Perillä oltiin vasta illalla, kalaan ei siis sinä päivänä kerenny. Lähettiin ajamaan kohti pohjoista ja meidän mökkiä, joka sijaitsi lähellä Stenkyrkaa. Asetuttiin taloks, laitettiin vavat kuntoon seuraavaa päivää varten ja mentiin nukkumaan. Seuraavana aamuna päästiin vihdoin kalaan. Oli siisti fiilis istuu autossa ja kattoo maisemia, jotka oli tuttuja jo viime vuodelta. Tuli sellainen kotoisa olo. Muutenkin fiilis oli korkeella. Ihanaa olla taas Gotlannissa ja päästä kunnolla kalaan. Mentiin heti viime vuonna tutuiksi tulleille spoteille länsirannikolla. Oltiin yhdessä veikkailtu kuka porukasta saa ekan kalan. Tultiin siihen tulokseen, että se on ihan varmasti Hanna.
Keli oli aurinkoinen, mutta arska tuli paksun sumukerroksen läpi. Tuuli oli aika heikko ja se teki heittämisestä mukavaa. Oltiin Hannan kanssa yritetty valmistautua siihen, että kelit ei ehkä olis ihan niin ihkut kun viime keväänä, oltiin kuitenkin kuukautta aijemmin jo matkassa. Kultareunuksisissa haaveissa kelit oli just sellaset ihanan keväiset kun viime vuonna, mutta takaraivossa jyskytti myös vaihtoehto samantyyppisistä talvikeleistä kun mitä meillä oli Ahvenanmaalla. Ne luulot osoittautui kuitenkin vääriksi ja kelit oli oikein kivat koko viikon.
Jakauduttiin aika laajalle alueelle pitkälle klinttirannalle ja lähdettiin etenemään. Meillä kaikilla oli radiopuhelit messissä. Niiden kautta on kiva raportoida heti kun joku löytää kaloja ja jakaa muitakin juttuja. Ei menny kauaa kun Viljami kertoo ekoista tapahtumista. Kaikki on ihan fiiliksissä. Ekan kalan sai kuitenkin yllättävästi meikeläinen! Nätti 44cm hullun virkee yksilö. Kelasin että olis ollu isompi, kun pisti niin kovasti vastaan. En olis uskonu että eka kala osuu mun kohdalle. Jee, apina pois selästä heti ekana aamupäivänä.
Veikkailut siitä, että Hanna nappaa ekan kalan ei kuitenkin menny ihan mönkään. Vähän mun jälkeen Hannallakin on kala kiinni, mutta se pääsee just ennen haavia karkuun. Pian kuitenkin myös Hannaa onnistaa ja toinen Gotlannin taimen pääsee kuvattavaksi. Aamupäivä tuntuu jo nyt onnistuneelta.
Lounasaikaan siirryttiin toiselle rannalle. Hannan kanssa pidettiin taukoa, fiilisteltiin meijän kaloja ja vahdittiin grilliä kun pojat kävi heittämässä viereistä lahdukkaa. Juusolla on tuplat kiinni, mutta toinen putoaa haavitessa kaloja. Koko ei päätä huimaa, mut se on jo kolmas kala ekaan päivään. Melkein neljäs. Voittoputki jatkuu.
Illaksi lähdetään viime vuonna "kotirannaksi" nimettyyn paikkaan. Nimi tulee siitä kun ranta oli viime vuonna ihan lähellä meidän mökkiä. Nyt ei sinne päinkään, mutta kutsuttiin sitä edelleen samalla nimellä. Kotiranta on yleensä ollut antoisa. Niin myös nyt. Viljami saa ylös neljä kalaa, Hanna kaksi ja Juuso yhden. Itse karkuutin kaksi, mutta se ei edes tällä kertaa vaivaa kovin paljoo. Pitää enemmänkin toiveikkaana. Ekan päivän saldo on 10 kalaa. Aika mukava aloitus, varsinkin jos vertaa viime vuoteen. Silloin koko reissun saldo oli 13...
Myös seuraava aamu valkenee kirkkaassa ja tyynessä kelissä. Lähdetään koluamaan toista klinttirantaa. Juuso huutelee radioon että näkee pintovia taimenia, hyyppii kuulemma kun delfiinit. Aika siistii. Jätkä nappaa taas tuplat ja tällä kertaa onnistuu saamaan molemmat haaviin asti. Kalojen koot aika perusluokkaa, isompi 45cm.
Photosession jälkeen jatketaan etenemistä. Kun tuun suunnilleen sille kohdalle mistä Juuso on äsken saanut kalat, huomaan kans kalojen pintovan. Oli niin jännää, et adrenaliini alkoi jo nyt virrata. :D Eka heitto ei ihan tavoita kaloja, mut toinen osuu ihan nappiin. Taas yksi kala pääsee ihasteltavaksi. Vapautuksen jälkeen kokeilen vielä kerran samaa kohtaa. Hanna ja Viljami on kauempana, ollaan Juuson kanssa kahdestaan. Yks heitto, kunnon tälli! Uus heitto, kala kiinni. Pintovalle kalalle heittäminen on niin jännää, varsinkin kun se tapahtuu merellä. Ihan hullun siistiä. Tän reissun toiveena oli saada edes yksi kala enemmän kun edellisenä vuonna. Tarkotti siis kahta ja sehän oli jo nyt yhden yli tavoitteen. Ah, kalastus on parasta. Ainoo mikä vielä ajoittain kummitteli mielessä oli se viime vuoden eka, vähän isomman kalan karkuutus...
Iltapäivä/ilta on hiljaisempi. Vaihdetaan paikkaa muutamaan kertaan. Ennen reissua naureskeltiin Hannan kanssa naisten kalastusvaate tarjonnalle. Me ollaan löydetty omat lempparimme ihan samoilta merkeiltä ja se huvittaa. Valinnanvaraa ei muutenkaan oo kovin paljoo. Päätettiin sitten olla ihan kunnolla textile twins ja hankkii myös yhteensointuvat pipot, kenkien, housujen ja takin lisäksi. Ihan näin samiksina ei kuitenkaan kehdattu oikeesti liikkua, pitäähän sitä nyt jotain omaakin olla. Oon muuten niin tyytyväinen näihin uusiin Simmsin kahluuhousuihin. Mukavat päällä, malli/koko on just passeli ja ulkonäkökin miellyttää. Vaikee kuvitella että käyttäis enää mitään muita kahluupöksyjä. Kiva et Simmsillä oli vähän enemmän valinnanvaraa kokojen kanssa, kun muilla merkeillä mitä oon kokeillu. Nää housut on koko S short. Hannalla samat.
Maanantai aamuna lähdettiin kalaan Visbyn eteläpuolelle. Mä olin niin lumoutunu edellisten päivien kaloista, että en tuntenu minkään sorttista kalapainetta. Levittäydyttiin taas pitkin rantaa. Se oli tällä kertaa kivikkoisempi ja tasaisemmin syvenevä. Hanna raportoi hyvästä tällistä ja Juuso karkuutuksesta. Mulle ei ollu yhtään sellanen fiilis, että nyt nakertaa mut toisin kävin. Kaloja saa näköjään silloin parhaiten kun niitä vähiten odottaa. Nyt mielestä pyyhkiyty vihdoinkin se viime vuoden karkuutus. Muistan vieläkin miltä se kala tuntu. Samalta kuin tämä. Jes! Reissun tähän mennessä isoin kala, tasan 60cm. Samalla mun merienkka. Hanna ikuisti tilanteen.
Veera ja Antti oli maanantaina liittymässä seuraan. Ennen Tamperelaisten saapumista käytiin kopasemassa "random uimaranta", johon pysähtyttiin sattumalta viime reissulla. Siitä nimi. Keli oli niin tyyni, että kaloja pystyi jopa näkemään. Hanna sanoi vähän aikisemmin, että voi kun olis kiva saada tänään kala. Toivehan toteutui. Myös Viljami ja Juuso karkuuttii yhdet. Taas oli hyvin tapahtumia aamupäivään.
Illalla kalastettiin koko porukan voimin taas kotirannassa. Heti alkajaisiksi Viljami lopetti hetkellisen tyhjän heiton ja ylitti reissun enkat. Pulleahko 64cm. Vähän tän jälkeen Veera sai elämänsä ekan mertsarin, jei!
Myöhemmin illalla mäkin sain vielä yhden kirkkaan noin 40cm pikkuisen. Kotiranta ja golden hour rocks.
Tiistaina liikuttiin taas koko porukan voimin ja näytettiin vähän paikkoja ensikertalaisille. Iltapäivästä mentiin kaikille uuteen paikkaan. Nimettiin se "paskalahdeksi", kun kenelläkään ei ollut kovin suuria odotuksia. Paikka osoittautui kuitenkin kaikkee muuta kun huonoksi. Pojat karkuutteli vuoronperään kaloja. Mulla, Hannalla ja Veeralla heittojen pituus ei ihan riittäny sinne asti, mistä kalat näytti lymyilevän. Taisin tehä omat pituusheitto ennätykset, mut ei sekään ollu tarpeeks. Jätkät heitteli ihan hulluja siivuja.
Karkuutuksien lisäks myös useempi kala tuli ylös asti. Juuso sai kaksi kalaa, samoin Viljami, joista isompi oli 62cm. Antti, meidän ekakertalainen sai myös ekan mertsarinsa. Siinä meni koko reissun enkka uusiksi, 72cm! Kaloja näytti olevan samassa kohdassa paljon. Vuoronperään käytiin heittämässä samoilla paikoilla. Oli ihan erilaista merikalastusta mihin ollaan totuttu, kun kukaan ei oikeestaan edenny mihinkään suuntaan. Jossain vaiheessa mä en enää jaksanu sössätä samassa kohdassa, vaan lähdin illan hämärtyessä toiseen paikkaan.
Myös Hannalla oli tullu sama idis. Ilta oli tyyni. Huomasin taas hienoja pintäkäyntejä ja aloin heittää niiden suuntaan. Karkuutiin heti yhden. Se pääs irti loikasta ja näin kun hopeinen kylki kiilteli auringonlaskussa. Hannalla kävi ihan sama. Hetken päästään karkuutin toisen. Huudeltiin Hannan kanssa toisillemme että nyt hemmetti sentään saadaan nää kalat täältä. Kunnon joukkuehenkee. Mulla on taas kala kiinni, Hanna tsemppaa vähän matkan päästä. Saan kalan haaviin ja lähen rantaan päin. Nyt on mun vuoro huikata tsempit. Hetken päästä myös Hanna onnistuu saamaan kalan haaviin. Me tehtiin se! Mun 52cm tane ei oo lähelläkään kirkasta, Hannan 55cm taas kiiltelee kauniisti. Tää koko tapahtuma on yks reissun parhaista hetkistä ja muistoista, vaikka ite kala ei ollu sieltä kirkkaimmasta päästä. Ilta, pintovat kalat, tiimihenki, jaettu ilo.
Keskiviikkona heräiltiin vähän myöhempään kun yleensä. Osa possesta sitoi perhoja aamulla. Ite en sitonu yhtään perhoo koko reissulla, ei vaan jaksanu innostaa ollenkaan. Käytin ehkä viittä perhoa koko reissun aikana. Aamupäivästä jakauduttiin kahteen eri porukkaan, tytöt ja pojat. Meidän osalta aamupäivä oli hiljainen. Mulla yks karkuutus. Pojilla taas oli ollu aika hyvää tykitystä, yhteensä 7 kalaa ylös. Niistä isoimmat 66cm ja 68cm. Keskiviikkona illalla Hannan piti lähtee takas Suomeen. Myöhemmin illasta mä sain vielä yhden kalan. Oma pienuusenkka, 38cm. :D Mun seitsämäs ja viimeinen kala. En vois olla tyytyväisempi tähän lukemaan.
Vikat päivät, eli to ja pe oli tosi hiljaisia. Kelit viileni ja tuntu, että kaloja oli vaikeempi löytää. To aamupäivästä mä, Juuso ja Viljami lähettiin yhdessä, Antti ja Veera kaksin. Viljami sai yhden kalan, joka jäi reissun viimeiseksi. Perjantaina keli tuntui syksyiseltä. Iltapäivästä tosin saatiin taas nauttia auringosta. Illalla lopelteltiin hieman aijemmin kun yleensä. Täyty keretä siivoomaan ja pakkaamaan. La aamuna oli kuitenkin taas aikainen herätys.
Lauantaina 1.4. kello herätti ennen viittä. Vikat siivoukset, auton pakkaamiset ja nokka kohti Visbyn satamaa. Lautta kohti Nynäshamnia lähti klo 7.30. Lautalla tuli taas torkuttua. Gotlannin reissuista kaikista tylsin osuus on just se lauttamatka. Tuntuu että se kestää ikuisuuden. Reissusta jäi taas hyvä fiilis. Tuntui vähän haikeelta kun ajettiin Juuson kanssa takas kotiin. Miks kotiinpalaaminen on aina niin vaikeeta reissun jälkeen?
Gotlanti on ihan mahtava mesta. Nyt tuntui vielä extra hyvältä se että olosuhteet näytti osuvan kerrankin aika nappiin. Tuntuu et omat reissut on aina enemmän tai vähemmin pielessä olosuhteiden kanssa. Liian kuuma, liian kylmä, liikaa tuulta, liikaa vettä, liian vähän vettä... Nyt kaikki oli just hyvin. Kaloja saatiin koko porukalle 37. Saatiin aika hyvä kokosuora. Isoimmat oli 60, 62, 64, 66, 68 ja 72cm. Sen lisäks muutamat viidenkympin ylittävät ja läjä peruspullaa, eli vähän päälle nelikymppisiä. Pistettiin jännä ero merkille viime vuoteen verrattaessa. Kalat oli selkeesti kirkkaampia. Viime keväänä lähes kaikki oli sellasia kultaisia, mutta nyt suurin osa ihan peilejä. Tällä kertaa niitä kultaisia oli aika pieni osa tosta kokonaismäärästä. Pari kalaa sit taas oli tosi tummia, joita ei viime vuonna muistaakseni saatu yhtään. Viime vuoteen verrattuna perhoja tuli kokeiltua enemmän erilaisia. Ite sain vain yhden kalan mulkkiksella, vaikka se killuikin koko reissun sivutapsissa ja oli ollu viime vuonna hitti. Eniten mä sain tapahtumia parilla eri värisellä rumalla katkalla, sekä yhdellä ihan randomilla perholla, jonka olin sutaissut ennen reissua fiiliksellä "Voishan tätäkin testata". Sehän toimi.
Jälleen kerran pakko hehkuttaa merikalastuksen hienoutta. On se vaan niin siistiä hommaa. Kiitos Gotlanti. Kiitos myös matkaseuralle. Nyt on vuoden eka isompi reissu tehtynä, täytyy siis suunnitella lisää!
