maanantai 28. joulukuuta 2015

Vuosikatsaus 2015

Tää vuosi alkais olee aikalailla nähty. Viime vuoden kalastuskausi päättyi uudenvuoden aattona. Alkuvuoden Thaimaan reissulla käytiin kopasemassa muutama hyvältä näyttävä mesta tuloksetta. Uusi kalastuskausi potkastiin kunnolla käyntiin maaliskuussa. Ei tullut kovin pitkää taukoa. Yleensä ollaan aloteltu kautta vasta myöhemmin keväällä hirveissä paineissa VKK:lla. Hieno vuosi, ei voi muuta sanoa.

Kauden ekat reissut oli ihan tässä omilla hoodeilla mertsarin perässä. Päivät oli alkanu jo sen verran pidentyä, että joskus pääsi käymään töiden jälkeenkin merellä. Muuten kalastus ajoittui yleensä aamupäivään, ennen työvuoroa. Pääsiäisenä käytiin ekan kerran kokeilemassa hauenkalastusta kelluntarenkaasta. Oli sen verran mukavaa, että piti hankkia renkaat ihan itsellekkin. Heti ekalla haukireissulla Juuso sai ihan hullun möllin. Vieläkin harmittaa kun ei mitattu sitä. Siis mitä ihmettä, renkaan vierellä isoin kala ever ja ei kaivettu mittää esille?! Juuson tän hetkinen enkka on 101cm, mutta se keväinen oli kyllä isompi... Myös mä sain ekan vähän isomman hauen, 80cm. Vappu ja sitä edeltävä viikko oltiin Gotlannissa Huhtaloiden kanssa. Siisti reissu, kaikille kalaa, hieno paikka. Pakko päästä uudestaan. Loppukeväästä käytiin tutustumassa uuteen kalalajiin, puronieriään. Mukavaa kalastusta kevyillä seteillä. Käytiin myös ekaa kertaa Langinkoskella ja mahtui mukaan yks perinteinen VKK:n iltapistokin. Olin sillon ekaa kertaa yksin kalassa.


Kesäkuun alussa aloitettiin jokikausi paremmin kun pääs taas kahlaamaan. Käytiin tyttöporukalla (+ Juuso ja Antti) Viinikanjoella. Aika kirrepainotteinen reissu, mut kiva oli päästä joelle taas kunnolla pitkästä aikaa. Kuun alkupuolella oli myös Kuhmon KalaHässäkkä, johon Anni oli kutsunu mut ja Katrin. Oli kivaa tavata Anni ekaa kertaa ja tutustua samalla Kuhmon koskiin. Annin isä Simo oli näyttämässä meille paikkoja. Vettä oli melkein tulvaksi asti, mut silti tykästyin Kuhmoon. Juhannusta vietettiin mun vanhempien mökillä. Samalla reissulla käytiin Veeran ja Antin kanssa Tainionvirralla. Mökkilampi yllätti pahemman kerran juhannuspäivänä. Mä oon kalastanu siellä lapsesta asti ja tähän mennessä sieltä on noussu vain pieniä puikkoja. Enkkana 70cm... Mä olin yksin kalassa kun sellanen 90cm möllykkä hyökkäs perhoon kauheella meiningillä! Se on yks kesän ja oikeestaan koko kalastuskauden parhaita muistoja. Niin randomia. Keskikesällä tehtiin reissuja vähän sinne ja tänne. Joskus Juuson kanssa kahestaan ja välillä tyttöjen kanssa.

Heinäkuun puolessa välissä koitti kauan odotettu Lapin kolmen viikon reissu. Teno, Norja, Teno ja Saariselkä. Kesän toinen paras muisto on ehdottomasti harjuksen kalastus Tenolla. Se oli jotain ihan kreisiä. Kalaa oli ihan tajuttomasti ja keskimitta huiteli 40cm tienoilla. Kivoja kalastettavia siis. Norja aiheutti pahan pettymyksen. Tää vuosi oli monella lohijoella vaikee. Kesän odotetuin paikka ei tuottanu mulle tulosta ja lohi jäi saamatta. Se harmitti. Ja paljon. Pettymystä vielä lisäs ehkä se, että edellisen vuoden reissulla mä sain lohen ja vielä ekalla laskulla... Tais olla odotukset kuitenkin vähän liian korkeella, vaikka yritänkin aina miettiä sitä karuu tosiasiaa, että ei aina voi onnistuu. Ei Juusollakaan ollu mitään ihan kauheeta tykitystä, mut kolme kalaa kuitenkin. Niistä isoin 86cm. Lohipettymystä onneks kompensoi siisti merirautu. Myös se oli yksi kesän kohokohdista. Niitä olis kiva päästä kalastaa joskus enemmänkin. Kolme viikkoo Lapissa opetti jälleen uusia asioita. En ollu esimerkiks kalastanu oikeestaan ollenkaan pinturilla ja nyt sitä tuli tehtyä niitten Tenon harrien kanssa. Todella koukuttavaa!



Kesän ja syksyn taitteessa lähdin uudestaan Kuhmoon. Jani kutsui naisbloggaajat yhteistyökuvioiden merkeissä pitämään kivan viikonlopun. Tuntu vähän porvarilta lentää Suomen sisällä yhen kalareissun takia. Ei ainakaan menny aikaa hukkaan. Meiltä Kuhmoon on kuitenki 600km suunnilleen. Oli ihan erilainen kalareissu mihin olin tottunu. Oli jännää kun oli joku opastamassa ja pitämässä muutenkin huolta. Ruuat kokkailtiin meidän nenien edessä, kahvit kannettiin maastoon ja illalla rentouduttiin. Olo oli kuin prinsessalla. :D Syksyn aikana käytiin Juuson myös kalastamassa kirrejä kelluntarenkailla, Kymillä pari kertaa lohien toivossa, talkoiltiin Läsäkoskella ja startattiin haukikausi taas uudestaan. Kaikki vapaat käytettiin kalareissuihin. Läsän talkoista saatiin palkkioksi luvat ens vuodelle. Ainakin yksi varma reissu tiedossa ens kaudelle. Kymiltä ei tullut lohia, joka ei sinänsä kyllä yllätä. Mä sain Ruhalta pari kirreä, jotka sai hetkellisesti sydämen jo pamppailemaan...


Kun joella loppui kausi, käytiin luonnollisesti enemmän merellä. Viime vuonna käytiin paljon mertsarikalassa, mut tänä vuonna ollaan keskitytty enemmän haukeen. Ollaan saatu siistejä kaloja ja etitty uusia paikkoja. Marraskuun alussa mä kävin tyttöporukalla Kymin jätkien järkkäämällä lohikurssilla. Juuson kanssa käytiin myös yrittämässä siikaa, niitä oli nyt hyvin liikkeellä. Marraskuun lopulla oltiin taas Huhtaloiden kanssa mertsarireissussa, Ahvenanmaalla. Omalle kohdalle ei osunu yhtään kalaa, mut muut sai. Muutaman päivänä aikana kaloja saatiin yhteensä viisi, aika hyvin siis. Reissun aikana oli ihan hullut kelit ja ne jatkui vielä sen jälkeenkin. Yritettiin käydä kalassa huonolla menestyksellä, kun tuuli oli vaan liian kova. Kerran päästiin kalastaa vielä haukea ja kerran mertsaria. Mulle tuli uusi haukienkka, 96cm. Tän vuoden tavoitteena oli rikkoo metri, mutta se nyt jäi.


Tänä vuonna oli mukavaa huomata taas omassa tekemisessä kehitykstä. Heittäminen alkaa pikkuhiljaa sujua ihan hyvin yhden sekä kahdenkäden vavoilla. Verrattuna edellisiin vuosiin, alkaa hommat tuntuu hetkittäin jo sujuvalta. Tää vuosi oli myös kalojen saamisen kannalta ihan eri luokkaa kun ennen. Viime vuonna tuli kalastettua muistaakseni suunnilleen 50 päivää, niiden reissujen mun saadut kalat voi helposti laskee kahden käden sormilla. :D Aika pieni prosentti siis. Nyt kalastuspäiviä kertyi parisenkymmentä lisää, jos kirjanpito ja lasku meni oikein niin kalastuspäiviä pikkiriikkisen vajaa 80. Niistä ei kovin montaa jäänyt täysin kalattomiksi, pystyy laskee yhden käden sormin. Aika hyvä fiilis. Listasin myös tän vuoden saadut kalalajit: Taimen merestä, taimen joesta, kirre, vimpa, särki, salakka, ahven, hauki, säyne, puronieriä, merirautu, harjus. Juuson listassa oli muutama enemmän. Näiden samojen lisäksi sieltä löytyy lohi, rautu ja siika. Mua harmittaa edelleen että lohi ei päässy omalle listalle. Ehkä taas ens vuonna sitten, niinkuin myös se metrinen hauki.

Lämmöllä muistelen tätä vuotta. Siistejä kaloja, kivoja paikkoja ja onnistumisia. Jännää nähdä jatkuuko fiiliksen nousu vielä tulevana vuonna, vai tyssääkö se tähän nykyiseen fiilikseen. Ainakin kehitystä tulee varmasti lisää, se tuskin loppuu koskaan. Iso kiitos kaikille ketkä on ollu tänä vuonna jutuissa messissä. Toivottavasti muillakin on ollu siisti vuosi. Kireitä tulevalle vuodelle ja uusia reissuja sunnittelemaan!

lauantai 19. joulukuuta 2015

Parituntinen Lauttasaaressa

Kalastus on nyt joulukuussa jäänyt aika paljon vähemmälle kun muina kuukausina. Joulu olis ovella jo ens viikolla ja duuniakin on ollu vähän enemmän kun yleensä. Eilinen oli vapaata ja päästiin taas kalaan. Mentiin pitkästä aikaa Lauttasaareen. Edellinen kerta tais olla keväällä, ehkä joskus maaliskuussa? Keli vaikutti aika otolliselta, mutta mulla ei ollu odotukset silti kovin korkeella. Tänä vuonna ei olla harrastettu citykalastusta niin paljon kun ennen ja se tuntu kaikkien hienojen luontopaikkojen jälkeen vähän hassulta. Oltiin rannassa vasta joskus puolenpäivän jälkeen. Lähettiin etenemään pikkuhiljaa Sisä-hatulle päin. Jossain vaiheessa tuli sellainen fiilis, että kyllähän tää tästä vois iloks vielä muuttuu, vaikka ne odotukset ei alkuun ollukkaan korkeella. Koska oltiin rannassa aika myöhään, ei keretty olla Larussa kun pari tuntia. Se oli ihan riittävästi...


Juuson tavoite tälle vuodelle oli saada mertsari Helsingin edustalta. Nythän se kevi toteen! Ja vielä tuplasti. Eka kala tuli ihan Sisä-Hatun hoodeilta. Luonnon kala, hullun hieno, 48cm. Se oli täydellinen, sopusuhtainen ja hienot siistit evät. Toinen kala tuli melkein rannasta, mantereen puolelta. Siitä ei oo kuvaa, kun Juuso päästi sen niin nopsaan takaisin. Oli pienempi ja istari. Aika hyvä parintuntinen, vaikka ei taaskaan omalle kohdalle osunu. Alkaa tuntuu tää mun mertsarin kalastus jo aika vitsiltä... :D Mä olin vielä heittänyt ihan samaa kohtaa hetki sitten, josta Juuso sai sen toisen kalansa. Ehkä se peli aukee mullekkin vielä joskus? Juuso ainakin sai toiveensa täytettyy. Jos tää jää meidän viimeiseks reissuks tänä vuonna, voi siitä ainakin olla ylpee!

lauantai 5. joulukuuta 2015

Uusi haukienkka

Ahvenanmaan mun osalta tyhjäksi jäänyt reissu jäi sen verran kaihertaa, että tänään halusin lähtee lohtukalaan. Kelluntarenkaat kellarista autoon ja tutuille paikoille kellumaan. Ei ne hauetkaan mitään itsestäänselvyyksiä oo, mutta kuitenki paremmin tavoitettavissa kun meritaimenet. Ei rynnätty heti aamusta rantaan, vaan oltiin mestoilla vasta joskus 11 tienoilla. Aamulla aurinko paistoi nätisti, mut alkoi pikkuhiljaa mennä pilveen merta lähemmäks mentäessä. Kerranki näin päin! Sää muuttui just sopivaks haukikeliksi. Tuuli oli aika karsee, mut ei onneks läheskään sitä luokkaa kun alkuviikon pieleen menneellä reissulla tai eilen illalla.

Heti alkuun meinas tulla pieni probleema, kun lähettiin renkailla liikkeelle. Laskettiin ne veteen yhdestä kapeikosta, jossa oli ihan törkee virtaus. Aina siinä virtaa, mut nyt paljon kovemmin. Siihen päälle vielä tuuli! Kävi ihan treenistä kun ei meinannu päästä eteenpäin. Paniikkikin meinas iskee siinä virrassa. Onneks liikkuminen helpottu taas kun pääs siitä saakelin kapeikosta pois.

Lähettiin Juuson kans toisistamme pois päin, niinku lähes aina. Ekaks perhoon nappas pieni puikko. Siis todella pieni. Irtos itestään renkaan vieressä. Oli varmaan kiinni vaan slinkyn kuiduista haha. Tuli kuitenki heti toiveikas fiilis ku oli jotain tapahtumaa. Hetken päästä mulla oli toinen kala kiinni. Tärppi ei ollu mikään hirveen voimakas, mut tajusin kalan heti isommaks. Kauhee huutaminen Juusolle jonnekkin kaislikkojen taakse... "Tuu kattoo!" Pitäis saada aikaseks hankkii radiopuhelimet niin välttyis nololta huutamiselta. :D Kala oli pulska, mut ei kuitenkaan mikään ihan hirveen pitkä. Kalaa mitatessa huvitti. Aika yllättävä pituus... Tasan 90cm, jo kolmas ihan saman pituinen tälle vuodelle. Se on vissiin mun luku. Kai ny, ku on mun syntymävuosi.

Vapautuksen jälkeen jatkettiin lähempänä toisiamme. Hetken aikaa oli hiljasta, mut sit nasahti taas. Heti tärpin jälkeen hullut pärskimiset. Juuso seuraili tilannetta vierestä. Kunnon kyydit, mä pelkäsin et tyyppi saa vedettyy ittensä kaislikkoon, mut niin ei onneks käyny. Olin ihan varma että jatketaan samaa ysärilinjaa, mut tulikin vähän parannusta. Enkat uusiks, mut ihan sinne mun tavoittelemaan metriin ei vieläkään ylletty. 96cm. Jeeee!


Heiteltiin vielä hetken aikaa tuloksetta. Juuso oli jo valmis lähtee himaan, alkaa kuulemma  haukihommat tuntuu ykstoikkoiselta. Mä olin oikein tyytyväinen parin tunnin saldoon, joten lähettiin pikkuhiljaa polskii takas rantaan. Takasintulo sujui paljon kivuttomammin. Kun pääs kapeikon suulle, virta vei nätisti oikeeseen osoitteeseen.



Alkaa pikkuhiljaa tuntuu siltä, että tää vuosi alkaa olla pakatissa. Niinhän se onkin, muutaman viikon päästä on jo vuosi 2016. Myös kalastuskausi alkaa olla lopuillaan. Vielä olis tarkotus yrittää mertsarikalaan ja mulle kyllä kävis joku haukijahtikin vielä. Enää ei kuitenkaan oo painetta, jos ei kerkee kalaan jostain syystä niin ei haittaa. Tää vuosi on ollu hieno, joten sit kun tulee stoppi, voi kamat leittaa hetkeks sivuun ihan hyvillä mielin. Sitten vaan toivotaan että talvi ei kestä ikuisuutta! Viimeks taukoa tuli vaan muutama kuukausi, saa nähdä miten nyt käy.

tiistai 1. joulukuuta 2015

Joskus luonto voittaa

Koko viikonloppu meni duunissa. Maanantai oli vapaa ja sillon oli tarkotus lähteä kalaan. Viikonloppuna oli täälläkin kovat tuulet ja samaan puhuri jatkui maanantainakin. Piti lähtee kelluntarenkailla haukikalaan jonnekkin, mutta meni pupu pöksyyn kun mietittiin renkaalla liikkumista. Suunnitelmat vaihtui mertsariin, jos kahlaaminen ja rannalta heittäminen onnistuis paremmin. Kun päästiin paikalla, tuli raja vastaan. Just olin kirjottanu Ahvenanmaan kovista keleistä, mut nekään tuulet ollu oikeestaan niin pahoja verrattuna tähän.






Tuuli tuntu oikeesti jo vaarallisen kovalta. Siihen pysty nojaa ja rantakallioilta meinas lentää mereen sopivan puuskan tullessa. Haavikin lens hienosti selästä ja hyvä kun kamera pysyi ees kädessä. :D  Oli parempi hiippailla takas metsikköön... Luonnon voima on välillä aika hullua. Kalastus tällä kertaa vaan haaveeks. Ens viikonloppuna on seuraavat vapaat, silloin uus yritys. Toivottavasti tuulet hellittäis vähän.

perjantai 27. marraskuuta 2015

Reissu Ahvenanmaalle

Vähän aikaa sitten mietittiin Juuson kanssa, et vielä olis kiva tehdä joku edes vähän pidempi kalareissu jonnekkin. Tähän aikaan vuodesta se tarkoitti jotain mertsarijuttuja. Meillä oli Huhtalan pariskunnan kanssa puhetta, että lähettäis yhdessä katsastamaan saariston menoa, mutta se kuitenkin meni puihin aikataulujen takia. Lyhyellä varoitusajalla kohteeks valikoitui Ahvenanmaa. Juuso oli käyny siellä joitain vuosia sitten ja Viljamikin kerran. Vähän sen jälkeen kun oltiin buukattu laivamatkat, alkoi oikein mukavan oloiset kelit tiedotusten mukaan vaihtua pakkasen suuntaan... Juusolla on tästä huonoja kokemuksia kun edellisella reissulla tuli äkkipakkaset ja lämpötila putosi ihan kunnolla miinukselle. Sormet ristissä venattiin reissua alkavaksi.

Matkaan lähettiin pe iltana Turusta. Laivalla oli vähän koominen fiilis, kun ite oli menossa kalareissuun ja muut viettämässä pikkujouluja ihan viimeisen päälle laitettuna. :D Perillä Ahvenanmaan mökissä oltiin joskus lähemmäs kahta yöllä. Nopeesti vaan nukkumaan. Seuraavana aamuna herätyskello soi suht aikaisin, mut jatkettiikin unia vielä hetki kun jo ennalta pelätty blosis huiteli 15 m/s. Ei se tuuli kuitenkaan mihinkään laantunu, paheni vaan. Rauhallisempi aamu teki kuitenkin ihan hyvää. Oli virtaa lähteä tuulen riepoteltavaksi.




Ennen rantaan menoa käytiin vielä pikaisella kauppareissulla. Kalassa oltiin puoliltapäivin. Mä kuumottelin jo etukäteen kovassa tuulessa heittämistä, mutta ei se oikeestaan ollu ongelma. Meillä oli edellisellä saman kokoonpanon reissulla Hannan kanssa molemmilla vaikeuksia tuulessa, eikä oikein osattu heittää rystyltä. Jostain se oppi oli kuitenkin yhtäkkiä tullut ja kumpikin nakkeli menemään. Voitto!

Lähettiin kaikki etenemään pitkin rantaa. Periaatteessa liikuttiin pareittain, mut ei kuitenkaan kovin lähellä toisiamme. Ei menny ku hetki, kun Juusolla olikin jo kala haavissa. Reissun eka mertsari ja heti ekana iltana! Aika siistii. Kaikki oltiin jokseenkin varautuneita siihen, että ei tältä reissulta välttämättä mitään tuu. Sellasia nää mertarihommat tuppaa välillä olemaan. Nyt kuitenkn saatiin enemmän uskoa.


Kalan vapauttamisen jälkeen Juuso lähti vielä samaan kohtaan uudelleen. Mä ihmettelin kun Viljami alkoi jälleen harppoa Juusoo kohti. Taasko sillä on kala kiinni?! Jepjep. Pakkohan sitä oli taas lähtee seuraamaan tilannetta. Kova tuuli ja aallot oli hävittäny Juusolta tuntuman kalan koosta ja vasta haavissa selvis että kyseessä olikin vähän isompi yksilö. Oli muuten jätkä aika muikeena kun meni oma enkka rikki, 73cm. Hieno kala.




Myös mä ja Hanna päästiin heittämään samaa kohtaa. Meille ei kuitenkaan osunu yhtä hyvää munkkia, vaan Viljamille napsahti seuraava onnistuminen. Juuso kävi nappaamassa Viljamista muutamat kuvat, mun ja Hannan ollessa jo kauempana. Hieno kala myös tää. Koko suunnilleen sama kun Juuson ensimmäinen.


Loppupäivä oli sitten hiljaisempi. Miten voi käydäkkin noi hyvä tsägä, että suunnilleen puoleen tuntiin tulee kolme kalaa ja vielä samasta spotista. Siinä vissiin hengaili joku parvi. Aurinko laski jo neljän tienoilla, silloin piti lähteä takas mökille. Aika lyhyitä nää kalastuspäivät marraskuussa ja koko loppuvuonna.




Mökillä sidottiin muutamat perhot seuraavaks päiväksi. Kuultiin radiosta, että tuuli oli ollut päivällä pahimmillaan 20 m/s. Aikamoista hommaa! Mut ihan mahtavaa. Siisti fiilis missä kaikkialla pääse hengaamaan.



Seuraavana aamuna oltiin jo aikaisemmin liikenteessä. Tuuli ei ollu enää ihan niin paha, mut yön aikana oli satanu lunta. Pakkasta ei kuitenkaan onneks ollu. Ensilumi on aina yhtä hilpeetä. Nyt tultiin eri paikkaan kun edellisenä päivänä. Ahvenanmaan rannat on niin hienoja...






Päivän ensimmäisen session jälkeen kaikilla oli aikamoinen nälkä. Pidettiin tauko ennen seuraavaan paikkaan siirtymistä. Grilli ei oikein meinannu lähtee skulaamaan. Oli vissiin saanu jostain kosteutta. :D




Päivän toinen puolisko vietettiin taas tutuilla paikoilla. Vaikka keli ei ollu yhtään niin raju kun edellisenä päivänä, ei se vieläkään mikään ihan iisibiisi ollu. Hanna raukka kävi uimassa ihan kunnolla aallon tuupatessa koko naisen kumoon. Episodi näytti oikeesti aika pahalta ja hetken jo mietin että nyt käy vielä huonosti. Ei onneks käyny, hetken päästä rannalla istui ittelleen hihittelevä Hanna. Onneks tää tapahtu vasta myöhään ja aika nopeesti lähettiin takas mökille. Ei oo hirveen siistii hengata märissä vaatteissa näillä keleillä.




Kolmas aamu valkeni taas erilaisessa säässä. Mittari näytti -5 astetta ja tuuli oli laantunu. Päätettiin jälleen venyttää aamua vähäsen ja venattiin että lämpötila nousis ees vähän. Kun aurinko alko paistaa kirkkaalta taivaalta, nous lämpötilakin pikkusen. Vaikka koko päivän oli pakkasta, oli päivä kaikista lämpimin. Melkein teki mieli ottaa pipo ja hanskat kokonaan pois. Ihan ku kevät!



Päivällä mulla oli pieni tärppi. En alkuun ees meinannu uskoo sitä kalaks, kun se nappas pari kertaa, mut vikalla kerralla näin sen möyräsevän pinnassa. Vähän harmittelin kun ei jääny kiinni. Lounaspaussin jälkeen jatkettiin vielä samoilla hoodeilla. Mä ja Hanna mentiin suunnilleen samaan paikkaan missä mulla oli ollu kalakontakti.

Oli ihan sellanen fiilis, että kohta syö. Niinhän siinä sit kävikin! Tosin ei mulle. Hanna sai ekan martsarinsa suomesta! Söpö pikkunen meritaimen. Tulin nappaamaan siitä kuvaa, mut sit Hanna passitti mut niille kohdille heittää mistä kala oli tullu. Hanna taas puolestaan jatkoi siitä mistä mä olin äskettäin rynninyt kuvaamaan. Taas Hannalla on kala kiinni! Miten voi käydä saman reissun aikana uusiks tällänen tuuri, että sama tyyppi saa kaks kalaa peräkkäin. :D Nyt kalalla oli vähän enemmän kokoakin. Mulla ei oo siitä kuvaa kun huomasin Viljamin juoksevan jo kaukaa kamera mukana. Vähän harmittelin taas omaa tuuriani, kun oon niin kyllästyny olemaan aina se joka ei saa kalaa tai saa vähiten kalaa. Väkisin tulee taas miettineeks, että tekeekö jotain väärin. Samat paikat, samat perhot, mikä mättää... Olin kyllä oikeesti iloinen Hannan puolesta! Onneks tytöt ei jääny ihan nollille, vaikka ei meillä mitään vastakkain asettelua jätkien kanssa ollukkaan. Viis kalaa yhteensä, aika hyvä. Mä kalastin vielä hämärään ja Hanna räpsi parit salakuvat mun heitellessä arskanlaskussa.




Viimeinen kokonainen päivä oli taas tuulinen. Nyt tuuli tuli ihan suoraan rantaan ja aallot oli aika hurjia. Mä olin edellisenä päivänä vissiin telonu niskani jotenkin, kun aamulla herätessä en päässy kunnolla sängystä ylös. Se vähän vaikeutti myös kahlaamista. Onnistuin heti alkajaisiks telomaan itteni ja niskani uusiks aallon kaataessa kivikkoon. Hetkeks piti mennä murjoo niskaa rantakiville, mut sit vähän helpotti. Tuntu et kaikki oli vuorotellen enemmän tai vähemman kumossa aaltojen takia.

Vika päivä oli fiilikseltaan oikeestan aika paska. :D  Tai ainakin väsähtäny. Meille sattu ressuun aika rajut kelit ja se alkoi jo näkyä kropan jaksamisessa kaikilla. Aallot oli paljon voimakkaampia kun edellisinä päivinä ja ne hakkas ihan suoraan reiteen. Hirveen syvälle ei uskaltanu kahlata kun sit aallokko olis varmaan vieny koko tyypin mennessään. Kalaakaan ei tullut. Paitsi Hannalle yks ylläriahven, reilun kokoinen sellainen! Kunnon mörssäri.




Keskiviikkona oli aika lähtee taas kohti kotia. Siivoiltiin aamulla mökki kuntoon ja iltapäivällä lastauduttiin laivaan. Reissun saldoksi jäi viis taimenta ja yks ahven. Oltiin kaikki siihen todella tyytyväisiä. Ei oo helppoa tää mertasin kalastus aina, nyt kävi hyvin. Hannan kanssa fiilisteltiin yhteen ääneen meren ihanuutta. Monessa eri tyyppisessä paikassa on hienoo kalastaa, mut jotenkin tää meri vaan kolahtaa aina. Oon tullu siihen tulokseen, että meritaimenen kalastus tulee hyvänä kakkosena lohenkalastuksen jälkeen. Se ei oo sellasta lepposaa niinku esim kesällä jokikalastus, mut omalla tavalla merellä kalastus on tosi rentouttavaa, vaikka keli olis kovatkin. Ehkä tälläsiä juttuja ei pitäis ees vertailla, kaikille on hetkensä. Mulle meri on ollu rakas lapsesta lähtien.

Ahvenanmaa oli paikkana hieno ja sopivan helposti saavutettavissa. Laivalla pääsee Turusta muutamassa tunnissa. Pääsee toki stadistakin, mut silloin matka-aika on pidempi ja usein vähän kalliimpi. Ehkä tulee vielä joskus mentyä uudestaan. Hyvä fiilis jäi paikasta ja koko reissusta.

Kiitos matkaseuralle siististä reissusta! Oli mukavaa.