sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Pilkkiminen, uhka vai mahdollisuus?

Koska ollaan viimeiset vuodet käytetty lähes kaikki vapaa-aika kalastukseen, on näin talvella oikeesti vaikee välillä keksiä mitä ihmettä sitä oikein tekis... Varsinkin nyt viime aikoina kun ulkona on ollu niin saakelin kylmä. Nyt lauhtui ekaa kertaa pariin viikkoon. Päätettiin Juuson kanssa lähtee kokeilee jotain uutta. Mukavuusrajan yli ja pilkille! Mä en oo pilkkiny ikinä, Juuso pari hassuu kertaa joskus. Ei kummallekkaan kovin tuttua siis. Tarvittavat varusteet saatiin lainattua. Lähdettiin viettämään talvista lauantaina Kuusijärvelle.





Mulla on kauhee kammo jäitä kohtaan. En oikeestaan tiiä edes et miks. Kun olin pieni, tehtiin perheen kanssa talvisin retkiä stadin edustan saariin jäitä pitkin kävellen. Ikinä ei sattunu mitään, mut silti mua pelottaa. Pelotti sillon ja pelottaa edelleen. Ehkä Pikku Kakkosen "Varokaa heikkoa jäätä" mumina on jääny vähän liian syvälle alitajuntaan. Jäälle mentäessä iski heti pieni paniikki, mut pikkuhiljaa se hellitti kun Juuso vakuutteli jään olevan tarpeeks paksua. Jossain vaiheessa unohdin et oltiin ees jäällä.






Haaveena oli et saatais hyvän kokoisia ahvenia sen verran että saatais illalla niistä ruokaa. Varaplääninä pizza. Päivän saldo oli kaksi pientä ahventa, joten täytyi tyytyä jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Vuoden ekat kalat hei! Toinen niistä oli niin pieni, et en ees aluks tajunnu sitä ahveneks. Sellanen suunnilleen 4cm. Välillä vilkuiltiin toisiimme päin ja molemmilla oli sama ajatus, miks me ollaan täällä? :D Parin tunnin jälkeen päätettiin laittaa kamat kasaan ja lähtee pizzanpaistoon. Ihme hommaa. Saattaa olla kuitenkin niin, että käydään vielä toisenkin kerran yrittämässä jos säät sallii. Tällä kertaa vaikka merellä jos keksitään sopiva paikka. Tylsynyt kaira vaihtoon ja jotain lämminta juotavaa messiin niin ehkä siitä ihan hyvä tulee...

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Rakkautta ensisilmäyksellä

Päätetään nää eri lajipohdinnat mun lemppariin, kaloista parhaimpaan. Mikäköhän se mahtais olla? Se on se hopeanhohtoinen upeus. Mä oon ite saanu vain yhden lohen, mutta päässy onneks seuraamaan muiden onnistumisia. Eka lohi oli unelmien täyttymys, reissun kohokohta kesällä ja oikeestaan koko vuonna 2014. Vaikka se oli "vain" titti, lohi silti. Koko tilanne on piirtyny syvästi mieleen. Oltiin heitetty tyhjää Tenolla useempi päivä. Selässä ollut apina oli kasvanu jo gorillan mittoihin. Odotukset ei ollu kovin korkeella kun lähdettiin seuraavaksi Norjaan. Pieni toivon pilkahdus kuitenkin oli kun oltiin tutkittu lähipäivien saalistilastoja. Ilta-aurinko, eka lasku. Ensiks Juusoa onnisti. Mä lopetin oman laskuni kesken ja menin seuraamaan tilannetta. Vapatuksen jälkeen lähdin tekemään uutta laskua. Heitto ei meinannu kulkee yhtään ja taisin vetästä vedin pienet raivarikin. Suivaantuneena jatkoin kuitenkin laskua. Puolessa välissä vapa alkoi taipua mullakin. Juuso seuras mun tekemisiä kauempaa. Voi sitä ilon määrää! Tavoite saavutettu. Vähän kyllä nolotti ne aikaisemmat pultit... Sen titin tuottama ilo antoi potkua koko loppureissulle, vaikka se jäikin mun osalta viimeiseksi kalaksi.


Lohi tuntuu niin erilaiselta siiman päässä kun mikään muu kala... Siinä on hullusti voimaa. Tulevana kesänä on pakko taas päästä jonnekkin lohijoelle ja muutenkin keskittyy lohenkalastukseen enemmän. Mä niin toivon, että tää vuosi tois onnistumisia myös tällä saralla. Viime kesän reissulla tuli juteltua yhden hepun kanssa Tenon rannassa. Kaveri kerto, että on kalastanu lohta (muistaakseni) parisenkymmentä vuotta ja vasta muutama vuosi sitten sai ensimmäisen lohen... Voihan siinä tietty näinkin käydä ja siks ei varmaan pitäis koskaan odottaa liikoja miltään reissulta. Suunnitelmissa olis myös nappaa keväällä vuosiluvat Kymille. Täytyyhän sitä hyödyntää että alle kahdensadan kilsan päästä löytyy lohijoki. Kymiltä kalan saaminen on sellanen ikuisuusprojetki mulla ja Juusolla molemmilla. Ei mikään yhden kauden tavoite, vaan ihan jatkuva. :D Viime syksynä luulin päässeeni jo lähelle, mut kalat oliki vahinkokirrejä.  Hemmetin kirret tuli todella väärään saumaan.

Tavallaan mua jopa vähän nolottaa kirjoittaa siitä kuinka siistejä lohet on tai kuinka kivaa lohenkalastus on. Vaikka mulla oliskin jonkun verran kokemusta lohenkalastuksesta omana lajinaan, ei mulla oikeesti oo siitä itse kalasta kokemusta kun sen yhden titin ja parin tällin verran... Sillä ei hirveesti voi kehuskella, vaikka se mulle tärkeetä olikin. Kai se vaan on jotain rakkautta ensisilmäyksellä. Kalaan ja kalastusmuotoon...

tiistai 12. tammikuuta 2016

Hauki on kala

Jatketaanpas näillä kalahöpinöillä vielä parin postauksen verran, kun kirjoitusintoa löytyy, mut ei reissuja mistä kirjottaa. Muutama sananen hauesta. Se on kala, joka on mulle varmaan kaikista tutuin. Ensiks virpalla ja myöhemmin perholla. Mä ja virveli tutustuttiin ekaa kertaa kun mä olin 11-vuotias. Oltiin viettämässä juhannusta mökillä ja yhdellä naapurilla oli parit virpat mukana. Nopea opastus ja lammelle opettelemaan. Sillon sain ekat haukeni ja jäin koukkuun. Hauki oli pitkään mun lempparikala, johtuen varmaan siitä että ei vielä ollu kokemsusta muista lajeista. Välillä tuli myös ahvenia ja sekin oli ihan jees.

Kun alettiin Juuson kanssa seukkailla, hiipui mun "haukibuumi" pikkusen. Jätkän mielestä hauet oli ällöjä ja limaisia. :D No onhan ne vähän sitäkin. Juuso on kalastanu perholla lähes aina, pääsääntöisesti joella, eikä noi puikulat siellä oo ehkä ihan halutuimpia saaliita. Jos kuitenkin oltiin jossain mökillä, käytiin yhdessä heittää haukee virpalla. Vasta reilu vuos sitten syksyllä kokeiltiin ekaa kertaa perhovehkein.  Paluuta virppaan ei kyllä varmasti enää tule. Juusokin alkoi taas vähän enemmän innostuu hauista. HAH, mun ansiota! ;)





Haukia kalastastaessa tykkään siitä, että silloin pääsee usein pitelemään vähän paremman kokoista kalaa. Mun tän hetkinen enkka on 96cm, mut siitä muutaman kymmenen senttiä pienemmätkin antaa tosi kivasti vastusta. Kivoin kalastettava koko on mun mielestä ehkä jotain 70-80cm luokkaa, noiden isompien kanssa alkaa jo vähän mennä pupu pöksyyn. :D Niitä yli metrisiä odotellessa... Meillä ei oo kalojen mittaukseen käytössä kuin mittanauha, mut joskus olis kivaa tietää painojakin. Sitä kuitenkin usein kysellään.

Merella oleminen ja kalastaminen on kivaa, joten siinä kans yks syy miks tykkään haukea kalastaa.  On kiva vaipuu hetkeks ihan omaan maailmaan ja lillutella kelluntarenkaalla menemään. Järvillä on varmaan myös ihan siistiä. Mulla ittelläni on perholla kokemusta vain mereltä ja mökin pieneltä lammelta.  Parhaimmat haukikokemukset tuli joulukuussa, mut myös kesäkuun alulta on hyviä muistoja. Kun haukia lähtee kalastamaan, saa yleensä olla aika saalisvarmalla fiiliksellä. Ainakin niillä paikoilla missä me ollaan nyt käyty. Toki joskus on tehny myös pari ihan rehellistä MP reissua, mut kuitenkin. Hauki on kala, kiva kala. Kevättä odotellessa.

perjantai 8. tammikuuta 2016

Oodi harjukselle

Harjukset... Niitä tulee näinä talven kylminä päivinä ikävä. Ensimmäisen kerran pääsin kalastamaan harjusta kesällä '14 Kuusamossa. Tai no okei, ihan ekat harjuskontaktit oli Tainiolta samalta kesältä, mut vähän aijemmin. Sitä en kuitenkaan vielä laske, kun kalat oli niin pieniä että luulin niitä pikavilkaisulla salakoiksi. Ups. Kitkajoella pääsin sitten vähän paremmin makuun, mutta ei sielläkään mitään hirveetä tykitystä se kalastus ollut. Mun isoimmat ei ollu edes kolmeekymmentä senttiä. Tenolta sain sitten vasta ensimmäisen mitallisen harjuksen.

Jo sillon kuitenkin tajusin, että harjuksissa on jotain siistii. Menneenä kesänä fiilis vaan lisääntyi. Niitä on oikeesti tosi kiva kalastaa. Ainakin sellaisissa paikoissa, jossa kalaa on reippaasti ja koot siellä neljänkympin molemmin puolin. Siitä isommat on varmasti vielä siistimpiä, mutta niistä mulla ei oo kokemusta. Kesällä kuulin puhuttavan, että harjus olisi nirso kala. Me ei kyllä ainakaan näillä reissuilla huomattu sellaista. Tuntui että ne otti melkein mihin tahansa pieniin perhoihin, pinnan alta ja päältä. Siinä varmaan syy miksi mä niistä oon tykännyt. Onnistumisia on kiva saada ja harjuksien kanssa niitä on koettu. Toivottavasti samanlainen meininki jatkuu. Ne antaa myös just sopivasti vastusta. Harrien kalastus on mukavaa. Se on varmaan kuvaavin sana.





Mulla ei siis ole harjuksen kalastuksesta kokemusta kuin Tenolta, jonkin verran Kuhmosta ja vähän Kuusamosta. Tenon harreja oon hehkuttanu täällä ennenkin ja tänäkin vuonna toivoisin pääseväni sinne ihan vain niiden toivossa. Myös Kuhmossa olis kiva käydä taas uusiks. Kesän suunnitelmat on vielä auki. Kyllä muutkin paikat tietenkin kelpaa, täytyy vain ekaks ottaa selvää erilaisista mahdollisuuksista. Musta olis niin hienoo, jos täällä Etelässäkin olis harjuksia. Sillein, että niitä oikeest kannattais vartavasten lähtee kalastaa. Löytyyhän niitä tosta viereisestä Vantaanjoestakin vähän, mutta omalle kohdalle ei ole koskaan osunu.

Haaveissa olis joskus saada 50cm hartsa. Veikkaan että parhaiten sen pystyis saavuttaa, jos heittäis rinkan selkään ja lähtis kunnolla erämaahan. Vaelluskokemusta mulla on viiden eripituisen reissun verran, mutta ei kertaakaan kalastuskamojen kanssa. Täytyis kerätä sopiva porukka kasaan ja lähtee vallottamaan erämaisia maisemia. Se on to do -listalla jollekkin kesälle! Olis varmasti aika kivaa.