lauantai 6. syyskuuta 2014

Viimeinen VKK

Pieta - Eilen suunnattiin taas yöksi kalaan VKK:lle. Meidän viimeiset luvat ennen rauhoitusta. Niinkun viime vuonna, myös tänä vuonna lähes kaikki luvat juuri ennen rauhoitusta on myyty loppuun. Tämän yön luvat hankittiin jo pari viikkoa sitten. Juuso pääsi töistä sopivasti vähän yli klo 23. Mä menin Juuson duunipaikalle venailemaan jo vähän ennen. Sieltä suhattiin suoraan koskelle. Ei tarvinnut kauaa odotella lupien alkua.



Tähän yöhön ei oltu ostettu kaikkia lupia ja hyvä niin, oli vähän rauhallisempaa. Muutama tyyppi oli meidän lisäksi. Ekaa kertaa tultiin muuten tsekkaamaan lupia. Juuso on käynyt hoodeilla jo kymmenisen vuotta, eikä ikinä aikaisemmin oo kukaan kattonut onko luvat kunnossa. Valvontaa on vissiin vähän lisätty näin rauhotuksen aikoihin. Tais olla jotain vapaaehtoisia yövalvojia.

Karkuutuskuningatar pääsi taas loistamaan... Eikä se tainnut jäädä keneltäkään kuulematta.  Kauniit kiljahdukset raikasi koskella ja hyvä että vapa ei lentänyt viereiseen pusikkoon. Hups. :D On vaan niin rasittavaa menettää hieno fisu! En kuitenkaan masistellut sen enempää, vaan jatkoin viskelyä samassa mestassa. Ei mennyt kauaa kun taas oli kala kiinni! Nyt et pääse karkuun. Hetken päästä Juuso kävi haavaamassa vähän reilun 50cm mertsarin. JES vihdoin!! Ihan sama vaikka ei ihan mittaan yltänyt, se oli mun ensimmäinen meritaimen. :)



Ei sitä fiilistä vaan voita mikään, kun on kala kiinni. Se fiilis on koukuttanut mua jo lapsesta lähtien, ekan kerran kun pääsin pikkutyttönä mökin lammelle ongelle. Parasta. Juusolla ei tällä kertaa käynyt niin hyvin flaksi. Kolme karkuutusta. Kerrankin näin päin. Seuraavan kerran mä varmaan taas kiukkuun kun mitään ei tuu. :D



Huomaa että ollaan taas menty syksyssä eteenpäin kun taas meni hieman pidempään, että aurinko jaksoi raahautua ylemmäs. Aamulla oltiin viimeiset tyypit koskella, muut oli luovuttaneet jo vähän aikaisemmin.


Mä oon nyt käyttänyt koko kesän mun omaa TFO:n vitosen keppiä, se on mun ainoa ihan oma yhden käden vapa. Keväällä ja lapin reissulla se oli hyvä, mutta näissä mertsarijahdeissa olisin kyllä kaivannut jotain vähän järeempää. Mua naurattaa tää, koska viime vuonna mulla oli Juusolta lainassa jämäkämpi vapa ja tuntui että en saa sillä siimaa lentämään ollenkaan (olin siis ihan kökkö heittäjä muutenkin...) ja siksi valitsin oman vapani mieluummin. Nyt oon huomannut että onhan se oikeesti paljon mukavampaa heittää vähän stydimmällä vavalla, kun siimaan on lisätty erikseen painoa. No, virheistä oppii ja ihan hyvin pärjäsin kuitenkin myös ton vitosen kanssa. On se mukavaa kun heittäminen ei oo enää sitä ainaista taistelua. :D Toki vieläkin tulee hetkiä, jolloin kaikki menee mönkään, mut paljon vähemmän kun aikaisempina vuosina ja siitä oon kyllä aika iloinen.

Hyvä fiilis jäi tästä viimeisestä VKK:sta. Katsotaan jos vielä kerkee Vantaankosella piipahtaa ennen rauhoitusta!

2 kommenttia:

  1. Tulin tänne taas fiilistelemään sun ylihienoa mertsaria!!! ;)
    Katri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa vaan kuinka paljon mä oon tuijotellu sitä..... :D Niin siistii!

      Poista