tiistai 21. maaliskuuta 2017

Messuviikonloppu - GoExpo 2017

Taas on yhet expot koluttu läpi. Tänä vuonna messut oli vähän totuttua myöhemmin. Täysin samaan aikaan Ruotsissa järjestettävän Sportfiskemässanin aikaan. GoExpo alkoi jo perjantaina, mut ite pääsin messiin vasta lauantaina. Messut on mennyt joka vuosi huonompaan suuntaan, mut tänä vuonna outdoor puoli oli mun mielestä sijoitettu paremmin, kun esim viime vuonna. Se oli tuotu vähän keskeisemmälle paikalle, eikä sysätty messuhallin pimeimpään nurkkaan. Viime vuonna kaikki kalastukseen liittyvä oli tosi huonolla paikalla, nyt ihan hyvin näkyvissä.

Kymi Fishing Shopin osastolla oli uudet G.Loomis Asquith vavat testattavana. Miki oli paikalla esittelemässä niitä. Moni kävi uutta vapaa testaamassa ja kehui sitä kovasti. Pari vapaa tais saada uuden kodinkin messujen jälkeen. Itekki pääsin vapaa pikaisesti testaamaan.  Messuilla heittäminen on aika karmeeta. Jengi tuijottaa ja allas tuntuu luonnottomalta paikalta heittää. Menee koko pakka ihan sekasin. :D Ja tuntuuhan seki aina ku edellisesta heittokerrasta oli kertyny useempi kuukausi. Edellinen kerta oli Ruhalla syyskuussa. Aika hakevaa meininkiä.












Muutama tyyppi kävi osastolla tervehtimässä ja esittelemässä ittensä blogin seuraajaksi. Se on aina tosi hämmentävää, koska mä ainakin pidän tätä blogia ihan omaksi ilokseni, enkä muista et jokuhan tätä sattaa joskus lukeakin. Hämmentävää, mut samalla kivaa. Kiitos teille, oli mukava jubailla.

Vaikka messuilta oli muutamat isot näytteilleasettajat jääny pois, oli siellä tarjonta kuitenkin ihan sama kuin ennenkin. Kalastuspuolella siis. Retkeilyosiolta olisin jälleen toivonu vähän enemmän, se on joka vuosi mennyt suppeemmaksi... Ehkä sitä tarjontaa löytyisi enemmän Erämessuilta? En tiedä, en oo koskaan käyny. Golf oli kasvanu taas entisestään ja myös pyöräily oli aika isosti edustettuna. Niitä ei voinu kiertää, kun vei niin ison osan hallia. Fitness lava piti käydä pikaisesti tsekkaamassa. Sieltä on aina hyvä hakee motivaatioo perseenkasvatus projektiin. :D Liikaa ei saa kuitenkaan kyykkää, et mahtuu Simmsin S-koon kahlureihin. Kuva&Kamera jäi tällä kertaa kokonaan katsomatta. Se vähän unohtui. Mä toivoisin, et GoExpo sais vähän uutta nostetta. Sieltä kuitenkin löytyy kaikki omat harrastukset, kalastus, salihommat, retkeily ja valokuvaus. Tai muuthan siellä oli ihan hyvin edustettuna, mut kalastuspuoli kaipais kyllä vähän uutta poweria. Mukavaa oli kuitenkin messuilla taas olla.

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Tulevaisuuden haaveiluja

Musta on tosi kivaa haaveilla vähän kaikesta. Joskus haaveet on niin lennokkaita, että ei niitä oo ees välttämättä tarkotettu toteutettavaksi. Sellasia villejä ideoita vain. Matkustelu ja maailman näkeminen on aina ollu se ykkösjuttu. Kalastusharrastus on tuonu siihen vielä oman twistinsä. Vähiten mun haaveet on liittyny työhön ja uran luomiseen. Vähän sellanen meininki on ollu, että ihan sama mistä se raha tulee kun vaan pääsee tekee niitä juttuja mistä tykkää. Nyt lähiaikoina oon kuitenki joutunu miettii elämää myös vähän siltä kantilta. Kun pääsin Chasing Silveriin kiinni, aloin kelaa vielä enemmän sitä, että kiinnotuksen kohteita vois mahdollisesti enemmänkin yhdistää.


Mä alan olla aika loppu nykyiseen leipätyöhön lentokonesiivoojana. Henkisesti ja fyysisesti. Tavallaan se on kyllä ihan kivaa hommaa. En oo koskaan karttanu ruummiillista työtä. Tykkään siitä et pääsee olee liikkeessä koko päivän, joutuu nostelee painavia juttuja, nousee portaita ja mennä muutenkin pitkin ja poikin. Oon ollu siellä reilun kuusi vuotta ja pikkuhiljaa se alkaa tehä pientä hallaa kropalle. Yliliikkuvat nivelet ja nihkee työergonomia alkanu tuntuu selässä, lonkissa ja käsissä. Työergonomiaa tulee kyllä mietittyä paljon, mut lentokoneet vaan tuppaa olee aika ahtaita paikkoja, eikä niissä vaan pysty aina parhaaseen ergonomiaan. Tuntuu hassulta joutuu kuntouttaa kroppaansa jo tällein vähän vajaa 27-vuotiaana. :D Oon ollu myös täyspäiväisesti AD-assarin hommissa, eikä sekään oikein sopinu mun kropalle. Lähes pelkkää istumista... myös siinä kohtaa selkä sanoo nounou.


Henkinen puoli on toinen, joka on alkanu kentällä mättää. Mä vaan en pysty olee samassa työpaikassa pitkään, vaan kaipaan vaihtelua. Chasing Silverin taittaminen tuo tähän onneks helpotusta, mutta sekin on kuitenkin vaan lisähomma lentsikkaduunien päälle. Lisäks mun aseman parannuttua, on työ alkanu mun mittapuulla viemään enemmän mitä se antaa. Enemmän tunteja, vähemmän vapaata. Toki myös enemmän rahaa, mutta ei se rahakaan kaikkea tarkaise, jos sen joutuu laittaa oman hyvinvoinnin kanssa vaakakuppeihin. Mun mielestä työt pitää aina tehdä tunnollisesti ja hyvin. En haluis yhtään lipsua omasta työmoraalista, mutta siinä pysyminen alkaa käymään mielelle raskaaks kun on fiilis, et työ ei anna mitään vastaan. Tästä tuntemuksesta haluisin eroon.



Mä oon yläasteelta lähtien oon halunnu työskennellä ihmisten parissa. Taiteellisena pidettynä tyyppinä päädyin kuitenki sit hakee ulkoasujen, valokuvauksen ja median pariin. En ees ekalla kerralla päässy sisään (tai ees pääsykokeisiin) huonojen arvosanojen vuoksi, mut tokalla kerralla, kymppiluokan jälkeen sitten onnisti. Koulu oli jees, opin paljon uutta, tutustuin uusiin tyyppeihin ja sain hyvin menneen viimeisen työharjottelun päätteeksi myöhemmin töitäkin. Tykkään tehdä alan töitä, mut en istua toimistossa päivästä toiseen. Toimii mulle enemmän etätyötä ja niin, että voin ite päättä millon siihen koneelle istun. Edelleen ajatus ihmisläheisemmässä hommasta kolkuttaa takaroivossa. Oon miettiny milloin mitäkin koulutuksia, lähihoitajaa, yhteisöpedagokia, sosionomia. Koulunkäynti on mulle vaan aika vaikeeta tän lukihäröilyn takia. Mä opin parhaiten tekemällä ja näkemällä, en lukemalla.



Nyt oon tullu siihen pisteeseen, että pelkkä ajattelu muista hommista saa nyt riittää. Pakko yrittää toimia. Oon muutaman vuoden ajan pyöritelly mielessä eräoppaan koulutusta. Reilu kuukausi sitten pistin hakupaperit sisään... Tarkkaa suunnitelmaa mulla ei tulevaisuudesta vielä ole, mutta ensiaskeleena toivoisin kovasti pääseväni koulutukseen. Sieltä sais eväitä mahdolliseen yrittäjyyteen, sekä oppis vielä enemmän erätaitoja. Loppu on sitten omasta viitselijäisyydestä kiinni. Jos pääsisin kouluttautumaan uudelleen, toivoisin että se avaisi ovia toteuttamaan omia intohimoja myös työn parissa. Ehkä myös ulkomaille tai kalastusmatkailun pariin. Se toisi varmasti myös monipuolisia työkeikkoja, jos vaan on valmis tekemään kaikenlaista. Voisin kuvitella, että eräoppaaksi kouluttautuminen olis mulle aika nappivalinta. Ihmisten kanssa työskentelyä, luonnossa olemista, liikkumista ja sitä paljon peräänkuulutettua vaihtelevuutta. Kaikkee mikä on mulle tärkeetä.


Mua oikeesti jännittää miten tässä käy, onko mitään mahiksia päästä sisään. Pari viikkoa sitten kävin koulutuksen infotilaisuudessa ja se teki entistä enemmän sellasen fiiliksem, että toi on mun juttu. Ens viikon perjantaina lähetään Gotlantiin. Toivon, että siellä saa vähän mieltä nollattua. Kun reissulta palataan, koittaa aika nopeesti koulutukseen haastattelu. Sitten pääsee taas jännittämään miten se menee ja lopulta tulokset. Apua.

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Chasing Silver - Behind the scenes

Työrintamalla tapahtuu jännittäviä asioita. Sain työtarjouksen, josta olin salaa haaveillu aijemmin. Jotkut ehkä tietää, et kirjotin pienen jutun Chasing Silverille viime vuoden viimeiseen numeroon ja samalla pääsin myös kansikuvatytöksi. Kirjottajaa musta tuskin koskaan tulee. Vaikka tykkäänkin tätä blogia rustailla, on kirjottaminen mulle oikeesti aika vaikeeta. :D Kiitos vaan lukihäiriön. Se selittää myös sen, jos täältä blogista löytyy välillä ihmeellistä tekstiä. Ajatuksen juoksu ja kirjotustaito ei aina oo ihan ykkösluokkaa. Viime vuoden lopulla Chasing Silverin päätoimittaja Miki otti muhun yhteyttä ja tarjos siistiä mahdollisuutta. Alkuun epäröin vähän, mut ei tälläsiä tilaisuuksia ihan tuu joka päivä kohdalle, joten päätin ottaa haasteen vastaan. Nyt mun nimi löytyy lehden apinalaatikosta kohdasta  Art Director. Hupsistakeikkaa!


Sen lisäks et oon lentokentällä ihan perus duunarihommissa, oon myös opiskellu itteni kuva-artesaaniksi toisen asteen koulussa ja valmistunu 2010. Sen jälkeen oon tehny taittajan* hommia parissa eri lafkassa. Kun alotin perhokalastuksen muutamaa vuotta myöhemmin, aloin tietty myös hieman tutustuu alan lehtiin. Sillon ajattelin että olis hauskaa joskus päästä taittamaan Chasing Silveriä. En mä kyllä oikeesti ajatellu, et näin vois koskaan tapahtua. Kun on ite graafisen alan ihmisiä, tulee katottua kaikkia lehtiä aina muuten vaan "sillä silmällä".  Tässä sitä nyt kuitenki ollaan, tuntuu aika hassulta ja jännältä. Alkuun epäröin mukaan lähtemistä siksi, että aikaisemmin oon tehny hommia vain AD-assistenttina. Nyt oon vastuussa koko lehden ulkoasusta ja muusta prosessista yksin. Mut vitsi, tää on kyllä niin siistiä! Oon ihan liekeissä tästä mahdollisuudesta.



Chasing Silverin taittaminen on ollu mageeta. Taittohommat on muutenkin kivoja, mut nyt kun ne vielä liittyy omaan rakkaaseen harrastukseen, tulee siitä entistä mielekkäämpää. Ainoo miinus, et tulee ihan kamala kalastuskuume kun kattelee hienoja lohikuvia ympäri maailmaa...

Nyt kun taittaja vaihtui, meni lehden ulkoasu samalla vähän uusiks. Kannet pysyi suht samana, mut sisäsivut meni uuteen uskoon. Se onkin tässä suurin juttu mikä nyt jännittää. Ulkoasu miellyttää omaa silmää, mut en mä sitä lehteä itteeni varten taita, vaan lukijoita miellyttämään. Uusin lehti putkahti painosta viime viikolla. Itselleni sain sen plärättäväksi eilen. Sieltä löyty heti muutama pikkunen juttu, jota tuun varmasti vielä muuttamaan. Itse on aina kriittisin omaa jälkee kohtaan, kun tuijottelee samaa layoutia päivästä toiseen. Tää oli kuitenkin vasta eka numero jossa oon mukana, joten varmasti ulkoasuun  tulee matkan varrella jotain muutoksia ja se tulee vielä kehittymään parempaan suuntaan. Aina oppii uusia kikkoja. Toivottavasti uudistus miellyttää!


* Taittaja on siis "henkilö, joka kokoaa muun muassa toimittajien teksteistä, ilmoituksista, mainoksista, valokuvista ja muusta kuvitusmateriaalista visuaalisen tuotteen, kuten ilmoituksen, esitteen, lehden tai kirjan. Taittajalta vaaditaan hyvää visuaalista silmää, tarkkuutta ja soveltamiskykyä. Taittajalla voi olla valmiita taittopohjia, joiden pohjalta hän luo samaan visuaaliseen linjaan sopivia taittoja tai sitten hän suunnittelee lehdelle, kirjalle tai vaikkapa esitteelle oman yksilöllisen ilmeen, jota jatkossa noudatetaan. Taittaja työskentelee usein osana toimitustiimiä." Suora lainaus wikipediasta. Moni multa kyselee, että mitäs se taittaminen oikein on.