Stadilaista kevätkalastusta

Kevät, eli aika perinteisten keväisten kalahommien. Tiistaina kalastuksen täyteinen päivä. Aamusella suunnattiin faijan kans Lauttasaareen silakkalitkalle. Oltiin vajaa tunti sillalla ja saatiin kaloja sopivasti kummankin illallispöytään. Itse kun harrastan hyvinkin valikoivaa kalastusta, on joskus kiva käydä hyvällä omallatunnolla hakemassa kalaa pöytään. Oon vaan kerran aikasemmin käyny litkaamassa silakkaa. Kun kalaa oli sopivasti kummankin tarpeisiin, faija lähti käsittelemään meidän saaliin ja mä pummasin kyydin seuraavalle kalapaikalle. 

Seuraavana oli vuorossa Vanhankaupunginkoski. Se on mulle hyvinkin perinteinen paikka. Tätä samaa asiaa tulee päiviteltyä joka vuosi aina näihin samoihin aikoihin. Sieltä kaikki lähti. Tuntuu ihan hassulta et tää harrastus on ollu elämässä jo 9 vuotta, mut silti tuntuu et on ihan untuvikko vasta. Toki paaaaljon on menty eteenpäin niistä ekoista kerroista kun vapa oli kädessä, mut aina riittää oppimista. Ehkä se onkin tän lajin viehätys. Kaikkee sitä on kyllä näihin vuosiin mahtunu. Eri kalalajien kokeilua, omien suosikkien löytämistä, hienoja paikkoja pitkin pohjoismaita, uusia ihmisiä ja fiiliksiä laidasta laitaan, päällimmäisenä kyllä onnellisuus näin hienon harrastuksen löytämisestä.  

Vietin päivän toutainten toivotta, mut ei näkynyt eikä kuulunut. Kiva päivä oli silti. Koskella oli rauhallista ja kalastus mukavaa ensimmäisenä kesäisen lämpimänä päivänä. Iltapäivällä Hene tuli noukkimaan mut kotiin. Lämpimästä kelistä tuli nautiskeltua sen verran antaumuksella, et unohtu kevätauringon petollisuus. Pieni järkytys oli kun katoin ekaa kertaa peiliin päivän jälkeen. Aika jees rajat hihattomasta paidasta... Ups. Kalatusrusketus here I come. 

Edellisessä postauksessa kerroin olleeni mukana Unelmia Onkimassa podcastissa. Jakso on nyt ulkona. Linkin laitoin jo blogin facebook sivulle, mut TÄSSÄ uudestaan. Mä jännitin ihan hullusti et miltä omat höpinät kuulostaa ja oonko sanonu yhtään mitään järkevää. Kuuntelin itsekkin jakson vasta kun se tuli ulos ja alkujärkytyksestä päästyäni olin jopa ihan yllättynyt, et en kuulostanutkaan niin dorkalta mitä aattelin. Aihe oli ainakin mulle hyvin helppo. Puhuttiin kalastuksen tunneskaaloista ja samoja aiheita oon täällä blogissakin aina käsitelly. :D

After workii ja vähän muutakin

Viimeisimmät kalastukset on suuntautunu kotoisalle Vantaanjoelle. Viime viikon perjantaina kävin heittämässä iltapiston duunin jälkeen VKK:lla. Se perinteinen muistojen verestys. Niin se aika vaan salakavalasti kuluu ja nyt tän harrastuksen parissa on tullu vietettyä 7 vuotta. Huvittaa kattoa vanhoja kuvia siltä ihkaekalta kerralta kun kalastin perholla. En osannu oikein mitään, mut jäin koukkuun kuitenkin. Siitä lähti ajoittain kivinen tie tähän pisteeseen missä nyt oon. En tajuu millä voimalla oon jaksanu puskee eteenpäin. Lannistun ja masistelen helposti jos en jotain osaa. Jatkoin kuitenkin, enkä päivääkään vaihtais pois tältä ajalta. Vaikka kaikkien uusien tuulien myötä kalastus ei oo enää samoissa mittakaavoissa messissä kun aikasemmin, pidän sitä edelleen enemmän elämäntyylinä kuin pelkkänä harrastuksena. En tiedä mikä vois olla syy, joka sais mut luopuu perhokalastuksesta.

Oon käyny muutaman kerran myös Vantaan puolella kalassa tässä lähiaikoina. Hieman aikasemmin tässä kuussa kellurenkailemassa toutainten perässä ja kerran Ruutinkoskella opetushommissa. Se jos joku on vaikeeta... :D Kun itekkään ei oo mikään pro, niin koitappa siinä sitten opettaa muita sillein et hommassa olis joku tolkku. Ihan hyvin kuitenkin meni ja ainakin Lauri sai ensikosketuksen perhotouhuihin. Oltais menty VKK:lle harjottelee ja yritettiinkin sitä pariin otteeseen, mut luvat oli kummallakin kerralla myyty loppuun... Höh.

Kohta vaihtuu kesäkuu ja se tarkottaa et lohireissu ei oo enää kaukana. Viime vuoden karkuutukset kummittelee pahasti mielessä, mut täytyy yrittää sivuuttaa ne ja lähteä matkaan avoimena. Norja, täältä tullaan taas pian!

Kevätpäivä Vanhankaupunginkoskella

Kuu vaihtu kesäksi muutama päivä sitten ja nyt some alkaa pikkuhiljaa täyttyy lohikuvista. Lohikausi on potkaistu käytiin! Aijjai, lohikuume nousee taas... Omaa reissua saa kyllä vielä jonkinaikaa venailla, joten sitä ennen täytyy keksiä muuta puuhaa. Kävin pari päivää sit tekemässä jo perinteeksi muodostuneen keväisen kopasun VKK:lle viimevuotiset toutaimet mielessä. Vieläki kirpasee se ison karkuutus vuosi sitten... Koskella oli mun lisäksi yksi heppu kalassa. Mulla oli kokopäivän oma haavinkantaja-kameramies-assistentti mukana.

Pääasiassa lähin kalaan ne toutaimet mielessä. Niitä kuulemma taas pyöri kosken loppuliu'ussa, mut omalle kohdalle ei osunut yhtään. Toisena mielessä oli, että olis kiva saada pitkästä aikaa jotain kalaa pöytään. Sitä vähän jo kerkesin kotona lupaillakkin... :D Ei jäänyt lupailut onneks tyhjiksi ja himaan lähti yksi kirre. Hyvät pöperöt tuli!

Hassuu ajatella, et tää oli nyt kuudes vuosi tälläselle samanlaiselle kopasulle. Vuonna 2012 kävin ekan kerran ja se oli eka kerta kun ylipäätään kalastin perholla. Aika kuluu niin nopeesti. Ylläoleva kuva huvitti mua, koska musta on melkein samanlainen (Linkki) viiden vuoden takaa. Oonkohan mä vielä seuraavankin viiden tai kuuden vuoden päästä samalla koskella muistelemassa vanhoja. Kuudessa vuodessa on kerenny tapahtuu paljon. Oon oppinu vaikka mitä. Silti en koe olevani mitenkään kovin hyvä. Semmoseen jamaan oon kuitenkin päässy, et kelaan pärjääväni ees jotenkin niillä taidoilla mitä on. Vielä voi oppia paljon lisää ja niin mä ajoin tehdä.

Päivä Vanhankaupunginkoskella

Kevät näyttäisi vihdoin saapuneen Suomeenkin! Koko kulunut viikko on ollut aurinkoista ja lämmintä. Loistavaa aikaa painaa lähes koko viikko duunissa... Perjantai oli onneksi vapaata ja silloin pääsi nauttimaan kivasta säästä myös lentokentän ulkopuolelle. Alkuun ajattelin et olisin lähteny kelluu johonkin, mut säätiedotus lupas aika napakkaa tuulta ja mulla meni pupu pöksyyn. Tuuli ja kelluntarengas ei oo koskaan kiva yhdistelmä ja tällä kertaa olin vielä lähdössä kalaan yksin, joten muutin suunnitelmia. Lähin kotoisalle Vantaanjoelle ja Vanhankaupunginkoskelle. Pakkasin aamulla kamat reppuun ja matkasin julkisilla koskelle ostamaan lupia. VKK:lla on aina kiva käydä. Siellä on sellanen oma fiiliksensä. Vaikka parhaimmat kiksit saa paikoista jotka on enemmän luonnon helmassa ja kauempana sivistyksestä, on tälläset urbaanit kohteet omalla tavallaan siistejä. On hauskaa kun luonto ja kaupunki kohtaa.

Olin kalastellu tovin kun tunsin ihan uudenlaisen tärpin. Se oli tosi napakka. En heti nähny mikä kala siellä oli, mut tunsin et se oli vähän paremman kokonen. Kun kala kävi heilauttaa pyrstöö pinnassa, tunnistin sen toutaimeksi. Mukava uus tuttavuus, aika kova menijä ja varsinkin se tärppi oli siisti. Toutaimeksi se ei ollut mikään jätti, mut särjeksi aika hyvä. :D Olin yksin kosken alaosassa ja mietin, et mitenköhän mä saisin tän ikuistettua. Kamera oli kyllä mukana repussa, mut sen kaivaminen oli pieni haaste, kun samalla pidin kalaa haavissa vedessä. Hetken mietittyäni sain idiksen. Hälytin Jiihoon Meri-infolta apuun. Kiitos vaan Jiihoolle vaivannäöstä ja kivasta kuvasta!

Liikuin päivän mittaan koskella aika paljon. Ylhäällä joku poikkas multa siiman. Ehkä taimen, ainakin se kävi hetken päästä mulasemassa pinnassa. Kun lupaa oli enää vajaa tunti jäljellä, tulin takas kosken alaosaan. Taas mulla oli kala kiinni. Tärppi oli pysäyttävä, tunsin et nyt on oikeesti iso kala siiman päässä. Vesi kun on sameeta, ei koskaan voi olla varma mikä sieltä on iskeny. Hetken mietin koskelle jääny pyörii iso lohi tai jotain... Kovasti yritin antaa kalalle painetta ja saada sen tulee lähemmäks pintaa näyttäytyy. Siellä se veti voimakkaita spurtteja ja jarru huusi. Tuli aika riittämätön olo femman vehkeiden kanssa! Toutainhan se siellä, ihan SAAAKELIN ISO toutain. Väänsin sitä lähemmäks rantaa minkä pystyin. Vähän pelotti 20mm perukkeen kestävyys. Peruke kesti, mut lopulta perho irtos, kun kala sai päänsä pintaan ja pyörähdettyy sopivasti. Paska. En kyllä tiedä olisinko saanu sitä oikeesti ees haaviin, ei se olis ehkä mahtunu sinne, vaikka mulla oli iso mertsarihaavi mukana. Harmitti, mut samalla hymyilytti. Ihan kreisi kala. Aikaisemmin päivällä saatu  oli ihan vauveli tähän verrattuna. Täytyy sanoo, et yks siisteimpiä kokemuksia. :D

Tuntu taas niin hyvältä päästä kalaan. Kalastuksen tuoma hyvä olo on niin kova, et sillä jaksaa stressaavankin aikakauden läpi paremmin. Töihinkin oli niin paljon parempi fiilis mennä seuraavana aamuna. Koko päivän jaksoi paljan paremmin, vaikka unetkin jäi hieman lyhyiksi, kun se karkuuttaminen alkoi enemmän kalvaa siinä vaiheessa kun olin pistäny jo pään tyynyyn ja olis pitäny saada unen päästä kiinni. Haha, kyllä oli sen arvoista.

After work VKK:lla

Palataan alkuviikkon. Maanantai alkoi rapsakalla klo 4.00 herätyksellä ja siitä seuranneella 11h työpäivällä. Sama setti oli tuttu jo edelliseltä päivältä, joten aika hyvää väsymymystä pukkas päälle. Työpäivän jälkeen oli kuitenkin suunniteilla mennä kalaan. Mä kauhistelin jo edellisenä iltana kun uni ei meinannu tulla, et miten mahdetaan jaksaa vielä toisen rankan työpäivän jälkeen. Rento nostalgiareissu Vanhankaupunginkoskelle oli kuitenkin ihan kiva juttu. VKK:lla mä kokeilin perhokalastusta ekan kerran neljä vuotta sitten keväällä.

VKK on siitä kiva paikka, että siel ei välttis tarvii kahluukamoja ollenkaan. Pääsee käväsee tosi iisisti vaikka just tällein töiden jälkeen ilman kamarumbaa. Kahluukielto koskella on talvella ja muina aikoina sitä ei suositella. Eipä tuolla oikeesti ees tarvii kahlata, kun on niin pieni paikka. Urbaania kalastusta parhaimmillaan kun ei tarvii roudata koko pakettia mukana. Vapa ja perhot vaan autoon ja kalaan. Tää kevät ja kesä on lähinnä kirrekalastusta, mut myöhemmin on siistii kun jokeen nousee mertsarit. Talvella ollaan käyty siikaa yrittämässä.

Parin ekan tunnin aikana oltiin saatu kosken alaosasta niin paljon kaikenmaailman särkikaloja, että päätettiin siirtyy ylemmäs. Sieltä löyty kirre. Samoihin aikoihin myös Miikka liitty seuraan.

Illan jännin juttu oli kuha. Uusi lajeja on aina mielenkiinoista saada. Kuhaa en oo aikaisemmin tavoittanut, enkä kyllä koskaan tavoitellutkaan. (Tähän väliin kaikki parhaat Vainkuhajutut...)

Vaikka väsy oli ihan hirvee kun päästiin töistä, katos se kokonaan kun päästiin koskelle. On se vaan niin siistii miten kalastuksella saa nollattuu aivot. Jossain vaiheessa sanoin jätkille, että ei edes muista et olis ollu samana päivänä töissä. Ja vielä niin monta tuntia. Niin kiva fiilis olla koskella hetken aikaa rauhoittumassa. Auringonlaskussa, keskellä kevään ihanaa vihreyttä lämpimässä kelissä. Vaikka vähän aikaa sitten valittelin, että täällä pääkaupunkiseudun lähettyvillä ei oo kunnolla kalapaikkoja niin onneks on edes tää Vantaanjoki. Ei tarvii kokonaan olla kalastamatta, jos ei mihkään pidemmälle pääse lähtee. Tai jos ei haluu aina mennä merelle.

Tää alkukesä tulee varmaan painottumaan aika pitkälti just näille lähialuelle. Kovasti jo odotellaan lähtöä pohjoiseen. Onneks myös muutama vähän enemmän aikaa vievä reissu ollaan saatu sumplittua ennen sitä.

Siika, siika, siika...

Pitkästä aikaa Vanhankaupunginkoskella. Edellisen kerran oon käyny keväällä. Viime lokakuussa mä vannoin, että en mee sinne enää, ainakaan siikojen perässä, mutta kappas kuinka kävikään. Meillä oli Juuson kans molemmilla vapaapäivä eilen, joten suunnattiin päiväksi VKK:lle. Yleensä ollaan otettu luvat heti aamusta, mut nyt oltiin paikalla vasta päivävuorossa, eli klo 13. Muutama päivä sitten näytti, että päivässä oltais vain me.

Mutta... Miikkahan se siellä! Ja pari muutakin. No ei siinä mitään, äijät ja muija riviin ja ongelle. Pari edellistä vuotta on ollu siikojen osalta vähän hiljaisempia. Ne ei oo jostain syystä meinannu tulla suvannosta koskelle. Edellisinä vuosina vielä näihin aikoihin kosken alaosassa on ollu taimenia, olisko syy siinä? Nyt asia oli kuitenkin ihan toisin, taimenet painellu jo ylös ja siikoja riitti. Oli aika jännää seurata niiden käyttäytymistä. Aika vaikee niitä oli saada. Siis suusta... Miikka sai pari ja Juuso yhden. Jätkät sai myös yhet yllärivimpat.

Kalastusaika jäi nyt hieman lyhyeksi, kun tuli pimeetä. Otsalamput oli jääny autoon, mulla siimat ihan solmussa ja pieni ärsytyskin (vitutus) alkoi siinä tulemaan kun lopulta perhotkin oli pohjassa, enkä nähny enää vaihtaa uusia. :D Perus VKK ja taas olin vannomassa et ei ikinä enää... Perus Pieta. Vaikka hermo vähän meni, oli ihan kivaa taas tehdä jotain muutakin kun kelluu kaislikossa. Myös viime viikonlopun Kymin reissu oli mukavaa vaihtelua. Huomenna jatketaan taas kellunnalla, jos kaikki menee kun suunniteltu.

Kesän eka VKK

Pieta - Mä aloitin perhokalastuksen keväällä 2012. Olisko suunnilleen viikko tästä taaksepäin kolme vuotta sitten. Juuso vei mut silloin Vanhankaupunginkoskelle, koska keväisin siellä on ihan mukavasti särkikaloja niiden noustessa kutemaan. Koskella riittää actionia ja keväisestä VKKsta on tullu meille sellainen kaudenavaus perille. Lähinnä siks että mä pääsen lohtukalaan... :D Nyt kausi on avattu jo aikaa sitten ihan muualla, mutta mä halusin silti käydä vähän muistelemassa vanhoja. Otin iltaluvan ja lähdin koskelle itekseni vimpakaan. Kovimmat vimpakekkerit oli jo laantumassa, mut sain tavoitteen kuitenkin suoritetuksi!

Koska liikuin julkisilla, en jaksanu ottaa kahluukamoja messiin. Vesi oli sellaisella korkeudella, että pärjäs ihan hyvin ilmankin kun rannat oli näkyvissä ja pystyi loikkimaan kivillä. Illan aikana tuli pari kunnon sadekuuroa ja hetken mietin että loppuuko tää reissu nyt lyhyeen, mutta onneks ne ei kestäny kovin pitkään ja illan aurinko kuivas sen mitä sade oli kastellu. Vähän piti varoo pludaamista, mä oon siinä aika hyvä...

Törmäsin illan aikana tuttuihin, esim Katriin joka on innostunut keväisistä särkihommista. Pari sanaa tuli vaihdettua, mutta kalastin kuitenkin koko illan itekseni. Oli kivaa olla kerrankin ihan yksin kalassa, vaikka yleensä tykkäänkin olla porukassa. Kaikki muu porukka oli kosken alaosilla. Mä päätin lähtee kokeilee mitä yläosasta löytyy. Vimpat ja muut särjet ei sinne asti pääse nousemaan, mutta aattelin että kai sinne on taas kirrejä dumpattu kun kesäkin on jo aluillaan. Hirveesti ei odotuksia ollu, mut kuinkas kävikään. En ees kauaa kerenny heittelee kun hämmentyneenä väsyttelin liitsiin napannutta kirbeliä.

Mä en oo kovin montaa kalaa mun perhoaikana saanu, joten niitten haaviin nappaaminen on aina skidisti säätämistä... Siinä se kuitenkin sit hetken päästä lötkötti. Mua vähän huvitti, koska edellisestä kirrestä on jo kaksi vuotta ja tää tuli vielä ihan samasta kohtaa. Kuinka iloiseksi voikaan yhdestä pullakalasta tulla! Se lähti ruokakalaksi. Myöhemmin illalla Juuso tuli hakemaan mua. Vastaan tuli varmasti todellinen riemuidiootti.

Huomasin muuten tossa vähän aikaa sitten, että kalastuspäiviä on kertyny tälle vuodelle jo parisenkymmentä. Sehän on aika hyvin siihen nähden että kausi on vasta aluillaan. Ollaan nyt ekaa kertaa oikeesti laitettu muistiin kaikki kalastusreissut. Tällä viikolla listaa saa taas jatkettua parin rivin verran! Huomatkaa muuten alimassa kuvassa hieno rannetuki. On tää kalastus aika rankkaa hommaa. Gotlannin reissulla mun ranteeseen tuli joku rasitusvamma, eikä se oo vieläkään parantunut. Tällä menolla parantuu varmaan vasta aikaisintaan talvella. :D

Jäätävä aamu VKK:lla

Pieta - Käytiin taas eilen vähän sohimassa VKK:n alaosaa. Luvat otettiin jälleen aikaiseen aamuun. Toiveissa siika. Usko kohdekalan saamiseen oli kyllä aika minimaalinen, kun ei niitä ole vissiin kukaan perholla tänä vuonna vielä saanut. Suvannosta lippoamalla äijät nostaa jokusen lötkön per päivä.

Koskella oli ihan jäätävä keli. Nää ekat oikeesti kylmät päivät tuntuu aina tosi karulta lämpimämpien kelien jälkeen. Mittari näytti koko päivän noin yhtä astetta plussaa. Välillä satoi vähän luntakin... Tavallaan oli aika magee fiilis seistä rantakivellä heittelemässä hennon lumipyryn keskellä, mut toisaalta se pisti masentamaan aika paljonkin. Nytkö se talvi alkaa oikeesti vyöryy niskaan? Helevetin talavi.

Vaikka sää olikin tosi kylmä, kroppa pysyi ihan hyvin lämpimänä kun oli laittanu tarpeeks kerroksia päälle. Mä shoppasin uusia välivaatteita juuri muutama päivä sitten. Lidl on mielenkiintoinen kauppa. Sen lisäks että sillä on hyvät ruokavalikoimat, toimii se myös milloin minäkin harrastustavaroiden liikkeenä. On pyöräilykamaa, taidetilpehööriä, ulkoiluvaatteita ja joskus bongasin sieltä kahluuhousutkin. Nyt mukaan tarttui lämmin juoksupaita ja softshell takki, eikä maksanu kun parikymppiä yhteensä. Softshell on aika hyvä juttu näillä kylmillä keleillä kun sen saa kätevästi kuoritakin alle.

Koski vaikutti todella hiljaiselta. Juuso sai kuitenkin yhden kivan kalakontaktin. Perhoon nappasi ihan hyvän kokoinen siika. (Ei kuitenkaan ihan 2kg... Hekoheko, onks tää jo vähän kulunu läppä?) Se kävi muutaman kerran möyryämässä pinnassa ja pääsi sen jälkeen karkuun. Tällä kertaa Juusoakin harmitti kalan karkuuttaminen ihan oikeesti. No ainakin nyt tiedetään että siellä on siikaa. Tai ainakin se yksi...

Välillä piti tulla meri-infoon lämmittelemään. Vaikka mulla oli monta paitaa, kaksi takkia ja kolmet housut, olin kuitenkin pääsäntöisesti aika jäässä, sen takia että varpaat jäätyi heti kun päästiin koskelle. Se teki yleisfiiliksestä hytisevän, vaikka yläkropalla ja jaloilla oli lämmin. Olin vielä illallakin ihan kylmissäni kotona, vaikka oli ollu sisällä koko loppupäivän. Niin mikä ääreisverenkierto? Onnea vaan tuleviin mertsarijahteihin. :D

Voi olla että tää jää mun viimeiseksi VKK luvaksi tänä vuonna, tai ainakin rauhotuksen aikana. Oon ehkä vähän liian ADHD kalastamaan vain tollasta pikkupätkää monen tunnin ajan. Voi kyllä olla, että jos Juuso kysyy että lähdenkö messiin, en voi kieltäytyy kun kalaan tekee mieli aina lähteä.

Kalassa ennen duunia

Pieta - Viime perjantaisen sidontaillan lomassa Juuso ja Miikka päätti että lähdetäänpäs maanantaina johonkin kalaan. Mulla oli kans aamupäivä tyhjää joten pääsin messiin. Eilen aamulla herätyskello soi kukonlaulun aikaan, nopsaa kahvit naamaan, kamat kalawagoniin ja aamu seiskaksi VKKlle.

Koskella oli rauhallista, vain me kolme. Näihin aikoihin vain kosken alaosa on auki ja kalastaa saa oikeestaan vaan kirreä tai siikaa sit kun ne ilmaantuu paikalle. Poikkeavaa on myös se että lupia myydään vain aamulle klo 7-13. Kahlauskamat jätettiin suosiolla himaan, vaikka vielä oli saanut kahlata. Kielto tulee voimaan 1.10. Ihan turhaa vetää kaikkia vermeitä päälle, kun ei tuolla edes tarvii kahlata.

Mulla kävi aamupäivällä vähän surkuhupaisa juttu.... Mä päätin lähteä testaamaan mitä kosken loppuliuku antaa. En oo mikään kovin ketterä tasapainottelija ja kivillä loikkija.Vesi oli aika korkeella ja kivet kaukana toisistaan. Tästä huolimatta pääsin kuitenkin kuivana perille, voitto! Kalastelin siinä jonkun aikaa kunnes tuli jano ja päätin lähteä hakee juotavaa rantaan jätetystä kassista. Takasin loikkaaminen ei ollutkaan enää niin helppoa, vaikka ei se väli oikeesti ollu kovin iso. :D Yritin asetella vapaa rannalle että saisin kedät vapaaks "suurta" hyppyä ja alastuloa varten, mut jossain vaiheessa iski uskon puute. Muina miehinä takas viskomaan, ehkä kukaan ei nähny tätä säätöä. Välillä yritin kuikuilla jätkiin päin, mut kumpikin oli keskittyny omaan tekemiseensä että ei ne mitään tajunnu. Jossain vaiheessa sain kontaktin Juuson joka tuli vihdoin pelastamaan neidon hädästä...

Ihan koko lupaa ei kalastettu, osa ajasta kului Meri-infossa lörpötellessä. Vähän enne lupien loppua lähettiin käymään Ruodossa. Ihan mukavaa oli käydä ennen töitä koskella. Siian tuloa ei voinut estää. ;) No ei nyt ihan mut, ei tää ajoitus ihan perseelleen mennyt. Syksyn eka siika oli saatu maanantaina lippoamalla.

Btw, käytiin mun siskon kanssa lauantaina tekee pieni valokuvaproggis VKKlla. Kuvat löytyy TÄÄLTÄ.

Viimeinen VKK

Pieta - Eilen suunnattiin taas yöksi kalaan VKK:lle. Meidän viimeiset luvat ennen rauhoitusta. Niinkun viime vuonna, myös tänä vuonna lähes kaikki luvat juuri ennen rauhoitusta on myyty loppuun. Tämän yön luvat hankittiin jo pari viikkoa sitten. Juuso pääsi töistä sopivasti vähän yli klo 23. Mä menin Juuson duunipaikalle venailemaan jo vähän ennen. Sieltä suhattiin suoraan koskelle. Ei tarvinnut kauaa odotella lupien alkua.

Tähän yöhön ei oltu ostettu kaikkia lupia ja hyvä niin, oli vähän rauhallisempaa. Muutama tyyppi oli meidän lisäksi. Ekaa kertaa tultiin muuten tsekkaamaan lupia. Juuso on käynyt hoodeilla jo kymmenisen vuotta, eikä ikinä aikaisemmin oo kukaan kattonut onko luvat kunnossa. Valvontaa on vissiin vähän lisätty näin rauhotuksen aikoihin. Tais olla jotain vapaaehtoisia yövalvojia.

Karkuutuskuningatar pääsi taas loistamaan... Eikä se tainnut jäädä keneltäkään kuulematta.  Kauniit kiljahdukset raikasi koskella ja hyvä että vapa ei lentänyt viereiseen pusikkoon. Hups. :D On vaan niin rasittavaa menettää hieno fisu! En kuitenkaan masistellut sen enempää, vaan jatkoin viskelyä samassa mestassa. Ei mennyt kauaa kun taas oli kala kiinni! Nyt et pääse karkuun. Hetken päästä Juuso kävi haavaamassa vähän reilun 50cm mertsarin. JES vihdoin!! Ihan sama vaikka ei ihan mittaan yltänyt, se oli mun ensimmäinen meritaimen. :)

Ei sitä fiilistä vaan voita mikään, kun on kala kiinni. Se fiilis on koukuttanut mua jo lapsesta lähtien, ekan kerran kun pääsin pikkutyttönä mökin lammelle ongelle. Parasta. Juusolla ei tällä kertaa käynyt niin hyvin flaksi. Kolme karkuutusta. Kerrankin näin päin. Seuraavan kerran mä varmaan taas kiukkuun kun mitään ei tuu. :D

Huomaa että ollaan taas menty syksyssä eteenpäin kun taas meni hieman pidempään, että aurinko jaksoi raahautua ylemmäs. Aamulla oltiin viimeiset tyypit koskella, muut oli luovuttaneet jo vähän aikaisemmin.

Mä oon nyt käyttänyt koko kesän mun omaa TFO:n vitosen keppiä, se on mun ainoa ihan oma yhden käden vapa. Keväällä ja lapin reissulla se oli hyvä, mutta näissä mertsarijahdeissa olisin kyllä kaivannut jotain vähän järeempää. Mua naurattaa tää, koska viime vuonna mulla oli Juusolta lainassa jämäkämpi vapa ja tuntui että en saa sillä siimaa lentämään ollenkaan (olin siis ihan kökkö heittäjä muutenkin...) ja siksi valitsin oman vapani mieluummin. Nyt oon huomannut että onhan se oikeesti paljon mukavampaa heittää vähän stydimmällä vavalla, kun siimaan on lisätty erikseen painoa. No, virheistä oppii ja ihan hyvin pärjäsin kuitenkin myös ton vitosen kanssa. On se mukavaa kun heittäminen ei oo enää sitä ainaista taistelua. :D Toki vieläkin tulee hetkiä, jolloin kaikki menee mönkään, mut paljon vähemmän kun aikaisempina vuosina ja siitä oon kyllä aika iloinen.

Hyvä fiilis jäi tästä viimeisestä VKK:sta. Katsotaan jos vielä kerkee Vantaankosella piipahtaa ennen rauhoitusta!

Taiteiden ( kalojen ) yö

Pieta - Eilen vietettiin Helsingissä perinteistä taiteiden yötä. Me ei oltu viettämässä sitä kuitenkaan perinteisesti rälläten vaan mentiin kalaan Vanhankaupunginkoskelle. Ollaan parina aikaisempana vuotena käyty myös tällein loppukesästä, aina siitä lähtien kun mäkin tän harrastuksen aloitin. Juuso on käynyt useasti jo aikaisemmin.

Oltiin hankittu luvat yölle, ne alkoi klo 24. Juuso harrasti näitä yölupia enemmänkin vähän nuorempana. Aloitettiin kalastus alaosasta. Sain heti ison lahnan. Luulin pitkään että perho on kiinni jossain levä klimpissä kun vedin sitä ylös. Niin "raivokkaita" vastuksia noi lahnat on... Mulla oli aika nopeesti myös toinen kala kiinni, luultavasti meritaimen, ainakin potkuista päätellen.  Se pääsi karkuun.

Koskella oli kaksi dudea meijän lisäksi, nekin tuttuja. Suurin osa yöstä oltiin kuitenkin ihan kahdestaan. Vähän ennen viittä alkoi tulla kunnolla valoisaa ja se tapahtui aika nopeesti. Oli vähän outoa kun pohjoisen reissulla tottui siistiin valoisuuteen. Täällä on jo ihan pilkkopimeetä koko yön.

Mulla oli yön pikkutunneilla toinenkin kala siiman päässä. Se iski kunnolla kiinni ja loikki hienosti, jonka jälkeen pääsi irti. Pari ärhäkkää kiljahdusta ja kirosanaa tais suusta päästä. Mä ansaitsisin jonkun karkuutus kuningattaren kruunun. Tänä vuonna aina kun ollaan kalastettu näillä kotikoskilla, oon onnistunut vain karkuuttamaan. Siis varmaan joka kerta kun ollaan oltu kalassa. Onhan se toki tyhjää parempi, mutta arrrggh. Myös Juuso karkuutti yön aikana yhden kalan. Sitä oltiin saamassa jo haaviin, kun se pääsi irti.

Noin 20min ennen lupien loppua Juuso onnistui saamaan kalan ylös asti. Itseasiassa kaksi. Takas jokeen!

Luvat loppui klo 6. Vähän harmitti noi edellämainitut karkuutukset, mutta niin kun jo sanoin, on se parempi kun ei mitään. Kun alotin perhokalastuksen, meni vuosi ennen kuin sain ekan edes jonkun kokoisen kalan. Se oli noin kilon painoinen kirre ja sen jälkeen oli taas pitkään hiljaista. On siis edes jotain edistystä tapahtunut tässä muutaman vuoden aikana. Yleisfiilis yöstä oli kuitenkin hyvä. Nälkä kasvaa syödessä, heti piti mennä kotiin tutkimaan kalenteria että millon pääsisi taas jonnekkin kalaan. Ei oo enää kovin pitkä aika rauhoituksiin.