Uusi haukienkka

Ahvenanmaan mun osalta tyhjäksi jäänyt reissu jäi sen verran kaihertaa, että tänään halusin lähtee lohtukalaan. Kelluntarenkaat kellarista autoon ja tutuille paikoille kellumaan. Ei ne hauetkaan mitään itsestäänselvyyksiä oo, mutta kuitenki paremmin tavoitettavissa kun meritaimenet. Ei rynnätty heti aamusta rantaan, vaan oltiin mestoilla vasta joskus 11 tienoilla. Aamulla aurinko paistoi nätisti, mut alkoi pikkuhiljaa mennä pilveen merta lähemmäks mentäessä. Kerranki näin päin! Sää muuttui just sopivaks haukikeliksi. Tuuli oli aika karsee, mut ei onneks läheskään sitä luokkaa kun alkuviikon pieleen menneellä reissulla tai eilen illalla.

Heti alkuun meinas tulla pieni probleema, kun lähettiin renkailla liikkeelle. Laskettiin ne veteen yhdestä kapeikosta, jossa oli ihan törkee virtaus. Aina siinä virtaa, mut nyt paljon kovemmin. Siihen päälle vielä tuuli! Kävi ihan treenistä kun ei meinannu päästä eteenpäin. Paniikkikin meinas iskee siinä virrassa. Onneks liikkuminen helpottu taas kun pääs siitä saakelin kapeikosta pois.

Lähettiin Juuson kans toisistamme pois päin, niinku lähes aina. Ekaks perhoon nappas pieni puikko. Siis todella pieni. Irtos itestään renkaan vieressä. Oli varmaan kiinni vaan slinkyn kuiduista haha. Tuli kuitenki heti toiveikas fiilis ku oli jotain tapahtumaa. Hetken päästä mulla oli toinen kala kiinni. Tärppi ei ollu mikään hirveen voimakas, mut tajusin kalan heti isommaks. Kauhee huutaminen Juusolle jonnekkin kaislikkojen taakse... "Tuu kattoo!" Pitäis saada aikaseks hankkii radiopuhelimet niin välttyis nololta huutamiselta. :D Kala oli pulska, mut ei kuitenkaan mikään ihan hirveen pitkä. Kalaa mitatessa huvitti. Aika yllättävä pituus... Tasan 90cm, jo kolmas ihan saman pituinen tälle vuodelle. Se on vissiin mun luku. Kai ny, ku on mun syntymävuosi.

Vapautuksen jälkeen jatkettiin lähempänä toisiamme. Hetken aikaa oli hiljasta, mut sit nasahti taas. Heti tärpin jälkeen hullut pärskimiset. Juuso seuraili tilannetta vierestä. Kunnon kyydit, mä pelkäsin et tyyppi saa vedettyy ittensä kaislikkoon, mut niin ei onneks käyny. Olin ihan varma että jatketaan samaa ysärilinjaa, mut tulikin vähän parannusta. Enkat uusiks, mut ihan sinne mun tavoittelemaan metriin ei vieläkään ylletty. 96cm. Jeeee!

Heiteltiin vielä hetken aikaa tuloksetta. Juuso oli jo valmis lähtee himaan, alkaa kuulemma  haukihommat tuntuu ykstoikkoiselta. Mä olin oikein tyytyväinen parin tunnin saldoon, joten lähettiin pikkuhiljaa polskii takas rantaan. Takasintulo sujui paljon kivuttomammin. Kun pääs kapeikon suulle, virta vei nätisti oikeeseen osoitteeseen.

Alkaa pikkuhiljaa tuntuu siltä, että tää vuosi alkaa olla pakatissa. Niinhän se onkin, muutaman viikon päästä on jo vuosi 2016. Myös kalastuskausi alkaa olla lopuillaan. Vielä olis tarkotus yrittää mertsarikalaan ja mulle kyllä kävis joku haukijahtikin vielä. Enää ei kuitenkaan oo painetta, jos ei kerkee kalaan jostain syystä niin ei haittaa. Tää vuosi on ollu hieno, joten sit kun tulee stoppi, voi kamat leittaa hetkeks sivuun ihan hyvillä mielin. Sitten vaan toivotaan että talvi ei kestä ikuisuutta! Viimeks taukoa tuli vaan muutama kuukausi, saa nähdä miten nyt käy.