tiistai 30. syyskuuta 2014

Kalassa ennen duunia

Pieta - Viime perjantaisen sidontaillan lomassa Juuso ja Miikka päätti että lähdetäänpäs maanantaina johonkin kalaan. Mulla oli kans aamupäivä tyhjää joten pääsin messiin. Eilen aamulla herätyskello soi kukonlaulun aikaan, nopsaa kahvit naamaan, kamat kalawagoniin ja aamu seiskaksi VKKlle.




Koskella oli rauhallista, vain me kolme. Näihin aikoihin vain kosken alaosa on auki ja kalastaa saa oikeestaan vaan kirreä tai siikaa sit kun ne ilmaantuu paikalle. Poikkeavaa on myös se että lupia myydään vain aamulle klo 7-13. Kahlauskamat jätettiin suosiolla himaan, vaikka vielä oli saanut kahlata. Kielto tulee voimaan 1.10. Ihan turhaa vetää kaikkia vermeitä päälle, kun ei tuolla edes tarvii kahlata.




Mulla kävi aamupäivällä vähän surkuhupaisa juttu.... Mä päätin lähteä testaamaan mitä kosken loppuliuku antaa. En oo mikään kovin ketterä tasapainottelija ja kivillä loikkija.Vesi oli aika korkeella ja kivet kaukana toisistaan. Tästä huolimatta pääsin kuitenkin kuivana perille, voitto! Kalastelin siinä jonkun aikaa kunnes tuli jano ja päätin lähteä hakee juotavaa rantaan jätetystä kassista. Takasin loikkaaminen ei ollutkaan enää niin helppoa, vaikka ei se väli oikeesti ollu kovin iso. :D Yritin asetella vapaa rannalle että saisin kedät vapaaks "suurta" hyppyä ja alastuloa varten, mut jossain vaiheessa iski uskon puute. Muina miehinä takas viskomaan, ehkä kukaan ei nähny tätä säätöä. Välillä yritin kuikuilla jätkiin päin, mut kumpikin oli keskittyny omaan tekemiseensä että ei ne mitään tajunnu. Jossain vaiheessa sain kontaktin Juuson joka tuli vihdoin pelastamaan neidon hädästä...

Ihan koko lupaa ei kalastettu, osa ajasta kului Meri-infossa lörpötellessä. Vähän enne lupien loppua lähettiin käymään Ruodossa. Ihan mukavaa oli käydä ennen töitä koskella. Siian tuloa ei voinut estää. ;) No ei nyt ihan mut, ei tää ajoitus ihan perseelleen mennyt. Syksyn eka siika oli saatu maanantaina lippoamalla.

Btw, käytiin mun siskon kanssa lauantaina tekee pieni valokuvaproggis VKKlla. Kuvat löytyy TÄÄLTÄ.

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

torstai 25. syyskuuta 2014

DamNation ensi-ilta 24.9 Bio Rex

Noin viikko sitten alkoi Helsingissa jokavuotinen elokuvafestivaali, Rakkautta&Anarkiaa. Näillä festareilla tuli ensi-iltaan vesivoiman ympäristöhaitoista ja patojen purkamisesta kertova dokumenttielokuva DamNation. Pätkän takava ovat Travis Rummel ja Ben Knight, jotka ovat aikaisemmin ohjanneet perhokalastus ja muita ympöristödokumentteja. Leffan toi Suomeen vuoden kalamieheksikin tituleerattu Jasper Pääkkönen, jonka mielestä tämä elokuva kuvaa hyvin tämän hetken tilannetta myös Suomessa.


Lainaus hiff.fi sivustolta: 

"DamNation ei ole vain propagandaa, vaan mukaansa tempaiseva kertomus siitä, miten suhtautuminen vesivoimaan on Yhdysvalloissa muuttumassa. Ohjaajat hyödyntävät oivaltavasti arkistomateriaalia ajoilta, jolloin vesivoimaa pidettiin kasvavan talousmahdin vahvuuden ja modernin insinööritaidon symbolina, josta koko maa oli ylpeä. Nyt tilanne on toinen. Kun aktivistit maalaavat purkamista symboloivia saksia ison padon seinään, jopa voimalaitoksen vartijat hehkuttavat väkivallatonta mielenilmausta.

Upeissa vedenalaisissa kuvissa seurataan, miten lohien ikiaikainen matka kutupaikoille tyssää voimalaitosten patoihin. Kalat hakkautuvat niitä vasten jääräpäisesti kerta toisensa jälkeen. Mahtavista perspektiiveistä kuvattuna padot näyttävät mahtipontisuudessaan murtamattomilta.

Kun yhä enemmän ihmisiä havahtuu siihen, että esimerkiksi kalaturismi voi tuottaa voittoa siinä missä paikallinen pienvoimalakin, järkkymättömät patomuurit alkavat murtua. Ja se vasta vaikuttava näky onkin."

Elokuva oli juurikin niin pysäyttävä kun siitä saattoi toivoa. Puolitoista tuntia meni hujauksessa. Leffan jälkeen halukkaat saivat jäädä keskustelemaan elokuvasta ja aiheista, jota se käsitteli. Paikalla mm. Jasper, Pekka Haavisto, Jenkkien suurlähettiläs Bruce Oreck ja elokuvan tuottaja Matt Stoecker. Aikaisemmin päivällä eduskunnassa pidettiin seminaari Suomen virtavesien tulevaisuudesta. Iso osa leffassa olleista oli tullut suoraan seminaarista ja moni seurannut sitä livenä netistä. Leffan jälkeen siirryttiin epävirallisille jatkoille Teerenpeliin. Illan aikana Pieta teki tuttavuutta toisen perhomimmin, Katrin kanssa. Ehkä tästä saadaan vielä kärkikaksikko naisten heittokisoihin? Myös Katrilla on blogi, jota pääsee lukemaan tästä.

Tosiaan, tämä patoasia on myös Suomessa tällä hetkellä nostettu otskikoihin. Viimeksi eilen aamulla julkaistussa Hesarin artikkelissa Jasper puhui asiaa. Suomessa on paljon pieniä voimaloita, joiden padot haittaavat vaelluskalojen nousua ylemmäs jokeen. Hyvä esimerkki on Vanhankaupunginkosken vanha pato, joka ei edes ole sähköntuotannollisesti tärkeä. Myös me olemme olleet todistamassa taimenten seinään tyssäämistä, eikä se ole siistiä katsottavaa. On hieno, että tämä aihe on alkanut puhuttamaan ihmisiä. Jasper toivoo että eilinen elokuva saataisiin koko kansan nähtäväksi televisioon ja tuomaan lisää keskustelua aiheesta. Hirvittävän monilla ei edes ole käsitystä mitä kaikkea vesivoima tekee ympärillä olevalle luonnolle.

DamNation kuvat lainattu täältä ja elokuvan trailerin voi katsoa täältä. 

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Tyttömäistä koskityyliä

Pieta - Oon lukenut erilaisia tyyli/lifestyle blogeja suunnilleen niin kauan kun sellasia alkoi pikkuhiljaa tulla ihmisten tietoisuuteen. Itsekin perustin vähä samaa linjaa noudattelevan blogin kohta viitisen vuotta sitten, mutta en koskaan omaksunut oikein sitä tyyliosuutta. Oon aina ollut vähän sellainen poikatyttö. Vaikka pukeudunkin tyttömäisesti, ei esim muotijutut/shoppailu ole koskaan ollu mulle niin mielekkäitä asioita. Kaupoissa ravaaminen ei jaksais kiinnostaa ja usein rievut tulee ostettua alelaareista. Kuitenkin harrastusvaatteiden/välineiden shoppailu ja esim kalastuslookien miettiminen on hauskaa. Käytän usein aika pienia summia ostoksiini, mutta toista on harrastustavaroiden kanssa. Alla pari esimerkkiä siitä minkä näköisenä mut voi joen varresta bongata.



Musta tuntuu että kaikki perhokalastavat naikkoset näyttää suunnilleen samalta. Tai oikeestaan kaikki, sukupuolesta riippumatta. Samanlaisiahan noi vaatteet on. Nykyisin saa joitain vaatteita suunniteltuna pelkästään naisille, mutta omista kuteista tälläinen on vain Patagonian kuoritakki. Vissun kahluuhousut on miestenmallia, mutta käy ihan hyvin kun löytyy koossa XS ja malli on aika slimmi. Harrastuksen alkuvaiheilla mulla oli lähes kaikki kamat kahluuvaatteita myöten Juusolta lainassa. On ihan kätevää kun ollaan saman pituisia. Perhepiirissä kuuleekin usein läppää kahdesta hobitista. Pikkuhiljaa olen saanut kartutettua omaa vaate/välinenurkkausta. Oma sidontapenkkikin löytyy, tosin se on Juusolta jäänyttä "perintöä".

Kalastusvaatteissa tietenkin tärkeintä on mukavuus ja käytännöllisyys, mutta tuleehan sitä tietenkin mietittyä myös ulkonäköä. Musta on hauskaa leikitellä pienillä jutuilla, esim sillä että vapa ja arskat matchaa yhteen. On myös kivaa että kuoritakissa on muutama liilan pinkki yksityiskohta, täytyyhän sitä jotenkin erottua kanssakalastavista miekkosista, vaikka olisikin kaivautunut syvälle takin uumeniin pahalla kelillä. Voi kuulostaa pinnalliselta, mutta mä laitan aina pientä meikkiä namaan kun lähden koskelle. Harvoin lähden himasta ilman mitään meikkiä, miksi siis lähtisin kalaankaan meikittä? Tietty on poikkeuksia, naaman ehostus ei hirveesti jaksa kiinnostaa jos on syvällä skutsissa eikä tietoakaan millon pääsee pesulle seuraavan kerran. :D


Seuraavana hankintalistalla on uudet aurinkolasit. Kuvissa näkyvät pleksit on niin huonot, että niistä on melkein enemmän haittaa kun hyötyä. Ne on Thaimaasta hankitut ihkaoikeat viiden euron RayBanit... Tietenkin ne suojaa silmiä väärään mestaan heitetyiltä perhoilta, mutta siihen ne hyödyt sitten jäävätkin. Jotkut polaroidut arskat olis hyvät. Oon vähän miettinyt Leechejä, niitä näyttäis löytyvän ihan kivoja malleja eikä hinnatkaan olis kauheen pahat. Myös Oakleyltä löytyy siistejä. Myös joku tuulenpitävä välitakki olis kiva. Ite en tykkää aina tunkea kuoritakkia päälle, tulee jotenkin tönkköfiilis. Tällä hetkellä välitakin virkaa on pitänyt ekassa kuvassa oleva Helly Hansenin super lämmin fleece. Harmi vaan että se imaisee vettä tosi nopsaan, ei siis sovellu pieneenkään tihkusateeseen. Patanogialta löytyisi ihan mukavan näköisin välitakkeja.


Jos kahluukielto on voimassa, keli tosi kuuma tai haluaa käydä heittämässä pikaiset afterworkit urbaaineissa mestoissa, tulee kalaan lähdettyä ihan perusvaatteissa. Farkut ja tennarit jalkaan vaan ja menoksi. Sillon tosin täytyy olla vähän tarkempi missä liikkuu... Pludasin hienosti keväällä Vanhankaupunginkoskella. Silloin oli onneks kevään ekat kunnon helteet ja märät tennarit oli oikestaan vain hyvä juttu!

Hankkimisen alla on myös uusi kela pinkkiin vapaan. Tiborista tuli uuden Guidelinen kaveri, mutta pinkki unelma kaipaa vierelleen vertaistaan kelaa. Myös keloissa on mun mielestä tärkeetä ulkonäkö. No okei, ihan ekana tietenkin se että kaikki toimii. Silmä lepää jos koko setti näyttää hyvältä. Haaveissa olisi Abel classic brown trout maalauksella, mutta noi maalatut kelat on aika suolaisen hintaisia. Oon nähnyt jopa unia siitä kelasta.... Myös yksivärinen olis ihan ok. Kohta alkaa pitkä talvi ja aikaa hioa setit kohdalleen ensi vuodeksi!

perjantai 19. syyskuuta 2014

Pari päivää Kymijoella

P-Karjalasta matkamme jatkui siis Kotkaan, Kymijoelle. Käytiin viime vuonna Kymillä pari kertaa. Molemmat kerrat sijoittuivat elokuulle, toinen alkuun ja toinen loppuun. Kurvattiin autolla parkkiin Ruhalle ja lähettiin rantaan katsomaan meininkiä. Otimme luvat vasta seuraavalle aamulle. Yö nukuttiin autossa.


Aamulla saatiin seuraa. Miikka ja Olli tulivat joelle jo ennen kun me saatiin itsemme ylös. Siellä ne värjötteli muutaman asteen "lämmöissä" kun me pikkuhiljaa kaivauduttiin ulos kuumista makuupusseistamme. Meidän luvat alkoivat vasta 10.30, niiden alkua sai vähän venailla. Myöhäinen alkamisaika valittiin siksi, että myös seuraavana aamuna olisi hyvin aikaa kalastaa.


Vihdoin kello tuli tarpeeksi paljon ja myös me päästiin rinkiin mukaan. Vietettiin lähes koko päivä Ruhalla, välissä käytiin Kievarissa syömässä ja taas jatkettiin. Porukkaa oli jonkin verran ja välillä piti odotella omaa vuoroa. Isoja lohia näkyi pinnassa mukavasti, mutta ei ihan niin usein ja näyttävästi kun aikaisemmilla kerroilla. Johtuen ehkä veden korkeudesta? Kalojen saaminen onkin ollut syyskuussa vaikeaa ja monet päivittelivät kun kalaa ei meinaa tulla sitten millään, vaikka kyseinen kuukausi pitäisi olla hyvää kalastus aikaa






Myöhemmin illalla Miikka ja Olli siirtyivät Siikakoskelle. Me seurasimme hetken päästä perässä kahvipannun kera. Juotiin tsufet ja mietimme tulevaa iltaa ja seuraavia tekniikoita, esimerkiksi perhoja, turhaan. Tuntui, että kaikki perhot pyytää yhtä huonosti ja tätä valittevat muutkin.




Syyskuun alussa joen vesi laskee huomattavasti johtuen ylempänä olevasta voimalaitoksesta. Olimme nyt ekaa kertaa mestoilla matalan veden aikaan. Siikakoskella tämä oli oikeastaan aika hyvä juttu. Korkealla vedellä kahlaaminen on hankalampaa mutaisten rantojen ja isojen kivien takia. Nyt hyville spoteille pääseminen oli paljon helpompaa ja teki kalastuksestakin mieluisampaa.




Olli lähti kotiin illalla, Miikka jäi vielä hengaamaan. Kalastettiin pimeään asti, jonka jälkeen käytiin kaupassa ja pistettiin after fishing iltamat Ruhan notskilla pystyyn. Maailman parantaminen notskin loisteessa on mukavaa porukalla. Myöhemmin ahtauduttiin kaikki kolme autoon nukkumaan. Aamulla herättiin suht aikaisin, keitettiin aamukahvit ja lähdettiin viettämään vikoja tunteja Siikakoskelle.


Siikakoskella oli ihan mielettömän siisti usva. Kaloja pinnassa, mutta ne ei ollut yhtään kiinnostuneita perhoista, vaikka perho uikin ihan niiden nenän edestä. Ihme nirsot. Ainakin oli viihdyttävää seurata niiden loikkimista.




Viimeiseksi tunniksi siirryimme taas Ruhalle. Yhdet laskut kerettiin heittää kunnes luvat loppuivat. Taas oli aika lähteä kotiin. Kukaan ei päässyt kontaktiin lohien kanssa, mutta näillä mestoilla se ei edes harmita niin paljon. Tyhjänpyynti kaksikätisillä on kuitenkin mukavampaa kuin yksikätisen kanssa ronkkiminen.  Voi olla että tämä jää ainoaksi Kymin reissuksi tänä syksynä. Kalastuskielto astuu voimaan lokakuussa.

torstai 18. syyskuuta 2014

Virppahommia

Viime lauantaina lähdettiin muutamaksi päiväksi karkuun kaupungin vilskeestä. Suuntana Juuson isovanhempien mökki Pohjois-Karjalassa. Mökki sijaitsee Hasossa suurehkon järven rannalla. Siellä on ihan mukavaa kalastaa. Vaihdettiin tällä kertaa perhokamat virppaan ja lähdettiin jo ekana iltana katsomaan mikä on järvellä meininki.





Usein tästä järvestä nousee isoja ahvenia ja haukia. Edellisellä kerralla oli melkein koko ajan joku kala kiinni. Edellisestä kerrasta oli tosin vierähtänyt jo pari kesää. Nyt oli aika hiljaista. Saatiin muutama pieni hauki, joista koomisin oli Pietan nappaama siron ranteen paksuinen puikula. Sen pää oli isompi kuin kroppa.


Myös seuraava päivä meni kalastaessa. (Ja nukkuessa...) Välillä laiturilta ja välillä veneestä. Veneilya haittasi vähän moottorin kenkkuilu. Tuulessa soutaminen oli aika raskasta. Molempina päivinä tuuli oli aika ärsyttävää.


Illalla sää meni pilvisemmäksi ja järvi tyyntyi. Pieta ilmoitti, että nyt kala syö ja lähti laiturille. Sielähän se hauki sitten heti nappasi! Hieman eilistä kalaa isompi, ainakin reilusti pulleampi...


Myöhemmin illalla keli alkoi taas kirkastua. Auringonlaskua oli siistiä katsella tyynellä järvellä.




Vietettiin Hasossa kaksi yötä. Aika pikainen visiitti, kalastus ei ollut yhtä antoisaa kun kesäisin, mutta  mukavaa oli silti käydä. Pohjois-Karjalan jälkeen roadtrip jatkui Kotkaan. Siitä lisää myöhemmin!

torstai 11. syyskuuta 2014

Guideline Exceed

Pieta - Pari postausta takaperin puhuin uuden lohikepin hankkimisesta. Ens viikolla suuntana Kymijoki, joten tähän saumaan se olis ihan hyvä hankkia. Kun palkka napsahti tilille, marssin duunin jälkeen toista työpaikkani lähimpään olevaan liikkeeseen, Spey Claveen ja kotiutin itselleni uuden vavan. Olin jo aikasemmin miettinyt minkä kepin tahtoisin. Päädyin Guidelinen Exceediin 13'7 9/10. Siitä oli ihan hyviä arvosteluita netissä, eikä vapa ollut hinnalla pilattu. Nimenomaan tästä hinta/laatu suhteesta olin kuullut positiivista palautetta.









Käytiin eilen tekemässä muutamat testiheitot Silvolan tekolammikolla. En oo näissä vertailuissa mikään expertti, enkä osaa kertoa mikä vavassa oli erityisen hyvää jne, mutta ihan mukavalta/helpolta tuntui heittää. Se taitaa olla se tarkein asia. :D Juuso teki vertailuheitot myös Guiden LXillä ja kertoi sen olevan hieman kevyempi ja nopeampi. Tuntui jännältä heittää pitkästä aikaa upposiimaa. Edellisistä kerroista on vierähtänyt vuosi. Silloin tuli vedettyä muutama raivaritkin, kun ei millään meinannut onnistua... Olis ehkä pitäny aloittaa treenaaminen vähän kevyemmillä vavoilla ja eri siimoilla. Eipä mahtanut mitään, kun ekat heitot kakskätisellä tuli tehtyä just Kymillä.

Oon ihan fiiliksissa uudesta vavasta ja odotan jo että pääsen ens viikolla sen kanssa joelle! Odotuksen kalan saamisesta on aika alhaalla, mut on mukavaa lähteä taas pois ihan kotikulmilta. Ruhan pomppivat jättiläiset on niin siistejä. Se pitää homman mielekkäänä, vaikka yksikään ei olis perhoista kiinnostunut.

lauantai 6. syyskuuta 2014

Viimeinen VKK

Pieta - Eilen suunnattiin taas yöksi kalaan VKK:lle. Meidän viimeiset luvat ennen rauhoitusta. Niinkun viime vuonna, myös tänä vuonna lähes kaikki luvat juuri ennen rauhoitusta on myyty loppuun. Tämän yön luvat hankittiin jo pari viikkoa sitten. Juuso pääsi töistä sopivasti vähän yli klo 23. Mä menin Juuson duunipaikalle venailemaan jo vähän ennen. Sieltä suhattiin suoraan koskelle. Ei tarvinnut kauaa odotella lupien alkua.



Tähän yöhön ei oltu ostettu kaikkia lupia ja hyvä niin, oli vähän rauhallisempaa. Muutama tyyppi oli meidän lisäksi. Ekaa kertaa tultiin muuten tsekkaamaan lupia. Juuso on käynyt hoodeilla jo kymmenisen vuotta, eikä ikinä aikaisemmin oo kukaan kattonut onko luvat kunnossa. Valvontaa on vissiin vähän lisätty näin rauhotuksen aikoihin. Tais olla jotain vapaaehtoisia yövalvojia.

Karkuutuskuningatar pääsi taas loistamaan... Eikä se tainnut jäädä keneltäkään kuulematta.  Kauniit kiljahdukset raikasi koskella ja hyvä että vapa ei lentänyt viereiseen pusikkoon. Hups. :D On vaan niin rasittavaa menettää hieno fisu! En kuitenkaan masistellut sen enempää, vaan jatkoin viskelyä samassa mestassa. Ei mennyt kauaa kun taas oli kala kiinni! Nyt et pääse karkuun. Hetken päästä Juuso kävi haavaamassa vähän reilun 50cm mertsarin. JES vihdoin!! Ihan sama vaikka ei ihan mittaan yltänyt, se oli mun ensimmäinen meritaimen. :)



Ei sitä fiilistä vaan voita mikään, kun on kala kiinni. Se fiilis on koukuttanut mua jo lapsesta lähtien, ekan kerran kun pääsin pikkutyttönä mökin lammelle ongelle. Parasta. Juusolla ei tällä kertaa käynyt niin hyvin flaksi. Kolme karkuutusta. Kerrankin näin päin. Seuraavan kerran mä varmaan taas kiukkuun kun mitään ei tuu. :D



Huomaa että ollaan taas menty syksyssä eteenpäin kun taas meni hieman pidempään, että aurinko jaksoi raahautua ylemmäs. Aamulla oltiin viimeiset tyypit koskella, muut oli luovuttaneet jo vähän aikaisemmin.


Mä oon nyt käyttänyt koko kesän mun omaa TFO:n vitosen keppiä, se on mun ainoa ihan oma yhden käden vapa. Keväällä ja lapin reissulla se oli hyvä, mutta näissä mertsarijahdeissa olisin kyllä kaivannut jotain vähän järeempää. Mua naurattaa tää, koska viime vuonna mulla oli Juusolta lainassa jämäkämpi vapa ja tuntui että en saa sillä siimaa lentämään ollenkaan (olin siis ihan kökkö heittäjä muutenkin...) ja siksi valitsin oman vapani mieluummin. Nyt oon huomannut että onhan se oikeesti paljon mukavampaa heittää vähän stydimmällä vavalla, kun siimaan on lisätty erikseen painoa. No, virheistä oppii ja ihan hyvin pärjäsin kuitenkin myös ton vitosen kanssa. On se mukavaa kun heittäminen ei oo enää sitä ainaista taistelua. :D Toki vieläkin tulee hetkiä, jolloin kaikki menee mönkään, mut paljon vähemmän kun aikaisempina vuosina ja siitä oon kyllä aika iloinen.

Hyvä fiilis jäi tästä viimeisestä VKK:sta. Katsotaan jos vielä kerkee Vantaankosella piipahtaa ennen rauhoitusta!