Pikainen järvipisto

JES! Kalaan vihdoinkin. Tiistai, vapaapäivä, ulkona sataa räntää mut ei anneta sen haitata ku vihdoin olis mahikset lähtee johonkin. Meri on ollu ihan törkeen alhaalla, joten täyty vähän vaihtaa suunnitelmia sen suhteen. Päätettiin Juuson kanssa lähtee kokeilee hauenkalastusta pienellä järvellä tässä aika lähellä. Järvikalastusta tulee harrastettua vaan kesäisin mökillä, muuten hauenkalastus keskittyy merelle.  Pikkunen järvi on vaan parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä. Kiva et pääs kerranki nopeesti pelipaikoille.

Parin tunnin pisto antoi muutamat puikot. Kalan koolla ei ollut mitään väliä, pääasia oli päästä hetkeks kellumaan. Kiva että järvi antoi ees jotain, ei ollut ennenstään tuttu paikka. Tuntu niin hyvältä päästä pitkästä aikaa kalaan. Toivottavasti olosuhteet merelläkin kohentuis niin että sinnekin raaskis taas lähtee. Ehkä tää kalastus alkaa tästä taas paranee kun lokakuu saadaan pakettiin. Niin mä ainakin kovasti toivoisin!

Suolaista & makeaa

Viikonlopuksi lähettiin Juuson kanssa Turkuun. Huhtalat kutsu meijät sinne niiden tykö kalastamaan ja muuten hengailemaan. Oltiin Turussa lauantaina jo suht aikaisin, mut ei päästy heti lähtee minnekään. Grillailtiin ja mielessä käväisi jo, että ei lähetä ollenkaan kalaan kun on niin muksaa vaan hengata. Iltapäivästä lähettiin sit kuitenkin. Kun kerran Turussa oltiin, oli mulla ja Juusolla olettamus että tottakai mennään merelle kalaan. Näin ei kuitenkaan käyny. Hanna ja Viljami vei meidät järvelle. Kohdekalakin ihan eri kun ennen, ahven. Kyseiseltä järveltä on mahikset isoihin appuroihin. Synkkää piuhaa kelalle ja järvelle kellumaan.

Kenenkään meistä kohdalle ei tällä kertaa osunu yhtään isompaa. Touhu oli kuitenkin yllättävän kivaa. Taas pari uutta nimee perholla saatujen kalojen listaan tälle vuodelle. Ei olla alettu mitenkään tarkoituksella fongaamaan, mut kerätään muuten vaan listaa. Vuoden lopussa on aina hauskaa kattoa kuinka monta eri lajia on saatu.

Turussa oli mukava käydä. Sunnuntaina lähettiin ajamaan takas kohti pääkaupunkiseutua. Päätettiin käydä matkan varrella kopasemassa pari eri haukipaikkaa. Toinen niistä ihan uus meille. Alkukevään nihkeet haukireissut unohtui kun taas näki miten kovia spurttaajia nää hauet on tähän aikaan vuodesta.

Toinen mesta ei tuottanut tulosta. Juuso luovutti ensin. Kun mä tulin rantaan, oli jätkä testaamassa auton takaosan nukkumismahdollisuuksia. Yleensä nukutaan etupenkeillä, mut kai sitä pystyis takanakin nukkumaan. Jos ei oo kauheesti kamaa mukana... Kesän pitkillä reissuilla auto tuppaa olee kattoon asti täynnä tavaraa. :D

Tällä viikolla oli suunnitelmiss käydä Vantaanjoen yläosilla kalassa, mut nyt näyttäis siltä et haaveeks jää. On luvattu sellasta hellettä, että ehkä parempi jättää kalastus vähän nihkeemmille keleille ja tehdä jotain muuta. Ennen sitä odotti kesältä vaan aurinkoa ja hellettä, nyt toivoo että ei välttis ees tulis kovin kuumaa kesää. Kyllä siitä kesästä pystyy nauttii muutenkin. Viime kesä oli kalastuksen kannalta hyvä. Keväällä pääs nauttii kuumista päivistä, alkukesä oli taas nihkeempää. Sen ansiosta jokien lämpötilat pysy sopivina pitkään. Toissa vuonna vesien lämpötilat kohos niin ylös, että moni paikka joutui laittaa stopin kalastukselle. Isoja kaloja delas ja se oli ihan karmeeta. Toivottavasti se ei ainakaan toistu ja kesästä tulis hyvä.

Me and the boys

Torstaina pakkauduttiin autoon taas kelluntarenkaiden kanssa. Samaan kyytiin poimittiin myös Jani ja Aki. Nyt ei lähdetty kellumaan hauen perässä, vaan tiedossa oli hieman kevyempää meininkiä eli lampikalastusta Lohenrenkaalla. Kun lähettiin liikkeelle, sanoin jätkille et täytyypä tarkistaa onko kamerassa muistikorttia mukana. Mä oon joskus reissuun lähdettäessä unohtanu sen himaan... Kortti mukana, matka voi siis jatkua. Kun päästiin Lohenrenkaalle ja olin ottamassa ekoja kuvia, ihmettelin kun koko kamera ei mee päälle. Nyt oli sitten akku kotona latauksen jäljiltä... Miten meni noin niinkun omasta mielestä? Aika vahvasti. Onneks Akilla ja Janilla oli kamerat mukana ja saatiin reissua dokumentoitua. Olipa taas orpo (ja urpo) olo ilman omaa kameraa.

Oltiin perillä suunnilleen puoliltapäivin. Parkkiksella oli useempi auto meidän lisäks, mut tungosta ei kuitenkaan veden äärellä ollu. Muutama muu perhonviskoja, sekä yks isä-poika porukka. Paikan sympaattinen omistaja tuli heti jutskaamaan samalla kun säädettiin tavaroita kuntoon. Oli niin outoo kasata ja käyttää taas kevyitä vehkeitä kaiken tän merikalastuksen jälkeen. Perukkeet niin ohuita ja perhot ihan liian pieniä. :D Mä oon aina ollu huono kaikkien solmujen kanssa, niitä on jotekin hirveen vaikee hahmottaa. Gotlannin reissulla opin kuitenkin jotain uutta, lenkkisolmun! Aikamoista taisteluu sen väsääminen vielä on, mut voin kuitenki sanoo et osaan.

Aloitettiin Akin ja Janin kanssa kalastus Kivijärveltä. Juuso lähti kokeilemaan uusinta lampea, mutta tuli aika nopeesti samaan mestaan meidän kanssa. Mä ja Juuso kalastettiin kelluntarenkaista, Jani ja Aki oli jalkamiehinä. Onneks Lohenrenkaalla on aika paljon laitureita, josta pääsee heittämään muuten ryteikköisiltä rannoilta. Ekan kalan sai Aki. Siikahan se siellä! Vielä ihan hyvän kokoinen, lähenteli viittäkymmentä senttiä.

Seuraava kala osui Juuson kohdalle. Siika jälleen, mutta pienempi. Myös mä sain ekan kunnollisen perhosiian, 45cm. Oon kerran aikaisemminki saanu siian, mut se oli niin pieni et luulin sitä salakaks. Oli ihan hassu kala siiman päällä. Rauhallinen, mut painoi massallaan menemään niin et haaviin saaminen ei ollu ihan iisii. Samoilta kohdilta tuli myös yksi kirre. Kiva kun tuolla kirretkin on ihan hyväkuntoisen näköisiä. Oli jännä huomata miten kalat oli pakkautunu muutamiin eri kohtiin. Samasta paikasta tuli aina useempi kala, tai ainakin oli tapahtumia. Muutaman tunnin aikana jokainen meistä oli saanu kalan, tai useemmankin. Lisäks pudotteluitakin oli läjäpäin. Jätkät sai kalansa kuulapäisillä pupilla tai nymfeillä, mä taas ihan pienellä liitsillä.

Joskus iltapäivällä maltettiin tulla pois vedestä ja pitää ruokatauko. Viimeks kun oltiin Lohenrenkaalla Juuson kanssa, ei ees tajuttu et Kivijärven rannalla oli kiva grillipaikka. Siinä hengailtiin jonkun aikaa. Loppuilta oli hiljaisempaa. Mä sain vielä yhden kirren ja Juuso yhden pienen siian.

Lampikalastus on kyllä ihan mukavaa vaihtelua, vaikka pidemmän päälle alkaakin käydä ehkä vähän tylsäks. Varsinkin pieniä perhoja uittaessa mulla meinaa kärsivällisyys loppua kun ei saa riuhtoo menemään niinku vaik mertsarihommissa. Oli mukavaa olla porukalla kalassa. Kiva rento meininki. Pääasiassa oltiin kalastamassa kirree, joten kaikki nää siiat oli kyllä mukava yllätys. Kirrejä tuli koko päivän aikana vain kaksi, siikoja lähemmäs 20 yhteensä. Isoimmat Janille ja Akille. Eniten kaloja sai Juuso, joka ei kyllä yllätä. Perus Juusokki! Hauskaa oli. Voiko olla parempaa tapaa viettää vapaapäivää kun hengata luonnossa hyvässä seurassa kalastaen. Nyt jaksaa taas painaa viikonlopun duunia. Ens viikon alkupuolella alkaa reilun viikon loma ja reissuu pukkaa taas!

Kirjoittaessa soi: Twisted Sister - Me and the boys

Pilkkiminen, uhka vai mahdollisuus?

Koska ollaan viimeiset vuodet käytetty lähes kaikki vapaa-aika kalastukseen, on näin talvella oikeesti vaikee välillä keksiä mitä ihmettä sitä oikein tekis... Varsinkin nyt viime aikoina kun ulkona on ollu niin saakelin kylmä. Nyt lauhtui ekaa kertaa pariin viikkoon. Päätettiin Juuson kanssa lähtee kokeilee jotain uutta. Mukavuusrajan yli ja pilkille! Mä en oo pilkkiny ikinä, Juuso pari hassuu kertaa joskus. Ei kummallekkaan kovin tuttua siis. Tarvittavat varusteet saatiin lainattua. Lähdettiin viettämään talvista lauantaina Kuusijärvelle.

Mulla on kauhee kammo jäitä kohtaan. En oikeestaan tiiä edes et miks. Kun olin pieni, tehtiin perheen kanssa talvisin retkiä stadin edustan saariin jäitä pitkin kävellen. Ikinä ei sattunu mitään, mut silti mua pelottaa. Pelotti sillon ja pelottaa edelleen. Ehkä Pikku Kakkosen "Varokaa heikkoa jäätä" mumina on jääny vähän liian syvälle alitajuntaan. Jäälle mentäessä iski heti pieni paniikki, mut pikkuhiljaa se hellitti kun Juuso vakuutteli jään olevan tarpeeks paksua. Jossain vaiheessa unohdin et oltiin ees jäällä.

Haaveena oli et saatais hyvän kokoisia ahvenia sen verran että saatais illalla niistä ruokaa. Varaplääninä pizza. Päivän saldo oli kaksi pientä ahventa, joten täytyi tyytyä jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Vuoden ekat kalat hei! Toinen niistä oli niin pieni, et en ees aluks tajunnu sitä ahveneks. Sellanen suunnilleen 4cm. Välillä vilkuiltiin toisiimme päin ja molemmilla oli sama ajatus, miks me ollaan täällä? :D Parin tunnin jälkeen päätettiin laittaa kamat kasaan ja lähtee pizzanpaistoon. Ihme hommaa. Saattaa olla kuitenkin niin, että käydään vielä toisenkin kerran yrittämässä jos säät sallii. Tällä kertaa vaikka merellä jos keksitään sopiva paikka. Tylsynyt kaira vaihtoon ja jotain lämminta juotavaa messiin niin ehkä siitä ihan hyvä tulee...

Sunnuntai kirrelammikoilla

Jokikausi on nyt pääsääntöisesti ohi, hauenkalastukseen vähän liian hyvät kelit ja mertsarihommiakin vois odottaa vielä hetkisen, joten täytyy keksiä jotain muuta. Päätettiin Juuson kanssa ottaa suunnaks Lohenrengas ja kokeilla kirrenkalastusta kelluntarekaasta. Juuso on joskus kauan aikaa sitten käyny Lohenrankaalla, mut kalastanu sillon rannalta käsin. Mulle paikka oli ihan uusi. Ruuhkaa ei ollut. Meidän lisäks rannalla oli kaksi jätkää onkivapojen kanssa. Lohenrengas on siitä kiva kirrelampipaikka, että siellä ei oo pakko pamputtaa saatuja kaloja, vaan saa harrastaa myös C&R kalastusta perholla. Ongella ja virpalla kalastaessa kalat pitää ottaa ylös. Lupa on silloin halvempi, mut kaloista maksetaan kilohinnalla. Virppa/onkilupa on 5e ja perholupa 10e per päivä.

Lampia on kolme, kaikki vähän eri kokosia. Ekana aloitettiin pienimmästä, jossa vesi oli sameinta. Ihan kun olis kalastanu Vantaanjoessa. Myös kalojen koko vaihteli, meidän molempien isoimmat pullat oli jotain parin kilon tankkeja ja pienimmät ylläolevassa kuvassa näkyvän kokoisia. En oo ikinä nähny noin pientä kirree, se jopa näytti ihan kalalta... :D Seuraavaks mentiin isoimmalle lammelle, jossa vesikin oli vähän kirkkaampaa.

Vika lampi oli taas astetta pienempi. Sieltä ei tullu enää otettua yhtään kuvia, kun kalastus oli niin rienaavan jännää. Oli jo ilta ja kalat alko pintomaan. En tiiä mitä tapahtu, mut ite en siitä lammesta onnistunu saamaan yhtäkään kalaa. Kokeilin kaikkia erilaisia perhoja ja uittotyylejä, mikään ei auttanu. Juuso kyllä onnistu saamaan useemman, pinturilla ja nymfeillä. Muilla lammilla kalat oli ottanu lähinnä tummiin liitseihin. Vähän alko ärsyttää, mut onneks muilla lammikoilla oli ollu ihan kivasti tapahtumia ja päivä oli muuten kiva.

Seisovassa vedessä kalastus on mukavaa vaihtelua, kelluntarenkaalla liikkuminen kivaa ja kirretkin antoi ihan hyviä kyytejä, mut oltiin molemmat vähän ristiriitaisissa fiiliksessä kohdekalan suhteen. Vaikka pääasiassa lähettiin kalastaa kirree, heräs jokaisen kalan kohdalla pieni toivo että siimaan päässä oliskin joku muu. Lammilla on kuitenkin jonkin verran myös taimenia ja siikoja. Kliimaksi päättyy siihen kun se löllykkä tulee haaviin. :D Viihdyttävä päivä oli kuitenkin ja paikka ihan nätti. Oikein mukava sunnuntain viettopaikka. Kyllä mä kaikesta huolimatta kalastan kirreä mieluumin jossain lammessa kun joessa, tuntuu vähän luonnollisemmalta. Ehkä tulee joskus mentyä uudestaankin johonkin vastaavaan paikkaan, tai miks ei samaankin.

TourDeLapland: Pari päivää kellumassa

Lohipettymysten jälkeen siirryttiin vähän erilaisten juttujen pariin. Edelliset kohteet oli ollu jo aikaa sitten suunniteltu ja lyöty lukkoon, mut sitten loppui pläänit. Vielä oli parisen viikkoa aikaa. Päätettiin jäädä vielä Norjaan. Meillä oli kelluntarenkaat messissa ja nyt haluttiin päästä käyttämään niitä. Ajettiin Skoganvarreen ja käytiin hakemassa pariksi päiväksi luvat alueen sisävesille. Norjassa on niin kätevää kun suuren osan luvista saa perhehinnalla. Skoganvarresta saatiin myös parit vinkit mihin kannattais lähtee kellumaan.

Ekaksi kohteeksi valikoitui pienehkö lampi Lakselvin vieressä. Juuso oli käyny samaisella lammikolla joskus junnumpana. Lammen vesi oli turkoosin sinistä, ihan kirkasta ja siellä asusteli vain taimenia. Jo rannoilta näkyi pienten kalojen parvija. Lampi oli nopeesti syvenevä ja vesi niin kirkasta että oikeesti alko vähän pelottaa kun siellä polskutteli. On aika huisii nähdä pohjaan vaikka vettä on alla useita mertejä. Mitä lähemmäs keskikohtaa meni, pohja alkoi pikkuhiljaa kadota siniseen syvyteen. Tais olla aika syvä monttu. Kalat oli aika säikkyjä ja parvia oli aluks vaikee löytää, mut kun sen löysi, riitti puuhaa loppuillaksi. Kalojen koot oli luokkaa mini, mut ihan kivaa oli taas saada jotain vipinää. Isompiakin yksilöitä siellä on, mut ne ei nyt osunu meidän kohdalle. Vähän isompia tuikkeja näkyi siellä täällä, mut ei jaksettu lähtee niitä jahtaamaan kun ne oli aika pitkällä.

Lammen vesi oli tosi kylmää! Tais olla lähdepohjainen. Kun lopeteltiin, olin ihan jäässä vaikka oli kolmet housut kahluuhousujen alla ja lämmin takki päällä. :D Onneks autolle piti hetken aikaa tallustella niin siinä kerkes taas lämmetä. Lupien haun yhteydessä otettiin Skoganvarresta myös telttapaikka. Tai noh, eihän meillä ollu sitä telttaa mut saatiin ainakin auto parkkiin ja samalla käyttöön leirintäalueen palvelut. Tehtiin aamupalaa sisätiloissa jä päästiin käymään kunnollisessa suihkussa ja vessassa. Mitä luksusta. Skoganvarre vaikutti oikein mukavalta alueelta. Jos joskus voitetaan lotossa ja raaskitaan ostaa luvat Laksille, on ainakin majoittumispaikka tiedossa. Myös mökkejä oli tarjolla, mut budjettimatkaajina tyydyttiin ihan mielellään halvimpaan vaihtoehtoon.

Seuraavana aamuna lähdettiin läheiselle järvelle. Käytiin siellä jo nopeesti kattomassa edellisenä iltana, mut tuuli oli isohkolla järvellä niin kova että ei viittitty sinne mennä kellumaan. Nyt keli oli tyynempi. Järvessä on rautuja, mut niinkuin ehkä arvata saattaa, on niiden löytäminen aika vaikeeta kun paikka on iso. Juuso kuitenkin molempien yllätykseksi sai pienen raudun joka kävi pinnassa heti parkkipaikan vieressä. Mä en löytänyt kun ahvenia. Ekan isomman ahvenen kohdalla luulin sitä pieneksi haueksi. Meno oli vähän haukimaista ja kerkesin jo miettii että kohta taitaa peruke sanoo naps, mut kun sain kalan lähelle rengasta, huomasin sen olevan ahven.

Tuuli (ja nälkä) alkoi taas yltyä, joten tultiin pois jäveltä ja tehtiin rannassa lounasta. Seuraavaksi suunnattiin läheiselle joenpätkälle. Mä en ollu edes vielä kunnolla kerenny alottaa, kun Juuso jo ryntäs vapa mutkalla alavirtaan kovaa vauhtia. Heti kun Juuso oli saanu ekaa kertaa perhonsa veteen, oli siihen iskeny kaunis ja ihan hullu taimen. Sen jälkeen kumpikaan ei enää saanu mitään. Kaloja kyllä oli, mut niitä oli jostain syystä hirveen vaikee saada tarttumaan. Tärppejä kyllä oli, melkein joka heitolla jotain tapahtumaa.

Otettiin vielä toinen yö Skoganvarresta. Seuraavana aamuna alettiin tehdä lähtöä taas Suomeen päin. Matkalla käytiin vielä yhdellä harjuslammella kellumassa. Juuso nappas yhden läskin 40cm, mut loput oli aika silppua. Muutama tunti kellutiin, pakattiin kamat taas autoon ja siirryttiin Suomen puolelle. Norjassa kerettiin olla viikon verran. Vähän mietittiin että oltais lähdetty Norjan kautta käsivarteen ja kalastettu sisävesiä matkalla, mut se jäi nyt toiseen kertaan. Norjassa vietetty aika oli pääsääntöisesti siistiä, mun edellisessä postauksessa angstattua lohiepisodia lukuunottamatta... Taas tuli sellainen fiilis että miksi ei joskus viettäisi koko reissua Norjan puolella. Maisemat on ihan kreisejä ja kalastus siistiä. On aina niin paljon kaikkia kivoja paikkoja jossa tahtoisi käydä. Ei vain aika ja rahat riitä aina kaikkeen. Tuntuu että kalatkin on paljon virkeempiä rajan toisella puolen. Tai sit ei olla vaan löydetty Suomesta oikeita paikkoja. Norja ihan varmasti myös ensi vuonna osa reissua.