Operaatio Kymiläinen

Pitkästä aikaa tuli taas hetki, kun pääsi tätäkin ikuisuusprojektia toteuttamaan. Tän vuoden operaation aloitus venyi syksyyn, kun velvollisuudet on painanu pahasti päälle. Uusin Chasing Silverkin on työnalla, mutta jo sen verran hyvässä jamassa, että viittin ottaa vapaan ja lähtee pitkästä aikaa Kotkaan. Lähettiin Miksun kanssa yhteistuumin iltapäivän pistolle. Ennen joelle saapumista käytiin nopsaa moikkaamassa Nikoa Kymi Shopilla. Ennen näköyhteyttä Ruhan parkkikselle, jännitettiin et kuinkas monta autoa siellä on tällä kertaa parkissa. Joessa on näkyny ihan kivasti kalaa ja rannoilla sen myötä myös aika paljon porukkaa, mut nyt oli rauhallista.

Laskulle lähtiessä puhuttiin mun Operaatio Kymiläisestä. Miksu oli sitä mieltä, et tästä tulee viel hyvä päivä ja ehkä se kuuden vuoden odotus vielä palkitaan. Kuusi vuotta sitten kävin ekaa kertaa Kymillä, se oli myös mun eka kerta kun kalastin lohta missään. Lohia on tullut muutamia tän "uran" aikana, mutta yksikään niistä ei ole Kymiläinen. Miksun hehkutus osui kohdilleen. Tähdet oli vissiin oikeessa asennossa ja lohijumalat hyvällä päällä, koska sieltä se tuli. Mun ensimmäinen Kymin lohi. Syksyn värinen, 80 senttinen komea kolli. Kyllä sitä kannatti odottaa! Perho oli ehkä vähän ylläri. Yleensä tässä vaiheessa heitetään jo aika pieniä perhoja, mut mun perhorasian valikoima ei ole kovin suuri, niin silloin heitetään sitä mitä löytyy. Tällä kertaa kelpas keltanen monkkeri. :D

Olin tekemässä ekaa laskua ja edenny jo aika alas. Heitto kulki kivasti, siima napsahti suoraksi ja oli kaikin puolin mukava fiilis siinä heittää ja uittaa. Nypyttelin siimaa sisään kunnes se jäi kiinni. Veikkasin alkuun, että jäi johonkin kasviin niinkuin muutamalla aikaisemmalla uitolla. Mun ilme oli varmaan näkemisen arvoinen, kun hölmistyneenä tajusin, et sehän liikkuu. Se on paras fiilis kun tajuaa, et siiman päässä on oikeesti jotain. Jossain vaiheessa kuulemma pääs pien kiljahduskin, vaikka omasta mielestä olinkin ihan cool... Olin aivan hämmentyny kun väsyttelin kalaa. Väsyttely ei oo mun lempparia puuhaa ja tuntuu jopa ehkä stressaavalta, mut nyt aattelin et ihan sama pääseekö irti, jo tää on iso juttu mulle. Jumppanen oli haavimiehenä. Tonikin oli just sopivasti ilmestyny rantaan seuraa tilannetta. Kalasta otettiin mitta ja tietenkin kuvat. Ihan todella outo tunne. Niin oli jänskää, et hetken piti vaan hengailla ja fiilistellä (ja laittaa pari fiilistelyviestiä) itekseen rannalla muiden heittäessä rundia.

Tonilla oli kuvausvehkeet mukana. Saattaapi olla, et jotain todistusaineistoa löytyy pian myös Kalastajan Kymijoen youtubekanavalta. Kovin pitkää settiä ei tällein syksyllä kerkee heittää, jos pääsee paikalle vasta iltapäivällä. Oli kyllä just sopiva pyrähdys tähän saumaan. Kun illalla tulin kotiin, oli hyvä fiilis päivästä. Niin kivaa hyvässä seurassa hengailla ja kalastaa. Tuntu hyvältä, kun paikalla olleet oli oikeesti iloisia mun kalasta. Se oli sellasta jaettua iloa.

Voin melkein sanoa, et tää oli kyllä siistein kokemus hetkeen. Tai ainakin merkityksellisin. Kymille on aina spesiaali paikka mun sydämmessä, koska sieltä kaikki into lohenkalastukseen aikoinaan lähti. Välillä fiilis takkuaa, mutta silti lajin pariin palaa aina. Operaatio Kymiläinen on nyt suoritettu. Tästä on hyvä jatkaa taas eteenpäin. Ehkä seuraavaan kalaan menee taas kuusi vuotta, ihan sama! Mä oon iloinen ja veikkaan, et tuun muistamaan ton päivän vielä pitkään. :) Tässä on vielä muutama viikko aikaa kalastaa Kymiä. Vielä en tiedä miten oma aikataulu antaa myöten. Toivotaan, et vielä edes kertaalleen kerkeis heitolla käydä tän loppukauden aikana.