torstai 28. joulukuuta 2017

Tapaninpäivän tanhut

Joulunpyhät on taas nähty ja alkaa vuosikin olla pikkuhiljaa päätöksessä. Mulla oli lapin reissun jälkeen toive, et pääsisi vielä edes kertaalleen käymään jossain kalassa. Tapaninpäivänä se onnistu. Tosin meinas jäädä kalastukset sillonkin välistä omien tyhmäilyjen takia. Nyt kun en oo ollu koulussa, on mulla menny unirytki ihan persiilleen. Meen nukkuu puolenyön jälkeen ja herään sit kun jaksan. Yleensä siis nousen kasin aikoihin tai kouluaamuina tietty vielä aikasemmin. Tapsanpäivän aamuks olin laittanu kyllä herätyskellon soimaan, mut ei mitään hajua mitä sinne on käyny. Heräsin sit puol kybältä ja kun katoin luuria, oli Juuso yrittäny soittaa mulle useemman kerran... Jos en olis siihen aikaan soittanu takas, olis kuulemma kalastukset mun osalta jääny. Ups. No vartissa olin sit valmis ja kantamassa kamoja autoon. Sit vielä Miikka kyytiin ja rantaan. Kaikki hyvin, päästiin kalaan!





Vietettiin päivä Itä-Helsingin rannoilla. Keli oli ihan skidisti plussan puolella, ei tuullu melkein ollenkaan. Vedenpinta oli ihan tyyni. Se teki omasta fiiliksestä rauhallisen, mutta mertsarinkalastukseen keli oli vähän turhankin rauhallinen. Menoo ja melskettä, niin sen täytyy olla! Oli kuitenki kiva saada vapa taas käteen, oikoo siimaa veteen ja haistella merellistä ilmaa. Sitä mä olin niin kaivannu. Hirveesti oli lenkkeilijöitä ja muita ulkoilijoita sulattelemassa joulukinkkuja. Se on jännää miten kalastus kiinnostaa monia, vaikka siihen ei olis mitään kokemusta. Moni tuli poluilla kyselee kaikenlaista. Suurimmat ihmetykset on et housut kestää vettä ja et ollaan meritaimenen perässä. Ihmettelyä tulee myös siitä, et "eiks siellä vedessä oo kauheen kylmä?" Joo, on siellä. :D Nyt tosin oli yllättävän lämmin ton tuulen puuttumisen takia. Ei tarvinnu pitää nepparihanskoja.

Vuodenvaihde lähenee. Jos kelit natsaa, olis tässä vielä yks mahis päästä kalaan ennen sitä. Sitten alkaakin pikkuhiljaa uusien reissujen suunnittelu ens vuodelle. Katsotaan mitä kaikkea sitä tässä keksiikään.

tiistai 19. joulukuuta 2017

Talvinen roadtrip pohjoiseen

Nyt poiketaan hieman blogin normaalista aihepiiristä ja muistellaan viime viikon reissua. Mulla on nyt eräopaskoulutus suunnilleen puolessa välissä. Joulukuun alkupuolella osa meidän luokasta lähti työharjotteluun pitkinpoikin pohjoista. Harkat ei oo pakollisia ja mä tiesin heti syksyllä et tuskin oon minnekkään lähdössä talvella. Talvi ei oo koskaan kuulunu mun lemppari vuodenaikoihin. Varsinkaan kalastusharrastuksen myötä. Talvi on pakollinen tauko kaikesta ja se on vain kärvistelty läpi. Lumi on kyllä ihan nättiä, mut sitä ei pahemmin täällä eteläisessä suomessa pääse kattelee. Pari luokkalaista kekkas tossa jonkin aikaa sitten, että olispa kiva lähtee pohjoiseen hengailee, tutustuu firmoihin ja samalla moikkaa harkkaan lähteneitä tyyppejä. Emmi ja Piia jutskaili asiasta koulussa ja kuulin et autoon mahtuis vielä yks tyyppi. Enempää ajattelemassa mä sanoin että voisin lähtee messiin. Vähän nyt mennään epämukavuusalueelle mut kerrankos sitä... Extempore ideat on ihan parhaita.

Viikko sitten sunnuntaina lähdettiin sitten matkaan. Ekana kohteena meillä oli Kuusamo. Matkalla mietin et mihin mä oon oikein lähteny mukaan. Emmi ja Piia fiilisteli koko matkan lunta. Mussa se ei oikein herättäny mitään tunteita. Matkalla oli hieman auton kanssa onhgelmia. Perille päästiin vasta joskus kolmen jälkeen yöllä. Seuraavana aamuna heräiltiin rauhassa. Aurinko pilkotti taivaalta. Olihan se nyt ihanaa ja kaunista. Lähdettiin heti kattomaan maisemia.

Meillä oli heti ekalle päivälle pari tapaamista sovittuna. Sitä ennen vietiin Piian kanssa meidän laskettelukamat huollettavaksi. Omat vermeet oli seisonu kellarissa 13 vuotta... Tapaamisten jälkeen haettiin kamat ja lähdettiin rinteeseen. Emmi lähti koirien kanssa reippailemaan lähimaastoon. Mua oikeesti jännitti lähtee mäkeen. Edellisestä kerrasta oli ihan tuhottoman kauan. Lapsenä ja teininä tykkäsin kyllä laskee, mut sit se vaan jäi. Faijan ja muutaman kaverin kanssa käytiin aina talvisin. Olin ihan pihalla kun iskin sukset kiinni monoihin. Kuis tää homma nyt menikään. Samalla jännityksellä myös ekan kerran hissiin. Piia anto mulle pari vinkkiä laskemiseen, on tekniikkakin tässä vuosien varrella hieman muuttunu. Yllättäen homma alkoi sujumaan ihan hyvin. Ai että tuntu hyvältä paahtaa alas tyhjillään olevia Rukan rinteitä. Suksi luisti ja fiilis oli katossa. Kyllä hymyilytti vielä illallakin.

Seuraavana päivänä lähettiin heti aamusta Oulanka Basecampiin. Siellä oli meidän luokan Sakke harkkailemassa. Lähettiin Saken opastamana lumikenkäretkellä Pienelle Karhunkierrokselle. Reippailua hangilla. Kokeilin lumikenkiä ekaa kertaa. Alkuun mietin et tää on ihan idioottia hommaa, mut kun päästiin kunnon hangille, alkoi se olla ihan kivaa. Tuntui hassulta olla Kitkajoen varrella talvisissa maisemissa. Edellisen kerran oltiin siellä Juuson kanssa muutama vuosi sitten kesällä. Lenkin jälkeen käytiin vielä Basecampissa lounaalla. 

Samana iltana meidän kämpillä kävi monta vierailevaa tähteä. Mun yks työkaveri lentokentältä kävi moikkaamassa ja myöhemmin illalla saatiin monta luokkatoveria viettämään iltaa. Sakke tuli Oulangalta, Timo ja Heidi Hossasta ja Jussi Rukalta. Syötiin hyvin, saunottiin ja pelattiin Trivialia. Oli kiva ilta. Seuraavana aamuna laitettiin mökki kuntoon ja jatkettiin matkaa. Poikettiin Riisitunrin kansallispuistoon ja käytiin tekemässä myös siellä lumikenkäretki. Mukana jälleen Sakke ja Saken työkaveri Nina Basecampista. Mä olin ihan hämilläni kaikista maisemista. Tältäkö se talvi oikeesti näyttää? Aika siistin näköistä kaikkialla. Kiivettiin Riisitunturin päälle ja käytiin minttukaakaolla autiotuvassa. Sakke ja Nina jäi autiotuvalle vielä yöksi. Me tarvottiin takas lähtöpisteeseen.

Riisitunturin jälkeen hypättiin autoon ja lähdettiin kohti Pyhää. Matkalla iski sekoominen. Siltä ei näköjään voi välttyä, oli vuodenaika mikä tahansa. Jotain mun pääkopassa tapoahtuu aina kun mennään napapiirin pohjoiselle puolelle. Lapin hulluus iskee ja mielen valtaa ihan hullu hyvänolon tunne. Pyhän möksälle saavuttiin illalla. Aamusta paineltiin Piian kanssa taas mäkeen. Oli ihanaa päästä laskee. Kelikin oli mitä mainion. Arska kurkki taivaanrannassa ja poskilla tuntui sopivan napakka pakkanen. Laskujen jälkeen käytiin tapaamisessa Luontokeskus Naavassa.

Pyhän pyrähdys oli nopee. Yhdenyön juttu. Tapaamisen jälkeen lähdettiin köröttelee kohti Leviä. Sinne vietiin Emmi moikkaamaan kaveriaan. Piian kanssa jatkettiin Ylläkselle, Jussin mökille. Aamulla itse Jussikin liittyi seuraan. Piia ja Emmi lähti Aakenustunturin hoodeille tekemään pienen hiihtoretken. Likat jäi Pyhäjärven autiotuvalle yöksi. Mä ja Jussi lähettiin tsekkaamaan Ylläksen rinteet. Ne oli ihan superia. Saatiin laskee ihan kahestaan maailman cup rinnettä. Aivan sairaan siistiä kun rinteet hyvässä kunnossa. En ollu koskaan aikasemmin laskenu niin pitkää rinnettä. Vähän hapotti reisiä. :D Kun keskus meni kiinni, käytiin Jussin kaa vielä ajaa kelkalla. En ollu koskaan aikasemmin ollu sellasen kyydissä. Vauhdinhurmaa diggailevana likkana tykkäsin kyllä. Sama meininkin jatkui seuraavanakin päivänä kun käytiin ajamassa vähän pidempi lenkki. Tällä kertaa pääsin itekkin kokeilemaan. Sillon vauhdinhurma oli kyllä kaukana, mut siistiä oli päästä testaa. Mukavampaa se olis varmasti yksin ajaa.

Iltapäivästä tultiin takas kämpille. Myös Piia ja Emmi kotiutui omalta reissulta suunnilleen samoihin aikoihin. Mentiin saunaan ja laitettiin ittemme kuosiin iltaa varten. Meillä oli pöytävaraus Aurora Estatesta. Mä olin kurkkinu ruokalistaa koko viikon ajan ja himoinnu porotartaria. Ai että oli hyvät safkat. Käytiin pyörähtämässä myös yhdessä after ski baarissa ja sitten kämpille istuu vielä hetkeks iltaa. Se oli meidän viimeinen ilta tunturissa... Mä olin jo aikasemmin päivällä kattellu paniikissa vaihtoehtoja et miten voisin jäädä vielä muutamaks päiväks edes pohjoiseen. En tiiä mitä mulle tapahtu, mut en olis millään tahtonu lähtee. En muista millon viimeks olisin tuntenu niin suurta euforiaa. Ihan käsittämätön fiilis. Aina kun pääsen reissuun, on mulla euforinen fiilis, mut nyt se vielä jotenkin korostui rankahkon syksyn jälkeen. Koulunpenkillä mädäntyminen ei vaan tee mulle yhtään hyvää, vaikka aihe olis mielenkiintoinen. Mun kuuluu mennä, kokea ja olla ulkona. Sillon kun niin on, mä voin hyvin. Aikamoista kestämistä on ollu kun koulu on vieny niin paljon aikaa, eikä oo kerenny kalaan. Ehkä se vielä palkitseekin kun se on ohi. 

Tää reissu teki niin hyvää, vaikka en edes uskonu pitäväni talvesta. Ehkä mä en siitä oikeesti tykkääkkään, jos sitä pitää kestää täällä etelässä. Pohjoisen talvi on niin eri. Mä lähen vielä takas. Haluisin myös jatkaa kauan pimennossa ollutta lasketteluharrastusta. Se tietää kyllä kamojen päivittämistä. Omat ei kuulemma ihan oo enää tätä päivää. :D Oli kertakaikkisen siisti viikon reissu. Kiitos kaikille siihen osallisena olleille.

torstai 30. marraskuuta 2017

Pari mertsariviikonloppua

Pari viimeista viikonloppua on päässy pitkästä aikaa taas vähän kalaankin. Hyvät et vapa pysyy ees kädessä kun tuntuu et on kalastanu niin vähän tänä syksynä. Pari viikkoo sitten oltiin porukalla Kotkan saaristossa viettämässä mökkiviikonloppua. Perjantaina Miksu tuli hakee mua, mentiin yhtämatkaa. En kuitenkaan päässy nauttii matkasta rennosti pelkääjän paikalla, koska Miksu päätti heittää naisen rattiin. Oli ollu edellisenä iltana pikkujoulut, u know... Käytiin hakee samalla matkalla Titti ja Jarno kyytiin. Toni odotteli jo satamassa. Päästiin perille just ennen pimeetä. Mä en oo pitkään aikaan ollu veneen kyydissä. Aaiii että, se tuntuu vaan niin kivalta kun pompitaan aalloissa. Illalla hengailtiin ja kumottiin "muutamat" juomat. Lauantaiaamun olo olikin sitten sen mukainen. Saatiin aamulla porukkaan vahvistukseksi Tuomo ja Mikko. Vaikka olot painoi päälle, lähettiin suht ajoissa kalaan.








Keli oli suht raju. Ei mikään ihan överi, on sitä pahemmassakin tullu oltua mutta sen verran siitä oli haittaa, että heittopaikat oli aika vähäiset. Kiva oli kuitenki saada ees vähän tuntumaa pitkästä aikaa. On se merellä olo aina vaan jotenki niin siistiä. Pimeen tullessa tultiin takas mökille syömään. Väsy tuli pikkasen nopeemmin kun edellisenä iltana. Kumma juttu. :D Sunnuntaina aamupäivästä lähettiin kohti kotia. Oli mukava reissu!

Viime viikonloppuna jatkettiin samalla mertsariteemalla. Hanna, Veera ja Noora tuli mun luokse pikkujouluhengessä. Lauantaipäivä vietettiin Itä-Helsingin rannoilla. Kiva oli nähdä tyttöjä sitten kesän Käsivarren reissun.




Kuten ehkä arvata saattaa, oli kumpikin reissu tyhjä. :D Toni kyllä kovasti lupaili, että joku tulee samaan sieltä saaristosta kalan. Toisin kävi. Ehkä vika oli kuitenkin hieman darraisissa kalastajissa. Myöskään tyttöjen reissu ei tuottanut tulosta. Jotain pikkunykyjä kuitenkin oli. Juuso oli meidän kanssa siellä samaan aikaan. Oltiin yhessä heittämässä yhtä hotspottia. Taidettiin osuu johonkin pikkuparveen kun molemmilla kävi joku näykkimässä perhoo. Toivotaan että talvi ei ihan vielä yllätä, vaan vielä joulukuun pääsis heittämään! Sit voi pari kuukautta opetella pitämään talvesta, ennen kun kausi taas jatkuu. Mä en oo vuosiin harrastanu mitään talviaktiviteetteja, mut nyt tän eräopaskoulutuksen myötä varmaan tarvitsee. Jospa sitä kohta osais taas keksiä talvellakin jotain!

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Ensimmäinen kouluprojekti

Me ollaan tässä viimeaikoina tehty koulussa ekoja itsejärkättyjä reissuja. Porukka jaettiin osiin ja jokaiselle ryhmälle annettiin kohde johon piti totetuttaa reissu, vaikka kuviteltu TYHY päivä, joka sisältää jotain aktiviteettia, ruokailun ja tutustumista alueeseen. Viime viikolla oli kaksi päivän reissua, eka päivä Torronsuolla ja toinen Liesjärvellä. Nää pyrähdykset jouduin ite skippaamaan, et sain vähän duunihommia tehtyä... Tällä viikolla oli vuorossa Porkkalanniemi ja Meiko. Ryhmä johon mä kuuluin, sai hommakseen kyhätä kasaan Porkkalan reissun. Kuinkas sattuikaan, oli ihan mieleinen kohde. Samaan ryhmään osu kaks muutakin kalastusharrastajaa, joten on varmasti aika vaikeeta arvata minkälainen reissu oli tiedossa. Koko päivä rakentui kalastusteeman ympärille. Mertsaria lähettiin yrittää.

Torstai aamuna kello soi viideltä ja Porkkalassa oltiin jo kasin tienoilla valmistelemassa päivää. Piia ja Kirsi hääräs tarjottavien kanssa, mä, Timo ja Lauri taas valmisteltiin kalastukseen liittyviä juttuja. Lauri hoiti virppapuolta ja mä olin perhovastaava. Timo jeesaili molempia minkä pystyi. Perhosetit saatiin käyttöön Visionilta. Kun porukka tuli puolikybän aikaan paikalle, tarjottiin kahvit, kerrottiin päivän ohjelmasta, pidettiin pieni info taimenesta, sen kalastuksesta, tän hetkisestä tilasta, rahoitusajoista, vähän kalastusluvista ja sitä rataa.


Keli oli aika raju. Ihan perus settiä mertsarin kalastuksessa. :D Tää ei ehkä oo paras hetki tai kalalaji, jos ei oo koskaan perholla kalastanu. Mut kaikkia kyllä kiinnosti, vaikka kokemusta ei paljoa ollut. Koko päivän ajan notskilla oli tarjolla kuumaa glögiä, kahvia ja teetä. Puolenpäivän tienoilla syötiin lounasta, jonka Piia oli meille valmistanu. Myös ruokailu oltiin kehitelty teemaan sopivaksi. Tarjolla oli thaityyppistä haukikeittoa, joka oli ihan helkutin hyvää. Lounaan päätteeks Kirsi kertoi vähän historiaa Porkkalanniemestä. Iltapäivällä jatkettiin taas kalastusta.

Kalastusosuudet meni aika nopsaan. Oli hauskaa kattoa jengin innostusta kun moni kokeili pethovapaa ekan kerran. Oli aika jännää toimia "oppaana", heiton opettaminen on oikeesti aika vaikeeta. Varsinkin kun ei itsekään oo mikään pro. :D Teki ihan törkeen hyvää päästä merelle tuulettumaan. Musta oli myös kivaa saada tuoda esille sitä hommaa mistä mä nautin. Mertsarin kalastus on mulle se, jolla saan kaikista helpoiten päätä nollattua. Kelit on usein kovia, tulee, aallot meinaa heittää nurin ja vesipisarat hakkaa naamaan. Kun keskittyy heittämiseen ja siihen, et pysyy pystyssä, unohtuu kaikki huolet ja stressit. Oli siistii huomata et päivän jälkeen moni pystyi samaistumaan tähän ajatukseen. Se kontrasti joka tulee luonnon voimasta ja omasta sisäisestä rauhallisuudesta, on ihan mahtavaa.

Kalastuspäivän jälkeen kerättiin kimpsut ja kampsut autoihin ja jatkettiin matkaa seuraavaan kohteeseen. Toisella porukalla oli kohteena Meikon ulkoilualue. Oltiin perillä just ennen pimeetä. Illan ohjelmassa oli vielä leirin pystytys, Porkkalapäivän purku ja iltapala. Nukuttiin puolijoukkueteltoissa ja yöpymisestä vastaava porukka oli järkänny meille iltaruuaksi pizzaa Kotipizzasta. :D Ihan perus eräoppaiden safkaa. Mahtihomma! Illalla pääs myös testaa telttasaunaa. Sen jälkeen oli hyvä vetäytyy telttaan ja makuupussiin lepäilee. Aamulla jatkui tohinat.

Vitsi että teki hyvää vetästä 9h yöunet teltassa! En oo muutamaan viikkoon saanu oikein nukuttua kun kroppa käyny ihan ylikierroksilla stressistä, mut nyt vihdoin tuli levättyä kunnolla. Koko päivä ulkona ja siihen päälle hyvät yöunet... Aamulla oli niiiin hyvä olo! Meikon osuus mentiin "alokasleiri" teemalla, mut kuitenkin aika rennosti. Keli oli kiva ja päivän aktiviteetit mettässä kans jees. Lounaalla syötiin hernekeittoo ja jälkkäriks oli munkkia. Iltapäivästä kisailtiin erilaisten tehtävien parissa ja sit suunnattiin viikonlopun viettoon! Nää pari päivää meni kokonaisuudessaan tosi kivasti. Niin hyvä irtiotto stressin keskeltä. Olo on kuin uudesti syntynyt, ehkä tää tästä!

Mulla on ollu tässä jo jonkin aikaa ihan kauhee kalastuskuume. Toi Porkkalan osuus ei ihan hirveesti jeesannu asiaa. Enhän mä ite kalastanu ollenkaan, kun pidin huolta muista. Pari heittoo tein esimerkin vuoksi ja se jo sai hirveet poltteet päälle. Onneks asiaan tulee korjaus viikon päästä. Sit on tiedossa kalareissua pitkästä aikaa. Jesss!