Tervetuloa vuosi 2020

Heipparallaa taas pitkästä aikaa ja hyvää alkanutta vuotta! Ekaks pientä infoasiaa. Mä en jostain syystä pysty enää itse kommentoimaan ollenkaan näiden postauksien kommenttikenttään. En tiiä yhtään mikä homma ja se on myös toisenkin blogin puolella. Eli jos oot laittanu mulle kommenttia, niin en oo vittumaisuuttani jättäny vastaamatta, en vaan pysty sitä tekee. Kommentin pystyy kyllä kirjottaa, mut julkaisuvaiheessa se katoaa johonkin bittiavaruuteen. Ihme juttu. Jos haluu jotain kommentoida tai kysyä, niin se kannattaa ehkä tehdä vaikka facebookin puolella. Sinne kuitenkin linkitän jokaisen postauksen. Linkki facesivulle löytyy tosta oikeenpuoleisesta palkista.

Sitten itse asiaan. Vuosi 2019. Se oli melekonen. Eikä ihan hyvällä tavalla. Oikeestaan viimeiset pari vuotta on ollu mulle henkisesti aika raskaita. Se on varmaan huokunu näistä mun teksteistäkin läpi. On tapahtunu paljon kaikkee. Hyviä asioita pääasiassa kyllä, mutta henkisen jaksamisen kanssa on ollu aikamoista takkuumista.

Jaksaminen heijastuu tottakai myös harrastamiseen. Oon kalastanu paljon vähemmän verrattuna moniin muihin vuosiin. Kyse ei oo kiinnostuksen lopahtamisesta, vaan ihan puhtaasti jaksamisesta. Sit kun elämästä puuttuu jotain tärkeetä ja se harmittaa, tulee siitä tavallaan kierre joka ruokkii koko ajan itteensä. Ei jaksa tehdä asioita, jotka yleensä auttaa jaksamaan. Kimuranttia. Noh, ihan kokonaan en oo kuitenkaan ollu tekemättä mitään. Kyllähän niitä kalastuspäiviä kertyi kolmen reissunkin muodossa jonkin verran. Ja reissuilla olo yleensä helpottaa vähän.

Viime vuoden paras juttu on ehdottomasti ekan Kymiläisen saaminen. Se melkein mahdottomalta tuntunu tehtävä saavutti vihdoin huipennuksen. Sitä hetkee muistelen lämmöllä. Yksi vuoden kohokohdista oli myös Finnmarkin reissu. Kalastus ei ollu parhaasta päästä, mut mä, Juuso ja Miikka muodostetaan sellanen hölmö kolmikko, jolla on aina mukavaa yhessä. Rötvättiin ja vaivuttiin leirimoodiin ihan kunnolla. Onneks mulla on tollaset höpsöt kavereina.

Mä toivon ja oikeesti uskon, et tästä olotilasta on tie vaan yhteen suuntaan ja se on ylöspäin. Vuosi 2020 olkoon parempi kun edeltäjänsä. Oon sen suhteen toiveikas. Mitään suunnitelmia ei oo lyöty vielä lukkoon, mut haaveita toki on ja niistä varmaan löytyy ihan kivoja juttuja toteutukseen asti. Tää postaus kuulostaa varmaan aika angstiselta, mut mä oon vaan sellanen et en pysty esittää mitään. Jos asiat on jollain tapaa huonosti, en jaksa luoda väkisin esimerkiks somessa sellasta kuvaa et kaikki on ihanaa ja mahtavaa. Mieluumin vaan hiljenen siinä tilanteessa. Toki oon perusluonteeltani kaikesta positiivisesti ajatteleva ja asioista iloitseva. Ei se välttämättä päällepäin mun normaalissa käyttäytymisessa näy, että on vaikeempi jakso meneillään, mut en kuitenkaan ikinä esitä mitään.

Tältä vuodelta odotan siis parempaa fiilistä ja kivoja hetkiä kalastuksen ja muiden luontotouhujen parissa. Odotan kevättä, vaikka ei mua enää talvi haittaa tippaakaan kun oon löytäny siihenkin sopivia harrastuksia uudestaan. Ne tosin tarvii lunta, mut onneks sitä löytyy pohjoisesta. Ja muahan ei haittaa yhtään, et sinne "joutuu" lähtemään. :)