torstai 25. kesäkuuta 2020

Itä-Suomessa

Keskikesää jo elellään. Juhannus tulee aina ihan puskista. Joko nyt? Alkukesän valoisat illat on tullu tappiinsa ja nyt suunta on taas pimeämpään... Noh, eipä masistella vielä. Juhannusviikko vietettiin Henen kanssa Itä-Suomessa. Karlssoneilla on mökki Rääkkylässä. Se toimi tukikohtana reilun viikon verran. Juhannus juhlittiin Joensuussa kavereiden kanssa. Kalassakin tuli käytyä. Mökkijärvellä (Orivedellä) pääs kalastaa haukee useampaan otteeseen. Käytiin myös Ruunaalla. Muita vaihtiksia kohteeksi oli Kerma tai Karvio. Viimeisin kaatui lupien puutteeseen ja Kerman kohdalla meni pupu pöksyyn, kun kuulin että kahlaaminen on siellä vähän hankalaa. Ruunaalle siis. 



En oo ennen käyny Itä-Suomen koskilla. Kerma ja Karvio olis ollu lyhyemmän matkan päässä Rääkkylästä, mut Ruunaa sopi parhaiten siihen, et myös Hene oli virpalla kalassa mukana. Ruunaa oli todella kaunis paikka. Itäinen Suomi on muutenkin luonnoltaan mun mielestä tosi hienoo aluetta. Ruunaalle istutetaan kirree, joka on taas kerran itelle asia joka ei oikein nappaa, mut siellä on myös alueita jonne istutuksia ei tehdä. Kalastettiin siellä. Oli oikeesti aika hauskaa kalastaa pitkästä aikaa koskella. Virta oli hienoo ja isoa. Heitto kulki ja streamerit ui mukavasti. Sain muutaman taimenen ja karkuutiin muutaman lisää. Tulin siihen tulokseen, et koskikalastus voi olla ihan kivaakin kunhan virta on tietynlaista ja sitä pääsee kalastamaan järjestelmällisesti edeten ja uittaen. :D 



Päivä oli tosi kuuma. Vesi tuntui vielä ihan ok lämpöiseltä, mut veikkaan et tais olla ihan vikat hetket kun viittii kalastaa... Kunnon kesäkelit on kivoja, mutta samalla myös turmiollisia. Se harmittaa. Tää reissu oli hieman erilainen mitä mulla yleensä kun Hene oli mukana. Ei toi ukkeli tietty ihan samalla mitalla jaksa painaa menee mitä mä. Olisin itte voinu kalastaa, vaikka koko yön. :D Kivaa oli kuitenkin yhessä olla mestoilla. Joskus näinkin, vaikka yleensä keskitytään ihan omiin harrastuksiimme. Vuoroin vieraissa. Saman viikon aikana myös mä olin ollu Henen tontilla, kun olin mukana käppäilemässä Carelia Golfissa. Myös Hene sai kalan Ruunaalta. Hauen. Ihan sitä ei oltu hakemassa, mut kala se on kuitenkin ja kiva oli nähä Henen innostunu ilme kun siiman päässä oli jotain.

Yötä oltiin Ruunaan retkeilykeskuksen pikkusessa aittamökissä. Ruunaalle olis kiva joskus mennä uudestaankin. Ei me keretty käydä kattomassa kun muutama paikka vain. Jokee olis riittäny koluttavaksi pidemmäksikin aikaa. Hieno alue. Seuraavana päivänä ajettiin Rääkkylän kautta takaisin kotiin. Itä-Suomessa vietetty reilu viikko teki hyvää. Kyllä tää pakkolomailu on niin hyvä juttu just nyt. 

perjantai 12. kesäkuuta 2020

Kesäpäivä kelluen

Keskiviikkona pakattiin Henen kans autoon taas sekalainen setti harrastusvälineitä ja lähettiin kimppakyydillä kalahommiin ja golfkentälle. Tää on ollu ihan hauskaa yhdistää meijän harrastuksia ja pientä kotimaan matkailua tällein. Meijän "ralliautoon" (sportti Fiestaan) menee just golfbägi ja mun kalastusromppeet kellurengasta myöten. Kumpikin näkee kivoja harrastuspaikkoja, eikä tarvii ajaa yksin. Henen mennessä puuhailee omia juttujaan, me treffattiin pitkästä aikaa Hannan ja Veeran kanssa. Noora ei töiden takia tällä kertaa kerenny messiin, mut ei oo enää kun pari viikkoo kun mennään kalaan pitkästä aikaa koko porukan voimin.  



Ihan jäätävää miten aika kuluu. Hannan ja Veeran kans pohdittiin yhteisiä reissuja ja muita juttuja.  Päiviteltiin sitä, et miten aika menee niin nopeesti. Meijän yhteisestä käsivarrenkin reissusta on jo kohta kolme vuotta. Saatika sitten siitä ku oltiin ekan kerran porukalla kalassa. Siitäkin jo kohta kuusi vuotta. Vuonna 2015 tehtiin enemmänkin yhteisiä reissuja. Välillä koko porukalla, välillä eri kokoonpanoilla. Hauska vuosi. Vuodet 2014 ja 2015 oli ne, jolloin ainakin ite opin ihan hirveesti kaikee, vaikka harrastuksen alotinkin jo parii vuotta aikasemmin. Noiden vuosien aikana tuli just kokeiltuu kaikenlaista, mistä edellisessä postauksessa mainitsin. Sen jälkeen ne omat kiinnostuksen kohteet rupes muokkautuu enemmän ja reissuista pääasiassa tuli lohi/mertsaripainotteisia. Toki välillä hieman muutaki.



Suomen kesä on kyllä ihana. Varsinkin alkukesä kun täällä etelässäkin on valoisaa melkein koko yön ja kaikki on kauniin heleän vihreää. Jokainen solu nauttii ihan kybällä kaikesta. Vietettiin mukava päivä yhessä rennosti kalastaen. Illalla ei olis malttanu lähtee, mut meillä oli Henen kans muihin verrattuna vielä vähän pidempi kotimatka edessä. Kiitos Hannalle ja Veeralle seurasta. Parin viikon päästä sitten treffit uusiks! Alin kuva Hannan ottama.

tiistai 9. kesäkuuta 2020

Jotain positiivista

Niinku tässä on jo useempaan otteeseen höpötelty, on korona pistäny tosi monella suunnitelmia ihan uusiks. Jengiä on lomautettuna, tapahtumia peruttu ja matkustaminen on osittain jäissä. Nyt kun alkujärkytyksestä on selvinny ja tilanne nyt vaan on ja pysyy ainakin jonkin aikaa tälläsenä epävarmana, oon alkanu pohdiskelemaan myös tilanteen hyviä puolia. Niitä on oikeesti aika paljon. Huomaan ainakin ittestäni et tällänen pakkopysähdys on tehny oikeesti hyvää. En muista millon viimeks olisin ollu näin levollisin mielin. Oon ollu viimeks töissä maaliskuun lopulla. Vaikka oonkin lähes koko työhistoriani ajan pystyny aika pitkälti määrittelee työnmäärän itse ja pitää paussia sillon ku veri vetää reissuun, ei mulla oo näin pitkää vapaata ollu sitten kouluaikojen. Viimeiset vuodet on kaikesta hyvistä asioita huolimatta ollu aika rankkoja. Oon ollu ihan loppu kaikkeen. Nyt kun on ollu pakko pysähtyy, on moni asia kohentunu ja paljon. Tuntuu et on vähän niinkuin lähteny alusta liikkeelle. Kovalevyn nollaus.


Kirjottelin tänne vajaa pari vuotta sitten postauksen Kultainen keskitie, jossa pohdin harrastuksen vaikutusta mieleen ja sitä et miten löytää aikaa ja jaksamista omien tärkeiden harrastusten ylläpitoon muuttuneen elämäntilanteen myötä. Nyt kun oon ollu lomautettuna sieltä maaliskuun lopulta alkaen ja oon näillänäkymin vielä useemman kuukauden tästä eteenpäin, on mulla tullu ihan uudenlainen toiveikkuus esimerkiksi kesän suhteen.

Näiden harrastusvuosien aikana on itelle muodostunu aika selkeeks ne lempparikohteet ja kalastustyylit mistä nauttii, on nyt vallitsevan tilanteen takia pitäny mennä vähän niiden omien mukavuusaluiden ulkopuolelle. Alussa kävi kaikki. Kunhan vaan sai jalat veteen ja perhonsa sohaistua mihin tahansa jorpakkoon. Nyt on tavallaan otettava takapakkia ja palattava niihin vanhoihin fiilikseen kun lähti kokeilee kaikkee uutta. Viime postauksen Tainio oli hyvä esimerkki juurille palaamisesta. En oo käyny siellä muutamaan vuoteen, koska ei vaan kiinnostanu. Kaiken sen ajan joka on "merkattu" kalastukselle, on halunnu tietenkin käyttää niissä paikoissa jossa saa oikeesti jotain kiksejä.


Nyt kun aikaa on enemmän, voi taas kokeilla niitä vanhoja juttuja. Jospa taas sais vähän heräteltyä innostusta siihen perinteisempään jokikalastukseen esimerkiks. Se on jääny viime vuosina tosi vähälle kun kiinnostus on pääasiassa lohessa ja meritaimenessa. Tai renkailussa seisovassa vedessä. Tällä hetkellä tää tilanne ei tunnukkaan enää uhkalta, vaan enemmänki mahdollisuudelta. Mä ainakin koitan ottaa nyt ilon irti kaikesta tästä vapaasta. Pohjoiseen olis tarkotus lähtee, vaikka ei rajoja pääsiskään ylittämään. Poikien kanssa on suunnitteilla reissua elokuussa, tyttöjä nään tässä kesäkuussa ja myös Henen kanssa lähetään asuntoautolla kikkailemaan johonkin. Viruksen uhkaa ei silti pidä kokonaan unohtaa. Oon kuitenki sitä mieltä, et matkailua pystyy toteuttaa kunhan pitää järjen päässä ja toimii ohjeistuksien mukaisesti. :) Toivottavasti kaikille tulee mukava kesä!

lauantai 6. kesäkuuta 2020

Kesänavaus Hartolassa

Se on kuulkaas kesä nyt! Koko viime kuukausi meni remppailessa uutta kotia, mut kesäkuu on alotettu vähän rauhallisemmissa merkeissä. Kerran kerkesin toukokuussa kalaan. Kävin heittää perinteisen VKK iltasetin yksikseni. Oli ihan kiva nollaus kaiken sen remppailutouhun keskellä. Siitähän on nyt sit 8 vuotta ku alotin perhokalastuksen. Kauheeta ku aika rientää. Pari päivää sitten kävin tekemässä toisen reissun, joka kans muutamina vuosina on kuulunu tähän alkukesään. Lähettiin  ukkelin kaa Hartolaan. Hene meni pelaa golfia ja menin Tainiolle kalaan. Edellisestä kerrasta olikin jo vierähtäny kolmisen vuotta. Edellisen kerta jätti vähän nihkeen fiiliksen kun Vanhanmyllynkosken parkkiksella joku pisti parkissa olleista autoista ikkunoita paskaks ja pölli kamoja. Ei osunu omalle kohdalle kun sillon oltiin just Juuson kans toisella alueella, mut jäi vähän traumat. Kirjottelin siitä tänne silloin.



Vietin useemman tunnin ittekseni Vanhanmyllynkoskella. Kiva kun sai kalastella rauhassa. Hiljaista oli kyllä tapahtumienkin osalta. Vasta jälkikäteen kuulin, et pari vuotta sitten olleet helteet teki aika pahoja tuhoja joella. Taimenia delas ja nyt sinne on istutettu enemmän kirree. Eih. En tiiä missä purkissa oon eläny (en oo kesällä hirveesti ollu etelässä) ku tää on menny ohi, mut kyl nyt harmitti. Musta joet menee pilalle kun niihin dumpataan kirree. Tän tyyppinen jokikalastus ei muutenkaan oo mulle se kaikista mieluisin juttu ja meininkii lannisti entisestään tieto siitä, et jos jotain saa niin se on todennäköisesti kirjolohi. Niiden istutus virtavesiin ei vaan mee mun kaaliin.



Kävin myös muilla alueilla pikaisesti, mut kun Hene oli lopettanu golf kierroksensa, en viittiny jättää sitä tylsistyy minnekkään. Hetken aikaa koitettiin löytää vielä uusia spotteja yhessä, mut sit lähettiin mökille Pertunmaalle. Ihan kiva päivä mulla oli. Yksin kalastaminen on yllättävän mukavaa puuhaa. Oon aina tottunu menee jonkun kanssa, mut nyt ku ei oo samassa taloudessa enää kalastajaa niin menee tää ihan hyvin välillä näinkin. Eipä ainakaan tuu paineita et pitäis muiden edessä jotenki onnistuu, vaan saa pööpöillä omassa kuplassaan ja keskittyy vaan omaan tekemiseen. Mut kyllä mä tykkään myös porukassa olla. Sillon on juttukavereita ja hyvät jutut pystyy heti jakaa jonkun kanssa. Molemmille on aikansa ja paikkansa. Onneks on ystäviä joiden kanssa on kiva kalastaa.