Harjusta Tenolla

Tulipa lähdettyä Tenolle pitkästä aikaa kalaan tossa jokunen aika sitten. Tarkemmin heinäkuun ekana viikonloppuna. Perjantaina pakattiin romut autoon ja hurautettiin Utsjoelle, jossa vähän jännitettiin, että saadaanko luvat vielä aktivoitua samana iltana vai pitääkö kiltisti odottaa aamuun. Soittelin jo päivällä yhdelle lupapisteistä ja kyselin, että onnistuuko vielä illasta. Sai kuulemma soitella vielä illalla kun ollaan paikalla niin katsotaan sitten. Oltiin perillä joskus yhdeksän jälkeen ja saatiin vielä homma hoidettua. Ei siis tarvinnut odotella aamuun ja päästiin heti vähän ulkoiluttaa uusia vapoja/siimoja. Hankittiin Tonin kanssa vähän kevyemmät setit. Toni otti puhelun Ruotoon Antonille ja nyt on sitten nelosen kepit vähän kepeempää kalastusta varten. 

Seuraavana päivänä suunnattiin Utsjoelta ylävirtaan päin kalaan. Nykysellä "muiden kalojen" luvalla saa kalastaa koko jokea, mutta me suunnattiin entiselle Outakosken lupa-alueelle. Se kun on mulle ennestään tuttua paikkaa. Tonille oli muuten ihan ensimmäinen kerta Tenolla. Heinäkuun alulla ei ollut vielä ollut helteitä. Vielä sai pitää kerroksia kahluuvermeiden alla. Toista on ollut viimeisimmät viikot, hellettä pukannut niin perkuleesti että kalastus on jäänyt kokonaan. Toivottavasti loppukesä olisi taas viileempi.

Harreja löytyi mukavasti. Isoimmat siellä vähän päälle 40cm eli oikein kiva koko kalastaa. Ruokakalatkin saatiin matkaan. Myös kyttyrälohien kanssa oli actionia, yhden sain rannalle asti. Oli ehkä pientä taistelua sen nelosen kepin kanssa. Hieman kyttyrä oli ottanut jo väriä, mutta otettiin sekin ruuaksi. Oikein hyvä oli vielä!

Heitettiin pari lupaa, käytiin Utsjoella festareilla ja ajeltiin kiertoreittiä takaisin kotiin. Tenolle on aina spesiaali paikka mun sydämmessä. En oo sieltä ikinä lohta saanut, eikä ensikohtaaminen ollut hääppöinen, mutta silti. Ekan kerran kävin siellä reilu 10 vuotta sitten. Tultiin silloin Juuson kanssa Karigasniemelle, osana vuoden 2014 pohjoisen turneeta ja kun näin joen ekaa kertaa niin ajattelin, että "tääkö se muka on". Se suuri ja mahtava Teno, josta kaikki puhuu. Olin hämmentynyt. No, onhan se oikeesti aika hieno joki ja hieno koko laakso, se tuli aika nopeesti sitten kyllä selville. On aina ihanaa palata Tenojokilaaksoon. Vaikka ei edes kalastaisi. Lohta siellä ei oo voinut kalastaa enää jokuseen vuoteen, joka on tietenkin sääli ja pistää miettimään. Mutta silti, paikkana Teno on aina hieno. Ollaan tässä vähän ujosti haaveiltu sellaista, että jos siellä olisi joskus vaikka oma pieni mökki. Olis aina paikka mihin palata rauhoittumaan ja vierailu Norjan puolella olisi tosi helppoa.     

Uusia vesiä & uusi reissukaveri

 Pitkästä aikaa. Kalastuskausi on vihdoin saatu avattua täällä pohjolassakin. Pari vuotta sitten päivittelin, että kuinka tuntuu oudolta avata kalastuskausi kesäkuun alussa, mutta nyt tänä vuonna aloitus venyi vieläkin pitemmälle. Tehtiin kesäkuun alussa muutto, joka vähän sotki suunnitelmia. Muutettiin siis niinkin kauas kun viereiseen taloon, pysyttiin saman taloyhtiön sisällä siis. Nyt kun muuttohommat on saatu päätökseen niin pystyi vähän paremmin keskittymään taas muuhun, esim kalastukseen. Vaikka ollaan asuttu Sirkassa nyt pari vuotta, ei olla ikinä käyty Ounasjoella kalassa. Tai missään muuallakaan tässä ihan lähialueilla. Tänä kesänä kun ei lähdetä pidemmäksi aikaa mihinkään muualle, on nyt sitten eri tavalla aikaa tutustua myös lähivesiin. 

Otettiin luvat Kittilän kirkokylän osakaskunnan vesille. Sillä pääsee kalastamaan Ounasjokea, Aakenusjokea ja joitakin järviä. Me suunnattiin juhannuspäivänä illaksi Ounasjoelle. On se kyllä hieno joki paikoitellen. Tulee vaan miettineeksi, että kuinka hieno se olisikaan jos sinne pääsisi lohi nousemaan. Olis siistejä paikkoja kalastettavaksi. Nyt käytiin tutustumassa yhteen koskeen. Vettä oli edelleenkin aika paljon, joten jätettiin suosiolla suuremmat kahlaamiset toiseen kertaan. Onneks isommalla vedellä kaloja on myös lähempänä rantoja. Sen lisäksi, että oltiin ekaa kertaa kotijoella kalassa, oli tämä myös ensimmäinen kerta kun meillä oli koira matkassa jokirannassa. 

Saanen esitellä meidän uudenn reissukaverin. Hän on Tahvo, vähän päälle 9kk ikäinen Lapinporokoira. Tahvo on hauska heppu, ihmisläheinen ja kiltti, mutta sopivasti myös luonnetta omaava nuori herra. Ollaan heti alusta lähtien totutettua Tahvoa olemaan meidän matkassa milloin missäkin. Ollaan käyty yhdessä retkeilemässä, vapaalaskemassa ja nyt myös kalassa. Tahvo on ollut mulla myös töissä mukana pienestä pitäen. Ollaan käyty myös treenaamassa porojen paimennusta. Toni etenkin hieman hurahti noihin paimennushommiin. On mielenkiintoista seurata koiraa sen omassa elementissään. Tahvo on pärjännyt paimennuksissa hyvin.

Idea koirasta oli ollut ilmoilla siitä lähtien oikeestaan kun muutettiin pohjoiseen. Tahvo kuitenkin tuli meille vähän vahingossa tai ainakin nopeammin mitä ehkä oltiin ajateltu. Täällä perällä on paljon porokoiria ja mekin saatiin muutamasta eri suunnasta kommenttia, että porokoira voisi olla just meidän elämään sopiva rotu. Lähtee ulos säässä kuin säässä, lumi ei tartu turkkiin, kestää kylmää ja pärjää kaikenlaisissa aktiviteeteissa mukana. Porokoira alkoi tuntua ihan kivalta vaihtoehdolta. Sitten viime syksyny kuultiin, että yhden kaverin koiralle on juuri syntynyt pennut ja niitä olisi mahdollisesti muutama vielä vapaana. Pienen pohtimisen jälkeen päätettiin, että kyllä meille voi tulla koira just nyt. Miksipä sitä odottaa. Syksyn edetessä Kaisa teki valinnat pentujen suhteen ja meille valikoitui Tahvo. Ollaan tosi onnellisia tästä uudesta reissukaverista. 

Loppukesä Norjassa & muuta pohdintaa

Vähän jäi Norjan reissukuulumiset puolitiehen. Kirjottelin postauksen parin viikon reissussa olon jälkeen, mutta sitten homma hieman jäi kun tuli “vähän” muuta ajateltavaa. Meinattiin nimittäin ostaa Norjasta pikkunen maatila ja jäädä sille tielle. Tai no ei ihan kirjaimellisesti sille tielle, paikka oli nimittäin tosi huono kuntoinen ja olis vaatinu ison remontin tai mahdollisesti jopa koko rötiskön purkamisen, mutta jos kaikki olis menny nappiin, olis meistä jossain vaiheessa tullut beiarilaisia. Hinnasta ei kuitenkaan päästy yhteisymmärrykseen myyjän kanssa ja lopulta ehkä onni onnettomuudessa, että niin kävi. Kun tultiin takasin Sirkkaan, tuli vahvasti sellainen fiilis että ei me täältä kyllä haluta pois. Ainakaan toistaiseksi. Täällä on kaikki mitä me just nyt kaivataan. 

Vietettiin Beiskillä siis yhteensä 6 viikkoa. Sen verran kesti mun työpesti Laksekontoretilla. Työt meni tosi kivasti. Oli mukavaa nähdä erilaisia ihmisiä ja rupatella kalastuksesta. Oli myös hauska huomata, et kyllä mulla on ihan hyvä tuntemus jokea ja koko aluetta kohtaan. Kalastusvinkkien/lupamkyynnin/desauksen lisäksi hommaan kuului välillä myös turisti-infon puoli. Mulla oli työkaverina kesän ajan Damir, joka enempi hoiti sitä turrepuolta mut jos Damir oli vapaalla, oli se tietty myös mun huolehdittavana. Eikä siinä ollu mitään ongelmaa. 

Loppujen lopuksi tuli itse kalastettua oikeesti tosi vähän. Toi maatilan ostoprokkis tietysti vei kaistaa aika paljon pääkopasta, mutta ei ollu muutenkaan ihan hirveesti fiilistä lähteä jokirantaan. Kyllä tää lohen  tilanne pitkin poikin maailmaa huolettaa sen verran paljon, et tuntui jollain tapaa rikolliselta lähtee kalaan. Monesti tuli Tonin kanssa mietittyä et onko tässä mitään järkeä. Beiskilläkin tilastot on laskenu vuosi toisensa jälkeen, vaikka kalastus joella on ollu aina hyvin ja järkevästi säännösteltyä. Vika siis tuskin on kalastajissa, vaan joku isompi ongelma on jossain. Vaikka oma kalastus on aina ollut järkevällä pohjalla, sääntöjä tulee noudatettua ja sitä rataa, on silti nyt tullut mietittyä että haluaako lohen ahdinkoa edesauttaa entisestään. Lohenkalastus on ollut pitkään tärkeä harrastus itselle ja tuntuu tosi harmilliselta, jos se loppusi mutta samaan aikaa tuntuu itsekkäältä harrastaa jotain vain sen takia, että se on itselle mieluisaa. Ollaan tässä vähän puhuttu sellaista, että saatetaan pitää lohenkalastuksesta ainakin hieman taukoa ja katsoa, että mihin suuntaan asiat etenee. Ja vaikka yksittäisen ihmisen valinnoilla ei olisi mitään vaikutusta, on se vähintään itselle merkityksellistä. 

Koska lohenkalastuksen järkevyyden miettiminen aiheutti harmaita hiuksia, tuntui paljon paremmalta vaihtikselta lähteä tekemään joku topptur tai syömään tuoreita mustikoita, jota oli tuntureille ihan jäätäviä määriä. Käytiin yhteensä kolmella Beiarin laakson eri huipulla. Se oli tosi siistiä. Samalla bongailtiin potentiaalisia vapaalaskupaikkoja. Niitä tuntuis alueella riittävän, mut saapi olla kyllä tarkka missä liikkuu. Oli sen verran vyöryövän näköisiä maastoja myös. Voipi olla että joskus ollaan Beiskillä laskemassa. 

Beiskillä vietettyjen viikkojen jälkeen lähdettiin kahden viikon lomalle. Kierettiin pohjoisen Norjan perus paikat, eli Lofootit, Andøya, Senja, Sommarøya, Lyngen ja Alta. Meidän piti ettiskellä jotain uusia kalapaikkoja matkan varrelta, mut suurin osa reissusta meni siihen, että koitettiin vaan saada meidän teltta pysymään hengissä kauheessa myräkässä. Käytiin muutaman kerran merellä heittämässä, mutta siinä kaikki. Alkoi reissuväsymyskin jo vähän painaa. Ihan reissun lopussa käytiin vielä Kautokeinossa kalassa kun se oli sopivasti reitin varrella kotimatkalla. Sitten oltiin aivan done. Oli ihanaa tulla takas kotiin kahden kuukauden kesäreissun jälkeen. :)

Lisää oman harrastuksen kyseenalaistamista tuli yllättäen myös ihan uusien juttujen lomassa. Palattiin just hetki sitten kolmen viikon Thaimaan matkalta, jossa pääpainona oli sukeltaminen. Oli kummallekkin ihan uusi harrastus ja hurahdettiin ihan täysin. Me lähdettiin matkaan sillä mielellä, että otetaan vain Open Water Diver paperit, mutta lopulta käytiin vielä kolme erilaista kurssia sen päälle. Ekana hyppy Advanced Adventurer levelille ja sit vielä Nitrox pätevyys ja luokitus 40 metriin saakka. Oli huikeeta hommaa. Ihan mahtavaa olla pinnan alla vedenpaineen syleilyssä kattomassa kaikkea vedenalaista elämää. Mä oon aina ajatellut kalat hienoina eläiminä, mut nyt tuli jotenkin vielä uutta kulmaa siihen kun näki kalat omassa ympäristössään touhuamassa omia juttujaan. Ja tämä sai pohtimaan lisää etenkin C&R kalastuksen järkevyyttä. Ja tästähän päästäänkin sitten pienoiseen identiteettikriisiin. Perhokalastus kun on pitkään ollut niin iso osa omaa identiteettiä. Tällaiset pohdinnat pistää pään pyörälle, mutta ehkä se on ihan tervettä välillä kyseenalaistaa omia juttuja.

Saa nähdä mihin tää harrastus tästä vielä muotoutuu. Itsehän en ole ikinä ollut ihan pelkästään C&R kalastaja. Kaloja tulee otettua ylös valikoiden, rajoitusten ja järkevyyden puitteissa. En pysty mitenkään allekirjottaa myöskään “otetaan kaikki mitä saadaan” mentaliteettia. Niin kauan kun tuntuu hyvältä syödä kalaa, jatkuu valikoiva kalastus varmasti meidän taloudessa ennallaan. Aika näyttää. Onhan kalastus jo vähentynyt aika paljon pohjoiseen muuton jälkeen. Täällä kun avovesikausi on sen verran lyhyt. Alkuun se mietitytti, että miltä mahtaa tuntua niin lyhkänen kalastuskausi, mutta täällä on niin paljon kaikkee muuta aktiviteettia pitkin vuotta, että se on ihan fine. :)

Juhannuksen jälkeinen Norjan reissu

Niinkun mainitsin edellisessä postauksessa, mulle tarjoutui kiva työmahdollisuus Norjasta tälle kesälle ja kun iskin siihen kiinni, se vähän laittoi suunnitelmia uusiksi. Meidän oli tarkoitus suunnata Varangille elokuun pariksi ekaksi viikoksi, mutta se saa nyt jäädä odottelemaan. Juhannuksen jälkeiselle viikolle oli varattuna Lakselvin reissu ja sitä ei kuitenkaan onneksi tarvinnut säätää. Lähdettiin siis Laksille jussin jälkeisenä torstaina, eli vielä kesäkuun puolella. Mukana myös Miksu, joka lensi Kittilään ja sieltä napattiin herra kyytiin. Meillä oli koko kevään molempien autojen kanssa vähän probleemaa ja tällä kertaa Defe oli pajalla ja matkaan lähdettiin mun pikkuisella Hondalla. Moottorivalo syttyi siihenkin matkalla, mutta päästiin perille ja auto toimi koko reissun ihan normaalisti.

En oo aikasemmin käynyt Laksilla kalassa. Useemman kerran kyllä ajanut ohi ja käyny pällistelemässä jokea. Miksulle joki on tuttu ja se jeesasi kyllä paljon spottien löytämisen kanssa. Meillä oli kaksi lappua ykköselle ja kaksi kakkoselle. Arvata ehkä saattaa, että kalastus oli hieman haasteellista. Tai itse kalastuksessa ei ollut mitään vikaa, koko ajan oli sellanen fiilis että kohta nykäsee. Kalat vaan tuntuu vähentyneet jokaisesta paikasta. Nähtiin kuitenkin jonkin verran kaloja muutamilla pooleilla ja se oli mukavaa. Miksua myös onnisti yhden 94cm kanssa. Itse onnistuin saamaan yhen pukken, niitä oli yllättävän paljon joessa, vaikka nyt ei ole edes pukkevuosi. 

Laksi oli kyllä hieno paikka kalastaa. Oikein mukavan kokoinen ja poolit aika selkeitä. Lisänä vielä se, että melkein koko ajan oli sellanen toiveikas fiilis että kohta nykii. En kyllä silti ihan osaa pitää perusteltuna Laksin kovaa hintaa. Toki jos nykäsee, niin silloin saattaa nykäistä oikeesti kunnolla mutta... En oikein silti tiedä. Kuitenkin, niinku jo sanottu, oli todella hieno paikka. Neljä lupaa heitettiin yhteensä ja sitten kruisailtiin takaisin Kittilään. Kotona ei kerettykään sitten olemaan kovin pitkään kun taas oli lähtö edessä. Itseasiassa oltiin kotona vain kaksi kokonaista päivää. Sain kesätyön Beiarnin Laksekontorista. Oon 6 viikkoa töissä ja sitten jatketaan vielä reissua parilla viikolla ja koitetaan löytää vähän erilaista kalastusta. Ehkä pienempiä lohijokia, ehkä jotain merikalastusta, sen näkee sitten. Terveiset siis Beiskiltä, tänne asetuttiin viikko sitten lauantaina. 

Neljä viikkoa Norjassa

Niin se vaan kuukausi vierähti lohijoen varrella. Tästä reissusta ei nyt kyllä jäänyt kovin suurta tarinaa kerrottavaksi. Oli hienoa viettää näin pitkä aika Norjassa putkeen, mutta kalastus olisi saanut olla parempaa. Ei toki heitetty kuukauden jokaisena päivänä, mutta kyllä meillä tuli 15 tai 16 käytettyä lupaa. Vähän meni laskut sekaisin jossain vaiheessa. Lohi ei osunu kummankaan kohdalle tällä kertaa. Mulla oli viikko sitten kala väsytyksessä, mutta se pääsi irti. Se jäikin sitten reissun ainoaksi kunnon kalakontaktiksi. Muutamat nyppäilyt oli sen lisäksi, mutta siinä sit kaikki. Aikamoista. Tää vuosi ei oo ilmeisesti ollu muuallakaan kovin iisi. Pitkin Pohjoismaita on korviin kantautunu huhua huonoista nousumääristä. Se kuulostaa vähän huolestuttavalta, joten toivotaan että se on ohimenevää.  

Kalastus oli mitä oli, mut niinku jo sanottu, muuten oli siistiä. Sillon kun ei kalastettu, käytiin tutustumassa lähialueisiin muulla tavalla. Yks siisteimpiä juttuja oli nousta 1246 metriselle vuoren huipulle kattelemaan jokilaaksomaisemia erilaisesta perspektiivistä. Myös mun katkenneen vavan tarina sai onnellisen lopun. Sain ostettua tismalleen samanlaisen vavan jokivarressa. Nyt ei sitäkään tarvii enää murehtia. Reissun aikana oli kiva nähdä tuttuja joella. Mun lohikausi oli nyt tässä. Ollaan vielä muutama tunti Norjan puolella ja sitten siirrytään Ruotsiin. Toni jatkaa huomenna kotiin ja mä lähden vielä kuukaudeksi Tjuonajokkille töihin. Leiriapulaisen hommia taas tiedossa, samaa mitä viime vuonna. Palaamisiin sitten taas syksyllä Ruotsin tarinoiden kera!

Puolivälissä

Norjan reissua olis nyt takana vähän reilu kaksi viikkoa ja hieman vajaat kaksi vielä edessä. Hankalaa on ollut. Reissun tämänhetkinen saldo on kaksi nykäsyä, yksi kummallakin. Niillä ei paljoo vielä kehuskelemaan pääse. Kaloja tilastoon on piirtynyt 5-10 päivään, joten hiljaisen puoleista kyllä ollut. Kalastajia kuitenkin joella ihan kiitettävästi. Pientä piristystä on kyllä ehkä havaittavissa kun nyt muutamana päivänä on ruvennu näkymään kaloja pinnassa aikasempia viikkoa enemmän. Jospa tää vielä tästä kerkeis paranemaan.

Lohenkalastus ei oo kyllä reilu laji. Tekijät erottuu tällä hetkellä joukosta, on täällä muutamat tyypit onnistunu saamaan pari kalaa vaikka suurimmalla osalla on ollu vaikeeta. Toki onhan lohenkalastus myös tosi paljon tuurista kiinni, varsinkin nyt kun kalaa on vähemmän joessa. Ei se vaan kaikkien kohdalle osu. Vaikka kalastuksellisesti on ollut heikkoa, on muuten ollu edelleenki mukavaa. Sanottiin eilen heipat meidän vikoille vieraille kun Jani&Jani lähti matkaamaan kohti etelää. Kaksikko majaili meijän tykönä viikon verran ja oli kyllä kivaa hengailla porukassa. Näillä näkyminen vietetään loppureissu ihan kaksin, ellei nyt satu jotain yllätysvieraita kohdalle. 

Terveisiä Norjasta

Oon muutaman vuoden pyöritelly päässäni sellasta haavetta, et joskus olis taas kiva olla reissussa vähän pitempi pätkä. Pisin kalareissu mulla on ollu kolme viikkoa, mut haaveissa on nyt ollu pitempi aika. Vaikka kuukausi, miks ei enemmänkin. Kierrellä ja kalastaa. On vaan tuntunu jotenkin hankalalta järjestää. No, oman osuutensa teki koronavuodet. Sillon kaikki oli hankalaa. Viime vuoden lyhyempien reissujen ja etenkin Tjuonajokkilla vietetyn ajan jälkeen päätin et nyt seuraavana kesänä on aika. Täällä sitä nyt ollaan, Norjassa. Reilu viikko takana ja kolmisen viikkoa vielä edessä. Nyt ei kuitenkaan oo tarkotus elellä kiertolaiselämää vaan pitää tukikohtaa yhdessä paikassa, kalastaa ja tutkailla lähialueiden muitakin aktiviteettimahdollisuuksia. 

Eka viikko meni pääasiassa lohta kalastaen. Mulle tää on nyt kesän eka lohireissu, Toni kerkesi jo alkukesästä viettää viikon Ruotsissa. Ollaan nyt heitetty viisi lappua ja kalastettu aika rennolla otteella. On tehny ihan hyvää vähän kuittailla pitemmältä ajalta kertyneitä univelkoja pois. Rennosta meiningistä huolimatta oon saanu jo yhen vavakin poikki. Harmittaa aika paljon kun tuntu että toi '14 #9/10 NRX sopii mun kätösiin niin hyvin. Koitettiin jo metsästää uutta kärkiosaa, mut mun NRX on vihreetä mallia eikä siihen oo enää osia. Onneks sain lainaan vastaavan vavan, kun meillä oli täällä viime viikolla Mika ja Jani kyläilemässä ja Mikalta löyty sama vapa. Täytynee reissujen jälkeen kaivaa ostohousut jalkaan ja lähtee ettimään uutta vapaa. 

Nyt odotellaan joelle olosuhteiden muuttumista. Paikalliset kertoo että kesä on ollut muutaman viikon myöhässä ja se ehkä vaikuttaa kalojenkin liikkeisiin. Vettä on myös vuodenaikaan nähden aika vähän ja se on ollut koko ajan laskemaan päin. Toiveissa olis että se tästä lähtis uuteen nousuun. Saapi nähdä. Lohenkalastuksen lisäksi ollaan käyty myös kalastamassa virpoilla seitiä. Tuore seiti on muuten ihan älyttömän hyvä ruokakala. Tehtiin fish n' chipsit ja kalasoppa. Molemmat todella bueno. Nyt kun täällä ollaan pitempi aika niin täytyy mennä uudestaan kalastamaan merelle. Myös tunturijärvillä olis tarkotus jossain vaiheessa käydä tsekkaamassa löytyiskö rautua tai taimenta. Pitää vaan malttaa. Tällein kun on lohijoen kupeessa kuukauden niin tuntuu hankalalta orientoitunu muihin hommiin... 

Juhannus Norjassa

Keskikesän juhla vierähti helteistä "nauttien" ja kalastuksen parissa. Lähettiin Tonin kanssa pienelle roadtripille Norjaan. Kaikki Norjan rajanylitysasemat on meiltä n. 2-4h ajomatkan päässä, joten viikonloppureissu naapurimaahan ei oo juttu eikä mikään. Se tuntuu aika siistiltä. Reissun tarkoituksena oli kalastaa meritaimenta (mahdollisesti myös kyttyrälohta) ja käydä vähän kattelemassa pohjoisen Norjan kauniita maisemia. Lähettiin pe aamusta ajelemaan. Keli oli aika kamala, reippaasti päälle kakskymmentä astetta. Onneks se ei kuitenkaan vaikuttanut kalastettaviin vesiin, jäämeri kun pysyy kylmänä. Leirielämään se sen sijaan vaikutti kovastikkin. Oltiin liikenteessä teltan kanssa. Teltta plus helle on aika hikinen ja kauhee yhdistelmä. Ei noin kuumat kelit oikein tänne pohjolaan kuulu.  

Meritaimenen kalastus on aina mukavaa puuhaa. Norjassa se on vähän erilaista kun pitää pelailla vuorovesien kanssa. Saatiin molemmat muutamia ihan kivoja kaloja. Pari ruokakalaakin otettiin. Toinen valikoidusti ja toinen tahattomasti kun jo haavitessa huomasin, että nyt vuotaa sen verran pahasti että lopettaminen on ainoo vaihtoehto. Eipä siinä, kivaa että päästiin syömään muutakin kun pussiruokaa. Kalastettiin noin vuorokauden verran.  

Alunperin tarkoitus oli kalastaa pari vuorokautta, mutta juhannuslauantaina tuuli kääntyi puhaltamaan pohjoisesta ja aika lujaa, joten päätettiin että eiköhän tää riittänyt tältä erää. Pakattiin leiri kasaan ja lähettiin roadtrippailemaan. Mietittiin että jonkun paikan vois vielä koittaa kalastaa, mut lopulta aika menikin vain kruisaillessa ja maisemia fiilistellessä. Finnmarkin alueella on niin paljon kaikkee siistii nähtävää. Sunnuntaina illalla saavuttiin takasin kotiin. Oli todella onnistunut juhannusreissu, vaikka kalastusta tulikin hieman suunniteltua vähemmän. 

Myöhäinen kauden avaus

Blogissa on ollu hiljaista puolisen vuotta... Syynä kalastuksettomuus. Tuntuu ihan todella kummalliselta, että on jo kohta kesäkuun puoliväli eikä kalenterissa ole ollu vielä yhtähään kalastuspäivää. On tullu pari muuttujaa. Kevään reissujen suunnitelmat meni uuteen uskoon kun rahaa tarvitsi vähän erilaisiin hommiin, nimittäin muuttohommiin. Mun osoite on nykyisin napapiirin pohjoisella puolella. Sirkassa, noin viisi kilsaa Leviltä pohjoiseen. Kirjat siirty tänne vappuna ja kamat parissa eri osassa toukokuun aikana. Täällä vielä lasketeltiin silloin kun etelässä olis päässy kunnolla kalaan. Mun ensimmäinen kalastuspäivä oli vasta vklp. Kävin Juutuanjoella heittämässä yhden luvan. 

Läksin Juutualle la aamuna. En pitäny lähdön kanssa kiirettä, pakkailin kamat autoon ja lähdin köröttelemään. Oon pari vuotta sitten käyny Juutuan alakoskella, mutta muuten joki on täysin tuntematon. Otin luvan kakkosalueelle ja ennen lähtöö kattelin retkikartasta sopivan näköisiä spotteja. Lähdin koluamaan lupa-aluetta ylhäältä alaspäin. Vettä oli ilmeisesti aika paljon, joka ei kyllä sinänsä yllättänyt kun näin aikaista kesää vielä näillä leveyksillä vietetään. Itselläni ei tietty oo mitään vertailukohtaa, mutta sain instassa kommenttia veden määrästä. Ja olihan se kahlaaminenkin vähän hankalan tuntuista. En jaksanu höntyillä kalastuksen kanssa. Tai nojoo myönnetään, alkuun olin sen verran intopiukeena joessa et unohdin syödä ja olo olikin sitten vähän hutera. Lounastauon jälkeen otin sitten rauhallisemmin. Ilta oli tosi kaunis. Oli ihanaa päästä kunnolla nauttimaan yöttömästä yöstä. Työt ja aikaiset nukkumaanmenot on vähän häirinny siitä nauttimista. Nyt oli myös kesän ekat vähän lämpimämmät kelit.

Tuntuu ihan hassulta et välimatkat kaikkiin kivoihin paikkoihin lyheni yhtäkkii ihan tosi paljon. Inariin esimerkeksi ajaa 2h. Se on 11h vähemmän kun aikaisemmasta kotipaikasta... Pohjoisessa asuminen tuntuu muutenkin tosi hyvältä. Ylimääräinen kiire ja hälinä tuntuu olevan poissa. Levin seutu ei kyllä oo toki rauhallisimmasta päästä, mut nyt täälläkin on ollu tosi hiljaista ja ihanaa. Kontrasti Vantaaseen on aika suuri ja tätä mä oon oikeesti elämältä kaivannut. Tunne siitä et palikat elämässä loksahtelee paikalleen, on aika todella jees. Lähikuukaudet tulee olemaan kalastukseen keskittyviä. Tälläisestä kesästä oon haaveillu jo pitkään. Siistiä että nyt se toteutuu.

Kesätöissä Ruotsissa

Syksy on saapunut, mut palataanko vielä kesäisempiin tunnelmiin. Kesästä tulikin reissujen täyteisempi mitä olin edes kuvitellut. Pari reissua Norjaan ja loppukesästä tuli lähdettyä vielä Ruotsiinkin. Olin kyllä vähän haaveillut vielä yhdestä reissusta johonkin, mut suunnitelmat oli aivan auki eikä ollu mitään takeita niiden onnistumisesta. Elokuun alussa Huhtalan Viljami laittoi mulle viestiä et on lähdössä oppaaksi Tjuonajokkille ja siellä tarvittais leiriin apukäsiä pariksi viikoksi, lähdetkö? Saman "kutsun" sain myös viime kesänä, mut sillon aikataulut ei menny oikein yhteen. Ja lisäks jänistin... Uusia ihmisiä, vieras kieli, liian jännää... Tällä kertaa tulin nopeesti siihen päätöksen että lähden. 

Olihan siinä edelleen ne samat jännittävät tekijät, mut aattelin et pakko mun on vaan lähteä. Kuitenkin aika hieno tilaisuus päästä työskentelemään aika kuuluisalle kalastuslodgelle. Eniten mua jännitti kieli. En osaa ruotsia ja englantikin päässy pahasti rappeutumaan kouluaikojen jälkeen. Vaikka oon matkustellu paljon, on kielen käyttäminen jääny todella vähäiseksi. Nyt aattelin et pakko hyppää mukavuusalueen ulkopuolelle ja lähtee kehittää itteeni. Tää kielitaitoasia on jarruttanu mua muissakin jutuissa, esimerkiks kun oon kattellu eräoppaan töitä.  

Lauantaina 13.8. lähettiin Viljamin kanssa Ruotsiin. Oltiin yksi yö Kiirunassa ja seuraavana aamuna lennettiin kopterilla Tjuonalle. Kopteria vastassa oli iloinen porukka, se vähän lievensi mun jännitystä. Oli siellä pari tuttuakin naamaa. Mun ja Viljamin lisäksi leiriin saapui samaan aikaan pari muutakin tyyppiä. Osa porukasta oli viettäny koko kesän leirissä, joten uusien naamojen näkeminen oli varmaan ihan piristävää.  

Mökkeihin asettumisen jälkeen pääsinkin heti tutustumaan hommiin. Mä huolehdin pääasiassa aamupalan esillelaitosta ja leirin siisteydestä. Jonkun verran kävin myös siivoomassa mökkejä ennen uusien asiakkaiden tuloa. Jeesailin myös vähän keittiön puolella. Olin apukäsinä valmistelemassa/pakkaamassa maastoruokia, jotka lähti oppaiden mukaan aamuisin. Vapaa-aikaa mulla oli yleensä iltaisin. Silloin suuntasin aina jonkun kanssa kalaan. Kahden viikon ajalle osui myös kaksi ihan kokonaan vapaata päivää. Jäkimmäinen niistä meni kalassa, ensimmäisenä kiipesin läheisen tunturin päälle että sain otettuu yhteyden himaan ja kerrottua et kaikki ok. Leirissä ei kuulu puhelin, eikä oo nettiyhteyttä. Se olikin yks siisteimmistä jutuista Tjuonalla, kaikki oli ilman luuria.

Asiakkaat tulee pääsääntöisesti Tjuonalle kalastamaan harjusta. Se onkin siellä ajoittain aika kreisiä hommaa. Kaloja on paljon, keskikoko on hyvä ja kalastaminen on suhteellisen helppoa. Lisäks Tjuonalta löytyy hienoja taimenia ja hauenkalastus on myös osalle porukasta iso juttu. Ekoina päivinä mäkin halusin nähdä Tjuonan harrikalastuksen, mutta aika nopeesti siirryin taimeneen ja haukeen, joihin keskityin sitten pääasiassa loppuajan. (Allaolevat kuvat: Viljami)

Leirin näkeminen oli kyllä mielenkiintoinen kokemus. En oo ikinä käyny millään kalastuslodgella. Oli siistiä nähdä miten homma toimii ja olla osa työntekijätiimiä. Leirissä muodostui oma päivärutiini. Ensimmäiset päivät tuntui hieman matelevan, mut kun omiin hommiin ja Tjuonan rytmiin tottui, meni aika lopulta todella nopeesti. 

Kaikesta alkujännityksestä ja stressistä huolimatta näistä kahdesta Ruotsissa vietetystä viikosta tuli oikeestaan kesän parhaat. Oli mukavaa olla samanhenkisten ihmisten ympäröimänä ja tutustua uusiin ihmisiin. Uusien kaverisuhteiden luominen tuntuu nykysin paljon haasteellisemmalta kun joskus nuorempana. Tjuonajokkin "kuplassa" tuntui kun olis ollu jollain kesäleirillä. Niinkun lapsena, aikaa ennen kännyköitä. Täysin tietämättömänä mitä muualla maailmassa tapahtuu, eläen täysin vain meneillään olevaa hetkeä. Ihanaa oli myös hengittää pohjoista luontoa. Mun jokainen solu nautti siitä fiiliksestä kun aamulla heräs ja ensimmäinen asia joka hyppää silmille mökin ovea avatessa on kaunis tunturimaisema. Kiitos Tjuonajokk, kiitos kesä. Olit hyvä.