Tänä kesänä pääs vihdoin myös kunnolla viettämään lohilomaa. Vaikka oli jo yks Norjan reissun takana niin itkuhan siinä meinas päästä kun auton renkaat ylitti tutun raja-aseman. Mä olin aikaisemmin kesällä vähän kriiseillyt lohireissun onnistumisen kanssa kun näytti siltä, et en millään meinannut saada reissuseuraa. Olin jo laskeskellut budjettia yksin lähtemiselle, mut näillä bensan hinnoilla se näytti aika järjettömältä vaihtoehdolta. Lopulta kävi kuitenkin hyvin ja sain reissuseurakseni Jullin ja Sallan, kun meillä sattu olemaan samanlaisia suunnitelmia just samalla ajankohdalle. Tai ainakin melkein, ite olin lähössä alunperin viikkoo myöhemmin mut sain sitten aikaistettua omaakin lähtöö niin et kerkesin olee taimenreissun jälkeen huimat kolme päivää himassa kun taas oli lähtö.
Kunnon lohireissusta oli kulunu jo pari vuotta. Kesä 2021 meni kotimaassa ja kesällä 2020 Norjan reissu oli erilainen kun oltiin Henen kanssa liikenteessä ja kalastukselle oli aikaa vain muutamia päiviä. Nyt oli pitkästä aikaa ihan kunnon lohilomaa tiedossa. Kelit reissulla vaihteli jonkin verran, useemmiten oli kuitenkin aika viileetä joka tuntu ihanalta helteisen Finnmarkin reissun ja muutaman kotona vietetyn päivän jälkeen. Monessa paikkaa Norjassa on nyt tuntunu olevan vähän hankaluuksia lohenkalastuksen suhteen, eikä meijän reissu ollu mikään poikkeus vallitsevassa tilanteessa. Vesitilanne joessa oli ihan ok, mut laskemaan päin joka tuntui vaikuttavan kalojen ottihalukkuuteen negatiivisesti. Pari lämmintä päivää nosti virtaamaa hieman ja sai meillekkin uutta toivoa, mut sit taas kovat sateet veti veden turhankin korkeelle ja värikin alkoi mennä vähän turhan mössöks.
Kolme tyyppiä, kuusi kalastuspäivää, yksi kala. Parempi kun ei mitään mut perskule et oli hiljaista ja hankalaa. Noh, sellasta se lohenkalastus välillä on. Fiilistä helpotti se, et ihan yhtä vaikeeta kaikilla tuntu olevan ja kaikki mietti et mikä tässä nyt mättää. Se olikin yhteinen puheenaihe jokipenkalla kun muiden kalastajien kanssa jutteli. Muuten reissulla oli kyllä hyvä fiilis. Heitto tuntu kulkevan paremmin kun ikinä ja se teki kalastuksesta mukavaa. Nyt myös tuntuu siltä, et oon alkanu löytää enemmän itelle sopivia siimoja, joka sujuvoittaa heittämistä. Oon ollu aina vähän laiska kiinnostumaan siimojen kanssa ädläämisestä, mut kyl sitä vaan kandeis enemmän harrastaa.
Saa nähdä mitä lohenkalastukselle Norjassa käy lähivuosina. Toivottavasti tässä on nyt menossa vain joku notkahdus, eikä mitään lopullista ja fataalia. Tänä kesänä on tullu sellanen fiilis, et pitäis varmaan vähän enemmän rupee panostaa myös itämerenlohen kalastukseen. Ruotsi on jääny ihan pimentoon, kun aina on reissu suunnitteilla Norjaan. Kaks kertaa oon käyny Mörrumilla, siinä kaikki Ruotsin lohenkalastus. Saapi nähdä mitä ensi kesä tuo taas tullessaan, oliskohan vaikka pohjoisen Ruotsin reissua johkii väliin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti