Olin alkuviikosta taas Tonin kipparoimana haukikalassa. Ihanaa et välillä ees pääsee toteamaan, et onpa täydelliset olosuhteet. Usein tuntuu et joku on pielessä. Liikaa tuulta, liian tyyntä, liikaa aurinkoa, liian kylmä... Nyt keli oli mitä mainioin ja ihan tuoksui kalalta. Kiva pikkunen tuuli, joka ei haittaa heittämistä mut rikkoo kuitenkin sopivastu vedenpintaa, lämpötilä 5-6 astetta, pilvistä ja sopivan kosteeta. Ai että. Ja kyllähän niitä kaloja jonkin verran sit löytyikin. Lähettiin hakee mulle enkkakalaa, mut siihen ei päästy. Oikeestaan lähellekkään.
Mulla ei oo vieläkään menny metri rikki, isoin on edelleen 96 senttiä. Päivän isoimmat jäi Tonin 94 senttiseen ja mun 87 senttiseen. Lisäks veneessä kävi pari pienempää. Muutamat karkuutukset ja ohi lyönnitkin oli. Tollasella suht tyynellä ilmalla, veden ollessa kirkasta, on ihan sairaan siistiä nähdä ku hauet käy kääntyy perhon perässä. Renkaasta ei ihan samalla tavalla pääse näkemään, koska on paljon alempana.
Huomenna laitan hetkeks kalakamppeet sivuun, pakkaan tilalle lumilaudan, laskettelusukset, sekä läppärin ja painelen Rukalle tekemään uutta Chasing Silveriä. Etätöitä ja kylkeen vähä talvihupeja, mikäs sen parempaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti