tiistai 26. toukokuuta 2015

Langinkoski 24.5.

Pieta - Sunnuntaina käytiin heittämässä vuoden eka Kotkan reissu. Parina aijempana vuonna ollaan käyty muutamia kertoja loppukesästä Ruhalla ja Siikakoskella, nyt mentiin ensimmäistä kertaa Langinkoskelle, toiveissa saada taimen. Tultiin Lankkarille jo edellisenä iltana. Luvat alkaa aina puoliltayöin, mutta me ei alotettu kalastusta vielä sillon, vaan vetäydyttiin autoon nukkumaan. Aamulla heräiltiin jossain viiden tienoilla, laitettiin kamat kuntoon ja tallusteltiin rantaan. Treffattiin Kotkan oma jätkä, Tuomo joka lupas tulla antamaan meille muutamat vinkit ja näyttämään paikkoja. Lankkarilla saa olla kerrallaan 8 tyyppiä, me kolme taidettiin olla tälle päivälle ainoot. Vähän aikaisemmin keväällä lupia saa olla ihan kärkkymässä.





Aika nopeesti alkoi tulla tapahtumia. Kala vain oli väärä. :D Molemmat poijjaat sai peräkkäin kirret, joita joessa lymyää parin viikon takaisen Kymi Fishing Shop Open kisan jäljistä. Ekan kalan kohdalla heräs pieni toivo taimenesta, mutta se romuttui aika nopeesti kun kalan käyttäytymisesti arvas aika nopeesti mikä oli kyseessä...

Vesi oli aika korkeella, mutta pariin viime viikkoon verrattuna jo ihan hyvän väristä ja laskemaan päin. Jo kuulemma edelliseen päivään verrattuna muutos oli selvä. Me ei Juuson kanssa uskallettu kahlata ihan joka mestaan mihin Tuomo kahlas. Näillä noin 165cm varsilla saattaa mennä helposti uintireissuks noilla veden korkeuksilla. :D Jotkut heittopaikat oli menny vähän uuteen uskoon tuulimyräköiden jälkeen, kun puita oli kaatunu. Jäbät yritti siirtää runkoja, mut se on virtaavassa vedessä vähän haastavaa.




Tuomo lähti päivan ajaksi muualle, kun oli näyttäny meille kaikki potentiaaliset paikat. Me jatkettiin hetki kalastusta, mut sit meidänkin piti jättää koski hetkeksi ja lähtee metsastää ruokaa. Mä oon yleensä tarkka siitä et kalareissuilla on tarpeeks syötävää messissä, mut nyt oli iskeny joku black out eikä meillä ollu oikeestaan mitään. Nälkä, väsymymys, katastrofin ainekset kasassa. Onneks mäkkäri pelasti! Oli ihanaa saada myös kahvia. Alkoi olla jo aikamoinen kahvihedari. Iltapäivästä oltiin takas pelipaikoilla kasaamassa kamoja uudestaan.

Sain viime viikolla Patagonialta uudet kahluuvarusteet. Pääsin ekaa kertaa testaamaan naisille suunnattuja kalastusvaatteita. Oon kuullu varsinkin Patskun housuista kovaa hypetystä, joten kiva päästä muodostamaan myös oma mielipide. Jännityksellä odotin pakettia saapuvaksi. Valitsin housuista koon S ja malliksi Petite, jossa hieman lyhyemmät lahkeet. Mietin myös kokoa XS, mutta kokotaulukkoja tutkiessa pelkäsin että mun persaus ja yläkroppa ei mahdu siihen. No, olis kyllä ehkä mahtunu, koska koossa S tilaa olikin sit ihan sillein reilun puoleisesti. :D Sivulta katsottuna leikkaus on tosi hyvä, mutta edestä aika outo. Ei ainakaan mun vartalolle kovin istuva. Lahkeet on todella leveet, samoin lantion kohta. Myös mahan kohdalla on tilaa ihan reilusti. Näytti siltä kun olisin ainakin 10kg painavampi. :D Täytyy vissiin treenata kunnon ghettoäässi. Nää nyt on pieniä seikkoja, mutta pistää näin naisena silmään aika paljon. Materiaali on tosi mukavan tuntuista ja plussaa myös kätevästi henkselitsydeemistä, jolla ylaosan saa laskettua lantiomalliin. Sukkien sisällä on merinovillaa, joka tuntuu mukavan lämpimältä. Pointsit myös sukan koosta, jotka ainakin mun jalkaan menee ihan täydellisesti. Jos on näitä pöksyjä hankkimassa kannattaa oikeesti kunnolla tutustuu kokotaulukoihin tai vielä parempi vaihtis on jos pääsee johonkin paikanpäälle kokeilemaan mikä koko istuu parhaiten.

Samassa paketissa tuli myös naisten River Salt Jacket. Sen tajusin onneks ottaa koossa XS. Näkyy heti ensimmäisessä kuvassa. Takki on ihan täydellinen, täyttä rakkautta! Hyvä leikkaus, ulkonäkö mielyttää silmää, tarpeeks taskuja. Pientä miinusta mun kuupalle vähän liian pienestä hupusta ja kylmistä hihansuista, mutta muuten todella hyvä takki. On samaa materiaalia kun kahluuhousut.

Noniin vaatevuodatukset sikseen ja takas aiheeseen. Iltapäivällä jatkettiin samojen mestojen koluamista. Aurinkokin tuli kokoajan enemmän ja enemmän näkyviin mitä pidemmälle iltaa mentiin. Aika kiva kevätkeli.

Taimenia ei näkyny, kirrejä sen sijaan kyllä lisää. Onneks sentään jotain tapahtumia, vaikka olihan se vähän hassua olla langinkoskella kirreongella. :D Aina ei voi voittaa. Pari lötköä otettiin ruokakalaksi. Itse en saanut yhtään ylös asti, mutta karkuutiin kymmenkunta kalaa. Voi kuulostaa keksityltä, mutta oikeesti valitettavan totta... Siitä tuli hyvä läppä illaks. Paras oli kun kolmella peräkkäisellä heitolla mulla oli kala kiinni, mut kaikki pääs menee. Viimeinen oli koukussa pidempään, mutta kun se oli jo ihan lähellä rantaa, perukse sanoi naps. Kiitos tuulisolmujen eli tän mestariheittäjän. Oli kyllä siistii päästä taas oikeesti kalaan kakskätisellä. Synkkien siimojen heittäminen ei oo ihan helppoo, mutta kivaa oli silti. Mun pitäis yrittää eroon täydellsyyden tavoittelusta noissa heittojutuissa. Toki on hyvä että on tavoitteita, mut ite yritän asettaa ne ehkä vähän liian korkeelle. Kai mun heitoilla pitäis ihan hyvin pärjätä kalastuksessa, täytyis vaan luottaa enemmän omaan tekemiseen.

Lankkarista jäi ihan hyvä fiilis, vaikka kohdekaloja ei nyt löytynyt. Täytyy yrittää vaikka ensikeväänä uudestaan, vähän eri aikaan. Tai miks ei vielä tänä syksynäkin. Kiitos Tuomolle hyvistä vinkeistä ja opastuksesta!

torstai 21. toukokuuta 2015

Kalassa mökillä

Pieta - Lampikalastus jatkuu. Parin päivän pikavisiitti mökille luonnon rauhaan. Mun perheellä on kesämökki Pertunmaalla pienen lammen rannalla. Siitä lammikosta mä oon alottanu kalastusharrastukseni aikoinaan. En perholla, vaan ihan ekaks pikkulikkana ongella, noin 11 siirryin virppaan ja sitä onkin tullu harrastettua aika monta vuotta. Vasta nyt kokeilin perhokamoja ekaa kertaa. Mulle vapa, Juusolle airot...

Kiikkerästä soutuveneestä heittäminen on vammasta, mutta muuten oli hauskaa. Mietin vähän kelluntarenkaan ottamista messiin, mut lampi on osittain niin matala että liikkuminen olis ehkä ollu vähän haastavaa. Tosin nyt vesi oli aika korkeella, eikä kasvillisuus ollu vielä päässy valloilleen.


Mulla on tietyt haukispotit, jotka ei pettäny tälläkään kertaa. Tapahtumia oli ihan mukavasti. Perhoon nappas tän lammen enkkahauki, 69cm. Perusmitta pyörii siinä 40cm tienoilla. Ihan kivat kyydit kutosen vavalla!


Oli kivaa olla mökillä taas pitkästä aikaa, vaikka visiitti olikin lyhyt. Oltiin perillä vain yhden yön verran. Kahteta päivänä käytiin kalassa. Toinen päivä oli vähän hiljaisempi. Meidän mökki on aika lähellä Tainionvirtaa. Käytiin siellä viime vuonna juhannuksen mökkireissun yhteydessä. Postaus täällä. Tän vuoden juhannus menee näillänäkymin toisaalla, mutta luultavasti myös siihen reissuun ympätään joku koskikeissi jossain Keski-Suomen tienoille. Ihanaa kun on vihdoin kevät ja kesäkin oikeesti jo ihan kohta. :)

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Lampikalastusta

Pieta - Viimeaikojen kalajutut ei oo menny ihan ku Strömsössä. Myös blogin puolella on ollut hiljaista. Lähettiin viime viikolla haukikalaan ilman vapoja ja seuraavana päivänä kun vavatkin oli messissä, ei kalat ollu kiinnostuneita kun toisistaan. Siellä ne vaan muhinoi kaislikossa, eikä piitannu perhoista ollenkaan... Tällä viikolla meni taas vähän paremmin. Pakkauduttiin kelluntarenkaiden kanssa pikkuautoon, haettiin Hanna mukaan ja mentiin sinne mistä Hanna on aloittanut perhoharrastuksensa. Ihan tarkalleen vuosi sitten.


Pääsin ekaa kertaa testaamaan lampikalastusta. Juuso on käyny kerran aikaisemmin, mutta siitä on jo aikaa. Oli aika oudon tuntusta ottaa käyttoon kevyet perhokamat, kun edelliset kerrat on menny vähän kookkaampien kalojen kanssa. Lammen kalat oli aika pieniä, mut niin kauniita! En ollu aikasemmin nähny puronieriää.


Eri näköisiä ja kokoisia kaloja tuli ihan mukavalla tahdilla. Lammessa oli myös pieniä taimenia. Kelit vaihteli päivän aikana tosi paljon. Kuvien perusteella näyttää ihan kivalta säältä, mut välillä tuli kunnon sadekuuroja. Kerran kuoritakkiin napsahteli myös rakeita. :D Välissä paistoi taas arska. Perus kevät.

Vähän myöhemmin myös Viljami liittyi seuraan. Iltaa kohden kalat alkoi aktivoitua entisestään. Aikaisemmin päivällä uppoperhot oli toiminu hyvin, mutta illalla kalat otti myös pintureihin. Se oli aika hauskaa puuhaa. Lammen vesi oli tosi kylmää ja myöhään illalla kroppa alkoi olee niin jäässä ja kankee että kalojen haaviin saaminen alkoi olla jo vähän haastavaa. :D Silti ei olis millään viittiny lopettaa. Tuli ihan lapsuus ja mökkilampi mieleen. Yhdentoista aikaan alettiin laittaa kamoja kasaan ja tekee lähtöä takas kotihoodeille. Kalastus oli mukavaa ja koko päivä tosi kiva! Ens viikolla mökille ja samalla uusiks lampikalaan. :)

torstai 7. toukokuuta 2015

Lisää kuvia Gotlannista












Kiitos kuvista Viljamille! Lisää Viljamin ottamia kuvia kalareissuista ja muista jutuista voi tsekata Facebookista.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Gotlanti 2015

Pieta - Vuoden ensimmäinen hieman pidempi kalareissu on nyt takana päin. Päätös reissuun lähtemisestä tuli aika yllättäen eikä siitä ole edes kovin pitkää aikaa. Hanna ja Viljami oli lähdössä Gotlantiin ja kysyi että tultaisko me mukaan. Mietettiin ehkä kaks tuntia ja sit samana iltana olikin jo matkat varattuna.

Lähettiin matkaan perjantaina 24.4. Ensiks laivalla Turusta Tukholmaan, sieltä Nynäshamnin kautta lautalla Visbyhyn. Majoitus oli Lummelundassa.Väli Suomesta Ruotsiin meni vähän railakkaissa merkeissä ja seuraava päivä oli aika väsynyt. Törmättiin laivalla tuttuihin ja siitähän se sit lähti ja ilta venyi. Varsinkin lauttamatka Visbyhyn tuntui aika puuduttavalta. Sidottiin matkalla vielä muutamat perhot. Vaikka väsy painoikin, suunnattiin heti majoittumisen ja syömisen jälkeen rantaan ja kalastettiin pimeäntuloon asti.


Ekana iltana ei ollut kauheesti tapahtumia. Ainoa tapahtuma oli Hannalla. Kala pärski hetken ja pääsi irti. Vaikka jokainen karkuutus ärsyttää, oli tää aika yllättävä tapahtuma kun vertaa menneisiin mertsarireissuihin Suomessa. Mä ja Hanna ollaan heitetty tyhjää joka reissulla, Juuso on saanut yhden. Viljami taas meidänkin edestä.

Ensimmäinen kokonainen päivä valkeni aurinkoisessa säässä. Huolettiin perukkeet kuosiin ja valittiin ekat perhot jo mökillä. Ei pidetty kiirettä lähtemisen kanssa. Aamupäivästä saavuttiin ensimmäiselle kalamestalle.





Mulla oli ekaa kertaa messissä uusi vapa, yhteistyön kautta saatu G.Loomiksen PRO4x 9' #6. Meni hetki, että sain siihen tuntumaa kun edellisistä mertsarireissuista oli taas kulunu tovi. Miks aina alkuun tuntuu niin vaikeelta? Vapa tuntui mun käteen ehkä vähän liian pehmeeltä näin merihommissa, mutta muuten hyvältä. Taitaa käydä niin että tästä tulee mun uusi lemppari joelle. Reissun aikana heittelin myös Vissun Venuksella. Juusolla oli käytössä jo muutamat reissut nähnyt Guiden Reaction. Hanna meni Vissulla ja Viljami luotti Hardyyn.


Päivä meni jälleen hiljaisissa merkeissä. Yksi karkuutus, tällä kertaa Viljamille. Koska koko päivä oli ollut lähes pilvetön, päästiin ekaa kertaa näkemään Gotlannin hieno auringonlasku, golden shower hour.





Seuraava päivä oli sateinen. Herättiin tällä kertaa hieman aikaisemmin. Taas oli hiljaista ja meitä alkoi jo vähän mietityttämään että mikä ihme tässä hommassa nyt mättää. Vähän lohdutti se, että muillakin oli näihin aikoihin aika vaikeeta. Ei siis oltu vaan huonoja. Kelit ei ollu ehkä ihan otollisimmat.




Illaksi alkoi vähän kirkastua. Suunnattiin golden hourin aikaan "kotirantaan". Ei menny kovin kauaa, kun Juusolla oli kala kiinni. Mä jäin seuraamaan tilannetta, kun ihan samaan aikaan myös Hanna alkoi viittoilemaan Viljamin suuntaan, jolla oli myös käyny flaksi. Reissun ensimmäiset taimenet. Voitto!


Reissun puolessa välissä alkoi tapahtumaan enemmän. Tiistaina herättiin taas aikaisin ja lähdettiin liikkeelle jo aamusella. Aamupäivä oli hiljainen, mutta iltapäivän alkupuolella meininki alkoi muuttua. Pojat kalasti vähän syvempiä osia, me Hannan kanssa heiteltiin enemmän rantaan päin. Meidän heittosuuntaa määritteli aika paljon tuuli, kun kumpikaan ei ihan haldaa vastatuuleen heittämistä. Tällä kertaa se ei kuitenkaan ollut este. Mä koin ihkaensimmäisen mersarikontaksin. Olin niin häkeltynyt, että tottakai kala pääs karkuun. Semipitkään se kerkes siiman päässä vetämään ja tekee pari loikkaakin ennen kun irtos. Harmitti, oli nimittäin ihan kivan kokoinen fisu. Samaan aikaan  taipui Viljamin vapa ja kala tuli haaviin asti. Vähän tän jälkeen Hanna sai elämänsä ekan mersarin! Myös Juusolla oli actionia, mutta kala pääs karkuun vieden perukkeet mukanaan.



Nyt kun kaikki muut oli saanu ekat kalansa, alkoi mulle iskee pieni kalapaniikki. Tai ei oikeestaan edes mikään pieni... Illalla mentiin taas lähirantaan. Levittäydyttiin aika isolle säteelle. Ilta oli tyyni, eikä kenenkään odotukset ollu kovin korkeella. Ilta alkoi jo pimentyä kun vihdoin mullakin alkoi tapahtua. Eka mertsari mereltä! Aika siisti fiilis. Tunti ihan erilaiselta saada taimen mereltä kun joesta. Niin makeeta. Hanna kiiruhti paikalle nappaamaan pari kuvaa. Tähän oli hyvä lopettaa tältä erää. Yhdessä fiilisteltiin päivän tapahtumia.



Keskiviikolle oli kelien suhteen hyvät ennusteet ja päivää oltiin jopa vähän odotettu, vaikka jo edellinen päivä olikin ollut hyvä. Satoi vettä, tuuli, meri pauhasi. Jätkät heitteli sujuvasti vastatuuleen ja kuohuihin. Hanna ja mä tyydyttiin taas siihen mihin omat taidot riittää eli heitot suuntautu lähinnä myötätuuleen. Keli alkoi kirkastua mitä pidemmälle päivää mentiin. Vaihdettiin paikkaa. Pojat paineli jonnekkin kauas, me Hannan kanssa jäätiin samoille paikoille, missä Hannan kala oli päässy karkuun ekana iltana. Tuttu monttu tuotti tulosta.


Loppuillan aikana kerettiin vaihtaa mestaa pariinkin otteeseen. Kiipeiltiin, jäätiin kiinni pensaisiin ja hikoiltiin. :D Illan vikat hetket vietettiin samaisella montulla, jossa oltiin Hannan kanssa jo aikaisemmin. Monttu tarjosi taas vipinää. Mä ja Viljami koettiin yllättäviä hetkiä, kun haaviin tulikin taimenen sijasta iso säynävä. Ilme olis ollu varmasti kuvaaminen arvoinen. Osuttiin vissiin just johonkin parveen, koska meidän kalojen välillä oli aikaa vain muutama minuutti. Aika nopeesti tän jälkeen mulla oli taas siiman päässä jotain. Olin ihan varma että säynehän se siellä, mut kalan loiskiessa pinnassa huomasin sen olevan taimen. Oli jo melkein haavissa kunnes... Pudotin, kirosin. Tosin harmitusta lohdutti taas se, että edelleenkin tää on enemmän kun koskaan Suomessa. 

Toisiksi viimeinen päivä alkoi taas tuulisissa merkeissä. Viljami koukutti iltapäivän aikana useamman  kalan. Tässä vaiheessa Juusolla alkoi kasvaa tatti otsaan parin päivän tyhjän viskelyn takia. Mä en oo ikinä nähny Juusoo sellasessa kalapaineessa. Onneks se ei kuitenkaan kestäny enää pitkään, kun illalla Juuso pääsi pönöttämään tyytyväisenä nätin kalan kanssa. Vappuaaton meritaimen.

Meillä ei ollut vapulle mitään suunnitelmia, mut kummasti kun mentiin takas mökille, maistui valkkari aika hyvältä. Läppää lens ja maailmaakin tuli paranettua ainakin piirun verran. Perhomimmit edusti aamuun asti. Vain muutama tunti sen jälkeen kun me päästiin nukkuu, jäbät paineli jo kalaan. Hupsista. Me liityttiin seuraan myöhemmin. Vika päivä meni siis mimmien osalta vähän rennommissa merkeissä verrattuna muihin päiviin...

Aikaisin lauantai aamuna piti taas pakata tavarat autoon ja lähtee kotia kohti. Tultiin takas himaan 3.5 sunnuntaina. Reissu tuntui menevän ihan kauheen nopeesti. Päivät meni rutiineilla, jotka määritteli tietenkin kalastus. Kalastettua tuli suunnilleen 12h per päivä ja sen kyllä huomas. :D Mulla oli hirvee rakkula kädessä ja jokainen oli vuoronperään enemmän tai vähemmän rampana. 

Reissu oli kaikin puolin onnistunut, seura hyvää ja kalastuskin jees, vaikka alkuun tuntuikin että ei tästä mitään tule. Vaikka viikko oli ollut kaikilla kalastajilla vähän vaikee, oltiin ihan tyytyväisiä haaviin saatujen taimenten määrästä. Niitä tuli lopulta 13 kappaletta yhteensä. Lisäksi kaksi bonari säynävää ja muutamia ärsyttäviä karkuutuksia. Kalat ei menny ihan tasan, pojat sai niistä kymmenen, tytöt loput. Kaikille sentään jotain! Kaikki fisut oli C&R. Perhoista parhaiten toimi mulkkis ja kuparipukki. Viikon aikana kerkes myös vähän hahmottamaan missä kohti kalat vois olla. Ehkä tästä on hyötyy myöhemminkin. Hyvä reissu. Joskus uusiks!