Harjusta Tenolla

Tulipa lähdettyä Tenolle pitkästä aikaa kalaan tossa jokunen aika sitten. Tarkemmin heinäkuun ekana viikonloppuna. Perjantaina pakattiin romut autoon ja hurautettiin Utsjoelle, jossa vähän jännitettiin, että saadaanko luvat vielä aktivoitua samana iltana vai pitääkö kiltisti odottaa aamuun. Soittelin jo päivällä yhdelle lupapisteistä ja kyselin, että onnistuuko vielä illasta. Sai kuulemma soitella vielä illalla kun ollaan paikalla niin katsotaan sitten. Oltiin perillä joskus yhdeksän jälkeen ja saatiin vielä homma hoidettua. Ei siis tarvinnut odotella aamuun ja päästiin heti vähän ulkoiluttaa uusia vapoja/siimoja. Hankittiin Tonin kanssa vähän kevyemmät setit. Toni otti puhelun Ruotoon Antonille ja nyt on sitten nelosen kepit vähän kepeempää kalastusta varten. 

Seuraavana päivänä suunnattiin Utsjoelta ylävirtaan päin kalaan. Nykysellä "muiden kalojen" luvalla saa kalastaa koko jokea, mutta me suunnattiin entiselle Outakosken lupa-alueelle. Se kun on mulle ennestään tuttua paikkaa. Tonille oli muuten ihan ensimmäinen kerta Tenolla. Heinäkuun alulla ei ollut vielä ollut helteitä. Vielä sai pitää kerroksia kahluuvermeiden alla. Toista on ollut viimeisimmät viikot, hellettä pukannut niin perkuleesti että kalastus on jäänyt kokonaan. Toivottavasti loppukesä olisi taas viileempi.

Harreja löytyi mukavasti. Isoimmat siellä vähän päälle 40cm eli oikein kiva koko kalastaa. Ruokakalatkin saatiin matkaan. Myös kyttyrälohien kanssa oli actionia, yhden sain rannalle asti. Oli ehkä pientä taistelua sen nelosen kepin kanssa. Hieman kyttyrä oli ottanut jo väriä, mutta otettiin sekin ruuaksi. Oikein hyvä oli vielä!

Heitettiin pari lupaa, käytiin Utsjoella festareilla ja ajeltiin kiertoreittiä takaisin kotiin. Tenolle on aina spesiaali paikka mun sydämmessä. En oo sieltä ikinä lohta saanut, eikä ensikohtaaminen ollut hääppöinen, mutta silti. Ekan kerran kävin siellä reilu 10 vuotta sitten. Tultiin silloin Juuson kanssa Karigasniemelle, osana vuoden 2014 pohjoisen turneeta ja kun näin joen ekaa kertaa niin ajattelin, että "tääkö se muka on". Se suuri ja mahtava Teno, josta kaikki puhuu. Olin hämmentynyt. No, onhan se oikeesti aika hieno joki ja hieno koko laakso, se tuli aika nopeesti sitten kyllä selville. On aina ihanaa palata Tenojokilaaksoon. Vaikka ei edes kalastaisi. Lohta siellä ei oo voinut kalastaa enää jokuseen vuoteen, joka on tietenkin sääli ja pistää miettimään. Mutta silti, paikkana Teno on aina hieno. Ollaan tässä vähän ujosti haaveiltu sellaista, että jos siellä olisi joskus vaikka oma pieni mökki. Olis aina paikka mihin palata rauhoittumaan ja vierailu Norjan puolella olisi tosi helppoa.     

Loppukesä Norjassa & muuta pohdintaa

Vähän jäi Norjan reissukuulumiset puolitiehen. Kirjottelin postauksen parin viikon reissussa olon jälkeen, mutta sitten homma hieman jäi kun tuli “vähän” muuta ajateltavaa. Meinattiin nimittäin ostaa Norjasta pikkunen maatila ja jäädä sille tielle. Tai no ei ihan kirjaimellisesti sille tielle, paikka oli nimittäin tosi huono kuntoinen ja olis vaatinu ison remontin tai mahdollisesti jopa koko rötiskön purkamisen, mutta jos kaikki olis menny nappiin, olis meistä jossain vaiheessa tullut beiarilaisia. Hinnasta ei kuitenkaan päästy yhteisymmärrykseen myyjän kanssa ja lopulta ehkä onni onnettomuudessa, että niin kävi. Kun tultiin takasin Sirkkaan, tuli vahvasti sellainen fiilis että ei me täältä kyllä haluta pois. Ainakaan toistaiseksi. Täällä on kaikki mitä me just nyt kaivataan. 

Vietettiin Beiskillä siis yhteensä 6 viikkoa. Sen verran kesti mun työpesti Laksekontoretilla. Työt meni tosi kivasti. Oli mukavaa nähdä erilaisia ihmisiä ja rupatella kalastuksesta. Oli myös hauska huomata, et kyllä mulla on ihan hyvä tuntemus jokea ja koko aluetta kohtaan. Kalastusvinkkien/lupamkyynnin/desauksen lisäksi hommaan kuului välillä myös turisti-infon puoli. Mulla oli työkaverina kesän ajan Damir, joka enempi hoiti sitä turrepuolta mut jos Damir oli vapaalla, oli se tietty myös mun huolehdittavana. Eikä siinä ollu mitään ongelmaa. 

Loppujen lopuksi tuli itse kalastettua oikeesti tosi vähän. Toi maatilan ostoprokkis tietysti vei kaistaa aika paljon pääkopasta, mutta ei ollu muutenkaan ihan hirveesti fiilistä lähteä jokirantaan. Kyllä tää lohen  tilanne pitkin poikin maailmaa huolettaa sen verran paljon, et tuntui jollain tapaa rikolliselta lähtee kalaan. Monesti tuli Tonin kanssa mietittyä et onko tässä mitään järkeä. Beiskilläkin tilastot on laskenu vuosi toisensa jälkeen, vaikka kalastus joella on ollu aina hyvin ja järkevästi säännösteltyä. Vika siis tuskin on kalastajissa, vaan joku isompi ongelma on jossain. Vaikka oma kalastus on aina ollut järkevällä pohjalla, sääntöjä tulee noudatettua ja sitä rataa, on silti nyt tullut mietittyä että haluaako lohen ahdinkoa edesauttaa entisestään. Lohenkalastus on ollut pitkään tärkeä harrastus itselle ja tuntuu tosi harmilliselta, jos se loppusi mutta samaan aikaa tuntuu itsekkäältä harrastaa jotain vain sen takia, että se on itselle mieluisaa. Ollaan tässä vähän puhuttu sellaista, että saatetaan pitää lohenkalastuksesta ainakin hieman taukoa ja katsoa, että mihin suuntaan asiat etenee. Ja vaikka yksittäisen ihmisen valinnoilla ei olisi mitään vaikutusta, on se vähintään itselle merkityksellistä. 

Koska lohenkalastuksen järkevyyden miettiminen aiheutti harmaita hiuksia, tuntui paljon paremmalta vaihtikselta lähteä tekemään joku topptur tai syömään tuoreita mustikoita, jota oli tuntureille ihan jäätäviä määriä. Käytiin yhteensä kolmella Beiarin laakson eri huipulla. Se oli tosi siistiä. Samalla bongailtiin potentiaalisia vapaalaskupaikkoja. Niitä tuntuis alueella riittävän, mut saapi olla kyllä tarkka missä liikkuu. Oli sen verran vyöryövän näköisiä maastoja myös. Voipi olla että joskus ollaan Beiskillä laskemassa. 

Beiskillä vietettyjen viikkojen jälkeen lähdettiin kahden viikon lomalle. Kierettiin pohjoisen Norjan perus paikat, eli Lofootit, Andøya, Senja, Sommarøya, Lyngen ja Alta. Meidän piti ettiskellä jotain uusia kalapaikkoja matkan varrelta, mut suurin osa reissusta meni siihen, että koitettiin vaan saada meidän teltta pysymään hengissä kauheessa myräkässä. Käytiin muutaman kerran merellä heittämässä, mutta siinä kaikki. Alkoi reissuväsymyskin jo vähän painaa. Ihan reissun lopussa käytiin vielä Kautokeinossa kalassa kun se oli sopivasti reitin varrella kotimatkalla. Sitten oltiin aivan done. Oli ihanaa tulla takas kotiin kahden kuukauden kesäreissun jälkeen. :)

Lisää oman harrastuksen kyseenalaistamista tuli yllättäen myös ihan uusien juttujen lomassa. Palattiin just hetki sitten kolmen viikon Thaimaan matkalta, jossa pääpainona oli sukeltaminen. Oli kummallekkin ihan uusi harrastus ja hurahdettiin ihan täysin. Me lähdettiin matkaan sillä mielellä, että otetaan vain Open Water Diver paperit, mutta lopulta käytiin vielä kolme erilaista kurssia sen päälle. Ekana hyppy Advanced Adventurer levelille ja sit vielä Nitrox pätevyys ja luokitus 40 metriin saakka. Oli huikeeta hommaa. Ihan mahtavaa olla pinnan alla vedenpaineen syleilyssä kattomassa kaikkea vedenalaista elämää. Mä oon aina ajatellut kalat hienoina eläiminä, mut nyt tuli jotenkin vielä uutta kulmaa siihen kun näki kalat omassa ympäristössään touhuamassa omia juttujaan. Ja tämä sai pohtimaan lisää etenkin C&R kalastuksen järkevyyttä. Ja tästähän päästäänkin sitten pienoiseen identiteettikriisiin. Perhokalastus kun on pitkään ollut niin iso osa omaa identiteettiä. Tällaiset pohdinnat pistää pään pyörälle, mutta ehkä se on ihan tervettä välillä kyseenalaistaa omia juttuja.

Saa nähdä mihin tää harrastus tästä vielä muotoutuu. Itsehän en ole ikinä ollut ihan pelkästään C&R kalastaja. Kaloja tulee otettua ylös valikoiden, rajoitusten ja järkevyyden puitteissa. En pysty mitenkään allekirjottaa myöskään “otetaan kaikki mitä saadaan” mentaliteettia. Niin kauan kun tuntuu hyvältä syödä kalaa, jatkuu valikoiva kalastus varmasti meidän taloudessa ennallaan. Aika näyttää. Onhan kalastus jo vähentynyt aika paljon pohjoiseen muuton jälkeen. Täällä kun avovesikausi on sen verran lyhyt. Alkuun se mietitytti, että miltä mahtaa tuntua niin lyhkänen kalastuskausi, mutta täällä on niin paljon kaikkee muuta aktiviteettia pitkin vuotta, että se on ihan fine. :)

Kaksi viikkoa Beiarnilla

Me ollaan nyt oltu Norjassa taas pari viikkoa ja aika on mennyt nopeesti. Työt on rullannut mukavasti ja aika normaalia arkea me ollaan täällä eletty. Toni siis myös tekee ihan normaalisti täällä omat työnsä. Meidän saapuminen tänne ei mennyt ihan putkeen. Sillon pari viikkoa sitten Laksin reissun jälkeen jännitettiin että millä autolla ylipäätään päästään lähtemään. Laksin reissu hoidettiin mun pienellä Hondalla, koska Defenderi oli pajalla. Oli startin vaihtoa ja vähän muutakin. Saatiin kuiten Defe huollosta just sopivasti ennen lähtöä, joten sillä siis matkaan. Vähän ennen Yllästä Toni alkoi kuulostelee, et onkohan kaikki ihan ok. Outo fiilis laitettiin sit vaan tuulen piikkiin. Ylläksen jälkeen syttyi polttoainevalo ja yhtäkkiä viisari alko laskee kun lehmän häntä ja samalla koppiin tuli dieselin haju. Äkkiä vaan sitten seuraavalle pihalle toteamaan, että jossain on reikä ja kaikki dieselit suihkunnu pihalle. Soitto vakuutusyhtiöön ja odottelemaan hinausautoa. Sitten oltiinkin miettimässä, että mitä seuraavaksi. Ei jäänyt muuta vaihtista kun Honda, meijän oli kuitenkin päästävä Norjaan viikonlopun aikana koska mulla oli maanantaina alkamassa työt. Hinuri heitti meidän kotiin ja auton huoltamon pihaan. Kamat Hondaan ja uudestaan matkaan. Ihmeenkaupalla kaikki Defessä ollut tavara saatiin mahdutettua pikkuautoon. Honda toi meidät lopulta nätisti perille. Nyt sitten ollaan koko reissu pikkuautolla. Ainakin polttoaine kuluissa säästää!

Nyt tän parin viikon aikana ollaan käyty kalassa vaan pari kertaa. Kelit on ollu todella helteiset (plus 24-28), eikä se oo kutsunut kauheesti vetämään kahluuhousuja jalkaan. Tällein kun on pidemmän ajan liikenteessä, ei jaksa pakkokalastaa sitten yhtään. Menty aivan fiiliksen mukaan. Joessa on vettä aika vähän, seilaa sellaista 13-20 kuution väliä. Eli siis tosi vähän. Itse oon mieltynyt tähän jokeen eniten silloin kun vesi on 45-80 välissä. Parina hellepäivänä ollaan kyllä käyty kalassa, mutta ihan muualla. Yksi päivä ajettiin Saltstaumeniin merikalaan ja yhtenä iltana käytiin tunturissa kokeilemassa olisko raudut purulla. Tuulettomina hetkenä päästiin tarjoilee pinturia, mutta eivät jääny kiinni. Beiski on kyllä kiva kun täällä on kaikkee muutakin tehtävää ja nähtävää.

Tilastollisesti ei tule taaskaan hyvää vuotta, mutta se nyt ei ole ihme kun kaikkialla on aika samanlainen tilanne. Kalastajien määrä on vaihdellut näiden parin viikon aika paljon. Ekalla viikolla oli paljon porukkaa ja monet biitit loppuunmyytynä. Tämä toinen viikko taas on ollut rauhallisempi ja lupia kattavammin saatavilla. Nyt parina seuraavana viikkona pitäisi nähdä joella jonkin verran tuttujakin, kun Teemun lodgelle saapuu porukkaa Suomesta.

Vielä olis täällä neljä viikkoa ennen kun matka jatkuu jonnekkin. Ainiin, unohdin melkein mainita. On tää reissu kuiten alkanu paremmin kun viime vuoden tyhjä neljäviikkoinen. Toni sai sivujoesta heti ekalla luvalla ehkä maailman suloisimman eurotitin. :D Oltiin siellä ykskätisten kanssa temuamassa. Ei siis olla täysin nollilla! 

Juhannuksen jälkeinen Norjan reissu

Niinkun mainitsin edellisessä postauksessa, mulle tarjoutui kiva työmahdollisuus Norjasta tälle kesälle ja kun iskin siihen kiinni, se vähän laittoi suunnitelmia uusiksi. Meidän oli tarkoitus suunnata Varangille elokuun pariksi ekaksi viikoksi, mutta se saa nyt jäädä odottelemaan. Juhannuksen jälkeiselle viikolle oli varattuna Lakselvin reissu ja sitä ei kuitenkaan onneksi tarvinnut säätää. Lähdettiin siis Laksille jussin jälkeisenä torstaina, eli vielä kesäkuun puolella. Mukana myös Miksu, joka lensi Kittilään ja sieltä napattiin herra kyytiin. Meillä oli koko kevään molempien autojen kanssa vähän probleemaa ja tällä kertaa Defe oli pajalla ja matkaan lähdettiin mun pikkuisella Hondalla. Moottorivalo syttyi siihenkin matkalla, mutta päästiin perille ja auto toimi koko reissun ihan normaalisti.

En oo aikasemmin käynyt Laksilla kalassa. Useemman kerran kyllä ajanut ohi ja käyny pällistelemässä jokea. Miksulle joki on tuttu ja se jeesasi kyllä paljon spottien löytämisen kanssa. Meillä oli kaksi lappua ykköselle ja kaksi kakkoselle. Arvata ehkä saattaa, että kalastus oli hieman haasteellista. Tai itse kalastuksessa ei ollut mitään vikaa, koko ajan oli sellanen fiilis että kohta nykäsee. Kalat vaan tuntuu vähentyneet jokaisesta paikasta. Nähtiin kuitenkin jonkin verran kaloja muutamilla pooleilla ja se oli mukavaa. Miksua myös onnisti yhden 94cm kanssa. Itse onnistuin saamaan yhen pukken, niitä oli yllättävän paljon joessa, vaikka nyt ei ole edes pukkevuosi. 

Laksi oli kyllä hieno paikka kalastaa. Oikein mukavan kokoinen ja poolit aika selkeitä. Lisänä vielä se, että melkein koko ajan oli sellanen toiveikas fiilis että kohta nykii. En kyllä silti ihan osaa pitää perusteltuna Laksin kovaa hintaa. Toki jos nykäsee, niin silloin saattaa nykäistä oikeesti kunnolla mutta... En oikein silti tiedä. Kuitenkin, niinku jo sanottu, oli todella hieno paikka. Neljä lupaa heitettiin yhteensä ja sitten kruisailtiin takaisin Kittilään. Kotona ei kerettykään sitten olemaan kovin pitkään kun taas oli lähtö edessä. Itseasiassa oltiin kotona vain kaksi kokonaista päivää. Sain kesätyön Beiarnin Laksekontorista. Oon 6 viikkoa töissä ja sitten jatketaan vielä reissua parilla viikolla ja koitetaan löytää vähän erilaista kalastusta. Ehkä pienempiä lohijokia, ehkä jotain merikalastusta, sen näkee sitten. Terveiset siis Beiskiltä, tänne asetuttiin viikko sitten lauantaina. 

Lohikausi avattu

Nyt on kalastuskausi avattu täällä pohjoisessakin. Heti kesäkuun ensimmäisenä päivänä suunnattiin Äkäsjoelle. Siltä reissultä ei jäänyt paljoo mitään erikoista kerrottavaa, mutta hauskaa oli käydä ihan uudelle joelle tutustumassa. Viime viikonloppuna suunnattiin Ruotsiin avaamaan meijän lohikausi. Vaikka ei ihan rajakunnassa asuta, on meiltä tosi näppärää mennä Norrbottenin alueelle kalaan. Vähän jännitettiin, että missä jamassa joet siellä päin on kun pohjoisessakin on ollut nyt kevään/alkukesän aikana tosi lämmintä. 

Aivan turhaksi ei pähkäilyt jääny. Kyllähän se jokivesi oli jo aika lämmintä. Meillä ei oo lämpömittaria, mutta kuultiin veden olevan 17 astetta. Vaikka se nyt ei vielä ihan hälyyttävällä tasolla ole, ei se silti kovin hyvältä kuulosta että on jo niin lämmintä. Voi kalastus loppua aika hätäseen jos lämpeneminen vaan jatkuu. Nyt en tiedä tilannetta, ilmeisesti kelit olis mahdollisesti viilenemään päin. Toivotaan niin. Huolestuttaa kyllä muutenkin mitä mahtaa tapahtua lohelle lähivuosina. Norjassa oli viime vuonna todella huono vuosi ja esim Torniollakin tapahtunu aika rajua droppia. Elämme jänniä aikoja tässä maailmassa, eikä kyllä hyvällä tavalla.

Noh, masistelut nyt hetkeksi sivuun ja takaisin viikonloppuun. Oltiin Ruotsissa kaksi yötä. Rötvättiin teltassa, hätyyteltiin hyttysiä ja kalastettiin kahden luvan verran. Sunnuntaina saatiin joelle seuraa kun Tuomo tuli meijän kanssa kalaan. Se osu sopivasti, koska mulla oli synttärit sunnuntaina. Saatiin kippistelyseuraa. Sunnuntai-iltana kruisailtiin takasin kotio. Ei nähty kaloja, mutta oli oikein mukava viikonloppu noin muuten. Lohenkalastuksen pariin palataan taas juhannuksen jälkeen. Sitten on vuorossa Norja. Tästä kesästä tulikin haipakampi mitä alunperin suunniteltu. Meijän piti tehdä muutama vähän lyhyempi reissu Ruotsissa ja Norjassa, mutta nyt onkin niin että lähdetään heinäkuun alkupuolella Norjaan taas pidemmäksi aikaa. Mulle tarjoutui kiva tilaisuus päästä sinne töihin, joten iskettiin kiinni. Siitä lisää sitten myöhemmin, kunhan kaikki käytännönasiat on jiirissä.

Neljä viikkoa Norjassa

Niin se vaan kuukausi vierähti lohijoen varrella. Tästä reissusta ei nyt kyllä jäänyt kovin suurta tarinaa kerrottavaksi. Oli hienoa viettää näin pitkä aika Norjassa putkeen, mutta kalastus olisi saanut olla parempaa. Ei toki heitetty kuukauden jokaisena päivänä, mutta kyllä meillä tuli 15 tai 16 käytettyä lupaa. Vähän meni laskut sekaisin jossain vaiheessa. Lohi ei osunu kummankaan kohdalle tällä kertaa. Mulla oli viikko sitten kala väsytyksessä, mutta se pääsi irti. Se jäikin sitten reissun ainoaksi kunnon kalakontaktiksi. Muutamat nyppäilyt oli sen lisäksi, mutta siinä sit kaikki. Aikamoista. Tää vuosi ei oo ilmeisesti ollu muuallakaan kovin iisi. Pitkin Pohjoismaita on korviin kantautunu huhua huonoista nousumääristä. Se kuulostaa vähän huolestuttavalta, joten toivotaan että se on ohimenevää.  

Kalastus oli mitä oli, mut niinku jo sanottu, muuten oli siistiä. Sillon kun ei kalastettu, käytiin tutustumassa lähialueisiin muulla tavalla. Yks siisteimpiä juttuja oli nousta 1246 metriselle vuoren huipulle kattelemaan jokilaaksomaisemia erilaisesta perspektiivistä. Myös mun katkenneen vavan tarina sai onnellisen lopun. Sain ostettua tismalleen samanlaisen vavan jokivarressa. Nyt ei sitäkään tarvii enää murehtia. Reissun aikana oli kiva nähdä tuttuja joella. Mun lohikausi oli nyt tässä. Ollaan vielä muutama tunti Norjan puolella ja sitten siirrytään Ruotsiin. Toni jatkaa huomenna kotiin ja mä lähden vielä kuukaudeksi Tjuonajokkille töihin. Leiriapulaisen hommia taas tiedossa, samaa mitä viime vuonna. Palaamisiin sitten taas syksyllä Ruotsin tarinoiden kera!

Puolivälissä

Norjan reissua olis nyt takana vähän reilu kaksi viikkoa ja hieman vajaat kaksi vielä edessä. Hankalaa on ollut. Reissun tämänhetkinen saldo on kaksi nykäsyä, yksi kummallakin. Niillä ei paljoo vielä kehuskelemaan pääse. Kaloja tilastoon on piirtynyt 5-10 päivään, joten hiljaisen puoleista kyllä ollut. Kalastajia kuitenkin joella ihan kiitettävästi. Pientä piristystä on kyllä ehkä havaittavissa kun nyt muutamana päivänä on ruvennu näkymään kaloja pinnassa aikasempia viikkoa enemmän. Jospa tää vielä tästä kerkeis paranemaan.

Lohenkalastus ei oo kyllä reilu laji. Tekijät erottuu tällä hetkellä joukosta, on täällä muutamat tyypit onnistunu saamaan pari kalaa vaikka suurimmalla osalla on ollu vaikeeta. Toki onhan lohenkalastus myös tosi paljon tuurista kiinni, varsinkin nyt kun kalaa on vähemmän joessa. Ei se vaan kaikkien kohdalle osu. Vaikka kalastuksellisesti on ollut heikkoa, on muuten ollu edelleenki mukavaa. Sanottiin eilen heipat meidän vikoille vieraille kun Jani&Jani lähti matkaamaan kohti etelää. Kaksikko majaili meijän tykönä viikon verran ja oli kyllä kivaa hengailla porukassa. Näillä näkyminen vietetään loppureissu ihan kaksin, ellei nyt satu jotain yllätysvieraita kohdalle. 

Kesäyön taikaa

Suomen kesä on näyttänyt taas helteisempää puoltaan. Kalastajalle/kaloille se tietää ongelmia, mutta vielä menneenä viikonloppuna ei onneksi oltu siinä pisteessä. Vedet oli pysyny viileinä hellepäivistä huolimatta, mut veikkaan et nyt ja tästä eteepäin tilanne on varmasti jo ihan toinen. Viime viikonloppuna oltiin Veeran kanssa kalassa. Muut likat ei tällä kertaa kerenny mukaan, joten sumplittiin reissu sit ihan kaksin. Veera hyppäs mun kyytiin työpäivänsä jälkeen perjantaina. Reissun ja perjantai-illan kunniaksi kippisteltiin skumpat jokipenkalla.    

Kalastus alotettiin vasta illalla. Päivän ja yön taitteessa hyvännäköisestä spotista löytyi elämää. 57 senttiä taimenta. Kalastettiin yötä suunnilleen kolmeen saakka, mutta mitään mainittavia tapahtamia ei enää ollut. Mentiin nukkumaan ja päätettiin taas panostaa seuraavaan iltaan paremmin, joten sovittiin et aamulla ei tarvii hötkyillä. Rauhallisen aamun (tais siis aamupäivän) jälkeen lähettiin kokeilemaan muutamia eri paikkoja. Päivä oli tosi lämmin. Välillä piti istahtaa jokeen viilentymään. Päivän ensimmäinen puolisko ennen ruokataukoa oli hiljainen. Toisella puoliskolla päästiin kalastaa hetki pintureilla. Mitään kovin suuria kaloja ei löytyny, mut pinturihomma oli mukavaa. Sitä oon päässy tekemään tosi vähän vuosien varrella. Kovin usein ei osu hyviä pinturointi olosuhteita kohdalle. Etenkin kun tän tyyppinen jokikalastus on mun osalta ollu muutenkin aika vähäistä viimeisimpinä vuosina...

Ilta tarjosi taas parastaan, nyt 60 sentin verran. Tää kala oli kirsikka kakun päälle. Mä olin moneen otteeseen parin päivän aikana miettinyt kuinka hyvä fiilis mulla oli kaikin puolin. Onnea toi keskellä kaunista suomalaista luontoa oleminen, hyvä seura jonka kanssa käydä mielenkiintoisia keskusteluita maan ja taivaan väliltä, sekä harrastus joka vie erilaisiin paikkoihin ja tuottaa mielihyvää. Musta ei oo pitkään aikaan tuntunu niin hyvältä kun nyt alkaneena kesänä kalassa ollessa. Vaikka aina ei onni ei suosi tapahtumien suhteen ja vaikka vielä elellään epämääräistä korona-aikaa, on mulla ollu ihan hullu palo kalastukseen.   

Mut tuntevat tyypit tietää, että jokikalastus on tosiaan jääny vähemmälle huomiolle viimeisimpinä vuosina kiinnostuksen ollessa pääsääntöisesti lohi ja meritaimen merellä. Pari päivää sitten lueskelin vanhoja blogitekstejä ja huomasin, että kyllä jokihommiakin joskus tuli tehtyä enempi. Nyt parin vuoden "kalastusidentiteetin ettiskelyn" jälkeen oon koittanut pikkuhiljaa herätellä tätäkin hommaa uudestaan. Jo viime vuonna tuli kalastettua joella enemmän kun pitkään aikaan. Tänä vuonna oon jatkanu samalla linjalla ja oon oikeesti ruvennu taas nauttimaan joesta ihan eri tavalla. Toivottavasti sama fiilis jatkuu. Musta kalastuksessa olis kiva pyrkiä monipuolisuuteen. 

Ens viikolla ollaan pohjoisessa "kolmen muskettisoturin" (Miikka&Juuso) voimin. Norjaan oli tarkoitus mennä, mutta sinne pääsy näyttää hyvin epävarmalta edelleen. Norjan koronasivustoa päivitetään joka maanantai ja oli aikamoinen pettymys nähdä eilen edelleen oma asuinalue punaisena, melkein koko muun suomen ollessa vihreänä. Jotenkin en ees ymmärrä miten se kartta voi näyttää siltä, kun koko suomessa on enää tosi vähän tapauksia... Mä oon koko korona-ajan kironnu sitä että asun pk-seudulla ja fiilis vaan voimistuu tällästen juttujen myötä. Vielä tilanne kerkee ehkä muuttuu, mut aika epätodennäköiseltä se tuntuu. Onneks meillä on muitakin pläänejä ja koko ajan se on ollu tiedossa, et pääsy on epävarmaa. Silti harmittaa. Eiköhän meillä tuu hyvä reissu kuitenki, tehtiin me mitä vaan. :)   

Kalastuskausi on avattu

Talvelle sanottu heipat ja kevät otettu vastaan. Laskettelukausi on melkein kokonaan laitettu pakettiin ja kalastuskausi alotettu. Talviharrastukset innosti niin paljon koko alkuvuoden, että kalastuskuumeen sai pidettyä ihan ookoosti aisoissa. Nyt kalastuskauden avauksen jälkeen fiilis on ihan toinen. Laskukausi tulee päätökseen ensi viikolla, mut tuntuu et siihen on vaikeeta keskittyy koska kalastus... :D Vielä vikat treenailut lumilaudalla ja sit ajatukset on täysin vain yhdessä lajissa. Kalastuskauden avasin viime perjantaina kevyesti lampikalastuksen parissa. Lauantaina treffattiin pitkästä aikaa Hannan, Veeran ja Nooran kanssa mertsarinkalastuksen merkeissä. Oli kivaa nähä porukalla kunnolla. Ekan kerran oltiin kalassa yhessä joulukuussa 2014. Aika kuluu vauhdilla!     

Reissun saldona kaks haukee, yks koukulla lävistetty peukalo ja visiitti paikallisessa päivystyksessä. Tulipahan koukkuhaaverikin vihdoin koettua. Olin aikeisemmin Hannan kanssa ihmetelly, et miten ei oo ikinä sattunu mitään äksidenttejä koukkujen kanssa. No nyt on. Mitään suurempaa vahinkoa ei onneks sattunu, mut sen verran syvälle ja hankalaan kohtaan väkäsellinen koukku uppos et ilman ammattilaisen apua ei tilanteesta selvitty. Parin puudutuspiikin ja jäykkäkouristusrokotteen jälkeen olin taas vapa kourassa rannassa. Mun on kyl hankittava paremmat pihdit väkästen litistämiseen... Ennen heitolle lähtöä yritin kyl kovasti niitä litistää, mut pihdit jäi kakkoseks. Valmiiks käsitellyt koukut oli tottakai kotona ja matkassa vain pussillinen uusia. 

Seuraavan kerran kalaan pääsee joskus vapun jälkeen. Nyt työnalla on uusin Chasing Silver, joka lähtee painoon vajaan parin viikon päästä. Ens viikolla taittohommat hoituu osittain Ylläksen kauniissa maisemissa. Kevään aikana tapahtuu muutakin jännää. Olin jonkin aikaa sitten mukana Unelmia Onkimassa podcastin nauhotuksissa. Vähän mietin, et kehtaanko ees mainita asiasta koska mua jännittää aika paljon miltä omat höpöttelyt kuulostaa... Aihe on ainakin lähellä sydäntä, se on täällä blogissakin useissa reissupostauksissa aiheena. Käääk, sitä odotellessa. 

Ensimmäinen kouluprojekti

Me ollaan tässä viimeaikoina tehty koulussa ekoja itsejärkättyjä reissuja. Porukka jaettiin osiin ja jokaiselle ryhmälle annettiin kohde johon piti totetuttaa reissu, vaikka kuviteltu TYHY päivä, joka sisältää jotain aktiviteettia, ruokailun ja tutustumista alueeseen. Viime viikolla oli kaksi päivän reissua, eka päivä Torronsuolla ja toinen Liesjärvellä. Nää pyrähdykset jouduin ite skippaamaan, et sain vähän duunihommia tehtyä... Tällä viikolla oli vuorossa Porkkalanniemi ja Meiko. Ryhmä johon mä kuuluin, sai hommakseen kyhätä kasaan Porkkalan reissun. Kuinkas sattuikaan, oli ihan mieleinen kohde. Samaan ryhmään osu kaks muutakin kalastusharrastajaa, joten on varmasti aika vaikeeta arvata minkälainen reissu oli tiedossa. Koko päivä rakentui kalastusteeman ympärille. Mertsaria lähettiin yrittää.

Torstai aamuna kello soi viideltä ja Porkkalassa oltiin jo kasin tienoilla valmistelemassa päivää. Piia ja Kirsi hääräs tarjottavien kanssa, mä, Timo ja Lauri taas valmisteltiin kalastukseen liittyviä juttuja. Lauri hoiti virppapuolta ja mä olin perhovastaava. Timo jeesaili molempia minkä pystyi. Perhosetit saatiin käyttöön Visionilta. Kun porukka tuli puolikybän aikaan paikalle, tarjottiin kahvit, kerrottiin päivän ohjelmasta, pidettiin pieni info taimenesta, sen kalastuksesta, tän hetkisestä tilasta, rahoitusajoista, vähän kalastusluvista ja sitä rataa.

Keli oli aika raju. Ihan perus settiä mertsarin kalastuksessa. :D Tää ei ehkä oo paras hetki tai kalalaji, jos ei oo koskaan perholla kalastanu. Mut kaikkia kyllä kiinnosti, vaikka kokemusta ei paljoa ollut. Koko päivän ajan notskilla oli tarjolla kuumaa glögiä, kahvia ja teetä. Puolenpäivän tienoilla syötiin lounasta, jonka Piia oli meille valmistanu. Myös ruokailu oltiin kehitelty teemaan sopivaksi. Tarjolla oli thaityyppistä haukikeittoa, joka oli ihan helkutin hyvää. Lounaan päätteeks Kirsi kertoi vähän historiaa Porkkalanniemestä. Iltapäivällä jatkettiin taas kalastusta.

Kalastusosuudet meni aika nopsaan. Oli hauskaa kattoa jengin innostusta kun moni kokeili pethovapaa ekan kerran. Oli aika jännää toimia "oppaana", heiton opettaminen on oikeesti aika vaikeeta. Varsinkin kun ei itsekään oo mikään pro. :D Teki ihan törkeen hyvää päästä merelle tuulettumaan. Musta oli myös kivaa saada tuoda esille sitä hommaa mistä mä nautin. Mertsarin kalastus on mulle se, jolla saan kaikista helpoiten päätä nollattua. Kelit on usein kovia, tulee, aallot meinaa heittää nurin ja vesipisarat hakkaa naamaan. Kun keskittyy heittämiseen ja siihen, et pysyy pystyssä, unohtuu kaikki huolet ja stressit. Oli siistii huomata et päivän jälkeen moni pystyi samaistumaan tähän ajatukseen. Se kontrasti joka tulee luonnon voimasta ja omasta sisäisestä rauhallisuudesta, on ihan mahtavaa.

Kalastuspäivän jälkeen kerättiin kimpsut ja kampsut autoihin ja jatkettiin matkaa seuraavaan kohteeseen. Toisella porukalla oli kohteena Meikon ulkoilualue. Oltiin perillä just ennen pimeetä. Illan ohjelmassa oli vielä leirin pystytys, Porkkalapäivän purku ja iltapala. Nukuttiin puolijoukkueteltoissa ja yöpymisestä vastaava porukka oli järkänny meille iltaruuaksi pizzaa Kotipizzasta. :D Ihan perus eräoppaiden safkaa. Mahtihomma! Illalla pääs myös testaa telttasaunaa. Sen jälkeen oli hyvä vetäytyy telttaan ja makuupussiin lepäilee. Aamulla jatkui tohinat.

Vitsi että teki hyvää vetästä 9h yöunet teltassa! En oo muutamaan viikkoon saanu oikein nukuttua kun kroppa käyny ihan ylikierroksilla stressistä, mut nyt vihdoin tuli levättyä kunnolla. Koko päivä ulkona ja siihen päälle hyvät yöunet... Aamulla oli niiiin hyvä olo! Meikon osuus mentiin "alokasleiri" teemalla, mut kuitenkin aika rennosti. Keli oli kiva ja päivän aktiviteetit mettässä kans jees. Lounaalla syötiin hernekeittoo ja jälkkäriks oli munkkia. Iltapäivästä kisailtiin erilaisten tehtävien parissa ja sit suunnattiin viikonlopun viettoon! Nää pari päivää meni kokonaisuudessaan tosi kivasti. Niin hyvä irtiotto stressin keskeltä. Olo on kuin uudesti syntynyt, ehkä tää tästä!

Mulla on ollu tässä jo jonkin aikaa ihan kauhee kalastuskuume. Toi Porkkalan osuus ei ihan hirveesti jeesannu asiaa. Enhän mä ite kalastanu ollenkaan, kun pidin huolta muista. Pari heittoo tein esimerkin vuoksi ja se jo sai hirveet poltteet päälle. Onneks asiaan tulee korjaus viikon päästä. Sit on tiedossa kalareissua pitkästä aikaa. Jesss!