perjantai 31. heinäkuuta 2015

TourDeLapland: Viikko Tenolla

Reissusta palauduttu. Tai ehkä mieluumin palattu. Palautuminen kestää aina hetken. Hyvää aikaa muistella reissua ja päivittää blogiakin. Matka alkoi perjantaina 10.7. Lähettiin ajamaan kohti pohjolaa kun Juusbe oli päässy töistä, neljän jälkeen. Matka sujui ihan mukavasti välillä kuskia vaihtaen. Rovaniemen jälkeen päätettiin ottaa torkut, kellokin lähenteli jo aamuyötä. Auto parkkiin ja pari tuntia huonoo unta. Sit kaikki ei mennykkään enää kun Strömsössä. Väsyneenä ei oo aina ihan parhaimmillaan... meiltä jäi autoon valot päälle kun eihän me edes muistettu niiden olevan päällä. Oli niin valoisaa jo. Kumpikaan ei osannu olla kovinkaan moksiskaan koko tapahtumasta, enempi vaan huvitti. "Jahas, näinkö tässä nyt kävi" ja sit tuuppimaan autoa lähimpiin mäkiin. Ei saatu starttaamaan. Parin tunnin veivaamisen jälkeen joku ohimenijä sattui pysähtymään samaan paikkaan ja saatiin apua. Matka jatkui taas. Ei uskallettu stoppaa aluks mihinkään kun pelättiin että auto ei starttaa. :D

Ei oo kyllä ajaminen kovin mukavaa väsyneenä. Ihan hirvee tokkura. Parit välikuolematirsat piti ottaa matkan varrella ennen kuin päästiin päämäärään. Iltapäivästä oltiin kohteessa, Tenolla ja Reistin mökkikylässä, jossa meitä odotti pieni mökkeröinen. Vaikka väsy oli kova, saatiin kuitenkin jostain vielä virtaa illaksi. Mentiin muutamaksi tunniksi kalaan ja illalla (yöllä, on aika hämäävää kun arska paistaa läpi yön) vielä saunaan.




Ekalle illalle ei tullut mitään tapahtumia. Ei kyllä ollu odotuksetkaan kovin korkeella kun olotila oli vähän poissaoleva. Seuraavana päivänä meininki oli jo pirteempi hyvin nukutun yön jälkeen. Tenolla tuli vedettyä aikamoisia unia. Otettiin tää osio reissusta aika rennosti. Hyvät unet, päivä ja ilta rentoo kalastusta, alkuyöstä pari lonkeroa ja sauna. Tätähän voi kutsuu jo ihan kunnon lomailuksi.


Eka päivä pysyteltiin aika lähellä omia hoodeja, pyörittiin Outakosken alueella. Koko reissulla eniten aikaa tuli vietettyä Reisti-Dalvadas välillä. Dallasia alemmas ei menty ollenkaan ja Inarijoen puolellekin vaan yhtenä päivänä. Viime vuonna siellä tuli hengattua eniten. Jo ihan siinä Reistin vieressä oli tarpeeks paikkoja.


Ekana iltana päätettiin myös vähän enemmän keskittyä harjuksen kalastukseen. Kakskätiset vaihtui paria tuntia ennen rauhoituksia kevyisiin ykskätisiin kun kuultiin muutamasta hyvästä harrispotista. Niitähän sitten riitti. Mä olin ihan ymmälläni siitä kalan määrästä, kun en oo tottunu saamaan niin hyvin tapahtmia saman illan aikana. Arvatkaa vaan olinko kikseissä! Tenon harrit on hyvässä paksussa kuosissa ja aika kovia menemään. Kuulin että jotkut tulee Tenolle kalastaa oikeestaan pelkästään harjusta. En sinänsä ihmettele. Mukavaa puuhaa ja hienoja kaloja. Harjusten koko pyöri siinä 40cm molemmin puolin, muutamat sentit alle tai yli. Joukossa myös muutama sintti, mut ei niitä jaksanu laskee kun peruskoko oli noinkin hyvä.




Tultiin Tenolle tavallaan vähän tyhmänä päivänä kun ei keretty heittämään kun yksi lupa ennen päivän kestävää rauhoitusta. Kun kello tuli seitsämän kerättiin kamamme ja lähettiin takas mökille. Pari ruokaharriakin otettiin mukaan. Halstrattua harjusta, uusia perunoita ja skumppaa. Hyvä tapa juhlistaa just alkanutta lomaa.




Niinkuin tossa aikaisemmin jo mainitsin, Tenolla vitetetty aika meni aika samalla kaavalla. Päivätkin sekottuu keskenään kun yrittää muistella mitä kaikkee tehtiin. Välillä yritettiin lohta, sit taas lohtukalaan harjusten pariin ja taas lohien perään. Kuultiin kanssakalastajilta että lähiaikoina ei oo ollu kovin helppoa. Se tuli kyllä huomattua. Kalaa oli joessa ihan hyvin, mut ne paineli niin kovaa kyytiä ylös päin että ei vissiin perhot oikein kiinnostanu. Mitään massanousuakaan ei ollut ainakaan saalistilastojen mukaan vielä tullu. Tasaisen heikkoa useena viikkona putkeen. Onneks edes harjukset oli aktiivisia, niiden kanssa tuli vietettyy paljon aikaa.





Kalastin aika paljon myös yksikseni. Aina ei jaksanu odotella ringissä omiaa vuoroa, joten painelin itekseni ettiskelemään uusia harripaikkoja. Vaikka kaverin/puolison/porukan kanssa on kiva kalastaa, on se myös ihan parasta välillä yksin. Mä ainakin helposti tuun ajatelleeks mitä muut musta ja mun taidoista kelaa mut yksin kun on, ei tollasia asioita tuu mietittyä. Tulee oikeesti keskittyneeks vaan siihen itteensä. Mieli lepää.

Yhtenä päivänä siiman päästä löytyi yllättäjä. Olin tutuilla harjuspaikoilla, kun perhoon nappas ärhäkkä kala. Vaikka Tenon harrit on kovia vetämään, mietin että ompas äkäisempi tyyppi kun yleensä, vaikka ei sen isommalta tuntunu kun muutkaan. Kirkkaan veden läpi huomasin myös vähän jännää väritystä, mut edelleen kelasin että harjushan se siellä. Haavissa vasta tajusin että se olikin taimen. Monelle tää ei varmasti olis mitenkään kovin mullistavaa, mut mulle oli. Taimen on mun haavissa vähän harvinaisempi vieras. Oli muuten kaunis. En oo varmaan koskaan nähny niin nättiä taimenta joessa. Kuvat ei nyt tuo kaikkea loistoa esille, mut kalan kylki kiilsi upeesti turkoosina. Jonkun aikaa sitä oli pakko haavissa ihailla ennen kun päästin menemään.


Viimeinen päivä pyhitettiin lähes kokonaan lohelle ja Dalvadakselle. No okei, matkalla oli tuttu harripaikka joka oli pakko käydä kopasemassa. Sieltä sain viime vuonna ensimmäisen mittaharjukseni. Dalvadaksessa nähtiin ekaa kertaa jopa jotain actionia. Ja vielä vähän enemmänkin. Noin puolen tunnin sisään kolme eri tyyppiä sai kalat. Tähän vielä päälle Norjan puolen rannalla olleet, jotka myös sai muutamia tittejä. Tietenkin kun oli meidän vuoro heittää, ei tapahtunut mitään. Juusolla oli yksi tärppi, siinä kaikki. 

Samaan aikaan Tenolla oli myös pari muuta meidän Perhomimmit -ryhmän edustajaa. Oltiin sovittu että törmäillään ehkä juurikin Dalvadaksessa. Tapasin siellä Eveliinan, oli kiva treffata! Paikalle piti tulla myös eräs toinen mimmi, mutta oli valitettavasti just tullu kipeeksi ja joutui skippaamaan kalastuksen...

Oltiin Tenolla suunnilleen viikon verran. Alkuun oli tarkoitus olla viisi yötä ja kolme lupaa, mutta jatkettiinkin vielä yhden luvan ja mökkiyön verran. Aika meni niin hurjan nopeesti taas vaihteeks. Onneks ei ollu kiire eteenpäin. Oli ihan hassuu kun viime vuonna oltiin Tenolla, niin kelit oli aivan eri. Oltiin tosin muutamaa viikkoa myöhemmin liikenteessä, mut koko kesä oli ihan erilainen. Viime vuoden helteet oli tehny vedestä liian lämmintä, nyt vesi oli vuorostaan aika kylmää niinkuin kelit muutenkin. Ihanasti auringonpaisteesta saatiin kyllä nauttia, mut muuten oli suht viileetä. Varsinkin iltaisin. Se ei kyllä haitannu ollenkaan, päinvastoin. Niitä viimevuoden kuumia kelejä ei olis ollu kivaa kokee taas uudestaan. Kalastuksellisesti molemmat ajankohdat oli suht vaikeita. 

Nyt erona oli jo paljon toitotetut harrit, ne ei ollu yhtään niin aktiivisia viime kesän reissulla. Mä olin ihan fiiliksessä että sain edes jotain kaloja. Oli kivaa kun kalojen määrä oli sitä luokkaa että ei kokenu tarvetta laskea, eikä ihan jokaista tarvinnu dokumentoida. Ei todellakaan sitä mihin mä oon reissuilla tottunu. Vaikka lohet jäi saamatta, oli viikko muuten siisti. Teno aiheuttaa mussa outoja fiiliksiä, tavallaan siitä tykkää, mut tavallaan ei sit niinkään. En tiiä mikä siinä on. Juusolla samat fiilikset. Silti sinne palaa varmasti taas uudestaan. Oli muuten ihan kivaa huomata oma kehitys viime vuoteen verrattuna. Mun ei tarvinnu valittaa niin paljon pieleen menneistä heitoista tai muusta osaamattomuudesta. Ei sillä että olisin nyt mikään mestari, mut ainakin kaikki tuntui paljon helpommalta. Onhan noissa taidoissa vielä paljon hiomista, mut ainakin pärjäsin omillani paremmin. Voittajafiilis.

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Uudet kuviot & LOMA

Pieta - Blogissa puhaltaa hieman uudet tuulet. Niinku ehkä jo pistitte merkille, ulkoasuun on tullu pieniä muutoksia. Jotain puuttuu, Juuso. Tästä lähin mä vastaan blogista ihan kokonaisuudessaan, Juuso jättäytyy taka-alalle. En oo siis potkinu jätkää pelolle, vaan Juuso kokee paremmaks jättää blogihommat mulle. Tää nyt ei sinänsä muuta mitään, kun Juuso ei oo muutenkaan ollu niin hirveen aktiivinen. Mä oon yleisesti ottaen se joka hoidaa ideoinnin muutenkin. Ainoot pienet muutokset näkyy ulkoasussa ja siinä, että enää (tän postauksen jälkeen) tekstien edessä ei lue Juuso tai Pieta. Jos tekstit on ollu edes jossainmäärin yhteistuumin kyhättyjä, niissä ei ole ollut mitään etuliitettä. Nyt se siis tarkoittaa sitä että mä oon näppiksen takana. Juuso kyllä edelleen kulkee tarninoissa mukana, mutta mä hoidan blogin ylläpidon täysin. Toivottavasti näin on hyvä. :)


Lähtö alkaa olla jo ihan käsillä. Iltapäivällä me lähettään reissuun! Auto on lähes kokonaan ahdettu täyteen tavaraa. Pakkaaminen alotettiin kunnolla vasta eilen illalla duunien jälkeen. Meinas iskee pienoinen stressi mut aika helposti tavarat kuitekin kasaantui laukkuihin/laatikoihin. Pakkaaminen on ihan hanurista. Pakkausta onneks helpotti huomattavasti se, että reissu ei ole ensimmäinen. Ei edes tarvinnu tehä mitään pakkauslistoja. Saa nähä kostautuuko se vielä... Tärkein pitäis kuitenkin olla jo messissä, vavat, kelat, siimat, pehot ja kahluuvermeet. Huomenna ollaankin jo Tenolla ja ensi viikolla Norjan kauniissa maisemissa. Loppureissukin alkaa ehkä pikkuhiljaa hahmottua. Mä palaan reissuraportein sitten taas elokuun puolella. Heipparallaa ja kireitä kaikille! 

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Kohta reissuun

Reissu lähenee. Viikon päästä ollaan jo kaukana kotoa. Viime vuonna näihin aikoihin oli fiilikset hyvin malttamattomat. Koko kesä meni lohen kuvat silmissä ja tais  sitä mennä parit yöunetkin kun odotus oli niin kova. Tämä kesä on mennyt niin nopeasti kaikilla muilla kalareissuilla, että THE reissua ei edes ole kerennyt kelaamaan kunnolla. Välillä se ponnahtaa mieleen, mutta viime vuoteen verrattuna fiilis on paljon rennompi. Ehkä vähän liiankin. Ei me olla edes kunnolla suunniltu Lappi tourin kulkua... Saattaapi olla että pienoinen paniikki iskee ensi viikolla kun pitäisi alkaa vähän miettiä mitä ottaa mukaan.

Meidän lähtöpäivä on tosiaan jo muutamien päivien päästä. Ensi perjantaina alkuillasta Corollan keula kääntyy kohti pohjolaa. Seuraavana päivänä saavutaan Tenolle. Koska lähdetään vasta illasta ajamaan, tuskin körötellään koko matkaa yhteen putkeen. Tai katsotaan kuinka kauan silmät pysyy auki. Onhan meitä kaksi kuskia. Tarkoitus olisi päästä ainakin lähelle napapiiriä, ottaa tirsat ja jatkaa viimeistään aamulla loppuun saakka.

Teno on ainoa varmasti lukkoon lyöty suunnitelma. Sieltä on majoituskin varattu, vaikka muuten mennään telttameiningillä. Tenoa kalastetaan muutama päivä, jonka jälkeen Finnmarkiin. Siinä ajatuksia ensimmäiselle viikolla, loput kaksi on ihan auki. Ehkä jatketaan Norjassa? Lohi on reissun päätavoite, mutta myös esimerkiksi Norjan harjuspaikat kiinnostaisi. Vielä on hetki aikaa kaivaa tietoa mahdollisista kohteista. Toisaalta on ihan hauskaa olla suunnittelematta liian tarkkaan. Voi sitten paikanpäällä päättää mihin seuraavaksi. Kolmessa viikossa kerkee hyvin reissata. Tuntuu kyllä varmasti taas menevän liian nopeasti.

Ennen lähtöä pitäisi vielä hoitaa käytännön asioita. Tarkistaa teltan kunto, kaivaa makuupussit ja trangia kellarista, tehdä ehkä vielä muutamat perhot ja hankkia viimeiset siimat. Etelään saapui helteet, toivottavasti Lapissa pysyy hieman viileämpänä. Viime vuonna kalastettiin Kuusamossa lähes helteessä, Tenolla kelit viileni mutta sielläkin oli ollut juuri kunnolla lämpöä, jonka seurauksena vesi oli lämmenyt vähän liikaa. Toivottavasti tänä vuonna on paremmat olosuhteet. Ainakin vielä näyttäisi ihan lupaavalta. Kohta mennään.





torstai 2. heinäkuuta 2015

Perhomimmit taimenkalassa

Pieta - Menneenä viikonloppuna oltiin jälleen kalassa likkaporukalla. Lauantai iltana sanoin Juusolle pariksi päiväksi heipat ja roudauduin kamojeni kanssa Tikkurilan juna-asemalle. Kerrankin raaski liikkua junalla kun VRllä oli ihan kiva tarjous. Matkat Veeran luokse Tampereelle ja takaisin makso alle 20e. Mansesta jatkettiin seuraavana aamuna Veeran kyydillä vähän eteenpäin. Treffattiin Hanna ja Noora iltapäivällä. Nää likat oli tullu kohteeseen jo aikaisemmin aamulla. Menossa mukana myös Viljami sekä pari vähän karvaisempaa kaveria, Alma ja Jerry. Muut oli hankkinu luvat jo aamusta, mulla ja Veeralla alkoi vasta kolmelta. Sitä ennen asetuttiin taloksi mökkiin ja viriteltiin vavat ja muut hommat kuntoon.

Seutu oli Hannalle, Viljamille ja Nooralle tuttu ennenstään, joten päästiin Veeran kanssa opastettaviksi. Viljami paineli omille teilleen, me saatiin kalastaa rauhassa tyttöporukalla. Tai ehkä mieluumin niin päin, että Viljami sai kalastaa rauhassa... :D Suunnattiin ekaks ihan meidän mökkiä lähellä oleville paikoille. Siellä vierähti useempi tunti ihan huomaamatta. Alkuillasta piti tulla mökille vähän tankkaamaan.





Jo päivällä kaikilla oli jonkun sorttisia tapahtumia, vaikka kokeneemmat kertokin että nyt on vähän hiljaisempaa kun yleensä. Kalat oli vähän arkoja ja vesi korkeemmalla kun yleensä. Mäkin sain ekan vähän isomman taimenen. Ei se siis iso ollut, mut isompi kun mitä oon aikaisemmin saanu. Siis joesta, parit meritanet on asia erikseen. En mä ees uskonu saavani mitään, joten olin aika fiiliksissä kun näin pääskin käymään. 

Kun mahat oli taas täynnä ja kahvit (sekä siiderit...) hörpätty naamaan mentiin takas joelle. Myös illalla kaikilla oli jotain actionia. Tarkotus oli kalastaa pintureilla, mut koska pintaelämää ei pahemmin ollu, jäi pinturointi toiseen kertaan. Vähän me yritettiin, mut parempi oli jatkaa muilla perhoilla. Jälleen aika meni nopeesti. Pimeetä ei tullu kunnolla missään vaiheessa, joten hyvin jaksettiin kalastaa kolmeen asti yöllä. Suomen kesäyöt on vaan niin parhaita! Tosin pieni väsy painoi kaikkia. Mulla ja Veeralla yöunet jäi hieman lyhyiks kun ei maltettu nukkua, oli niin paljon kaikkia kalajuttuja kerrottavana. :D Loput porukasta meni päivän vielä lyhyemmillä unilla.






Maanantai aamuna oli pakko nukkuu vähän pidempään. Otettiin aamulla rauhallisesti ja vasta puoliltapäivin lähettiin takas joelle. Mulla ja Veeralla oli lupaa jäljellä enää kolme tuntia, se piti käyttää huolellisesti. Just ennen meidän lupien loppua kävi Hannalla vähän ikävästi. Hannan perhoon oli napannu päälle 60cm pulska taimen. Hanna oli saamassa kalaa jo haaviin, mut just sillä hetkellä se irtos. Monia kaloja itse karkuuttaneena voin vaan kuvitella fiiliksen. Ei paljoo naurata siinä vaiheessa... Varsinkin jos kyseessä olis mahdollinen enkkakala.

Jos Hannan tyhmää tapahtumaa ei lasketa, oli reissu muuten hyvä. Ei sitä oikein muuta voi tän porukan kanssa odottakkaan. Muut jäi vielä kalastamaan, me Veeran kanssa jouduttiin lähtee alkuillasta jälleen kohti Tamperetta. Mulla oli aika pitkä matka himaan, mut onneks se ei tuntunut niin pitkältä kun välissä piti vaihtaa junaan. Onnellisen väsyneenä tulin illalla kotiin. Kiitos kaikille mukavasta reissusta!

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Haukienkka

Juuso - Käytiin viime viikolla kalassa.




Hauki tuli, munat suli. 101cm.