Harjusta Tenolla

Tulipa lähdettyä Tenolle pitkästä aikaa kalaan tossa jokunen aika sitten. Tarkemmin heinäkuun ekana viikonloppuna. Perjantaina pakattiin romut autoon ja hurautettiin Utsjoelle, jossa vähän jännitettiin, että saadaanko luvat vielä aktivoitua samana iltana vai pitääkö kiltisti odottaa aamuun. Soittelin jo päivällä yhdelle lupapisteistä ja kyselin, että onnistuuko vielä illasta. Sai kuulemma soitella vielä illalla kun ollaan paikalla niin katsotaan sitten. Oltiin perillä joskus yhdeksän jälkeen ja saatiin vielä homma hoidettua. Ei siis tarvinnut odotella aamuun ja päästiin heti vähän ulkoiluttaa uusia vapoja/siimoja. Hankittiin Tonin kanssa vähän kevyemmät setit. Toni otti puhelun Ruotoon Antonille ja nyt on sitten nelosen kepit vähän kepeempää kalastusta varten. 

Seuraavana päivänä suunnattiin Utsjoelta ylävirtaan päin kalaan. Nykysellä "muiden kalojen" luvalla saa kalastaa koko jokea, mutta me suunnattiin entiselle Outakosken lupa-alueelle. Se kun on mulle ennestään tuttua paikkaa. Tonille oli muuten ihan ensimmäinen kerta Tenolla. Heinäkuun alulla ei ollut vielä ollut helteitä. Vielä sai pitää kerroksia kahluuvermeiden alla. Toista on ollut viimeisimmät viikot, hellettä pukannut niin perkuleesti että kalastus on jäänyt kokonaan. Toivottavasti loppukesä olisi taas viileempi.

Harreja löytyi mukavasti. Isoimmat siellä vähän päälle 40cm eli oikein kiva koko kalastaa. Ruokakalatkin saatiin matkaan. Myös kyttyrälohien kanssa oli actionia, yhden sain rannalle asti. Oli ehkä pientä taistelua sen nelosen kepin kanssa. Hieman kyttyrä oli ottanut jo väriä, mutta otettiin sekin ruuaksi. Oikein hyvä oli vielä!

Heitettiin pari lupaa, käytiin Utsjoella festareilla ja ajeltiin kiertoreittiä takaisin kotiin. Tenolle on aina spesiaali paikka mun sydämmessä. En oo sieltä ikinä lohta saanut, eikä ensikohtaaminen ollut hääppöinen, mutta silti. Ekan kerran kävin siellä reilu 10 vuotta sitten. Tultiin silloin Juuson kanssa Karigasniemelle, osana vuoden 2014 pohjoisen turneeta ja kun näin joen ekaa kertaa niin ajattelin, että "tääkö se muka on". Se suuri ja mahtava Teno, josta kaikki puhuu. Olin hämmentynyt. No, onhan se oikeesti aika hieno joki ja hieno koko laakso, se tuli aika nopeesti sitten kyllä selville. On aina ihanaa palata Tenojokilaaksoon. Vaikka ei edes kalastaisi. Lohta siellä ei oo voinut kalastaa enää jokuseen vuoteen, joka on tietenkin sääli ja pistää miettimään. Mutta silti, paikkana Teno on aina hieno. Ollaan tässä vähän ujosti haaveiltu sellaista, että jos siellä olisi joskus vaikka oma pieni mökki. Olis aina paikka mihin palata rauhoittumaan ja vierailu Norjan puolella olisi tosi helppoa.     

Aivot narikassa

Kesän eka vähän pidempi kalareissu pohjoiseen. Juhannus tuli vietettyä rennosti mökeillä ja heti juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina kolme hieman väsähtänyttä kaverusta lähti matkaamaan hellettä karkuun pohjoiseen. Meidän reissusta oli tulossa vähän erilainen kun yleensä. Mukana "hyttyskamat" siltä varalta, et järeempiä välineitä ei pääsis ehkä käyttämään. Se riippui ihan siitä, et pääseekö Norjaan vai ei ja se oli vielä lähdön hetkilläkin epävarmaa. Muutenkaan reissua ei oltu ihan hirveen tarkkaan suunniteltu. Yhdet luvat Juutualle oltiin ostettu ennakkoon, mut muuten loppureissun sisältö oli auki. Juhannuksen jälkeisenä maanantaina kalastettiin siis Juutuanjoella. Kukaan meistä ei ollut ikinä käyny siellä. Kohdekalana meillä oli pääasiassa harjus, mutta toki vähän taimenetkin oli mielessä. Harreja tuli mukavasti ja sain mä yhden nätin taimenenkin. Kalastettiin alakoskella. 

Poikia alko väsyttää joskus puolenyön tienoilla, joten päätettiin lähtee ettii sopivaa telttapaikkaa. Mä olisin vielä ollu ihan pirteenä, mut ehkä se oli ihan sopiva aika lopettaa. :D Telttapaikka löyty ja en oo hetkeen nukkunu niin hyvin ku tuona yönä. Jos hellettä piisaa, on meillä kotona sisällä aina noin +28 astetta eikä siinä limaisessa kuumuudessa oikein uni maistu. En siis ollu nukkunu hetkeen kunnolla. Ihanaa oli saada kunnon unet viileessä teltassa. Ei Inarissakaan kylmä ollu, mut helle ei sentään ollu vielä saapunu sinne.

Seuraavana aamuna aamukahvia siemaillessa alettiin laatia seuraavaa plääniä. Oltiin kuultu hyviä uutisia Norjan rajalta. Uusimaa helotti vielä punaisena, mut kavereita oli silti päässyt Norjaan. Testaus rajalla ja sitten vaan kalahommiin. Tästä intoutuneena mekin päätettiin lähtee yrittämään. Oltiinhan me jo aika lähellä rajaa. Täytettiin tarvittavat lomakkeet ja kaiveltiin rokotustodistukset valmiiksi. Koitettiin ensin yli Utsjoelta. Siellä selvisi et kyseinen raja on auki vaan raskaalle liikenteelle. Samalla kyseltiin rajahepulta, et onkohan mitään mahkuja päästä ylipäätään ylittämään rajaa. Oli sitä mieltä, et mahiksia vois hyvinkin olla. Se keräs taas pikkusen lisää toivoa. Seuraavaksi Nuorgamiin. Sitten kaikki ei mennykkään enää niin hyvin mitä toivottu. Meijät torpattiin samantien, koska meillä oli kaikilla vain yhdet rokotukset saatuna. Ei päästy testiin, eikä meiltä tsekattu maahantuloilmoitusta. Eipä siinä sitten muu auttanut, kun kääntää auton nokka pois rajalta. Vaikka tähän oltiin varauduttu, tuntu se silti aika todella paskalta. Etenkin kun muita Uusimaalaisia oli just päässy toiselta rajalta sisään. Tuntu pikkusen epäreilulta et rajasta/virkailijasta/tsägästä on kiinni et pääseekö vai ei. Ei ihme et kaikki on ihan pihalla tilanteesta, kun missään ei oo samat säännöt. Kuulin myöhemmin juttua, et vaikka olisit vihreeltä alueelta, et silti välttis aina pääse.  

Harmitusta lisäsi vielä se, et jos oltais oltu viikolla eteenpäin yrittämssä, oltais päästy. Norja kun nosti sallittua ilmaantuvuuslukua korkeemmaksi... No eipä siinä muu auttanu, ku päättää mitä seuraavaksi. Ajettiin takas Utsjoelle, ostettiin Tenolle luvat ja soitettiin majapaikka muutamaks päiväksi. Tenolla on tänä vuonna lohenkalastus kokonaan pannassa. Nyt on myynnissä uusi "harjuslupa", joka oikeuttaa kalastamaan kaikkee muuta paitsi lohta. Kalastaa saa korkeintaan 5-luokan vavalla, 0.20mm perukkeella ja vain yhdellä painottamattomalla korkeintaan 10-koon perholla. Ekan kerran kun keväällä kuulin mahdollisesta harriluvasta, mä ihan innostuin. Tenolla pari kertaa käyneenä olin vähän kaipaillutkin sen harjuskalastusta. Se on hauskaa puuhaa. Lupa-alueet on samat mitkä ennenkin. Otettiin luvat Outakosken alueelle. Kalastus oli yhtä hauskaa kun sillon joskus 6-7 vuotta sitten.  

Majailtiin Reistissä lopulta ihan koko loppureissu. Karilta sai lainata venettä, jolla pääsi kulkemaan läheiselle kivisärkälle. Joella oli todella hiljaista. Se tuntui hassulta. Iso hieno joki, eikä ketään missään. Toivottavasti Teno elpyy vielä siihen pisteeseen, että siellä pääsee lohtakin kalastamaan. Tenojokilaaksossa ja koko Saamenmaalla sielu lepää. Kalastettiin rennolla fiiliksellä. Harreja sai väsytellä melkein niin paljon kun vaan jaksoi. Maaginen 50 cm raja ei rikkoutunut kertaakaan, mut Tenon harrit on paksussa kunnossa olevia ja oikein mukavia kalastettavia silti. Muutama ruokakalakin otettiin. Tenolla yötönyö on todella hieno, kun aurinko värjää jokilaakson kauniin väriseksi. Oli vaikeeta välillä malttaa mennä nukkumaan, kun ulkona oli niin hienon näköistä. Yleensä yöt menikin niin, että pojat vetäyty unille ensin ja mä jäin vielä hetkeks kukkumaan. Juuso ja Miikka naureskeli et nukuinko mä ollenkaan. Kyllä nukuin ja hyvin nukuinkin. Kunhan vaan innostukseltani maltoin painaa pään tyynyyn. 

Meidän reissusta tulikin sitten ihan täysin harjusreissu. Vähän tuntui siltä, et jotain jäi puuttumaan mutta kivaa oli. Juuson ja Miikan kanssa on aina hauskaa. Jos Norjan aiheuttamaa stressiä ei lasketa, oli reissu tosi rentouttava. Sellasta aivot narikkaan kalastusta. Sellanen tekee välillä tosi hyvää.  Loppukesä on vielä vähän auki, että minne tie vie ja kenen kanssa. Jotain kalahommia on vielä päästävä tekee ja varmaankin pohjoisessa, koska kaikkialla muualla vedenlämmöt on sellaset et kalastus on ihan nou nou. Toivottavasti ei kalat ei ota hirveesti näistä keleistä hittii ja vältyttäis massakuolemilta... Osa koskipaikoista on laittanu lapun luukulle ja hyvä niin. Parempi odotella turvallisempia aikoja ja toivoo et ees jossain pääsee kalastaa. Kivaa kesää kaikille! 

TourDeLapland: Uusintakierros

Jo vielä kun oltiin Norjan puolella, yritettiin kuumeisesti miettiä vikan viikon ohjelmaa. Yhtenä vaihtiksena oli ajaa Kautokeinon kautta käsivarteen ja pysähtyä siinä välissä kalastamaan johonkin. Käsivarren plääninä harjuksenkalastus Könkämäenolla. Eka viikko Tenolla oli kuitenkin niin kovaa harritykitystä, että oltiin jo ihan tyytyväisiä siihen, eikä koettu että niiden perään tarviis enää kauemmaks lähteä. Ehkä käsivarren puolelta olis löyty isompaa harjusta, mut ehkä ei kun meillä ei kuitenkaan ollu vaellusvarusteita mukana. Sinne jos lähtee, olis kiva vähän tallustella jonnekkin pidemmälle. Kautokeinokin olis tarvinnu varmaan hiukan enenmmän paneutumista ja tutustumista. Ne hoodit kyllä kiinnostais joskus koluta.

Norjan jälkeen ylitettiin raja Karigasniemeltä. Päätettiin jäädä vielä joksikin aikaa Tenolle. Oltiin molemmat jo fyysisesti aika väsähtäneitä, joten Tenon rento meininki, tuttu mökkipaikka ja halvat luvat vei voiton. Käytiin hakemassa Karigasniemestä ruokatäydennystä, luvat pariksi päiväksi, sekä Alkossa. Suomen toisiksi pohjoisin Alko! Illalla tultiin taas tuttuun Reistiin. Lähettiin kattomaan onko harrit vielä yhtä aktiivisia kun ekalla viikolla.

Olihan ne. Ei oltu ihan samassa paikkaa kun aijemmin, mut aika nopeesti saatiin pääteltyä missä kalat majailee. Jälleen melkein jokaisella heitolla joku yritti perhoon. Tällä reissulla ihastuin pinturilla kalastamiseen. Ekalla viikolla käytin lähinnä uppiksia, mut nyt aloin tutustua pintureiden koukuttavaan maailmaan. Ai että, siis niin koukuttavaa! Kun jossain vaiheessa yritti taas kalastaa uppoavilla perhoilla, tuntui että on ihan hukassa kun ei nää mitä tapahtuu. Tälle reissulle mulla oli tavoitteena ylittää edellinen harrienkka. Ei se kovin suuri enkka ollut, 40cm Kuhmosta. Eikä nyt edelleenkään mistään jättiläisistä voi puhua kun uudeksi enkaksi muodostui 42cm. :D Tavoite kuitenkin suoritettu. Myös Juuso teki oman enkkansa reissun aikana, 44cm. Kyllä me vielä joskus ne suurharjuksetkin saadaan! Uusi tavoite on rikkoa 50cm.

Seuraavana päivänä oli mukavaa herätä pitkästä aikaa ihan oikeesti sängystä. Laitettiin lohikamat kuosiin ja ajettiin Dalvadakseen. Siellä oli kuitenkin viimeks eniten nähty tapahtumia. Nytkin sieltä muutama ringissä pyöriny tyyppi onnistui saamaan pari tittiä. Meidän tapahtumat jäi mun yhteen tärppiin... Samoille paikoille oli tullu myös meidän mökkinaapurit Reististä, jotka oli jo ollu meidän naapureina jo ekalla viikolla. Hengattiin päivää yhessä ja kertoiltiin kalajuttuja omaa vuoroa venaillessa. Kävin taas pari kertaa myös harjuksia moikkaamassa.

Viimeisen luvan viimeisellä puoliskolla ei lähdetty Reistin lähipaikkoja pidemmälle. Keli oli ekaa kertaa meidän reissun aikana aika kehno. Oltiin saatu nauttia pääsääntöisesti aurinkoisista keleistä, mut nyt tihutti vettä ja oli aika synkeetä. Ei siinä vielä sinänsä mitään, mut tuuli oli ihan kreisi. Mä tiesin samantien että heittämisestä ei tuu mitään kun Juusokin valitteli tuulta. Mä kalastin harria, mut sekään ei oikein tuntunut luonnistuvan ja kalan saaminen oli vaikeeta. Koko päivä rauhoitukseen asti oli aika nihkee.  Rauhoituksen astuessa voimaan, lähettiin väsähtäneitä takas mökille miettimään taas uusia suunnitelmia. Molemmilla pää löi aika tyhjää.

Pakko se on todeta, että kun kalastaa pari viikkoa putkeen, alkaa se jo vähän tuntuu kropassa. Pari iltaa ja aamupäivää oltiin pidetty vapaata, mut muuten joka päivä oltiin jossain kohti päivää aloittamassa kalastus.  Juuso oli jo valmis heittää hanskat tiskiin ja lähtee ajelee kohti Etelää, mut mun teki vielä mieli mennä johonkin. Olin mäkin kyllä aika poikki. Koko kesän reistailleet polvet oli kipeytyny reissun aikana entisestään ja käsikin alkoi taas olla vähän sökönä. Rankkaa hommaa. :D Silti niin parasta...

TourDeLapland: Viikko Tenolla

Reissusta palauduttu. Tai ehkä mieluumin palattu. Palautuminen kestää aina hetken. Hyvää aikaa muistella reissua ja päivittää blogiakin. Matka alkoi perjantaina 10.7. Lähettiin ajamaan kohti pohjolaa kun Juusbe oli päässy töistä, neljän jälkeen. Matka sujui ihan mukavasti välillä kuskia vaihtaen. Rovaniemen jälkeen päätettiin ottaa torkut, kellokin lähenteli jo aamuyötä. Auto parkkiin ja pari tuntia huonoo unta. Sit kaikki ei mennykkään enää kun Strömsössä. Väsyneenä ei oo aina ihan parhaimmillaan... meiltä jäi autoon valot päälle kun eihän me edes muistettu niiden olevan päällä. Oli niin valoisaa jo. Kumpikaan ei osannu olla kovinkaan moksiskaan koko tapahtumasta, enempi vaan huvitti. "Jahas, näinkö tässä nyt kävi" ja sit tuuppimaan autoa lähimpiin mäkiin. Ei saatu starttaamaan. Parin tunnin veivaamisen jälkeen joku ohimenijä sattui pysähtymään samaan paikkaan ja saatiin apua. Matka jatkui taas. Ei uskallettu stoppaa aluks mihinkään kun pelättiin että auto ei starttaa. :D

Ei oo kyllä ajaminen kovin mukavaa väsyneenä. Ihan hirvee tokkura. Parit välikuolematirsat piti ottaa matkan varrella ennen kuin päästiin päämäärään. Iltapäivästä oltiin kohteessa, Tenolla ja Reistin mökkikylässä, jossa meitä odotti pieni mökkeröinen. Vaikka väsy oli kova, saatiin kuitenkin jostain vielä virtaa illaksi. Mentiin muutamaksi tunniksi kalaan ja illalla (yöllä, on aika hämäävää kun arska paistaa läpi yön) vielä saunaan.

Ekalle illalle ei tullut mitään tapahtumia. Ei kyllä ollu odotuksetkaan kovin korkeella kun olotila oli vähän poissaoleva. Seuraavana päivänä meininki oli jo pirteempi hyvin nukutun yön jälkeen. Tenolla tuli vedettyä aikamoisia unia. Otettiin tää osio reissusta aika rennosti. Hyvät unet, päivä ja ilta rentoo kalastusta, alkuyöstä pari lonkeroa ja sauna. Tätähän voi kutsuu jo ihan kunnon lomailuksi.

Eka päivä pysyteltiin aika lähellä omia hoodeja, pyörittiin Outakosken alueella. Koko reissulla eniten aikaa tuli vietettyä Reisti-Dalvadas välillä. Dallasia alemmas ei menty ollenkaan ja Inarijoen puolellekin vaan yhtenä päivänä. Viime vuonna siellä tuli hengattua eniten. Jo ihan siinä Reistin vieressä oli tarpeeks paikkoja.

Ekana iltana päätettiin myös vähän enemmän keskittyä harjuksen kalastukseen. Kakskätiset vaihtui paria tuntia ennen rauhoituksia kevyisiin ykskätisiin kun kuultiin muutamasta hyvästä harrispotista. Niitähän sitten riitti. Mä olin ihan ymmälläni siitä kalan määrästä, kun en oo tottunu saamaan niin hyvin tapahtmia saman illan aikana. Arvatkaa vaan olinko kikseissä! Tenon harrit on hyvässä paksussa kuosissa ja aika kovia menemään. Kuulin että jotkut tulee Tenolle kalastaa oikeestaan pelkästään harjusta. En sinänsä ihmettele. Mukavaa puuhaa ja hienoja kaloja. Harjusten koko pyöri siinä 40cm molemmin puolin, muutamat sentit alle tai yli. Joukossa myös muutama sintti, mut ei niitä jaksanu laskee kun peruskoko oli noinkin hyvä.

Tultiin Tenolle tavallaan vähän tyhmänä päivänä kun ei keretty heittämään kun yksi lupa ennen päivän kestävää rauhoitusta. Kun kello tuli seitsämän kerättiin kamamme ja lähettiin takas mökille. Pari ruokaharriakin otettiin mukaan. Halstrattua harjusta, uusia perunoita ja skumppaa. Hyvä tapa juhlistaa just alkanutta lomaa.

Niinkuin tossa aikaisemmin jo mainitsin, Tenolla vitetetty aika meni aika samalla kaavalla. Päivätkin sekottuu keskenään kun yrittää muistella mitä kaikkee tehtiin. Välillä yritettiin lohta, sit taas lohtukalaan harjusten pariin ja taas lohien perään. Kuultiin kanssakalastajilta että lähiaikoina ei oo ollu kovin helppoa. Se tuli kyllä huomattua. Kalaa oli joessa ihan hyvin, mut ne paineli niin kovaa kyytiä ylös päin että ei vissiin perhot oikein kiinnostanu. Mitään massanousuakaan ei ollut ainakaan saalistilastojen mukaan vielä tullu. Tasaisen heikkoa useena viikkona putkeen. Onneks edes harjukset oli aktiivisia, niiden kanssa tuli vietettyy paljon aikaa.

Kalastin aika paljon myös yksikseni. Aina ei jaksanu odotella ringissä omiaa vuoroa, joten painelin itekseni ettiskelemään uusia harripaikkoja. Vaikka kaverin/puolison/porukan kanssa on kiva kalastaa, on se myös ihan parasta välillä yksin. Mä ainakin helposti tuun ajatelleeks mitä muut musta ja mun taidoista kelaa mut yksin kun on, ei tollasia asioita tuu mietittyä. Tulee oikeesti keskittyneeks vaan siihen itteensä. Mieli lepää.

Yhtenä päivänä siiman päästä löytyi yllättäjä. Olin tutuilla harjuspaikoilla, kun perhoon nappas ärhäkkä kala. Vaikka Tenon harrit on kovia vetämään, mietin että ompas äkäisempi tyyppi kun yleensä, vaikka ei sen isommalta tuntunu kun muutkaan. Kirkkaan veden läpi huomasin myös vähän jännää väritystä, mut edelleen kelasin että harjushan se siellä. Haavissa vasta tajusin että se olikin taimen. Monelle tää ei varmasti olis mitenkään kovin mullistavaa, mut mulle oli. Taimen on mun haavissa vähän harvinaisempi vieras. Oli muuten kaunis. En oo varmaan koskaan nähny niin nättiä taimenta joessa. Kuvat ei nyt tuo kaikkea loistoa esille, mut kalan kylki kiilsi upeesti turkoosina. Jonkun aikaa sitä oli pakko haavissa ihailla ennen kun päästin menemään.

Viimeinen päivä pyhitettiin lähes kokonaan lohelle ja Dalvadakselle. No okei, matkalla oli tuttu harripaikka joka oli pakko käydä kopasemassa. Sieltä sain viime vuonna ensimmäisen mittaharjukseni. Dalvadaksessa nähtiin ekaa kertaa jopa jotain actionia. Ja vielä vähän enemmänkin. Noin puolen tunnin sisään kolme eri tyyppiä sai kalat. Tähän vielä päälle Norjan puolen rannalla olleet, jotka myös sai muutamia tittejä. Tietenkin kun oli meidän vuoro heittää, ei tapahtunut mitään. Juusolla oli yksi tärppi, siinä kaikki. 

Samaan aikaan Tenolla oli myös pari muuta meidän Perhomimmit -ryhmän edustajaa. Oltiin sovittu että törmäillään ehkä juurikin Dalvadaksessa. Tapasin siellä Eveliinan, oli kiva treffata! Paikalle piti tulla myös eräs toinen mimmi, mutta oli valitettavasti just tullu kipeeksi ja joutui skippaamaan kalastuksen...

Oltiin Tenolla suunnilleen viikon verran. Alkuun oli tarkoitus olla viisi yötä ja kolme lupaa, mutta jatkettiinkin vielä yhden luvan ja mökkiyön verran. Aika meni niin hurjan nopeesti taas vaihteeks. Onneks ei ollu kiire eteenpäin. Oli ihan hassuu kun viime vuonna oltiin Tenolla, niin kelit oli aivan eri. Oltiin tosin muutamaa viikkoa myöhemmin liikenteessä, mut koko kesä oli ihan erilainen. Viime vuoden helteet oli tehny vedestä liian lämmintä, nyt vesi oli vuorostaan aika kylmää niinkuin kelit muutenkin. Ihanasti auringonpaisteesta saatiin kyllä nauttia, mut muuten oli suht viileetä. Varsinkin iltaisin. Se ei kyllä haitannu ollenkaan, päinvastoin. Niitä viimevuoden kuumia kelejä ei olis ollu kivaa kokee taas uudestaan. Kalastuksellisesti molemmat ajankohdat oli suht vaikeita. 

Nyt erona oli jo paljon toitotetut harrit, ne ei ollu yhtään niin aktiivisia viime kesän reissulla. Mä olin ihan fiiliksessä että sain edes jotain kaloja. Oli kivaa kun kalojen määrä oli sitä luokkaa että ei kokenu tarvetta laskea, eikä ihan jokaista tarvinnu dokumentoida. Ei todellakaan sitä mihin mä oon reissuilla tottunu. Vaikka lohet jäi saamatta, oli viikko muuten siisti. Teno aiheuttaa mussa outoja fiiliksiä, tavallaan siitä tykkää, mut tavallaan ei sit niinkään. En tiiä mikä siinä on. Juusolla samat fiilikset. Silti sinne palaa varmasti taas uudestaan. Oli muuten ihan kivaa huomata oma kehitys viime vuoteen verrattuna. Mun ei tarvinnu valittaa niin paljon pieleen menneistä heitoista tai muusta osaamattomuudesta. Ei sillä että olisin nyt mikään mestari, mut ainakin kaikki tuntui paljon helpommalta. Onhan noissa taidoissa vielä paljon hiomista, mut ainakin pärjäsin omillani paremmin. Voittajafiilis.

Reissussa osa 3: Teno

Kevon jälkeen suuntasimme kohti kauan odotettua Tenojokea. Oltiin varattu mökki neljäksi yöksi Camping Tenorinteeltä Karigasniemeltä ihan Torvikosken vierestä. Mökki oli oikein kiva, pieni, mutta just sopiva meille. Siinä ei ollut muita mukavuuksia kuin jääkaappi ja keittolevy. Suihkut ja vessat sijaitsi erillisessä rakennuksessa. Mökki saatiin heti, vaikka oltiin tosi aikasin kyselemässä sitä.

Käytiin ostamassa ensimmäiset luvat heti majoittumisen jälkeen. Luvat alkoivat vasta seitsemältä, joten jouduimme odottamaan hetken. Juuso sitoi muutamat perhot ja Pieta lepäili sängyn pohjalla pientä kuumetta pois. Odotukset olivat korkealla tulevalle illalle. Lähettiin hyvissä ajoin joelle kasaamaan kamoja ja miettimään hyviä paikkoja. Ensimmäisenä iltana oltiin Inarijoen puolella. Juusolla oli yksi lohitärppi, muuten oli hiljaista. Koikkinivassa oli paljon smoltteja ja pieniä harjuksia, lohista ei tietoakaan.

Seuraavana aamuna mentiin Outakoskella, missä oli muutama kalastaja meitä ennen. Hiljaista heilläkin oli ollut lähipäivinä. Lohia ei taaskaan tuntunut eikä näkynyt. Harjuksia koskessa tuntui olevan todella paljon kun Juuso niitä lopuksi kalasti, muutama 35cm kävi irroitettavana. Käytiin kokeilemassa myös Tsulloveissa harjusta, mutta sieltä ei tullut kuin alle 30 senttisiä.  Illaksi mentiin omalle "pomminvarmalle" leiripoolille Torvikoskelle. Lohet loisti jälleen poissaolollaan. Yksi 38cm harjus saatiin ruokakalaksi.

Toisen luvan aamuna käytiin Inarijoen puolella Haukikalliolla. Hyvää heittotreeniä kun kalat eivät häirinneet...

Illalla ajettiin Dalvadakseen ja käveltiin Kuohkarille, jossa teimme muutamat laskut lohta yrittäen, turhaan. Muutamia tittejä sentään näimme hyppivän, eli jotain eloa joessa vielä oli. Välissä tuli vielä ukkosmyrsky, joka haittasi kalastusta. Myöhemmin vaihdettin paikka ylemmäs, missä oli paljon harjuksia. Siellä oli muutakin porukkaa ja kaikilla näytti syövän kohtalaisesti. Pieta sai ensimäisen mittaharjuksensa, 38cm.

Loppuillaksi menimme vielä Tsulloveihin ihan lohivehkeillä. Taas kaloja pinnassa, mutta ei siiman päässä.

Viimeisenä päivänä mentiin Inarijoen Mustakoskelle "ränniin". Vihdoin alkoi tapahtua kun toisella laskulla Juusolla oli kala kiinni pari päivää sitten sidotussa perhossa. Reissussa sidotuissa perhoissa tuntuu olevan jotain erityistä. Ei ollut ensimmäinen kerta kun näin tapahtuu. Ei varmaan pitäisi ikinä sitoa perhoja ennakkoon vaan vasta reissun päällä. Niin ne oikeat ottipelit syntyy.

Väsytyksen jälkeen rannalla makasi puolitoistakiloinen ja 56cm meritaimen. Fiilis oli hyvä monen päivän tyhjän pyynnin jälkeen. Myös Pieta sai nätin taimenen, joka oli tosin paljon pienempi. Molemmat oli iloisia saaliistaan.

Viimeiset tunnit vietettiin perjantaifiiliksissä omalla leiripoolilla. Vielä kovasti yritettiin saada kaloja siiman päähän. Huomatkaa kuinka Pieta on valinnut siiderinsä sopimaan kelan kanssa yhteen... Ehkä se tuo onnea?

Luvat loppui, eikä mitään merkkejä kaloista. Hengattiin vielä hetki rannassa ja nautittiin kelistä, kun ei satanut.

Viimeisen illan kunniaksi tehtiin vähän spesiaalimpi illallinen mökissä. Seuraavana päivänä vaihtui maa.

Tenolla oli mukava käydä, mutta onhan se aika rankkaa kalastaa monta päivää lähes tyhjää. Koko reissun loppupuolella käytiin katsomassa saalisraportti viikolta, jolloin mekin olimme Tenolla eikä se näyttänyt kovin hyvältä. Alle 150 lohta viikon aikana koko joesta. Paras aika oli mennyt jo ohi ja vesi oli helteiden jäljiltä aika lämmintä. Uudestaan olisi kiva mennä vaikka ensi vuonna, mutta tällä kertaa vähän aikaisemmin.