sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Erilainen kevät

Viime postauksessa kirjoittelin toiveista ja odotuksista alkanutta vuotta kohtaan. Nautin talven touhuista, mut odottelin kuitenkin kevättä. Fiilis oli hyvä. Tanskan reissua odotettiin äijien kanssa ku kuuta nousevaa. Fiilisteltiin videoita netissä ja laskettiin päiviä lähtöön. Jonkun verran ajatukset oli jo kesässäkin, kun saman possen kanssa mietittiin kesä/heinäkuulle reissua. Myös oman ukkelin kanssa oli suunnitelmissa häämatkailla asuntoautolla Norjaan. Henelle golfia ja mulle kalastusta. Kaikkee kivaa oli siis tiedossa. Sitten tuli pari muuttuujaa. Ensiksi vähätelty, sittemmin ison hulabaloon aikaan saanut COVID-19 on nyt täälläkin. Koronavirus laitto koko maailman sekaisin. Se laittoi myös suunnitelmat uusiksi. Ensiksi lähti Tanskan reissu, sitten piti peruuttaa häät keväältä (siirretty myöhempaan ajankohtaan), työt läks alta, eikä kesälle parane suunnitella yhtään mitään tällä hetkellä. Ihmisiä on kehotettu pysymään kotona ja nyt ollaan satimessa täällä Uudellamaalla.

Se miten maailma tästä tulee muuttumaan, pelottaa aika paljon. Havaittavissa on kauheeta vastakkain asettelua etelän ja pohjoisen välillä, moralisointia, rankkaa arvostelua, kyyläämistä ja jälkiviisastelua. Sellanen toiminta tuo ainakin ittelleni tosi huonon mielen, vaikka arvostelut yms ei osuiskaan omalle kohdalle. Kaikki tässä ollaan samassa veneessä, kaikilla on vaikeeta, mut kaikkien pitäis jotenkin koittaa pysyy järjissään ja ymmärtäväisinä toisiaan kohtaan. Sekä noudattaa annettuja ohjeita. Mun on ollu pakko pistää muutamia ryhmiä facebookista jäähylle, kun meininki niissä on ihan kamalaa. Tekee pahaa kuinka rasistisia ihmiset onkaan täällä rakkaassa kotimaassa.


Koronatilanne on vaatinu erityisjärjestelyitä. Ollaan Henen kans oltu himassa jo pari viikkoa välttäen kontakteja. Se on tälläselle sisäahdistujalle jo paljon. Mua ei niin sosiaalinen eristäytyminen haittaa, pärjäillään ihan hyvin kotosalla kaksin. Huolenaihetta tuo enemmän se, jos suomessakin joutuu ottaa järeemmät keinot käyttöön. Muualla maailmalla on ulkonaliikkumiskieltoja. En tiedä mistä narusta sitä löytääkään ittensä roikkumasta jos sellainen astuu voimaan. Metsä, meri ja luonto ylipäätään on ollu itelle aina asia, joka on pitää vaikeinakin aikoina järjissä. Koronahommien alkaessa ihmisille suositeltiin ulkoilua. Tuntuu, et se on lähteny ihan lapasesta. Tunnetut ulkoilumestat on ihan täynnä porukkaa. Se ei ihan täsmää sen kanssa, et jengiä kehotettiin välttämään massoja. Se tuntuu jotenkin hassulta, kun yleensä on tottunu liikuskelee rauhassa. Nyt on pitäny ettiä uusia paikkoja. Meillä on paljon mettää (myös uudellamaalla) ja alueita, jossa ei oo porukkaa. Sinne vaan tutkimaan rohkeesti.


Onneks on meri. Sinne voi paeta väkijoukkoja. Siellä unohtuu hetkeks kaikki. Pääsee lepuuttaa stressaantunutta mieltä. Avasin kalastuskauden tällä viikolla. Kävin heittämässä mertsarii ja haukee. Kyllä vapaan tarttuminen ja vedessä liikkuminen on vaan parasta. Vaikka yleensä tulee lähettyy kalastuksen perässä muualle, pystyy onneks täällä kotiseudullaki sitä harrastaa. Sillä mennään mitä on tarjolla. Toivotaan, että näillä nykyisillä suosituksilla/rajoituksilla saadaan tilannetta kuriin ja elämä alkais normalisoitumaan jossain vaiheessa. Siis ihan kaikinpuolin. Se nyt ei oo maailmanloppu kun suunnitelmat peruuntuu. Tottakai se vituttaa ja paljon, mut on tässä niin paljon muutakin.

Koitetaan pysyy terveinä. Ja järjissämme.

1 kommentti: