Sidontaa Kotkassa

Parisen viikkoa sitten käytiin taas Kotkassa pistäytymässä. Jokatiistainen sidontailta oli hyvää viihdettä keskelle viikkoa osuneille vapaapäiville. Juuso kävi sitä ennen vielä täydentämässä omia sidontamatsku varastoja Kymi Shopissa. Illan teemana oli "maukas lohiputki" ja sidottajana Jani Keränen. Sehän sopi hyvin. Jani oli vähän huvittunut kun saavuttiin paikalle. Tän kyseisen perhon inspis oli nimittäin lähteny yhdestä mun perhosta... :D Viime vuoden viimeisen Kymipäivän jälkeen yks mun perhoista pääty Nikon taskuun ja nyt Jani oli sitten bongannu sen ja ottanu siitä idean. Haha.  Kuinkas sattukaan. Mun perhon nimi on "Victoria's Secret". Jani oli ihastunu sen väreihin. Myös sillä "alkuperäisellä" Victorias Secretillä on oma tarinansa...

Kesällä kun oltiin Norjassa, Niko oli sitonu perhon joka kuulemma oli ihan tyttöjen pikkuhousujen värinen. Mulle siitä tuli ekana mieleen Victoria's Secretin tuotteet. Mulla on esimerkiks yksi vartalosuihke, jonka purkissa on ihan samat värit kun siinä perhossa. Nikon perho jäi ekalla laskullaan sille tielle, joten sen täytyi saada jatkaja. Nyt mun perhorasiasta löytyy useempi vähän samantyyppinen perho. Värit suoraan just niistä Victoria's Secretin tuotteista... :D Siinä suuremmoinen tarina. Perhojensidonta ei edelleen oo mitään lempparipuuhaa mulle, joten en jaksanu raahata omaa penkkiä Kotkaan ollenkaan. Katoin vierestä kun äijät sito ihkun värisiä perhoja.

Pari päivään myöhemmin käytiin toisessakin sidontaillassa. Siellä jaksoin jopa jotain tehdäkin. YHEN lohiperhon. Kai tällä pärjää koko kesän..? On toi sidonta kyllä ihan liian vaivalloista pikkunäpertämistä mulle.

Myös meriperhojen rasiaa pitäis taas vähän päivittää... Ollaan parin kuukauden päästä lähdössä Juuson, Hannan ja Viljamin kanssa taas Gotlantiin. Ihan parasta. Kaikki on jo varattuna, nyt vain odotellaan. Aika kovat poltteet on jo sinne! Kiva seurata Gotlannin jätkien Instagram tilejä ja kasvattaa omaa kuumetta. :D Maaliskuussa sitten. Toivottavasti sitä ennen pystyy alottelee kautta jo täällä Suomessakin.

Motivaatio kateissa

Eilen sidottiin pitkästä aikaa porukalla kun Miikka tuli meille kylään. Juuso on tässä jo pitkin kevättä sitonu vähän kaikenlaisia perhoja, mutta mulla on ollu "pieniä" motivaatio-ongelmia asian tiimoilta... Ennen kevään Gotlannin reissua sidoin muutamat uudit meriperhot, mut sen jälkeen on motivaatio ollu todella hukassa. Tuleville reissuille pitäis saada rasioihin täytettä. Pahimmissa perhomasiksissa oon jopa miettiny niiden ostamista, vaikka oonkin pitkään ollu sitä mieltä et minähän sidon perhoni itse. (Tai lainaan Juuson rasiasta.) Spigottiin tarttuminen on jostain syystä tuntunu ihan ylitsepääsemättömältä jutulta. Eilen kuitenkin pääsin (ainakin hetkellisesti) ahdistuksen yli ja sidoin yhden bananan... Ehkä tää tästä vielä iloks muuttuu ja saan sidottuu ennen reissua enemmän kuin yhden. :D Ainakin sidontainnostus nous vähän kun muistin et lohiperhoja olikin ihan kiva sitoo.

Ekassa kuvassa pöydällä tönöttää vavanrakennusteline. Myös sen kans on nyt projekti meneillään. Mulla on ollu hakusessa joku nelosluokkanen kasijalkanen vapa, mut ei oo meinannu oikein löytyy. Miikka oli hankkinu itelleen vavanrakennustarpeet just näillä spekseillä. Miikka päätti luopuu siitä kun kuuli että mulla on sellanen etsinnässä. Nyt sit Juuso on puuhastellu pari päivää vavan kasaamisen parissa ja kohta mulla onkin valmis vapa tuleville reissuille. Toivottavasti toimii. Pohjoiseen lähtöön on enää kaksi ja puol viikkoo. Alkaa olla jo kovat täpinät päällä! Pahemmat oikeestaan kun vaikka viime vuonna. Tänä vuonna ollaan liikkeellä parii viikkoo aikaisemmin. Alkuun mietitytti että ollaanko liian aikaisin lähdössä, mut oon kuullu että kausi on alkanut tänä vuonna monessa paikkaa aikaisemmin. Toivotaan että olosuhteet olis suotuisat myös meille.

Lupia (ja kirrejä) hakemassa

Eilen lähettiin Juuson kanssa pitkästä aikaa taas Kotkaan päin. Pari viikkoo sitten järjestettiin Kymijoki Open, joten joessa oli kisan jäljiltä vielä aika paljon kirree. Harvennuskeissi siis tiedossa. Olis kiva jos kirree ei olis enää siinä vaiheessa kun lohikausi alkaa... Oli outoo lähtee kalaan sillä mielellä et otetaan ylös ne mitä saadaan. Oma kalastus kun on pääsääntöisesti c&r. Kirret oli kuitenkin toissijainen syy lähtee Kotkaan. Ensisijaisesti oltiin hakemassa kausilupia. Nyt raskii varmasti käydä enemmänkin kun lohikausi alkaa.

Tarkoitus oli lähtee Vantaalta jo seiskan aikaan ajamaan, mut nukuttiin pommiin. Joskus lähempänä puol kybää oltiin vasta perillä. Ennen joelle siirtymistä käytiin vielä Kymi Fishing Shopissa morjestaa Nikoo ja tekee parit ostokset. Joelle päästiin vasta puoliltapäivin. Ihan kaupan kylkeen on avattu gluteeniton leipomo. Sieltä käytiin ostamassa eväät päivälle. Ai että, siellä tullaan asioimaan varmasti enemmänkin tulevilla reissuilla.

Mulla iski pitkästä aikaa ihan kauhee kalastusagsti. Juuso vetää kalaa minkä kerkee, mä onnistun vaan pudottelee. Vaikka kyse olikin vaan tyhmistä pullakirreistä, mua otti päähän ihan hullusti. Lisäks mulla meni hermot tohon hiton lirkkimiseen. Onnistuttiin siinä saamaan hieno parisuhdekriisikin aikaiseks. Muuten ollaan rauhallinen pariskunta, mut kalassa alkaa joskus toisen naama pännii.  Just oltiin muutama päivä sit Juuson kanssa mietitty et ollaanko kilpailuhenkisiä keskenään ja tultu siihen tulokseen et eipä juuri. Jooh, eipä... :D Onneks näitä angsteja ei tuu enää niin paljon, kun joskus muutama vuosi sitten. Silloin tuntu että en millään pääse samalle viivalle Juuson kans. Eikä niitä tuu oikeestaan ikinä silloin kun ollaan isommassa porukassa.

Kun oltiin kalastettu tarpeeks lähettiin vielä uusiks käymään kaupalla. Juuso tartti vielä uutta sidontamatskuu ja mä hankin ittelleni uuden välitakin. Juuso osti Patagonian nano airin GoExposta ja mä kans ihastuin takin materiaaliin. Siitä lähtien oon miettiny pitäiskö munkin hankkia vastaava. Nyt on!

Kalastuksessa Juuso vei 3-1. Lisäks molemmille muutaman pudottelut. Nyt kyllä tuli taas hetkeks kirrekiintiö täyteen, vaikka yllätävän kiva niitä oli tuolla kalastaa. Pisti ihan kunnolla vastaan. Nyt kun on kesä tuloillaan tulee jälleen nihkee fiilis siitä, kun asuu pääkaupunkiseudulla. Joelle pääsis kalaan, mut lähistöllä ei oo kun pääasiassa kirrepaikkoja. Jos haluu kalastaa muuta, täytyy siihen olla aikaa aina vähintään päivä että kerkee ajamaan pois. Onhan täällä lähellä tietysti meri, mut sen mieltää enemmän alkukevään, syksyn ja talven kalastukseen. Täytyy yrittää järjestää alkukesän työt niin, että pääsee lähtee jonnekkin pidemmällekin.

Perhoja merelle

Kaivettiin pitkästä aikaa sidontakamat esille. Joskus ennen joulua Juuso laittoi sidontanurkan talviteloille. Pari kuukautta sidontapiste pysyi visusti kiinni, mutta eilen saatiin jostain kumpikin intoo väsätä muutamat perhot. Mulle sidonta on vähän sellasta pakkopullaa. Tavallaan ihan kivaa, mut kuitenkin vähän ärsyttävää. Mä en oo mikään pikkutarkka näpertelijä, vaan enemmän sellanen suurpiirteinen kaikissa jutuissa. Kalat on kuitenkin kiva saada itse tehdyillä perhoilla, joten ei siinä sit muu auta kun tarttuu spigottiin aina välillä. Mulla tulee sellasia kausia, jolloin jaksan tehdä tietyn tyyppisiä perhoja. Muutama vuosi sitten tein paljon lohiperhoja, viime talvena haukitupsuja ja nyt oon lähinnä tehny perhoja mertsareille. Kaikista inhokein juttu on kaikenmaailman pikku öttiäiset. Ne jätän suosiolla vasta keväämmälle, sit kun on ihan pakko valmistautuu kesään.

Tälläkin kertaa sidottiin mertsariperhoja. Ne on aika yksinkertaisia ja jopa ihan mukava sitoa.  Tuotiin sidontakamat niille tarkoitetulta pisteeltä ihan olkkariin asti, että päästiin molemmat sitoo samaan aikaan. Nurkkaus on hieman ahdas kahdelle. Penkistä lähti muutamat uudet kuparipukit ja katkat. Jos kaikki suunnitelmat menee nappiin, olis tossa vähän keväämmällä tarkotus lähtee taas Gotlantiin. Toivottavasti kaikki loma-anomukset menee läpi ja päästään lähtee. Se olis sellanen kauden avausreissu, ai että! Voi olla että täällä Suomessakin pääsee kalaan jo sitä ennen. Ainakin nyt näyttäis vähän siltä, kun kelit plussalla ja lumikinokset vaan kutistuu päivä päivältä enemmän. Viime vuoden eka mertaripäivä pidettiin maaliskuun puolessa välissä ja haukikausi korkatiin pääsiäisen pyhinä. Pieni kalastustauko tekee ihan hyvää näin talvella, mut kyllä vieroitusoireet alkaa jo aika pahasti painaa päälle...

Sidontaa ja jäätävät heittotreenit

Pieta - Meillä oli taas pitkästä aikaa jätkien kanssa pienimuotoinen sidontailta lauantaina. Tällä kertaa teemana tais olla perhot Thaimaahan. Ei kellään meistä oo kokemusta sinne suunnille, joten perhot tuli väsättyä enemmän sillä fiiliksellä, että mikä näyttää kivalta ja vois ehkä sopia noihin vesiin. Perhoista lisää ehkä myöhemmin.

Me tosiaan nyt päätettiin, että otetaan kalastuskamat messiin. Tai no, edelleen on pieni varaus, jos kamat ei mahdu laukkuun. Sen voisikin tarkistaa tässä lähiaikoina, että ei tuu ylläreitä lähempänä reissua. :D Lähtöön on nyt kaksi viikkoa. Kiva vaihtaa hetkeks maisemaa täältä talvisesta suomesta. 

Sunnuntaina käytiin tekemässä pikaiset heittotreenit ulkona. Lumimyräkkä helletti hetkeksi sen verran, että uskals lähtee vispaamaan. Eihän siitä hirveesti mitään tullu kun sormet jääty samantien. Oli varmasti taas jengillä ihmittelemistä kun pari tyyppiä heittelee lumihangessa. Kukaan ei sentään tullu kyselee mitään!

Meillä oli vain yksi vapa messissä, Juuson Guiden Reaction. Vapaa on yritetty saada Juuson käteen sopivammaksi sorvaamalla. Kahva oli alkuun tosi paksu. Nyt alkaa tuntuu jo paremmalta. Kumpikaan ei kuitenkaan ole ihan sinut ton vavan kanssa, joku siinä mättää. Täytyy vielä testata muilla siimoilla ja jos se ei tuo onnea, niin täytyy ehkä laittaa vapa kiertoon. Kaikki vavat ei vaan sovi kaikille.

Kuvattiin pari videopätkää heitoista. On aika karuu nähdä omia heittoja, ihan hirveesti sähläämistä! Olin ihan järkyttyny. Kiva kattoo omia töksäytyksiä Juuson sulavien heittojen jälkeen. No, se tekee ihan hyvää. Ainakin pystyy sit parantamaan kun on nähny miten menee. Vähä pitää yrittää seivailla, kun kyseessä ei ollu tuttu ja turvallinen vapa. Videokin on aika karu, mut antaa mennä. Ei olla kumpikaan pahemmin kuvattu videoita aikaisemmin ja tää on toka kerta kun mä yritän kasta tällästä klippiä. Antakaa armoa. :D Kannattaa klikkaa HD.

Tyttötreffit Ruodossa

Pieta - Viime viikolla kasattiin Katrin kanssa muutamia perholikkoja yhteen facebookissa. Juttua alkoi tulla niin paljon, että oli jo vähän vaikeeta keskittyä töissä kun olis kokoajan halunnu olla vaan vastaamassa uusiin keskusteluihin. Alettiin heti sopia yhteisiä kalareissuja ja muita tapaamisia. Eka kalareissu on bookattu joulukuulle, toivottavasti ei oo ihan liikaa pakkasta. Muutamaa tyttöä tavattiin jo tällä viikolla perhonsidonnan merkeissä. Katrin kautta saatiin järkättyä meiningit Keskustan Ruodossa.

Veera tuli stadiin jo yhden aikaan. Oltiin Katrin kanssa steissillä vastassa. Hassua miten ensitapaaminen tuntui niin luontevalta. Ihan kun oltais kaikki tunnettu jo kauan. Ruodon harjoittelija Janne näytti meille muutamat mertsariperhojen ohjeet. Ihan kivaa saada rasiaan pari omaa mertsariperhoa. Oon joutunu lainaamaan Juusolta, kun itse oon keskittyny lähinnä haukiperhoihin. Niitä alkaa ollakkin jo aikamoinen kasa.

Hanna liittyi seuraan vähän myöhemmin. Myös hannan treffaaminen meni samalla kuviolla, ei vois kuvitella että nähtiin ekaa kertaa. Oli mukavaa nähdä muidenkin tyttöjen sitovan perhoja. Naureskeltiin että saadaankohan yhtään perhoa sidottua, vai meneekö koko aika vaan höpöttelyksi. Tais mennä vähän toistepäin. Meidän piti pohtia tulevia suunnitelmia, mutta kaikki oli niin keskittyneitä perhoihin, että suunnittelut jäi toiseen kertaan.

Likkojen treffaaminen oli siistiä. Kukaan meistä ei ole harrastanu perhokalastusta paria vuotta kauemmin, kaikki siis vielä aika aloittelijoita. Se varsinkin teki tapaamisesta mukavaa kun päästiin vähän jakamaan kokemuksia. Kun hengaa porukassa, jossa kaikki on kalastanut kauan, on aloittelijan vaikeaa saada tukea kunnolla. Muut hoitaa hommansa kunnialla ja itse on ihan jumissa monen asian kanssa ja tuntee ittensä ihan huonoksi. Kauan harrastaneiden on myös välillä vaikeeta muistaa omaa aloittelija-aikaansa. Muiden vähän aikaa harrastaneiden kanssa on hauskaa pähkäillä ja oivaltaa uusia juttuja. :) Nyt nähtiin vaan tyttöporukalla, mutta joskus olis ihan kivaa jaksaa kokemuksia muidenkin vain hetken aikaa harrastaneiden kanssa, sukupuolesta riippumatta.

Kiitos Veera, Hanna ja Katri mukavasta päivästä ja illasta!

Itä-Helsingin rannat / sidontaleikkejä part. 2

Meritaimenen kalastus on jatkunut tällä viikolla parin reissun verran. Alkuviikosta paikaksi valikoitui Vuosaareen seutu, samoilla linjoilla jatkettiin perjantaina. Mietiskeltiin mahdollisia mestoja kavereilta kuultujen vinkkien perusteella ja katsomalla karttaa. Perjantaiaamuna suunnattiin Uutelaan. Kelit oli tällä kertaa edelliseen viikonloppuun verrattuna otollisemmat. Biitsikeleistä ei tietoakaan, tuuli maltillinen ja lämpötilakin ihan kohtuullinen. Peruskylmää, mutta ihan mukavaa. Mitä muuta voi marraskuulta odottaa.

Maisemat Uutelassa oli aika siistit. Alueella oli jyrkästi syvenevää kallioista rantaa, mutta jonkun verran myös loivempaa rantaa, jossa pääsi kahlaamaan. Kalat loisti taas tyylikkäästi poissaolollaan. Ehkä me ei vaan osata? Katrin sanoja lainaten, tää on vähän samaa hommaa kun yrittäisi pyydystää yksisarvista. Iltapäivällä päätettiin vaihtaa paikkaa. Hetkeksi täytyi jääsä autoon lämmittelemään sormia ja varpaita.

Seuraavaksi mentiin Kallvikiin. Kävimme siellä myös tiistaina. Vesi oli nyt hieman korkeammalla kun edellisellä kerralla. Myös tämä paikka vaikutti potentiaaliselta, mutta jälleen tuntui kun jahtaisi unicornia. Koko päivän aikana ei tullut yhtään tapahtumia. Kun päivä alkoi pikkuhiljaa härästyä, lähdimme kotiin päin.

Kotimatkalla napattiin Miikka kyytiin ja tehtiin stoppi Viikin Ruodossa. Tulevan illan suunnitelmat kaipasivat tavaratäydennystä. Pidettiin illanistujaiset perhojensidonnan parissa. Mukana myös Jani.

Ilta venyi suhteellisen myöhään ja aamulla oli vähän tahmea olo. Se ei kuitenkaan estänyt lähtemästä taas kalaan. Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä hauen perään, jos keksitään hyvä paikka ja saadaan jostain soutuvene lainaan. Varasuunnitelmana tuttu ja turvallinen Lauttasaari, tai joku ei niin tuttu merellinen paikka.