Jokikaudesta haukihommiin

Tjuonajokkin "komennuksen" jälkeen jokikalastukskausi tuli päätökseen monessa paikassa. Kymillä se kuitenkin jatkui vielä kuukauden verran eli syyskuun ajan. Mulla oli vuosikortti Kymille ja vähän harmitti, että en oikein ollu kerenny sitä käyttämään ennen syyskuuta. Etelä-Suomi oli kesällä jälleen helteiden valtaama ja vesien lämpötilat sellasella tasolla, et joelle ei ainakaan ollu asiaa. Pääsin alottamaan Kymin kautta just ennen Ruotsiin lähtöä elokuussa ja jatkamaan vasta syyskuun puolella. Jokusen kerran kerkesin käymään ennen kuin kausi sielläkin tuli päätökseen. Tän vuoden lohenkalastus ei menny ihan niin nappiin kun olis toivonu. Lohta ei tullut Norjasta, eikä Suomesta. Fiilis kalassa oli kuitenkin koko ajan hyvä, joten lohettomuutta ei oikeestaan tullu ees mietittyä. Sellasta se välillä on. Kymillä tuli pitkästä aikaa kalastettua muuallakin kun Ruhalla. Se oli tosi tervetullutta vaihtelua.

Jokikauden päättyessä oli aika siirtää katse merta kohti. Syksyn paras asia on kyllä ehdottomasti hauenkalastus. Ensimmäinen meripäivä tuli kuitenkin vietettyä mertsarin parissa. Ja vielä virpalla. Käytiin Juuson kanssa veneellä kopasemassa muutamat spotit. Mua vähän huvittaa, et jossain vaiheessa tuli koluttua Helsingin rantoja paljonkin aivan tuloksetta ja sit kun pari kertaa hairahtaa virppaan niin heti tulee kalaa... Niin se vaan taitaa olla, et mertsarihomma on paljon tehokkaampaa virppavehkein. Ja veneen kanssa.

Haukikauden avasin Hannan kanssa kelluen syyslomaviikolla. Mun oma kellurengas vuotaa, enkä oo saanu aikaseks hankkia uutta ponttoonia, mut onneks Huhtaloilta löytyy aina tavaraa lainaksi. Meillä oli oikein kiva päivä kaislikossa, vaikka isommat kalat ei meijän perhoja löytäneetkään. Mä oon aina tykänny kalastaa kellurenkaasta, mut pakko myöntää et kun veneestä heittämisen makuun on päässy, on siitä vähän hankaluuksia palata... Oon ollu nyt taas muutamia kertoja Tonin veneen kyydissä ja ai että se on ollu niin paljon mukavampaa. Niin paljon helpompaa heittää, eikä ole hermojen menettämistä epämukavien asentojen kanssa. Meillä on ollu jo pitkään tavoitteena kaivaa mulle metrin kala. Oon kalastanu haukee säännöllisesti perholla suunnilleen 7 vuotta, eikä metrinen oo millään osunu kohdalle. Mun edellinen enkka on 96cm ja se on seitsämän vuoden takaa.

Nyt se tavoite on saavutettu. Sata ja yksi senttiä. Kala kävi ensin perhon perässä jättämässä pienet pyörteet pintaan ja alkuun näytti siltä et missasin sen, mut ei. Sinne se sitten iski. Toni kyseli et tuntuuko paremmalta kalalta johon vastasin että "ei tää varmaan kovin iso oo". Toni kuitenkin katteli väsytystä vierestä ja arveli mun olevan väärässä, joka mullekkin alkoi pikkuhiljaa kyllä valjeta kalan vedellessä ympäri venettä. Kala tuli haaviin ja Toni sanoi, et "kyllä sulla kuule nyt tais metri mennä rikki." Voi että kun tuntu siistiltä kuulla noi sanat. Kalalle mittaus ja kyllä, metrinraja ylitetty. Oli kyllä aika hyvä fiilis kaikkien näiden vuosien jälkeen. Hymyilytti. 

Olisko seuraavaksi sit vaikka 110cm... Aina on hyvä tavoitella jotain. Mä toivon että kerkeen vielä edes kerran käymään kalassa ennen kun alotan lumilautailukautta. Syksyn kääntyessä talvikuukausiin, on mun vähän vaikee tehdä päätöstä et mihin panostaa. Haukikausi kutkuttelee niin kauan kun vedet ei ole jäässä, mut laskukausi alkaa taas pikkuhiljaa vallata ajatuksia ja kalenterissa on jo ensimmäinen laskureissu merkittynä. Jos talvi alkaa täällä leudosti, on ihan hyvä mahis että reissun jälkeen pääsee jatkamaan vielä kalastusta. Sen näkee sitten. 

Mission impossible

Lohikausi 2017 jää nyt taakse. Lauantaina oli herätyskello aikasin soimassa, että kerkee köröttelee Kotkaan suht järkevään aikaan. Periaatteessa olis ollu mahis lähtee jo edellisenä iltana, mut kouluviikon jäljiltä oli aika väsy, eikä autossa nukkuminen napannu sitten yhtään. Kävin aamulla nappaamassa Juuson kyytiin kasin aikaan. Rannassa oltiin hyvissä ajoin, mut tällä kertaa omaa heittovuoroa joutui odottelemaan jonkin aikaa. Eipä tullut yllätyksenä, et Ruhalla oli paljon porukkaa. Viimeinen päivä, niin se aina menee! Mukavaa kun rannassa oli tuttuja kenen kanssa jutskailla ennen omaa vuoroa. Aamun aikana oli tullu vissiin pari kalaa. Me nähtiin yhen kalan haaviiminen.

Päivä meni leppoisissa meiningeissä. Ruhan viimeiselle laskulle sain Jumppaselta testiin Vissun XO:n. Vitsi että oli kevyt vapa heittää! Ainakin mun käteen tuntu hyvältä. Illan viimeiset heitot tein pitkästä aikaa Siikiksellä. Oon viimeks käyny niskakivellä heittää joskus muutama vuosi sitten. Oon niin jämähtäny Ruhalle. Plus oon niin huono kahlaamaan, et on menny pupu pöksyyn jos on ollu vähänkin enemmän vettä. Nyt vettä oli sopivasti, mut silti Toni joutu melkein raahaa mut veke sieltä kiveltä, kun tuntu et jalat virran mukana... :D

Kymikausi jäi mulla tänä vuonna aika kehnoksi. Operaatio Kymiläisestä ei varmaan tarvitse edes mainita. Jos ei kerkee kunnolla käymään niin aika pienet mahikset mitään saada. Yhteen asiaan oon kyllä tyytyväinen. Yleensä tässä vaiheessa vuotta alan olee jo vähän poikki heittämiseen ja aina kun tulee Kymillä käytyy, tuntuu et mikään ei onnistu. Tänä vuonna ei ollu niin. Heittäminen tuntui menevän ihan ookoosti. Ehkä joku sivusta seurannu voi olla eri mieltä, mut ainakin musta tuntui ihan hyvältä. Tänä vuonna tuli kalastettua lohta enemmän kun koskaan. Ehkä se on tehny tehtävänsä. Operaatio Kymiläinen jatkuu taas ensi vuonna. Kiitti ja kuitti. Kalastus siirtyy nyt merelle!

SM Lohen Perhokalastuskilpailu 2016

Vantaa - Kotka väliä on tänä vuonna suhattu ennätyksellisen paljon, eikä tämäkään viikonloppu ollu poikkeus. Tällä kertaa en kuitenkaan ollu kalassa vaan seuraamassa otsikon mukaista kisaa. Juuso on muutamana vuonna puhunu, et tahtois osallistua mut vasta nyt oli ekaa kertaa mukana kisassa. Moni on ehkä saattanu kuulla, että mä en niin kauheesti mistään kisailemisesta perusta, mut tää tapahtuma on aika erilainen kun perinteiset perhokalastuskisat.  Hetken jopa mietin, että olisin itsekin osallistunut mutta en sit kehdannu.

Kisat alkoi lauantaina aikaisin aamulla. Mukana oli paljon tuttuja naamoja. Kilpailupooleina Ruhavuolle, Siikakoski, Tittisaari, Kokonkoski, Hinttulankoski ja aiemmista vuosista poiketen myös Tattarinkoski. Se tuli viimetingassa Lankkarin tilalle, koska sinne oli vahingossa tullut  Metsähallituksen puolesta tuplabuukkaus...

Lohia tuli kisan aikana kahdeksan kappaletta. Siihen päälle vielä useempi pudotus, joten ihan hyvät oli meiningit. Voiton vei Joonas Saarikko kahdella lohella, yhteispituus 150cm. Toisena Ari Halmelahti myös kahdella kalalla, yhteispituus 148cm. Aika tiukille meni ero! Kolmantena Joni Tiainen yhdellä kalalla, 107cm. Se oli kisan suurin ja palkittiin erikseen. Myös kärkikolmikon ulkopuolelle jäi kolme hienoa kalaa. Ihan kiva oli käydä katsastamassa kisat, vaikka toisten kalastuksen seuraaminen parin päivän ajan onkin jokseenkin tylsää. :D

Lupia (ja kirrejä) hakemassa

Eilen lähettiin Juuson kanssa pitkästä aikaa taas Kotkaan päin. Pari viikkoo sitten järjestettiin Kymijoki Open, joten joessa oli kisan jäljiltä vielä aika paljon kirree. Harvennuskeissi siis tiedossa. Olis kiva jos kirree ei olis enää siinä vaiheessa kun lohikausi alkaa... Oli outoo lähtee kalaan sillä mielellä et otetaan ylös ne mitä saadaan. Oma kalastus kun on pääsääntöisesti c&r. Kirret oli kuitenkin toissijainen syy lähtee Kotkaan. Ensisijaisesti oltiin hakemassa kausilupia. Nyt raskii varmasti käydä enemmänkin kun lohikausi alkaa.

Tarkoitus oli lähtee Vantaalta jo seiskan aikaan ajamaan, mut nukuttiin pommiin. Joskus lähempänä puol kybää oltiin vasta perillä. Ennen joelle siirtymistä käytiin vielä Kymi Fishing Shopissa morjestaa Nikoo ja tekee parit ostokset. Joelle päästiin vasta puoliltapäivin. Ihan kaupan kylkeen on avattu gluteeniton leipomo. Sieltä käytiin ostamassa eväät päivälle. Ai että, siellä tullaan asioimaan varmasti enemmänkin tulevilla reissuilla.

Mulla iski pitkästä aikaa ihan kauhee kalastusagsti. Juuso vetää kalaa minkä kerkee, mä onnistun vaan pudottelee. Vaikka kyse olikin vaan tyhmistä pullakirreistä, mua otti päähän ihan hullusti. Lisäks mulla meni hermot tohon hiton lirkkimiseen. Onnistuttiin siinä saamaan hieno parisuhdekriisikin aikaiseks. Muuten ollaan rauhallinen pariskunta, mut kalassa alkaa joskus toisen naama pännii.  Just oltiin muutama päivä sit Juuson kanssa mietitty et ollaanko kilpailuhenkisiä keskenään ja tultu siihen tulokseen et eipä juuri. Jooh, eipä... :D Onneks näitä angsteja ei tuu enää niin paljon, kun joskus muutama vuosi sitten. Silloin tuntu että en millään pääse samalle viivalle Juuson kans. Eikä niitä tuu oikeestaan ikinä silloin kun ollaan isommassa porukassa.

Kun oltiin kalastettu tarpeeks lähettiin vielä uusiks käymään kaupalla. Juuso tartti vielä uutta sidontamatskuu ja mä hankin ittelleni uuden välitakin. Juuso osti Patagonian nano airin GoExposta ja mä kans ihastuin takin materiaaliin. Siitä lähtien oon miettiny pitäiskö munkin hankkia vastaava. Nyt on!

Kalastuksessa Juuso vei 3-1. Lisäks molemmille muutaman pudottelut. Nyt kyllä tuli taas hetkeks kirrekiintiö täyteen, vaikka yllätävän kiva niitä oli tuolla kalastaa. Pisti ihan kunnolla vastaan. Nyt kun on kesä tuloillaan tulee jälleen nihkee fiilis siitä, kun asuu pääkaupunkiseudulla. Joelle pääsis kalaan, mut lähistöllä ei oo kun pääasiassa kirrepaikkoja. Jos haluu kalastaa muuta, täytyy siihen olla aikaa aina vähintään päivä että kerkee ajamaan pois. Onhan täällä lähellä tietysti meri, mut sen mieltää enemmän alkukevään, syksyn ja talven kalastukseen. Täytyy yrittää järjestää alkukesän työt niin, että pääsee lähtee jonnekkin pidemmällekin.

Pari päivää Kymijoella

P-Karjalasta matkamme jatkui siis Kotkaan, Kymijoelle. Käytiin viime vuonna Kymillä pari kertaa. Molemmat kerrat sijoittuivat elokuulle, toinen alkuun ja toinen loppuun. Kurvattiin autolla parkkiin Ruhalle ja lähettiin rantaan katsomaan meininkiä. Otimme luvat vasta seuraavalle aamulle. Yö nukuttiin autossa.

Aamulla saatiin seuraa. Miikka ja Olli tulivat joelle jo ennen kun me saatiin itsemme ylös. Siellä ne värjötteli muutaman asteen "lämmöissä" kun me pikkuhiljaa kaivauduttiin ulos kuumista makuupusseistamme. Meidän luvat alkoivat vasta 10.30, niiden alkua sai vähän venailla. Myöhäinen alkamisaika valittiin siksi, että myös seuraavana aamuna olisi hyvin aikaa kalastaa.

Vihdoin kello tuli tarpeeksi paljon ja myös me päästiin rinkiin mukaan. Vietettiin lähes koko päivä Ruhalla, välissä käytiin Kievarissa syömässä ja taas jatkettiin. Porukkaa oli jonkin verran ja välillä piti odotella omaa vuoroa. Isoja lohia näkyi pinnassa mukavasti, mutta ei ihan niin usein ja näyttävästi kun aikaisemmilla kerroilla. Johtuen ehkä veden korkeudesta? Kalojen saaminen onkin ollut syyskuussa vaikeaa ja monet päivittelivät kun kalaa ei meinaa tulla sitten millään, vaikka kyseinen kuukausi pitäisi olla hyvää kalastus aikaa

Myöhemmin illalla Miikka ja Olli siirtyivät Siikakoskelle. Me seurasimme hetken päästä perässä kahvipannun kera. Juotiin tsufet ja mietimme tulevaa iltaa ja seuraavia tekniikoita, esimerkiksi perhoja, turhaan. Tuntui, että kaikki perhot pyytää yhtä huonosti ja tätä valittevat muutkin.

Syyskuun alussa joen vesi laskee huomattavasti johtuen ylempänä olevasta voimalaitoksesta. Olimme nyt ekaa kertaa mestoilla matalan veden aikaan. Siikakoskella tämä oli oikeastaan aika hyvä juttu. Korkealla vedellä kahlaaminen on hankalampaa mutaisten rantojen ja isojen kivien takia. Nyt hyville spoteille pääseminen oli paljon helpompaa ja teki kalastuksestakin mieluisampaa.

Olli lähti kotiin illalla, Miikka jäi vielä hengaamaan. Kalastettiin pimeään asti, jonka jälkeen käytiin kaupassa ja pistettiin after fishing iltamat Ruhan notskilla pystyyn. Maailman parantaminen notskin loisteessa on mukavaa porukalla. Myöhemmin ahtauduttiin kaikki kolme autoon nukkumaan. Aamulla herättiin suht aikaisin, keitettiin aamukahvit ja lähdettiin viettämään vikoja tunteja Siikakoskelle.

Siikakoskella oli ihan mielettömän siisti usva. Kaloja pinnassa, mutta ne ei ollut yhtään kiinnostuneita perhoista, vaikka perho uikin ihan niiden nenän edestä. Ihme nirsot. Ainakin oli viihdyttävää seurata niiden loikkimista.

Viimeiseksi tunniksi siirryimme taas Ruhalle. Yhdet laskut kerettiin heittää kunnes luvat loppuivat. Taas oli aika lähteä kotiin. Kukaan ei päässyt kontaktiin lohien kanssa, mutta näillä mestoilla se ei edes harmita niin paljon. Tyhjänpyynti kaksikätisillä on kuitenkin mukavampaa kuin yksikätisen kanssa ronkkiminen.  Voi olla että tämä jää ainoaksi Kymin reissuksi tänä syksynä. Kalastuskielto astuu voimaan lokakuussa.