Kolme viikkoa pohjoisessa

Karavaanarit täällä hei! Roadtripiltä kotiuduttu Henen kanssa ja aika käydä vähän reissua läpi. Pohjoismaisden/kotimaan automatkailu on tänä kesänä monelle hitti. Myös ehkä pakonsanelema juttu, kun koronarajoituksia on vielä pitkin maailmaa, eikä monet pääse toteuttamaan perinteisempiä kesälomamatkojaan. Me Henen kans suunniteltiin tää reissu jo viime vuonna, paljon ennen koronaa. Aateltiin et kerrankin vietettäis kesällä vähän enemmän aikaa yhessä, kun yleensä huidellaan omien menojen perässä aika paljon. Noh, yhteisestä ajasta ei oo ollu puutetta tänä vuonna, kun ollaan keväästä lähtien kumpikin oltu lomautuksien takia himassa tuijottelemassa toistemme naamoja. Suunniteltiin tää reissu meidän häämatkaksi. Vaikka hääkemut piti siirtää keväältä veke, mentiin maistraatissa naikkuliin ja saatiin pidettyä sit häämatkakin. Vuokrattiin Rovaniemeltä asuntoauto, joka toimi meidän kotina kolme viikkoo. Oltiin pari päivää Suomen puolella ja loppuaika Norjassa.

Reissun reitti oltiin suunniteltu niin, et mä pääsen käymään muutamissa paikoissa kalassa ja Hene pääsee pelaa golfia. Tuntu jännältä lähtee yhessä tälläselle reissulle, kun tähän asti mä oon tehny kaikki pohjoisen reissuni yksin tai omalla kaveriporukalla. Oli pari juttua mitä mä erityisesti tältä reissulta odotin. Ykkösenä se, et pääsen näyttää Henelle sellasta puolta itestäni, joka on suuri osa mua, mutta ei kotioloissa välttämättä näy. Vaikka oonkin eläväinen tyyppi ja fiilistelen vähän kaikkee, on pohjoisen luonto mulle se, joka mut herättää entistä enemmän eloon. Siihen päälle vielä perhokalastus, joka muodostaa suuren osan mun identiteetistä. Toki nää asiat on esillä kotonakin, mut nyt näkyi ihan livenä eikä vain puheissa. Toinen  odotettu juttu oli se, et pitkästä aikaa näkee myös Norjasta vähän toisenlaistakin puolta, eikä pelkästään kalahommia. Norja on upee maa, miettii sitä miltä kantilta tahansa. 

Välillä mä mietin, et onko Henelle ees kivaa. Me ollaan persoonilta siinä mielessä erilaisia, et mä hehkutan paljon kaikkee ääneen, Hene taas fiilaa juttuja enemmän mielessään. Toi ukkeli on kyllä sen verran kovapäinen jässikkä, et ei kyllä suostu tekee mitään vaan miellyttääkseen muita, jos ei ite jostain jutusta tykkää. Ei siis pelkoa, et äijä ei olis myös nauttinut reissusta, vaikka ne mageimmat jutut sijoittui meillä eri tilanteisiin. 

Mulle yks reissun siisteimmissä jutuista oli uus lohienkka. Eikä pelkästään se, et enkat paukku parilla sentillä, vaan enemmän se koko tilanne. Uus joki ja kalastin silloin täysin yksin. Koko päivän oli ollu sellanen fiilis, et homma toimii ja pientä nypyy oli ollu joidenkin laskujen aikana. Välillä kävin istuskelemassa rannassa ja tein laskuja ihan omaan tahtiini. Sit BOOM. Onneks aikaisemmin päivällä olin nähny kaverini väsyttävän kalaa ja se loi muhunki uskoo, et kyl tää tästä, vaikka usein meen isompien lohien kanssa hieman paniikkiin... Huusin Henen autolta rantaan. Seuraavaks piti meittii, et miten me saadaan kala järkevästi ylös asti. Ei haavia, ihan paska ranta teilaamiseen, enkä oo ikinä itse teilannu omaa kalaa. Ranta oli syvähkö, eikä Henelle tietty ollu mitään kahluuvermeitä. Ei siinä sit muuta ku yrittämään. Sain uitettuu kalan sen verran lähelle, et Hene sai rannalta käsin tartuttuu pyrstöstä kiinni. Siis voi herranjestas miten hyvä fiilis siinä oli. Melkein oli tippa linssissä kun tuntu niin siistiltä. 98cm.

Tehtiin kalastuksen ja golfin lisäksi muutakin. Kirjoittelen niistä myöhemmin toisen blogin puolelle enemmän. Sen kyllä huomasi, että suomalaisille ja myös norjalaisille on tänä vuonna suositeltu lähimatkailua. Paikoittain oli niiiiiiin paljon porukkaa liikenteessä, et alkoi ihan ahdistaa. Meillä oli tarkoitus käydä reissun puolessa välissä Kilpisjärvellä täydentämässä ruokavarastot ja jäädä sinne päiväksi/yöksi hengailemaan, mut kun päästiin paikanpäälle, muuttu suunnitelmat ihan täysin. Ei sinne voinut jäädä. Ei kaikkia ihmispaljous varmaan häiritse, mut me ei käydä edes kaupassa ruuhka-aikaan kun alkaa vaan vituttaa. Reissun aikana piti käydä myös Lofooteilla, mut skipattiin sekin tältä erää kun jo Senjalla oli sen verran paljon väkeä. Noi kaks kohdetta on varmaan muutenkin sellaisia, jossa väkee riittää joka vuosi enemmän kun muualla, mut tää vuosi oli varmasti vielä ruuhkaisempi.    

Kalastuksellisesti tää reissu oli mulle tosi opettavainen. Kun on yksin, ei pääse kulkemaan kenekään perässä, vaan pitää tehdä omat ratkaisunsa itse. Voi mennä oman päänsä mukaan, valita poolinsa ja kalastustahtinsa. Mä oon lisäks tosi taipuvainen vertaamaan itteeni ja osaamistani muihin. Se kuormittaa, eikä varmasti auta yhtään pärjäämiseen. Yksin kalastaessa ei voi verrata itteään mihikään ja se teki mulle todella hyvää. Fiilis oli kaikinpuolin rennompi ja oon ihan varma et se oli mulle tällä reissulta avain onnistumisiin. En voi olla oikeesti tyytyväisempi. Heitin yhteensä neljä lohilupaa ja onnistumisia tuli niistä kolmella. Kaksi viimeistä oli tosin tittejä, mut lohia ne on nekin ja se oli ihan hauskaa. Oon viimeks saanu titin sillon kun olin ekaa kertaa Norjassa kalareissulla 2014. Noiden lisäksi multa vielä pääsi yks parempi kala karkuun, mutta se ei onneks kerenny tumuta muutamia potkuja pidempään. Silti se jäi mieleen kummittelemaan hahah... Niinhän sitä sanotaan et karkuutukset muistaa paremmin kun ne saadut! 

Tämä postaus ei sisällä tutuksi tullutta avautumisosiota. Viime vuoden juhannuksen reissu oli pohjanoteerus fiiliksiensä puolesta. Kun luen vanha tekstiä (linkki) siitä reissusta, muistan edelleen kaikki ne nihkeet fiilikset. Burn out tais painaa edelleen päälle, vaikka puhuinkin sen olevan pikkuhiljaa ohi. Jos vertaa tän hetkiseen oloon, se ei todellakaan ollu ohi. Nyt voi sanoo, et oon taas elävien kirjoissa ja se on parasta. Puhuin viime vuonna siitä, et nyt on saatava paussia lohihommien suorittamisesta. Tää reissu oli aivan täydellinen tähän saumaan. Opettavainen ja sopivan rento. Mä toivon, että sama fiilis säilyy jatkossakin ja mä osaan höllätä sitä omaa otetta. Viitteitä siihen ainakin jo on. Kyllä mä pärjään ihan hyvin juuri niillä taidoilla ja jaksamisella mitä mulla on. En silti usko, et tää harrastus on koskaan (kenellekkään) täysin tasapaksua. Kyllä ne vuoristoradan ylimmät ja alimmat kohdat löytyy ja se kuuluukin oikeesti tähän hommaan. Karmivat karkuutukset vituttaa ja superit onnistumiset pistää jatkamaan.

Meillä oli hyvä reissu. Kelit olis voinu olla vähän paremmat, kun enemmän oli sadetta kun poutaa. Nää fotot antaa ehkä vähän väärän kuvan. Tässä tekstissä keskityttiin nyt lähinnä kalastukseen, mut oli meidän reissu paljon paljon muutakin. Kun mentiin palauttaa auto takas Rolloon, oltiin ajettu noin 4000km. Reitti kulki kolmella eri fylkellä ja noiden kilsojen aikana sai aika hyvän läpileikkauksen Pohjois-Norjasta. Vaikka jossain paikoissa oli ruuhkaa, päästiin hengailee myös mestoilla, jossa oli tosi rauhallista. Asuntoauto on kätevä tapa liikkua. Ei tarvii miettiä mistä saa majoituksen tai väsäillä telttaa pystyyn joka yöksi. Hene innostu hommasta jopa niin paljon, et katteli meille jo omaa... :D Sitä ei haavelistalle voi vielä hetkeen laittaa, kun meidän työtilanne tuskin korjaantuu ihan heti.