torstai 12. elokuuta 2021

Vihdoin kalassa

Ihmeellinen kesä. Ei Norjaa. Ei kalastusta oikein muutenkaan. Helteet tuntu vaan jatkuvan ja jatkuvan. Monet kalastuskohteet oli pitkän pätkän kiinni. Kesä menny lähinnä mökkeillessä. Sekin on ollut ihan jees, mutta kyllä kalastusta on tullu kaipailtua aika paljon. Heinäkuun lopulla sai vihdoin pukee kahluuvermeet päälle ja pääsi joelle. Oltiin Henen kanssa roadtrippailemassa Itä-Suomessa. Käytiin myös mun eräopiskelukavereiden luona Kuusamossa. Käytiin kalassa Kuusingilla. Hene heitti virpalla perhoo, mulla ja Timolla oli normivälineet. Oon edellisen kerran ollu Kuusamossa kalassa vuonna 2014. Tovi on vierähtänyt tässä välissä. Kuusingilla en ollu käyny aikaisemmin.




Myös Kuusamossa on kärsitty vesien lämpenemisestä, mutta nyt lämpötila oli laskenu paremmalle tasolle. Vettä oli kuitenkin tosi vähän. Kierrettiin muutamat eri spotit. Kaloja oli, mutta keskikoko oli reippaasti alle mitallisen. Isoin harri ylsi just 35 senttiin. Eipä siinä mittään, parasta oli päästä kalastaa pitkästä aikaa ja Kuusingin maisemat oli hienoja. Kuusamon reissun aikana käytiin myös Kitkalla. Ylä-Kitkaa oon kalastanu sillon aijemmin, mutta Kitka-Oulanka yhteislupa alue oli uusi tuttavuus. Kitkalta vesi ei lopu ihan heti kesken, vaikka oliskin kuivaa ja maisemat on vielä kauniimpia Kuusinkiin verrattuna. Ainakin mun mielestä. Parasta oli että Hene sai virppa+perho virityksellään päivän isoimman harrin. Kyllä oli vaimo ylpee. Ja helpottunut, ukko nimittäin roikku puolipakotetusti jokivarressa mukana... :D Nätti harri toi mukavasti lisämotivaatiota hommaan.




Kalastettiin myöhäiseen yöhön asti. Timo jäi teltalla vielä mestoille, mut me Henen kans lähettiin menee. Seuraavaks päiväks oli ennustettu kovaa sadetta ja tuulta. Myrskykeliä olikin sitten useempi päivä, eikä kalaan enää ollu asiaa. Päätettiin lähtee päivää aikaisemmin kotia kohti. Kiva oli käydä pitkästä aikaa Kuusamossa kesällä. Viimeisimmät reissut on sijoittunut vain talveen. Pitää ehkä ensikesälle suunnitella joku pätkä sinnekkin. 

Viime viikonloppuna treffailtiin Veeran ja Hannan kanssa. Hauskaa et ollaan tässä vuoden sisällä nähty enemmän. Norppa ei tällä kertaa ollu mukana, Nooraa nähtiin viimeks keväällä, mut eiköhän tässä loppuvuonna vielä saada taas koko posse kasaan. Hannan ja Veeran kanssa käytiin kellumassa ja saatiin nättejä pieniä kaloja. 



Tuntuu ihan todella oudolta et Norja jää tänä vuonna väliin. Sain maanantaina kakkosrokotuksen, joten periaatteessa vielä kerkeis vetäsee loppukauden reissun, mutta päätin että sekin saa nyt jäädä. Olkoon nyt tällänen erikoiskesä. Tavallaan on ollu ihan hauskaa vaihteluakin kalastaa kevyemmin. Vitosen/kutosen keppi ja pienet perhot on ollu käytössä enemmän kun moneen vuoteen. Toivottavasti ens vuonna tilanne on normalisoitunut ja reissuja Norjaan pääsee taas suunnittelemaan. Tässä on hyvää aikaa kerätä poltetta ja keksiä kaikkia villejä juttuja.