Lohikausi avattu

Nyt on kalastuskausi avattu täällä pohjoisessakin. Heti kesäkuun ensimmäisenä päivänä suunnattiin Äkäsjoelle. Siltä reissultä ei jäänyt paljoo mitään erikoista kerrottavaa, mutta hauskaa oli käydä ihan uudelle joelle tutustumassa. Viime viikonloppuna suunnattiin Ruotsiin avaamaan meijän lohikausi. Vaikka ei ihan rajakunnassa asuta, on meiltä tosi näppärää mennä Norrbottenin alueelle kalaan. Vähän jännitettiin, että missä jamassa joet siellä päin on kun pohjoisessakin on ollut nyt kevään/alkukesän aikana tosi lämmintä. 

Aivan turhaksi ei pähkäilyt jääny. Kyllähän se jokivesi oli jo aika lämmintä. Meillä ei oo lämpömittaria, mutta kuultiin veden olevan 17 astetta. Vaikka se nyt ei vielä ihan hälyyttävällä tasolla ole, ei se silti kovin hyvältä kuulosta että on jo niin lämmintä. Voi kalastus loppua aika hätäseen jos lämpeneminen vaan jatkuu. Nyt en tiedä tilannetta, ilmeisesti kelit olis mahdollisesti viilenemään päin. Toivotaan niin. Huolestuttaa kyllä muutenkin mitä mahtaa tapahtua lohelle lähivuosina. Norjassa oli viime vuonna todella huono vuosi ja esim Torniollakin tapahtunu aika rajua droppia. Elämme jänniä aikoja tässä maailmassa, eikä kyllä hyvällä tavalla.

Noh, masistelut nyt hetkeksi sivuun ja takaisin viikonloppuun. Oltiin Ruotsissa kaksi yötä. Rötvättiin teltassa, hätyyteltiin hyttysiä ja kalastettiin kahden luvan verran. Sunnuntaina saatiin joelle seuraa kun Tuomo tuli meijän kanssa kalaan. Se osu sopivasti, koska mulla oli synttärit sunnuntaina. Saatiin kippistelyseuraa. Sunnuntai-iltana kruisailtiin takasin kotio. Ei nähty kaloja, mutta oli oikein mukava viikonloppu noin muuten. Lohenkalastuksen pariin palataan taas juhannuksen jälkeen. Sitten on vuorossa Norja. Tästä kesästä tulikin haipakampi mitä alunperin suunniteltu. Meijän piti tehdä muutama vähän lyhyempi reissu Ruotsissa ja Norjassa, mutta nyt onkin niin että lähdetään heinäkuun alkupuolella Norjaan taas pidemmäksi aikaa. Mulle tarjoutui kiva tilaisuus päästä sinne töihin, joten iskettiin kiinni. Siitä lisää sitten myöhemmin, kunhan kaikki käytännönasiat on jiirissä.

Tjuonajokkilla töissä

Täällä pohjoisessa elellään jo talvisessa fiiliksessä, ensilumetkin koettu jo syyskuussa, mutta vielä on aika mennä hetkeks loppukesän tunnelmiin. Norjan jälkeen sanottiin Tonin kans heipat toisillemme kun mä lähdin vielä samalta reissulta Ruotsiin Tjuonajokkille hommiin. Sama setti kun viime kesänäkin, mutta tällä kertaa "komennus" kesti vähän reilun kuukauden. Oli pikkusen erilainen fiilis lähtee kun edellisenä kesänä. Nyt tiesi suunnilleen mitä odottaa. Mun työnkuva poikkesi hieman viime vuoden pestistä. Tällä kertaa olin välillä myös illalla töissä pelkkien aamujen sijaan.

Kun olin eka viettäny kuukauden Norjassa (ja heittänyt lähes tyhjää) ei kalastukseen tuntunu olevan niin kauheeta kiimaa. Ehkä kiimaa myös vähän himmasi se, että paikka oli ennestään tuttu, eikä harjus/taimen kuulu niihin ykköskaloihin itselle, vaikka mukavaa puuhaa onkin. Kävin kyllä myös kalassa kun oli vapaata, mutta enemmän tuli lähdettyä valloittamaan ympärillä kohoavia tuntureita.   

Tämän vuoden asiakkaat oli ihan super mukavia. Mulla toki kokemusta vain puolikkaasta kaudesta, mut koko kauden Tjuonalla olleet sano ihan samaa. Konseptia oli hieman muutettu tälle vuodelle ja viikon asiakasmäärää pudotettu, joka teki vuorovaikutuksesta asiakkaiden kanssa henkilökohtaisempaa. Se oli mukavaa. Erityisesti mieleen jäi yksi Saksalainen perheporukka. Ihania ihmisiä, joista näki että kaikki nautti olostaan. Olin tän ryhmän mukana yhtenä päivänä, kun Joonas tarvitsi jeesiä yhden kouluhomman kanssa. Samalla pääsin ikuistamaan päivän kulkua. 

Ennen Tjuonalle lähtöö mietin että miltähän mahtaa tuntua viettää noin "suljetussa tilassa" tilassa kuukausi. Samat nurkat, samat tunturit, samat naamat, mahdollinen tylsyys... Eka viikko tuntui kaikista hitaimmalta, sen jälkeen viikot vaan vierähti. Tuli rutiinit. Pohjoiseen muutto on tehnyt myös sen, että sellanen tietynlainen hälinä ympäriltä on kadonnut. Rentoutuminen on paljon helmpompaa ja on myös paljon iisimpää olla tekemättä mitään ihmeellistä. Välillä oli tylsää joo, mutta samaan aikaan se oli myös nautinnollista. Ihanaa vaan möllöttää välillä.

Kuukaudessa näki myös hienosti pientä vuodenajan muutosta jo. Kesä alkoi pikkuhiljaa taittua syksyyn ja lehdet alkoi värjäytyä koko ajan keltasemmiksi ja keltasemmiksi. Tuntu et jokaisen yön jälkeen ero oli suuri. 

Oli mukava kuukausi erämaassa. Kivat asiakkaat, mukavat kolleegat. Tjuonajokkilla tulee aina olee spesiaali paikka mun sydämessä. Viime vuoden reissu pisti aluilleen prosessin, jota ilman en olis tässä nyt.  Silloin alkoi tapahtumaan ja nyt mä asun pohjoisessa ja elän enemmän oman näköistä elämää. Erämaassa vietetty aika laitto pohtimaan kaikenlaista. Vuoden sisään osuneet tapahtumat ei oo ollu helppoja, aika pohjallakin tuli jossain vaiheessa käytyy kun piti tehdä suuria muutoksia. Silti kaikki on kyllä ollu sen arvoista. Tuntuu että oon löytäny paikkani. Mä kuulun tunturimaisemiin. Pohjoinen on mun henkinen koti. Ja nyt myös fyysinen.  

Kesätöissä Ruotsissa

Syksy on saapunut, mut palataanko vielä kesäisempiin tunnelmiin. Kesästä tulikin reissujen täyteisempi mitä olin edes kuvitellut. Pari reissua Norjaan ja loppukesästä tuli lähdettyä vielä Ruotsiinkin. Olin kyllä vähän haaveillut vielä yhdestä reissusta johonkin, mut suunnitelmat oli aivan auki eikä ollu mitään takeita niiden onnistumisesta. Elokuun alussa Huhtalan Viljami laittoi mulle viestiä et on lähdössä oppaaksi Tjuonajokkille ja siellä tarvittais leiriin apukäsiä pariksi viikoksi, lähdetkö? Saman "kutsun" sain myös viime kesänä, mut sillon aikataulut ei menny oikein yhteen. Ja lisäks jänistin... Uusia ihmisiä, vieras kieli, liian jännää... Tällä kertaa tulin nopeesti siihen päätöksen että lähden. 

Olihan siinä edelleen ne samat jännittävät tekijät, mut aattelin et pakko mun on vaan lähteä. Kuitenkin aika hieno tilaisuus päästä työskentelemään aika kuuluisalle kalastuslodgelle. Eniten mua jännitti kieli. En osaa ruotsia ja englantikin päässy pahasti rappeutumaan kouluaikojen jälkeen. Vaikka oon matkustellu paljon, on kielen käyttäminen jääny todella vähäiseksi. Nyt aattelin et pakko hyppää mukavuusalueen ulkopuolelle ja lähtee kehittää itteeni. Tää kielitaitoasia on jarruttanu mua muissakin jutuissa, esimerkiks kun oon kattellu eräoppaan töitä.  

Lauantaina 13.8. lähettiin Viljamin kanssa Ruotsiin. Oltiin yksi yö Kiirunassa ja seuraavana aamuna lennettiin kopterilla Tjuonalle. Kopteria vastassa oli iloinen porukka, se vähän lievensi mun jännitystä. Oli siellä pari tuttuakin naamaa. Mun ja Viljamin lisäksi leiriin saapui samaan aikaan pari muutakin tyyppiä. Osa porukasta oli viettäny koko kesän leirissä, joten uusien naamojen näkeminen oli varmaan ihan piristävää.  

Mökkeihin asettumisen jälkeen pääsinkin heti tutustumaan hommiin. Mä huolehdin pääasiassa aamupalan esillelaitosta ja leirin siisteydestä. Jonkun verran kävin myös siivoomassa mökkejä ennen uusien asiakkaiden tuloa. Jeesailin myös vähän keittiön puolella. Olin apukäsinä valmistelemassa/pakkaamassa maastoruokia, jotka lähti oppaiden mukaan aamuisin. Vapaa-aikaa mulla oli yleensä iltaisin. Silloin suuntasin aina jonkun kanssa kalaan. Kahden viikon ajalle osui myös kaksi ihan kokonaan vapaata päivää. Jäkimmäinen niistä meni kalassa, ensimmäisenä kiipesin läheisen tunturin päälle että sain otettuu yhteyden himaan ja kerrottua et kaikki ok. Leirissä ei kuulu puhelin, eikä oo nettiyhteyttä. Se olikin yks siisteimmistä jutuista Tjuonalla, kaikki oli ilman luuria.

Asiakkaat tulee pääsääntöisesti Tjuonalle kalastamaan harjusta. Se onkin siellä ajoittain aika kreisiä hommaa. Kaloja on paljon, keskikoko on hyvä ja kalastaminen on suhteellisen helppoa. Lisäks Tjuonalta löytyy hienoja taimenia ja hauenkalastus on myös osalle porukasta iso juttu. Ekoina päivinä mäkin halusin nähdä Tjuonan harrikalastuksen, mutta aika nopeesti siirryin taimeneen ja haukeen, joihin keskityin sitten pääasiassa loppuajan. (Allaolevat kuvat: Viljami)

Leirin näkeminen oli kyllä mielenkiintoinen kokemus. En oo ikinä käyny millään kalastuslodgella. Oli siistiä nähdä miten homma toimii ja olla osa työntekijätiimiä. Leirissä muodostui oma päivärutiini. Ensimmäiset päivät tuntui hieman matelevan, mut kun omiin hommiin ja Tjuonan rytmiin tottui, meni aika lopulta todella nopeesti. 

Kaikesta alkujännityksestä ja stressistä huolimatta näistä kahdesta Ruotsissa vietetystä viikosta tuli oikeestaan kesän parhaat. Oli mukavaa olla samanhenkisten ihmisten ympäröimänä ja tutustua uusiin ihmisiin. Uusien kaverisuhteiden luominen tuntuu nykysin paljon haasteellisemmalta kun joskus nuorempana. Tjuonajokkin "kuplassa" tuntui kun olis ollu jollain kesäleirillä. Niinkun lapsena, aikaa ennen kännyköitä. Täysin tietämättömänä mitä muualla maailmassa tapahtuu, eläen täysin vain meneillään olevaa hetkeä. Ihanaa oli myös hengittää pohjoista luontoa. Mun jokainen solu nautti siitä fiiliksestä kun aamulla heräs ja ensimmäinen asia joka hyppää silmille mökin ovea avatessa on kaunis tunturimaisema. Kiitos Tjuonajokk, kiitos kesä. Olit hyvä.

Gotlanti - huhtikuu 2022

Edellisessä postauksessa kerroin, et ollaan Juuson ja Miikkan kanssa buukattu kevätreissu Gotlantiin. Nyt sen aika vihdoin koitti. Pariin vuoteen ei oltu päästy mihkään, kiitos iso K. Tuntui siis aika hassulta kun saavuttiin saarelle. Matkustaminen toteutettiin hidasta kaavaa noudattaen, maitse ja meritse. Tutkailtiin suunnitteluvaiheessa myös nopeempaa lentovaihtoehtoa, mut päädyttiin sit kuitenkin tähän hitaaseen vaihtikseen. Oltiin 1.4. iltapäivällä perillä kohteessa. Väsy oli aika kova, mut pitihän sitä tottakai lähtee vielä samana iltana kopasulla. Reissun eka kala yllätti kyllä todella. Olin kerenny heittää ehkä vartin verran kun eka kala kiinni. Sekin tuntu hassulta, saada meritaimen useemman vuoden tauon jälkeen. Pari edellistä kevään mertsarireissua kun oo menny ihan putkeen. 

Ihan kiva aloitus reissulle. Odotukset tätä reissua kohtaan kun ei ollu kovin korkeella... Edellisen kerran kun oltiin Gotlannissa 2018, osui reissulle tosi kylmät kelit ja kalastus oli tosi heikkoa. Historia toisti itseään myös seuraavana vuonna Tanskassa. Pari viikkoa ennen tän vuoden reissua sääennusteet näytti ihan hyvältä, mutta mitä lähemmäks reissua tultiin, alkoi näyttää taaaaaas kovin tutulta. Vielä muutamaa päivää ennen meijän saapumista kelit oli oikein keväiset, mut sitten sää muuttui aika paljon. Tiedossa oli kovia tuulia ja lumisadetta. Enää tää ei kyllä sinänsä niin hetkuttanut, olihan se jo pariin otteeseen koettu. Piti ottaa reissu sellaisena kun se tulee, yrittää parhaansa diilailla vallitsevien olosuhteiden kanssa ja olla surkuttelematta sen enempää. Ihanaa oli olla reissussa pitkästä aikaa. 

Kalastukselle oli aikaa yhdeksän päivän verran. Mukaanlukien se tulopäivän ilta. Miikka oli Gotlannissa ekaa kertaa, mulle ja Juusolle kerta oli viides. Otettiin tavotteeksi löytää uusia hyviä spotteja. Iltaisin tsekkailtiin karttoja ja yhessä tuumittiin mitkä rannat näyttää kokeilun arvoisilta ja mahdollisesti näihin olosuhteisiin sopivilta. Meillä ei ollu läpömittaria mukana, mut tuulensuunnan ja rannan muotojen yms perusteella koitettiin päätellä et minne lämpimäpi vesi olis voinu pakkaantua. Vedenlämpötila oli ainakin jonkun nettisivun mukaan noin 3-4 asteista suurimman osan reissusta. Loppua kohti se vielä hieman tippui. Aika monta tyhjää heittoa reissuun mahtui, mutta lähes jokaisesta uudesta paikasta löydettiin edes yksittäisiä kaloja. Kalastettiin myös aijemmilta reissuilta tuttuja paikkoja jonkin verran. Ekaa kertaa tuli hyödynnettyä saaren molempia puolia.  

Yhteensä reissun aikana saatiin ylös 12 kalaa. Se jäi aika paljon alle sen mitä sieltä parhaimpina vuosina on tullu, mutta huomioon ottaen parin vuoden epäonniset reissut ja vaikeet olosuhteet, niin se oli paremmin mitä uskallettiin toivoa. Kelit oli tosiaan just sitä mitä sääennuste uumoili. Vaihtelu oli kovaa. Oli aurinkoa, vesisadetta, lumisadetta, kovaa tuulta ja kaikkee näitä sekaisin. Alkureissun päivälämmöt oli 1-3 astetta ja iltaisin vaparenkaiden jäätymisestä päätellen painui hieman pakkaselle. Reissun puolivälissä oli pari ihan "lämmintä" päivää, peräti kuusi astetta plussaa. Loppureissuksi taas vähän viileni. Pari nättiä golden houriakin päästiin näkemään. Yhdeksään päivään mahtui aika paljon kahlausta ja heittoja. Niin paljon et oltiin kyllä kaikki ihan puhki reissun jälkeen. Vaikka yheksän päivää "mahdollisti" hieman rennommat kalastuspäivät. Yöt kun oli usemmiten pakkasella, ei kiirehditty kovin aikaisin rantaan. Tultiin myös lähes aina hetkeks keskellä päivää lämmittelee ja tekee ruokaa kämpille. Välipäivääkin oltiin suunniteltu, mutta ihan niin rennoiksi ei kuitenkaan maltettu ryhtyä...

Alkukausi Gotlannissa mahdollistaa yleensä ruuhkattomammat paikat. Kalastuksellisesti se voi olla todella hyvää tai todella hankalaa. Omien kokemuksien mukaan sen on ollu noin fiftyfifty. Veikkaan että monelle Gotlantiin matkaavalle porukalle osuu piakkoin aika muksat oltavat! Oli meilläkin onneksi ihan mukavaa. :)

Gotlanti 2018

Se olis nyt se kauan odotettu reissu saatu pakettiin. Aika erilainen reissu mihin ollaan totuttu. Iso porukka ja uudenlaiset olosuhteet muutenkin. Meitä oli yhteensä 12 henkeä, kaikki Kotkan perhokalastajien jäseniä. Matkaan lähdettiin maaliskuun viimeisenä sunnuntaina. Mä roudasin iltapäivästä romppeeni Juusolle, josta kyyti tuli meitä hakemaan. Ensiks matkattiin Turkuun. Oli aika hyvä fiilis istuu auton takapenkillä, ulkona paistoi aurinko, oli mukavan keväisen näköistä ja mielessä vilahteli jo Gotlannin siistit rannat. Laiva Turusta Tukholmaan lähti illalla.

Jo Tukholmaan päästessä naamalle lävähti karu totuus... Täällähän on vielä aika talvi. Luntakin satoi ihan perkuleesti kun ajettiin kohti Nynäshamnin satamaa. Ihan ylläri sää ei onneks tullu, kyllä me oltiin varauduttu et tulee olee kylmempää kun ehkä muuten tähän aikaan vuodesta. Matka Gotlantiin on ihan hullun tylsä ja pitkä. Saari ei sinänsä oo kovin kaukana, mut sinne vaan kestää matkustaa kun menee omalla autolla ja laivoilla. Myös lentäen pääsis perille, mut se on tietty kalliimpaa. Matka tuntuu aikalailla samalta kun lapsena odotti joulua. Niin turhauttavaa. :D

Oltiin perillä Visbyssä iltapäivästä. Siitä ajettiin ihan saaren pohjoiseen osaan, jossa meillä oli pari mökkiä vuokrattuna. Mökkien omistaja vahvisti epäilyt kylmistä säistä. Kevät on noin neljä viikkoa myöhässä. Oho. Kerettiin vielä illaksi Juuson kanssa kalaan. Osa jäi mökille ja osa lähti tutkimaan lähirantoja seuraavaa päivää varten. Vitsi että oli hyvä fiilis saada kahluukamat päälle, vapa käteen ja painella mereen. Seuraavana aamuna homma jatkui. Neuvottiin porukalle mestat mihin kannattaa mennä. Meidän neljän hengen autokunta lähti kokeilemaan ennestään tuntematonta paikkaa. Se osoittautui ihan hyväksi! Mulla oli kokoajan sellanen etiäinen et kohta naukuu ja niinhän siinä kävi. Juusolle kuusvitonen. Ihan siisti reissun avauskala, vaikka olikin kutenut.

Ekana päivänä yks reissuporukan toinenkin heppu oli saanut kalan. Näitä kuvia kun kattelee, näyttää siltä kun sää olis ihan just niin keväinen kun muillakin tähän samaan aikaan tehdyillä reissuilla. Oikeesti oli ihan pirun kylmä. Lämpötila vaan ihan skidisti yli nollan. Hanskoja joutui pitämään kokoajan kädessä ja pipon tiukasti lippiksen päällä. Vaparenkaat meni myös helposti jäähän. Ensimmäisen kokonaisen päivän jälkeen alkoi kovat yöpakkaset... Aamulla ei ollut hirvee kiire lähdön kanssa, kun yöllä oli ollut reilu 10 astetta pakkasta. Matalat rannat oli aamuisin vielä jäässä. Vesi oli todella alhaalla. En oo koskaan nähny Gotlannissa noin alhaalla olevaa vettä. Muuten kylmä keli ei menoa haitannut. Iltaisin pystyi kalastaa auringonlaskuun saakka, jos vain oli tarpeeks vaatetta päällä ja välillä rapsutti vaparenkaista jäät veke. Itte ainakin onnistuin kerrankin pysymään kokoajan lämpösenä.

Ne yöpakkaset ja muutenki koleet oltavat tais tehä vähän hallaa. Jo muutenki tiukassa olleet kalat tuntui katoavan ihan tyystin, tai ainakin ne passivoitui. Meitä oli kolme autokuntaa koluamassa rantoja eri rantoja saaren länsipuolelta. Luulis sillä haravoimisella löytää kaloja, jos on löytääkseen.

Oli kyllä ihan mielenkiintoista nähdä saari myös tälläisillä olosuhteilla, vaikka toki olis ollu siistimpää jos ne olis ollu sitä normaalia keväistä. Melkein kaikki porukasta oli ensikertalaisia, joten tää ei kyllä antanut ihan parasta kuvaa. Saari ittessään on kyllä jo niin siisti nähtävyys, että kyllä siellä mielellään kalastaa, vaikka oliskin vaikeeta.

Reissu oli aika lyhyt. Kokonaiskesto oli viikon, mut kun siitä karsii matkustuspäivät veke, jäi kalastuspäiviä vain neljä ja puoli. Se meni nopeesti. Pe iltapäivästä lopeteltiin kalastusta. Kokonnuttiin mökkeihin, laitettiin ne kuntoon ja sitten kukonlaulun aikaan lauantaina lähettiin satamaan ja taas kohti mannerta. Gotlannissa viettäis mielellään pidempiäkin aikoja, mut nyt tähän saumaan oli ihan ok lähtee takas himaan.

Kalojen suhteen reissu oli arvatenkin aika surkee. Koko porukkaan tuli huimat kaksi kalaa. Itsehän heitin tyhjää koko reissun. Hieman erilaista meininkiä mihin on saarella tottunut. :D Olishan se kauden eka kala ollu kiva saada, mut ihme ja kumma, en ollu tästä mitenkään huonona. Joskus näinkin. Eiköhän Gotlantiin tuu edelleen lähdettyä takaisin tänkin jälkeen. On se vaan niin tullut tärkeeksi paikaksi vuosien varrella. Jälleen kerran siellä oli hyvä olla. Tuntui myös ihan älytömän hyvältä päästä taas pitkästä aikaa tekee sitä omaa juttua. Koulun ja talven myötä harrastaminen oli hetken aikaa jäässä, mut tästä se voi taas pikkuhiljaa alkaa. On tää vaan paras harrastus.