Pääasiassa lähin kalaan ne toutaimet mielessä. Niitä kuulemma taas pyöri kosken loppuliu'ussa, mut omalle kohdalle ei osunut yhtään. Toisena mielessä oli, että olis kiva saada pitkästä aikaa jotain kalaa pöytään. Sitä vähän jo kerkesin kotona lupaillakkin... :D Ei jäänyt lupailut onneks tyhjiksi ja himaan lähti yksi kirre. Hyvät pöperöt tuli!
Hassuu ajatella, et tää oli nyt kuudes vuosi tälläselle samanlaiselle kopasulle. Vuonna 2012 kävin ekan kerran ja se oli eka kerta kun ylipäätään kalastin perholla. Aika kuluu niin nopeesti. Ylläoleva kuva huvitti mua, koska musta on melkein samanlainen (Linkki) viiden vuoden takaa. Oonkohan mä vielä seuraavankin viiden tai kuuden vuoden päästä samalla koskella muistelemassa vanhoja. Kuudessa vuodessa on kerenny tapahtuu paljon. Oon oppinu vaikka mitä. Silti en koe olevani mitenkään kovin hyvä. Semmoseen jamaan oon kuitenkin päässy, et kelaan pärjääväni ees jotenkin niillä taidoilla mitä on. Vielä voi oppia paljon lisää ja niin mä ajoin tehdä.
