Jokikaudesta haukihommiin

Tjuonajokkin "komennuksen" jälkeen jokikalastukskausi tuli päätökseen monessa paikassa. Kymillä se kuitenkin jatkui vielä kuukauden verran eli syyskuun ajan. Mulla oli vuosikortti Kymille ja vähän harmitti, että en oikein ollu kerenny sitä käyttämään ennen syyskuuta. Etelä-Suomi oli kesällä jälleen helteiden valtaama ja vesien lämpötilat sellasella tasolla, et joelle ei ainakaan ollu asiaa. Pääsin alottamaan Kymin kautta just ennen Ruotsiin lähtöä elokuussa ja jatkamaan vasta syyskuun puolella. Jokusen kerran kerkesin käymään ennen kuin kausi sielläkin tuli päätökseen. Tän vuoden lohenkalastus ei menny ihan niin nappiin kun olis toivonu. Lohta ei tullut Norjasta, eikä Suomesta. Fiilis kalassa oli kuitenkin koko ajan hyvä, joten lohettomuutta ei oikeestaan tullu ees mietittyä. Sellasta se välillä on. Kymillä tuli pitkästä aikaa kalastettua muuallakin kun Ruhalla. Se oli tosi tervetullutta vaihtelua.

Jokikauden päättyessä oli aika siirtää katse merta kohti. Syksyn paras asia on kyllä ehdottomasti hauenkalastus. Ensimmäinen meripäivä tuli kuitenkin vietettyä mertsarin parissa. Ja vielä virpalla. Käytiin Juuson kanssa veneellä kopasemassa muutamat spotit. Mua vähän huvittaa, et jossain vaiheessa tuli koluttua Helsingin rantoja paljonkin aivan tuloksetta ja sit kun pari kertaa hairahtaa virppaan niin heti tulee kalaa... Niin se vaan taitaa olla, et mertsarihomma on paljon tehokkaampaa virppavehkein. Ja veneen kanssa.

Haukikauden avasin Hannan kanssa kelluen syyslomaviikolla. Mun oma kellurengas vuotaa, enkä oo saanu aikaseks hankkia uutta ponttoonia, mut onneks Huhtaloilta löytyy aina tavaraa lainaksi. Meillä oli oikein kiva päivä kaislikossa, vaikka isommat kalat ei meijän perhoja löytäneetkään. Mä oon aina tykänny kalastaa kellurenkaasta, mut pakko myöntää et kun veneestä heittämisen makuun on päässy, on siitä vähän hankaluuksia palata... Oon ollu nyt taas muutamia kertoja Tonin veneen kyydissä ja ai että se on ollu niin paljon mukavampaa. Niin paljon helpompaa heittää, eikä ole hermojen menettämistä epämukavien asentojen kanssa. Meillä on ollu jo pitkään tavoitteena kaivaa mulle metrin kala. Oon kalastanu haukee säännöllisesti perholla suunnilleen 7 vuotta, eikä metrinen oo millään osunu kohdalle. Mun edellinen enkka on 96cm ja se on seitsämän vuoden takaa.

Nyt se tavoite on saavutettu. Sata ja yksi senttiä. Kala kävi ensin perhon perässä jättämässä pienet pyörteet pintaan ja alkuun näytti siltä et missasin sen, mut ei. Sinne se sitten iski. Toni kyseli et tuntuuko paremmalta kalalta johon vastasin että "ei tää varmaan kovin iso oo". Toni kuitenkin katteli väsytystä vierestä ja arveli mun olevan väärässä, joka mullekkin alkoi pikkuhiljaa kyllä valjeta kalan vedellessä ympäri venettä. Kala tuli haaviin ja Toni sanoi, et "kyllä sulla kuule nyt tais metri mennä rikki." Voi että kun tuntu siistiltä kuulla noi sanat. Kalalle mittaus ja kyllä, metrinraja ylitetty. Oli kyllä aika hyvä fiilis kaikkien näiden vuosien jälkeen. Hymyilytti. 

Olisko seuraavaksi sit vaikka 110cm... Aina on hyvä tavoitella jotain. Mä toivon että kerkeen vielä edes kerran käymään kalassa ennen kun alotan lumilautailukautta. Syksyn kääntyessä talvikuukausiin, on mun vähän vaikee tehdä päätöstä et mihin panostaa. Haukikausi kutkuttelee niin kauan kun vedet ei ole jäässä, mut laskukausi alkaa taas pikkuhiljaa vallata ajatuksia ja kalenterissa on jo ensimmäinen laskureissu merkittynä. Jos talvi alkaa täällä leudosti, on ihan hyvä mahis että reissun jälkeen pääsee jatkamaan vielä kalastusta. Sen näkee sitten. 

Lohikausi 2021

Lohikausi 2021. Sehän oli aivan mahtava. Vai mites olikaan... Eihän se menny millään muotoa nappiin. :D Norja kun ei avannu rajojaan Vantaan likalle niin tämän vuoden lohikausi tarkotti kolmea päivää Kymijoella. No, onhan se parempi kun ei mitään mutta tuntuihan se omituiselta. Myös Kymin kausi oli tänä vuonna aika epämääräinen, kiitos helteiden. Vesien lämmöt oli pitkään todella korkeet. Itse uskaltauduin kalaan vasta elokuun lopulla ekan kerran. 

Seuraava kerta oli syyskuun alkupuolella. Tää vuosi Kymillä on ollut hiljaisempi kun vertaa vaikka pariin edelliseen vuoteen. Kiva on ollu silti joella käydä.  Yläkuvan on ottanu Toni Valkonen.

Viimeinen kerta osui tokavikalle päivälle. Kausi loppui syyskuun vikana. Yleensä viimeisinä päivinä joella on paljon porukkaa, eikä tää vuosi ollu yhtään poikkeus, vaikka kausi oli ollut vähän nihkeempi. Yhden kalan saamista päästiin todistamaan ja ai että se oli pitkästä aikaa virkistävää katseltavaa! On se lohi vaan hieno kala.

Nyt olis sitten aika muille kalalajeille. Syyskuun lopussa tapahtui ihmeitä. Mä palasin takasin töihin yli puolentoista vuoden tauon jälkeen. Nyt ollaankin taas "uudessa" tilanteessa ja kalastukselle täytyy ottaa aikansa vähän eri tavalla. Onhan tää vähän hassua pitkän tauon jälkeen taas tehä duunii, mut on se kyllä kivaakin. Jospa tästä lähtis pikkuhiljaa uusi aikakausi koronashitin jälkeen... Ei se taida ohi vielä olla, mut suunta toivottavasti pysyy hyvänä.

Muutaki jännää on tapahtunu tässä parin viikon aikana. Päätin käydä kesken jääneen Eräoppaan tutkinnon loppuun. Vaikka keskeytys sillon 2018 oli perinpohdin pohdittu ja asia käsitelty, on homma alkanu pyörii taas mun päässä. Sitten mä vaan yks päivä päätin, et nyt. Olin yhteydessä kouluun, tehtiin suunnitelmat ja päätettiin et mulla on lappu kourassa ens kesänä. Samaan aikaan kun tänä syksynä alottanu porukka valmistuu. En siis enää palaa koulun penkille vaan hommat hoituu töiden ohessa. Suurin osa tutkinnon kilkkeistä on kuitenkin jo suoritettu. Muutama tentti ja näyttö niin se on sitten siinä. Tuntuu hyvältä saada suoritettua loppuun. Mä kun en oo sellainen, et jättäisin asioita kesken. Sillon se oli kuitenkin ainoo vaihtis, kun koko elämä oli ihan sekasin. Nyt aika tuntuu oikeelta.  

Operaatio Kymiläinen

Pitkästä aikaa tuli taas hetki, kun pääsi tätäkin ikuisuusprojektia toteuttamaan. Tän vuoden operaation aloitus venyi syksyyn, kun velvollisuudet on painanu pahasti päälle. Uusin Chasing Silverkin on työnalla, mutta jo sen verran hyvässä jamassa, että viittin ottaa vapaan ja lähtee pitkästä aikaa Kotkaan. Lähettiin Miksun kanssa yhteistuumin iltapäivän pistolle. Ennen joelle saapumista käytiin nopsaa moikkaamassa Nikoa Kymi Shopilla. Ennen näköyhteyttä Ruhan parkkikselle, jännitettiin et kuinkas monta autoa siellä on tällä kertaa parkissa. Joessa on näkyny ihan kivasti kalaa ja rannoilla sen myötä myös aika paljon porukkaa, mut nyt oli rauhallista.

Laskulle lähtiessä puhuttiin mun Operaatio Kymiläisestä. Miksu oli sitä mieltä, et tästä tulee viel hyvä päivä ja ehkä se kuuden vuoden odotus vielä palkitaan. Kuusi vuotta sitten kävin ekaa kertaa Kymillä, se oli myös mun eka kerta kun kalastin lohta missään. Lohia on tullut muutamia tän "uran" aikana, mutta yksikään niistä ei ole Kymiläinen. Miksun hehkutus osui kohdilleen. Tähdet oli vissiin oikeessa asennossa ja lohijumalat hyvällä päällä, koska sieltä se tuli. Mun ensimmäinen Kymin lohi. Syksyn värinen, 80 senttinen komea kolli. Kyllä sitä kannatti odottaa! Perho oli ehkä vähän ylläri. Yleensä tässä vaiheessa heitetään jo aika pieniä perhoja, mut mun perhorasian valikoima ei ole kovin suuri, niin silloin heitetään sitä mitä löytyy. Tällä kertaa kelpas keltanen monkkeri. :D

Olin tekemässä ekaa laskua ja edenny jo aika alas. Heitto kulki kivasti, siima napsahti suoraksi ja oli kaikin puolin mukava fiilis siinä heittää ja uittaa. Nypyttelin siimaa sisään kunnes se jäi kiinni. Veikkasin alkuun, että jäi johonkin kasviin niinkuin muutamalla aikaisemmalla uitolla. Mun ilme oli varmaan näkemisen arvoinen, kun hölmistyneenä tajusin, et sehän liikkuu. Se on paras fiilis kun tajuaa, et siiman päässä on oikeesti jotain. Jossain vaiheessa kuulemma pääs pien kiljahduskin, vaikka omasta mielestä olinkin ihan cool... Olin aivan hämmentyny kun väsyttelin kalaa. Väsyttely ei oo mun lempparia puuhaa ja tuntuu jopa ehkä stressaavalta, mut nyt aattelin et ihan sama pääseekö irti, jo tää on iso juttu mulle. Jumppanen oli haavimiehenä. Tonikin oli just sopivasti ilmestyny rantaan seuraa tilannetta. Kalasta otettiin mitta ja tietenkin kuvat. Ihan todella outo tunne. Niin oli jänskää, et hetken piti vaan hengailla ja fiilistellä (ja laittaa pari fiilistelyviestiä) itekseen rannalla muiden heittäessä rundia.

Tonilla oli kuvausvehkeet mukana. Saattaapi olla, et jotain todistusaineistoa löytyy pian myös Kalastajan Kymijoen youtubekanavalta. Kovin pitkää settiä ei tällein syksyllä kerkee heittää, jos pääsee paikalle vasta iltapäivällä. Oli kyllä just sopiva pyrähdys tähän saumaan. Kun illalla tulin kotiin, oli hyvä fiilis päivästä. Niin kivaa hyvässä seurassa hengailla ja kalastaa. Tuntu hyvältä, kun paikalla olleet oli oikeesti iloisia mun kalasta. Se oli sellasta jaettua iloa.

Voin melkein sanoa, et tää oli kyllä siistein kokemus hetkeen. Tai ainakin merkityksellisin. Kymille on aina spesiaali paikka mun sydämmessä, koska sieltä kaikki into lohenkalastukseen aikoinaan lähti. Välillä fiilis takkuaa, mutta silti lajin pariin palaa aina. Operaatio Kymiläinen on nyt suoritettu. Tästä on hyvä jatkaa taas eteenpäin. Ehkä seuraavaan kalaan menee taas kuusi vuotta, ihan sama! Mä oon iloinen ja veikkaan, et tuun muistamaan ton päivän vielä pitkään. :) Tässä on vielä muutama viikko aikaa kalastaa Kymiä. Vielä en tiedä miten oma aikataulu antaa myöten. Toivotaan, et vielä edes kertaalleen kerkeis heitolla käydä tän loppukauden aikana.

Pitkästä aikaa kalassa

Kesä on ohi ja syksy, sekä viileemmät kelit on täällä taas. Aika lämpimiä lämmintä on kyl edelleen ollu, mut ainakin ne kovimmat helteet on jo tovin ollu poissa. Helteestä ei sais valittaa, eikä siinä muuten mitään vikaa ookkaan, mut kalaan ei pääse... Tai siis siinä ei oo mitään järkeä. Kalat ei kestä liian lämpimiä vesiä. Eikä kyllä kahluuhousuihin ahtautuminen oo ittelle kaikista mukavinta hellelukemissa. Moni koski meni kiinni nyt kesällä. Itellä oli tarkotus kalastaa Kymiä elokuusta eteenpäin, mut kuumat kelit jatkui niin pitkään, et mulla alkoi työputki eikä sit taas ollut kunnolla aikaa. Lentokenttähommii ja siihen päälle uusimman Chasing Silverian taittoa, joka ilmestyi muuten nyt alkuviikosta! Vasta viime viikonloppuna kerkesin Kymille ekaa kertaa tänä vuonna. Oli jo aikakin...

Käytiin Juuson ja Rolfin kanssa kopasemassa Ruha viime sunnuntaina. Viikonloput Kymillä voi olla aika ruuhkaisia, mut nyt ei kyllä ollu paljoo porukkaa. Ei tarvinnu omaa heittovuoroo venaa kovin kauaa. Rannassa pääs höpisee tuttujen heppujen kanssa. Kaloja näkyi, mut ei kenenkään siiman päässä. Kymillä tulee aina jotenki nostalginen fiilis. Naureskeltiin Jusben kanssa niitä ekoja kertoja kun läksin Ruhan rinkiin messiin. Siitä on nyt viisi vuotta.

Tultiin Ruhalle aamupäivästä ja kalastettiin siihen asti, et aurinko painui alas ja tuli pimeetä. Teki niin hyvää päästä heitolle pitkästä aikaa. Voipi olla et tää jää tänä vuonna viimeseks reissuks Kymille. Tänä viikonloppuna siellä on ollu meneillään Lohenkalastuksen SM kisat ja ens viikonloppuna kausi päättyy. Menny ihan huisii vauhtii tää loppukesä ja alkusyksy. Kunhan kelit tästä vielä vähän viilenee niin katse siirtyy taas merelle päin. Viimesyksyn merihommat meni vähän plörinäks kun oli kouluu ja vapaa-aika vähäistä, mut nyt on taas sellaset kuviot et vapaiden sumpliminen on helpompaa. Kiinnostais vielä tehdä joku isompikin reissu, vaikka Gotlantiin, mut katotaan onko sellainen mahdollista... Reissuideoilla leikitteleminen on mukavaa puuhaa. Kalastus/matkakuume paha kombo. 

Kymijoella tapahtuu

Eräopasopiskelijan elämä on ollu aika hektistä tässä viime aikoina! Reissuu pukkaa sateisiin lähimettiin, on kaikenmaailman koulutuksia ja joitan asiakaskeissejäkin jo. Kalaan ei oo kerenny kertaakaan sen jälkeen kun Kymillä loppui kausi. :D Pikkasen alkaa rassaa kun poltetta olis mut onneks on tullu sentään jotain muuta tehtyä kalastuksen parissa. Kotkassa on tullu vietettyä aikaa vaikka virallinen kalastuskausi onkin tullut päätökseen. Muutama viikko pakkasin kamerani mukaan, hyppasin junaan ja menin räpsimään muutamat kuvat Kymi Fishing shopin järkkäämästä Asquith päivästä. Vesi oli hiton korkeella, mut kyllä siellä jotain nykyjä äijillä tais olla.

Seikkailut Kymijoen rannalla jatkui taas tän viikon maanantaina. Meillä on koulusta tällä hetkellä etäviikko, jonka sai halutessaan myös käyttää työharjotteluun. Mä valitsin sen vaihtiksen ja lähin muutamaks päiväks kattelee Kymi Fishingin meininkejä. Kylmänä tiistaisena aamuna porukka kokoontui heti aamusta Ruhan laavulle mun nokipannukahveille. Siitä lähti käyntiin Superpäivä. Vaikka aamusta oli vähän sellanen fiilis et kuka helevetti raahautuu noin aikasin aamusta hyiseen keliin ylös, niin heti kun jokirantaan pääsi, kyllä sen muisti että miksi. Koko päivä oli todella kaunis. Aurinko paistoi, kaikki oli kasvit oli huurteessa ja joen pinnalla kaunis usva.

Oli kiva morjestaa tuttuja naamoja. Oli myös ihan mielenkiintoista olla seuraamassa Kymi Fishingin toimintaa. Aika pintapuolinen raapaisu tää harjottelu oli, mut tulipahan ainakin jonkin sorttinen ensipuraisu. Vaikka mulla on koulutuksen jälkeiset ajat vielä iiiiihan auki, niin kyllä mä varmaan jotenkin yritän soluttautua kalastusmatkailun pariin jossain vaiheessa. Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan. On muuten outoo ajatella et tää vuosi alkaa kohta olla jo ohi... Tai joo, onhan täs vielä pari kuukautta, mutta jos ne menee yhtä nopeesti kun koko tää mennyt syksy niin kohtahan mä havahdun siihen että on kesä ja koulutus päätöksessään. Hurjaa. Jossain välissä pitäisi näytötkin suorittaa. Yksi idis mulla on jo, siitä lisää myöhemmin jos saan sen onnistumaan! Liittyy kalastukseen, ylläripylläri.

Mission impossible

Lohikausi 2017 jää nyt taakse. Lauantaina oli herätyskello aikasin soimassa, että kerkee köröttelee Kotkaan suht järkevään aikaan. Periaatteessa olis ollu mahis lähtee jo edellisenä iltana, mut kouluviikon jäljiltä oli aika väsy, eikä autossa nukkuminen napannu sitten yhtään. Kävin aamulla nappaamassa Juuson kyytiin kasin aikaan. Rannassa oltiin hyvissä ajoin, mut tällä kertaa omaa heittovuoroa joutui odottelemaan jonkin aikaa. Eipä tullut yllätyksenä, et Ruhalla oli paljon porukkaa. Viimeinen päivä, niin se aina menee! Mukavaa kun rannassa oli tuttuja kenen kanssa jutskailla ennen omaa vuoroa. Aamun aikana oli tullu vissiin pari kalaa. Me nähtiin yhen kalan haaviiminen.

Päivä meni leppoisissa meiningeissä. Ruhan viimeiselle laskulle sain Jumppaselta testiin Vissun XO:n. Vitsi että oli kevyt vapa heittää! Ainakin mun käteen tuntu hyvältä. Illan viimeiset heitot tein pitkästä aikaa Siikiksellä. Oon viimeks käyny niskakivellä heittää joskus muutama vuosi sitten. Oon niin jämähtäny Ruhalle. Plus oon niin huono kahlaamaan, et on menny pupu pöksyyn jos on ollu vähänkin enemmän vettä. Nyt vettä oli sopivasti, mut silti Toni joutu melkein raahaa mut veke sieltä kiveltä, kun tuntu et jalat virran mukana... :D

Kymikausi jäi mulla tänä vuonna aika kehnoksi. Operaatio Kymiläisestä ei varmaan tarvitse edes mainita. Jos ei kerkee kunnolla käymään niin aika pienet mahikset mitään saada. Yhteen asiaan oon kyllä tyytyväinen. Yleensä tässä vaiheessa vuotta alan olee jo vähän poikki heittämiseen ja aina kun tulee Kymillä käytyy, tuntuu et mikään ei onnistu. Tänä vuonna ei ollu niin. Heittäminen tuntui menevän ihan ookoosti. Ehkä joku sivusta seurannu voi olla eri mieltä, mut ainakin musta tuntui ihan hyvältä. Tänä vuonna tuli kalastettua lohta enemmän kun koskaan. Ehkä se on tehny tehtävänsä. Operaatio Kymiläinen jatkuu taas ensi vuonna. Kiitti ja kuitti. Kalastus siirtyy nyt merelle!