksitään sopiva paikka. Tylsynyt kaira vaihtoon ja jotain lämminta juotavaa messiin niin ehkä siitä ihan hyvä tulee...

Rakkautta ensisilmäyksellä

Päätetään nää eri lajipohdinnat mun lemppariin, kaloista parhaimpaan. Mikäköhän se mahtais olla? Se on se hopeanhohtoinen upeus. Mä oon ite saanu vain yhden lohen, mutta päässy onneks seuraamaan muiden onnistumisia. Eka lohi oli unelmien täyttymys, reissun kohokohta kesällä ja oikeestaan koko vuonna 2014. Vaikka se oli "vain" titti, lohi silti. Koko tilanne on piirtyny syvästi mieleen. Oltiin heitetty tyhjää Tenolla useempi päivä. Selässä ollut apina oli kasvanu jo gorillan mittoihin. Odotukset ei ollu kovin korkeella kun lähdettiin seuraavaksi Norjaan. Pieni toivon pilkahdus kuitenkin oli kun oltiin tutkittu lähipäivien saalistilastoja. Ilta-aurinko, eka lasku. Ensiks Juusoa onnisti. Mä lopetin oman laskuni kesken ja menin seuraamaan tilannetta. Vapatuksen jälkeen lähdin tekemään uutta laskua. Heitto ei meinannu kulkee yhtään ja taisin vetästä vedin pienet raivarikin. Suivaantuneena jatkoin kuitenkin laskua. Puolessa välissä vapa alkoi taipua mullakin. Juuso seuras mun tekemisiä kauempaa. Voi sitä ilon määrää! Tavoite saavutettu. Vähän kyllä nolotti ne aikaisemmat pultit... Sen titin tuottama ilo antoi potkua koko loppureissulle, vaikka se jäikin mun osalta viimeiseksi kalaksi.

Lohi tuntuu niin erilaiselta siiman päässä kun mikään muu kala... Siinä on hullusti voimaa. Tulevana kesänä on pakko taas päästä jonnekkin lohijoelle ja muutenkin keskittyy lohenkalastukseen enemmän. Mä niin toivon, että tää vuosi tois onnistumisia myös tällä saralla. Viime kesän reissulla tuli juteltua yhden hepun kanssa Tenon rannassa. Kaveri kerto, että on kalastanu lohta (muistaakseni) parisenkymmentä vuotta ja vasta muutama vuosi sitten sai ensimmäisen lohen... Voihan siinä tietty näinkin käydä ja siks ei varmaan pitäis koskaan odottaa liikoja miltään reissulta. Suunnitelmissa olis myös nappaa keväällä vuosiluvat Kymille. Täytyyhän sitä hyödyntää että alle kahdensadan kilsan päästä löytyy lohijoki. Kymiltä kalan saaminen on sellanen ikuisuusprojetki mulla ja Juusolla molemmilla. Ei mikään yhden kauden tavoite, vaan ihan jatkuva. :D Viime syksynä luulin päässeeni jo lähelle, mut kalat oliki vahinkokirrejä.  Hemmetin kirret tuli todella väärään saumaan.

Tavallaan mua jopa vähän nolottaa kirjoittaa siitä kuinka siistejä lohet on tai kuinka kivaa lohenkalastus on. Vaikka mulla oliskin jonkun verran kokemusta lohenkalastuksesta omana lajinaan, ei mulla oikeesti oo siitä itse kalasta kokemusta kun sen yhden titin ja parin tällin verran... Sillä ei hirveesti voi kehuskella, vaikka se mulle tärkeetä olikin. Kai se vaan on jotain rakkautta ensisilmäyksellä. Kalaan ja kalastusmuotoon...

Hauki on kala

Jatketaanpas näillä kalahöpinöillä vielä parin postauksen verran, kun kirjoitusintoa löytyy, mut ei reissuja mistä kirjottaa. Muutama sananen hauesta. Se on kala, joka on mulle varmaan kaikista tutuin. Ensiks virpalla ja myöhemmin perholla. Mä ja virveli tutustuttiin ekaa kertaa kun mä olin 11-vuotias. Oltiin viettämässä juhannusta mökillä ja yhdellä naapurilla oli parit virpat mukana. Nopea opastus ja lammelle opettelemaan. Sillon sain ekat haukeni ja jäin koukkuun. Hauki oli pitkään mun lempparikala, johtuen varmaan siitä että ei vielä ollu kokemsusta muista lajeista. Välillä tuli myös ahvenia ja sekin oli ihan jees.

Kun alettiin Juuson kanssa seukkailla, hiipui mun "haukibuumi" pikkusen. Jätkän mielestä hauet oli ällöjä ja limaisia. :D No onhan ne vähän sitäkin. Juuso on kalastanu perholla lähes aina, pääsääntöisesti joella, eikä noi puikulat siellä oo ehkä ihan halutuimpia saaliita. Jos kuitenkin oltiin jossain mökillä, käytiin yhdessä heittää haukee virpalla. Vasta reilu vuos sitten syksyllä kokeiltiin ekaa kertaa perhovehkein.  Paluuta virppaan ei kyllä varmasti enää tule. Juusokin alkoi taas vähän enemmän innostuu hauista. HAH, mun ansiota! ;)

Haukia kalastastaessa tykkään siitä, että silloin pääsee usein pitelemään vähän paremman kokoista kalaa. Mun tän hetkinen enkka on 96cm, mut siitä muutaman kymmenen senttiä pienemmätkin antaa tosi kivasti vastusta. Kivoin kalastettava koko on mun mielestä ehkä jotain 70-80cm luokkaa, noiden isompien kanssa alkaa jo vähän mennä pupu pöksyyn. :D Niitä yli metrisiä odotellessa... Meillä ei oo kalojen mittaukseen käytössä kuin mittanauha, mut joskus olis kivaa tietää painojakin. Sitä kuitenkin usein kysellään.

Merella oleminen ja kalastaminen on kivaa, joten siinä kans yks syy miks tykkään haukea kalastaa.  On kiva vaipuu hetkeks ihan omaan maailmaan ja lillutella kelluntarenkaalla menemään. Järvillä on varmaan myös ihan siistiä. Mulla ittelläni on perholla kokemusta vain mereltä ja mökin pieneltä lammelta.  Parhaimmat haukikokemukset tuli joulukuussa, mut myös kesäkuun alulta on hyviä muistoja. Kun haukia lähtee kalastamaan, saa yleensä olla aika saalisvarmalla fiiliksellä. Ainakin niillä paikoilla missä me ollaan nyt käyty. Toki joskus on tehny myös pari ihan rehellistä MP reissua, mut kuitenkin. Hauki on kala, kiva kala. Kevättä odotellessa.

Oodi harjukselle

Harjukset... Niitä tulee näinä talven kylminä päivinä ikävä. Ensimmäisen kerran pääsin kalastamaan harjusta kesällä '14 Kuusamossa. Tai no okei, ihan ekat harjuskontaktit oli Tainiolta samalta kesältä, mut vähän aijemmin. Sitä en kuitenkaan vielä laske, kun kalat oli niin pieniä että luulin niitä pikavilkaisulla salakoiksi. Ups. Kitkajoella pääsin sitten vähän paremmin makuun, mutta ei sielläkään mitään hirveetä tykitystä se kalastus ollut. Mun isoimmat ei ollu edes kolmeekymmentä senttiä. Tenolta sain sitten vasta ensimmäisen mitallisen harjuksen.

Jo sillon kuitenkin tajusin, että harjuksissa on jotain siistii. Menneenä kesänä fiilis vaan lisääntyi. Niitä on oikeesti tosi kiva kalastaa. Ainakin sellaisissa paikoissa, jossa kalaa on reippaasti ja koot siellä neljänkympin molemmin puolin. Siitä isommat on varmasti vielä siistimpiä, mutta niistä mulla ei oo kokemusta. Kesällä kuulin puhuttavan, että harjus olisi nirso kala. Me ei kyllä ainakaan näillä reissuilla huomattu sellaista. Tuntui että ne otti melkein mihin tahansa pieniin perhoihin, pinnan alta ja päältä. Siinä varmaan syy miksi mä niistä oon tykännyt. Onnistumisia on kiva saada ja harjuksien kanssa niitä on koettu. Toivottavasti samanlainen meininki jatkuu. Ne antaa myös just sopivasti vastusta. Harrien kalastus on mukavaa. Se on varmaan kuvaavin sana.

Mulla ei siis ole harjuksen kalastuksesta kokemusta kuin Tenolta, jonkin verran Kuhmosta ja vähän Kuusamosta. Tenon harreja oon hehkuttanu täällä ennenkin ja tänäkin vuonna toivoisin pääseväni sinne ihan vain niiden toivossa. Myös Kuhmossa olis kiva käydä taas uusiks. Kesän suunnitelmat on vielä auki. Kyllä muutkin paikat tietenkin kelpaa, täytyy vain ekaks ottaa selvää erilaisista mahdollisuuksista. Musta olis niin hienoo, jos täällä Etelässäkin olis harjuksia. Sillein, että niitä oikeest kannattais vartavasten lähtee kalastaa. Löytyyhän niitä tosta viereisestä Vantaanjoestakin vähän, mutta omalle kohdalle ei ole koskaan osunu.

Haaveissa olis joskus saada 50cm hartsa. Veikkaan että parhaiten sen pystyis saavuttaa, jos heittäis rinkan selkään ja lähtis kunnolla erämaahan. Vaelluskokemusta mulla on viiden eripituisen reissun verran, mutta ei kertaakaan kalastuskamojen kanssa. Täytyis kerätä sopiva porukka kasaan ja lähtee vallottamaan erämaisia maisemia. Se on to do -listalla jollekkin kesälle! Olis varmasti aika kivaa.

Vuosikatsaus 2015

Tää vuosi alkais olee aikalailla nähty. Viime vuoden kalastuskausi päättyi uudenvuoden aattona. Alkuvuoden Thaimaan reissulla käytiin kopasemassa muutama hyvältä näyttävä mesta tuloksetta. Uusi kalastuskausi potkastiin kunnolla käyntiin maaliskuussa. Ei tullut kovin pitkää taukoa. Yleensä ollaan aloteltu kautta vasta myöhemmin keväällä hirveissä paineissa VKK:lla. Hieno vuosi, ei voi muuta sanoa.

Kauden ekat reissut oli ihan tässä omilla hoodeilla mertsarin perässä. Päivät oli alkanu jo sen verran pidentyä, että joskus pääsi käymään töiden jälkeenkin merellä. Muuten kalastus ajoittui yleensä aamupäivään, ennen työvuoroa. Pääsiäisenä käytiin ekan kerran kokeilemassa hauenkalastusta kelluntarenkaasta. Oli sen verran mukavaa, että piti hankkia renkaat ihan itsellekkin. Heti ekalla haukireissulla Juuso sai ihan hullun möllin. Vieläkin harmittaa kun ei mitattu sitä. Siis mitä ihmettä, renkaan vierellä isoin kala ever ja ei kaivettu mittää esille?! Juuson tän hetkinen enkka on 101cm, mutta se keväinen oli kyllä isompi... Myös mä sain ekan vähän isomman hauen, 80cm. Vappu ja sitä edeltävä viikko oltiin Gotlannissa Huhtaloiden kanssa. Siisti reissu, kaikille kalaa, hieno paikka. Pakko päästä uudestaan. Loppukeväästä käytiin tutustumassa uuteen kalalajiin, puronieriään. Mukavaa kalastusta kevyillä seteillä. Käytiin myös ekaa kertaa Langinkoskella ja mahtui mukaan yks perinteinen VKK:n iltapistokin. Olin sillon ekaa kertaa yksin kalassa.

Kesäkuun alussa aloitettiin jokikausi paremmin kun pääs taas kahlaamaan. Käytiin tyttöporukalla (+ Juuso ja Antti) Viinikanjoella. Aika kirrepainotteinen reissu, mut kiva oli päästä joelle taas kunnolla pitkästä aikaa. Kuun alkupuolella oli myös Kuhmon KalaHässäkkä, johon Anni oli kutsunu mut ja Katrin. Oli kivaa tavata Anni ekaa kertaa ja tutustua samalla Kuhmon koskiin. Annin isä Simo oli näyttämässä meille paikkoja. Vettä oli melkein tulvaksi asti, mut silti tykästyin Kuhmoon. Juhannusta vietettiin mun vanhempien mökillä. Samalla reissulla käytiin Veeran ja Antin kanssa Tainionvirralla. Mökkilampi yllätti pahemman kerran juhannuspäivänä. Mä oon kalastanu siellä lapsesta asti ja tähän mennessä sieltä on noussu vain pieniä puikkoja. Enkkana 70cm... Mä olin yksin kalassa kun sellanen 90cm möllykkä hyökkäs perhoon kauheella meiningillä! Se on yks kesän ja oikeestaan koko kalastuskauden parhaita muistoja. Niin randomia. Keskikesällä tehtiin reissuja vähän sinne ja tänne. Joskus Juuson kanssa kahestaan ja välillä tyttöjen kanssa.

Heinäkuun puolessa välissä koitti kauan odotettu Lapin kolmen viikon reissu. Teno, Norja, Teno ja Saariselkä. Kesän toinen paras muisto on ehdottomasti harjuksen kalastus Tenolla. Se oli jotain ihan kreisiä. Kalaa oli ihan tajuttomasti ja keskimitta huiteli 40cm tienoilla. Kivoja kalastettavia siis. Norja aiheutti pahan pettymyksen. Tää vuosi oli monella lohijoella vaikee. Kesän odotetuin paikka ei tuottanu mulle tulosta ja lohi jäi saamatta. Se harmitti. Ja paljon. Pettymystä vielä lisäs ehkä se, että edellisen vuoden reissulla mä sain lohen ja vielä ekalla laskulla... Tais olla odotukset kuitenkin vähän liian korkeella, vaikka yritänkin aina miettiä sitä karuu tosiasiaa, että ei aina voi onnistuu. Ei Juusollakaan ollu mitään ihan kauheeta tykitystä, mut kolme kalaa kuitenkin. Niistä isoin 86cm. Lohipettymystä onneks kompensoi siisti merirautu. Myös se oli yksi kesän kohokohdista. Niitä olis kiva päästä kalastaa joskus enemmänkin. Kolme viikkoo Lapissa opetti jälleen uusia asioita. En ollu esimerkiks kalastanu oikeestaan ollenkaan pinturilla ja nyt sitä tuli tehtyä niitten Tenon harrien kanssa. Todella koukuttavaa!

Kesän ja syksyn taitteessa lähdin uudestaan Kuhmoon. Jani kutsui naisbloggaajat yhteistyökuvioiden merkeissä pitämään kivan viikonlopun. Tuntu vähän porvarilta lentää Suomen sisällä yhen kalareissun takia. Ei ainakaan menny aikaa hukkaan. Meiltä Kuhmoon on kuitenki 600km suunnilleen. Oli ihan erilainen kalareissu mihin olin tottunu. Oli jännää kun oli joku opastamassa ja pitämässä muutenkin huolta. Ruuat kokkailtiin meidän nenien edessä, kahvit kannettiin maastoon ja illalla rentouduttiin. Olo oli kuin prinsessalla. :D Syksyn aikana käytiin Juuson myös kalastamassa kirrejä kelluntarenkailla, Kymillä pari kertaa lohien toivossa, talkoiltiin Läsäkoskella ja startattiin haukikausi taas uudestaan. Kaikki vapaat käytettiin kalareissuihin. Läsän talkoista saatiin palkkioksi luvat ens vuodelle. Ainakin yksi varma reissu tiedossa ens kaudelle. Kymiltä ei tullut lohia, joka ei sinänsä kyllä yllätä. Mä sain Ruhalta pari kirreä, jotka sai hetkellisesti sydämen jo pamppailemaan...

Kun joella loppui kausi, käytiin luonnollisesti enemmän merellä. Viime vuonna käytiin paljon mertsarikalassa, mut tänä vuonna ollaan keskitytty enemmän haukeen. Ollaan saatu siistejä kaloja ja etitty uusia paikkoja. Marraskuun alussa mä kävin tyttöporukalla Kymin jätkien järkkäämällä lohikurssilla. Juuson kanssa käytiin myös yrittämässä siikaa, niitä oli nyt hyvin liikkeellä. Marraskuun lopulla oltiin taas Huhtaloiden kanssa mertsarireissussa, Ahvenanmaalla. Omalle kohdalle ei osunu yhtään kalaa, mut muut sai. Muutaman päivänä aikana kaloja saatiin yhteensä viisi, aika hyvin siis. Reissun aikana oli ihan hullut kelit ja ne jatkui vielä sen jälkeenkin. Yritettiin käydä kalassa huonolla menestyksellä, kun tuuli oli vaan liian kova. Kerran päästiin kalastaa vielä haukea ja kerran mertsaria. Mulle tuli uusi haukienkka, 96cm. Tän vuoden tavoitteena oli rikkoo metri, mutta se nyt jäi.

Tänä vuonna oli mukavaa huomata taas omassa tekemisessä kehitykstä. Heittäminen alkaa pikkuhiljaa sujua ihan hyvin yhden sekä kahdenkäden vavoilla. Verrattuna edellisiin vuosiin, alkaa hommat tuntuu hetkittäin jo sujuvalta. Tää vuosi oli myös kalojen saamisen kannalta ihan eri luokkaa kun ennen. Viime vuonna tuli kalastettua muistaakseni suunnilleen 50 päivää, niiden reissujen mun saadut kalat voi helposti laskee kahden käden sormilla. :D Aika pieni prosentti siis. Nyt kalastuspäiviä kertyi parisenkymmentä lisää, jos kirjanpito ja lasku meni oikein niin kalastuspäiviä pikkiriikkisen vajaa 80. Niistä ei kovin montaa jäänyt täysin kalattomiksi, pystyy laskee yhden käden sormin. Aika hyvä fiilis. Listasin myös tän vuoden saadut kalalajit: Taimen merestä, taimen joesta, kirre, vimpa, särki, salakka, ahven, hauki, säyne, puronieriä, merirautu, harjus. Juuson listassa oli muutama enemmän. Näiden samojen lisäksi sieltä löytyy lohi, rautu ja siika. Mua harmittaa edelleen että lohi ei päässy omalle listalle. Ehkä taas ens vuonna sitten, niinkuin myös se metrinen hauki.

Lämmöllä muistelen tätä vuotta. Siistejä kaloja, kivoja paikkoja ja onnistumisia. Jännää nähdä jatkuuko fiiliksen nousu vielä tulevana vuonna, vai tyssääkö se tähän nykyiseen fiilikseen. Ainakin kehitystä tulee varmasti lisää, se tuskin loppuu koskaan. Iso kiitos kaikille ketkä on ollu tänä vuonna jutuissa messissä. Toivottavasti muillakin on ollu siisti vuosi. Kireitä tulevalle vuodelle ja uusia reissuja sunnittelemaan!

Parituntinen Lauttasaaressa

Kalastus on nyt joulukuussa jäänyt aika paljon vähemmälle kun muina kuukausina. Joulu olis ovella jo ens viikolla ja duuniakin on ollu vähän enemmän kun yleensä. Eilinen oli vapaata ja päästiin taas kalaan. Mentiin pitkästä aikaa Lauttasaareen. Edellinen kerta tais olla keväällä, ehkä joskus maaliskuussa? Keli vaikutti aika otolliselta, mutta mulla ei ollu odotukset silti kovin korkeella. Tänä vuonna ei olla harrastettu citykalastusta niin paljon kun ennen ja se tuntu kaikkien hienojen luontopaikkojen jälkeen vähän hassulta. Oltiin rannassa vasta joskus puolenpäivän jälkeen. Lähettiin etenemään pikkuhiljaa Sisä-hatulle päin. Jossain vaiheessa tuli sellainen fiilis, että kyllähän tää tästä vois iloks vielä muuttuu, vaikka ne odotukset ei alkuun ollukkaan korkeella. Koska oltiin rannassa aika myöhään, ei keretty olla Larussa kun pari tuntia. Se oli ihan riittävästi...

Juuson tavoite tälle vuodelle oli saada mertsari Helsingin edustalta. Nythän se kevi toteen! Ja vielä tuplasti. Eka kala tuli ihan Sisä-Hatun hoodeilta. Luonnon kala, hullun hieno, 48cm. Se oli täydellinen, sopusuhtainen ja hienot siistit evät. Toinen kala tuli melkein rannasta, mantereen puolelta. Siitä ei oo kuvaa, kun Juuso päästi sen niin nopsaan takaisin. Oli pienempi ja istari. Aika hyvä parintuntinen, vaikka ei taaskaan omalle kohdalle osunu. Alkaa tuntuu tää mun mertsarin kalastus jo aika vitsiltä... :D Mä olin vielä heittänyt ihan samaa kohtaa hetki sitten, josta Juuso sai sen toisen kalansa. Ehkä se peli aukee mullekkin vielä joskus? Juuso ainakin sai toiveensa täytettyy. Jos tää jää meidän viimeiseks reissuks tänä vuonna, voi siitä ainakin olla ylpee!

Uusi haukienkka

Ahvenanmaan mun osalta tyhjäksi jäänyt reissu jäi sen verran kaihertaa, että tänään halusin lähtee lohtukalaan. Kelluntarenkaat kellarista autoon ja tutuille paikoille kellumaan. Ei ne hauetkaan mitään itsestäänselvyyksiä oo, mutta kuitenki paremmin tavoitettavissa kun meritaimenet. Ei rynnätty heti aamusta rantaan, vaan oltiin mestoilla vasta joskus 11 tienoilla. Aamulla aurinko paistoi nätisti, mut alkoi pikkuhiljaa mennä pilveen merta lähemmäks mentäessä. Kerranki näin päin! Sää muuttui just sopivaks haukikeliksi. Tuuli oli aika karsee, mut ei onneks läheskään sitä luokkaa kun alkuviikon pieleen menneellä reissulla tai eilen illalla.

Heti alkuun meinas tulla pieni probleema, kun lähettiin renkailla liikkeelle. Laskettiin ne veteen yhdestä kapeikosta, jossa oli ihan törkee virtaus. Aina siinä virtaa, mut nyt paljon kovemmin. Siihen päälle vielä tuuli! Kävi ihan treenistä kun ei meinannu päästä eteenpäin. Paniikkikin meinas iskee siinä virrassa. Onneks liikkuminen helpottu taas kun pääs siitä saakelin kapeikosta pois.

Lähettiin Juuson kans toisistamme pois päin, niinku lähes aina. Ekaks perhoon nappas pieni puikko. Siis todella pieni. Irtos itestään renkaan vieressä. Oli varmaan kiinni vaan slinkyn kuiduista haha. Tuli kuitenki heti toiveikas fiilis ku oli jotain tapahtumaa. Hetken päästä mulla oli toinen kala kiinni. Tärppi ei ollu mikään hirveen voimakas, mut tajusin kalan heti isommaks. Kauhee huutaminen Juusolle jonnekkin kaislikkojen taakse... "Tuu kattoo!" Pitäis saada aikaseks hankkii radiopuhelimet niin välttyis nololta huutamiselta. :D Kala oli pulska, mut ei kuitenkaan mikään ihan hirveen pitkä. Kalaa mitatessa huvitti. Aika yllättävä pituus... Tasan 90cm, jo kolmas ihan saman pituinen tälle vuodelle. Se on vissiin mun luku. Kai ny, ku on mun syntymävuosi.

Vapautuksen jälkeen jatkettiin lähempänä toisiamme. Hetken aikaa oli hiljasta, mut sit nasahti taas. Heti tärpin jälkeen hullut pärskimiset. Juuso seuraili tilannetta vierestä. Kunnon kyydit, mä pelkäsin et tyyppi saa vedettyy ittensä kaislikkoon, mut niin ei onneks käyny. Olin ihan varma että jatketaan samaa ysärilinjaa, mut tulikin vähän parannusta. Enkat uusiks, mut ihan sinne mun tavoittelemaan metriin ei vieläkään ylletty. 96cm. Jeeee!

Heiteltiin vielä hetken aikaa tuloksetta. Juuso oli jo valmis lähtee himaan, alkaa kuulemma  haukihommat tuntuu ykstoikkoiselta. Mä olin oikein tyytyväinen parin tunnin saldoon, joten lähettiin pikkuhiljaa polskii takas rantaan. Takasintulo sujui paljon kivuttomammin. Kun pääs kapeikon suulle, virta vei nätisti oikeeseen osoitteeseen.

Alkaa pikkuhiljaa tuntuu siltä, että tää vuosi alkaa olla pakatissa. Niinhän se onkin, muutaman viikon päästä on jo vuosi 2016. Myös kalastuskausi alkaa olla lopuillaan. Vielä olis tarkotus yrittää mertsarikalaan ja mulle kyllä kävis joku haukijahtikin vielä. Enää ei kuitenkaan oo painetta, jos ei kerkee kalaan jostain syystä niin ei haittaa. Tää vuosi on ollu hieno, joten sit kun tulee stoppi, voi kamat leittaa hetkeks sivuun ihan hyvillä mielin. Sitten vaan toivotaan että talvi ei kestä ikuisuutta! Viimeks taukoa tuli vaan muutama kuukausi, saa nähdä miten nyt käy.