Kesähengailua Läsällä

Niinhän siinä sit kävi et hellettä pukkaa niin perkuleesti ja nyt ollaan hyvin nihkeessä tilanteessa. Virtavesien lämmöt alkaa olla jo pohjoista myöten hälyttävällä tasolla, eikä sääennuste näytä lähiaikoina yhtään hellittämisen suuntaan. Meijän olis pitäny olla Hannan ja Veeran kanssa viime viikonloppuna Läsäkoskella kalassa, mutta arvatenkin suunnitelmia piti hieman muuttaa. Lähettiin kyllä Läsälle, mutta jätettiin koski rauhaan. Läsällä seurataan tarkkaan vedenlämpötilaa ja jos tilanne alkaa mennä liian tukalaksi, koski laitetaan kiinni. Koska koskelle ei päässy, Matti ja Julius oli kehitelly meille muuta hommaa. Lähettiin viettämään kesäpäivää Puulalle. 

Koitettiin saada kuhaa illallispöytään. Tavotteeseen ei päästy, mut onneks Matti oli onkinu yhden kuhan aikaisemmin ja se odotti valmiiksi savustettuna. Oli muuten ihan törkeen hyvää savukalaa. Vaikka kuhat ei meijän perhoista paljoo kiinnostunu, oli päivä muuten tosi onnistunu. Vaikka kaikki varmasti haikaillaan viileempien vesien ääreen pipot tiukasti päässä, oli tällänen kesäinen venekalastuspäivä todella mukavaa vaihtelua. Veneilyn jälkeen siirryttiin viettämään iltaa Villa Taimeneen. Saunottiin, uitiin ja syötiin hyvin. Viinikin maistu aika hyvältä... Niin hyvältä et parannettiin maailmaa aamuun asti. Seuraavana päivänä olo oli aika nihkee, mut kerrankos sitä! Vähän nyt jäi kaihertaa, et ei päästy Läsää kalastaa mut pitää toivoa et nää hullut helteet ei tuu jokakesäiseksi riesaksi ja päästään vielä yhessä ihan koskikalaankin. Mä en oo moneen vuoteen käyny Läsällä kalassa. 

Ei oo pelkästään helteen syy, et suunnitelmia pitää muuttaa. Mulla oli tarkotuksena olla tästä viikosta eteenpäin Norjassa. Ja mitäs siinä sitten kävikään. Maanantaina Norjan raja meni TAAS kiinni monelta suomalaiselta. Tässä sitä taas ollaan rannalla ruikuttamassa ja pikkasen on nyt paketti sekaisin kun ei Suomessakaan voi oikein missään kalastaa. Tuntuu että on aivan tyhjän päällä. Mulla oli vielä yksi suunnitelma Norjan suhteen elokuun alkuun, mutta taitaa olla niin että sekin menee ohi. Uudenmaan ilmaantuvuusluku huitelee niin korkeella, että ei varmasti kerkee laskee parissa viikossa. Toinen rokotuskin pistetään hihaan vasta elokuun puolen välin jälkeen, joten siitäkään ei oo enää hyötyä siinä vaiheessa. Yhtenä optiona olis toki vielä Ruotsi, mutta sielläkin on ollu lämmintä, eikä mulla oo seuraa sinne suunnille. Hmm. Ärsyttävä tilanne. Kesä on itselle yhtäkuin kalastus, eikä tässä nyt oikein osaa tehdä mitään. :D Pitääkö vaan niellä tää tappio ja alkaa suunnitella vaikka jotain mertsarireissua syksylle...

Keskikesän viettoa Läsäkoskella

Mä oon viettäny juhannusta joka vuosi ihan samaan malliin. Perheen mökillä Heinolan ja Mikkelin välissä Pertunmaalla. Tänä vuonna jussin pläänit oli vähän erilaiset. Keskikesän juhlan vietto alkoi kyllä tutuista maisemista mökiltä, mut heti juhannuspäivänä jatkettiin Juuson kanssa matkaa Läsäkoskelle. Reissuseuraksi Hanna ja Viljami. Koskelle tultaessa käytiin heti moikkaamassa Mattia, joka kertoi kalastuksen muuttuneet pariin edelliseen päivään verrattuna hieman vaikeammaksi. Samaa kuultiin myöhemmin kanssakalastajilta, jotka oli ollu koskella jo useamman päivän. Lupa alkoi rauhoitustuntien jälkeen klo 15. Ei pidetty kuitenkaan kiirettä koskelle kun keli oli niin helteinen. Ihan outo sää näin juhannuksena... Aloitettiin kalastus alakoskilta.

Alakoskien koluamisen jälkeen tultiin kämpille syömään. Aika kului huomaamatta pöydän äärellä rupatellessa. Taidettiin vähän missata paras aika. Lähettiin takas kalaan vasta hämärän tultua. Uus kierros alakoskilla. Hanna ja Viljami meni kaikista alimmalle koskelle, mä ja Juuso jäätiin hieman ylemmäs. Hanna löysi alhaalta pintovan möllin, mutta ei saanut sitä ottamaan mihinkään. Juusolla oli pari "kivaa kalaa" kiinni, jotka osoittautui väsyttelyn jälkeen ihan muuksi kuin taimeniksi. Myöhemmin yöllä lähdettiin vielä ylös keskikoskille.

Siellä kalastus poikkes aika paljon alakoskista, jossa pystyi etenemään tasaisesti. Nyt täytyi ettiä hyvät spotit, jäädä siihen ja etsiä sen jälkeen toinen. Kuninkaanväylällä näkyi pintovia kaloja. Mä bongasin väylän toiselta rannalta hieman isomman yksilön ja koitin heittää sille. Ei ota mihinkään. Lopulta suunnilleen samoilta kohdilta perho kelpas pienelle säälitaimenelle... Iso jäi monttuunsa hengaamaan. Rasvaeviä on aina hieno katsella.

Aamu alkoi jo sarastaa. Suomen kesäyöt on kyllä mahtavia. Tää on vielä sitä aikaa kun etelässäkin on valoisaa lähes koko yön. Hanna ja Viljami oli viettäny yötään Eteläväylällä. Sielläkin oli näkynyt vissiin pari kalaa, mutta ei niille kelvannu mikään. Joskus aamuyön tunteina radiopuhelimesta kuuluu Juuson ääni Pohjoisväylältä, "Nyt on taimen kiinni". Mä olin kaikista lähimpänä, joten lähdin tsekkaamaan tilannetta. Juuso saa haaviin muhkeen taimenen. Mittanauha oli jääny kahluurotsin taskuun, joka ei tietty näillä keleillä ollu mukana edes autossa. Mittamerkit haaviin ja siitä mitat myöhemmin. Kalalle tuli mittaa 59 senttiä, mutta myöhemmin selvisi että samainen kala oli saatu muutama päivä sitten mitoilla 61cm. Juuson mitta oli aika pikainen ja vähän sinne päin. Uskotaan isompaa lukua, mittakala! Mua huvitti et olin hetkeä aikaisemmin yrittäny samaa monttua tuloksetta... Toiset vaan osaa, toiset ei. Mulla ei vaan riitä kärsivällisyys saman kolon ronkkimiseen pidemmän aikaa. :D

Tultiin vasta aamulla takas kämpille. Kello oli puoli kuusi tai jotain. Kalastaa olis voinu vielä aamupäivästä klo 12 asti, mut me vedettiin hirsiä vielä ennen yhtätoista. Päivällä saunottiin, uitiin ja syötiin. Iltapäivällä jatkettiin taas kalastusta. Tällä kertaa jakauduttiin niin että Hanna ja Vilski lähti ylös, me Juuson kans ihan alas.

Kaikista alin koski osottautu mun mieleen kaikista kivoimmaksi. Siistin näköinen virta ja pääs tekee laskun. Alotettiin Juuson kans nymfeillä, mut aika nopeesti luovuttiin siitä ja jatkettiin streamereilla. Juuso sai taas kalan. Tällä kertaa paljon pienemmän, mut virkeemmän oloisen kaverin. Ehjät suupielet ja kaunis kala muutenkin. Läsän taimenet on mageita kun ne on kaikki koosta riippumatta saman mallisia. Sellasia pulleita.

Hanna oli karkuuttanut Pohjoisväylältä yhden kalan ennen ruokataukoa. Tultiin taas porukalla syömään Villa Taimeneen. Myöhemmin lähettiin koko porukan voimin keskikoskille.

Alkuillasta radiosta kuuluu jälleen, "Nyt on kala kiinni". Kenelläköhän? Olisko vaikka meidän top rodilla eli Juusolla. Kunkkuväylä, tinseli, 60cm. Muilla taas hiljaista. Mä lähdin jälleen yrittää pohjoisväylän monttuja, joista on tullu joskus hyviä kaloja. En taaskaan kuitenkaan onnistu saamaan kun niitä pieniä säälitaimenia. :D

Myöhemmin illalla alkoi taas pintameiningit Kunkkuväylällä. Mä huomasin sen saman kalan kun viime yönä ja lähdin yrittämään sitä. Ei taaskaan mikään kelpaa. Juuso onnistuu samaan vajaa 40cm taimenen vihreällä pupalla. Kokeilen samaan, ei onnaa. Tuntuu oudolta seisoo samassa paikassa koko ilta ja heittää. Kalan pintäkäynnit näyttää niin siistiltä, et ei mahda mitään. Kaikki on löytäny omat spottinsa, yritys on kova...

Joskus kahden tienoilla mä ja Juuso luovutetaan. Parempi lähtee nukkumaan, et jaksaa seuraavana päivänä ajaa kotiin. Muut jää vielä koskelle. Viljami ja meidän kanssa samassa majoituksessa ollut Toni yrittää molemmat vuoronperään yhden kolon möllejä. Jätkät on löytäny sopivan perhon, josta kala kiinnostuu. Toni saa kalan lopulta ottamaan kunnolla perhoon, mut siimat sanoo naps kalan vetäessa itsensä kunnolla kiven koloon.

Seuraavana aamuna pääsis vielä kalaan, mut kaikki kääntää tyytyväisenä kylkeä. Keli on jälleen helteinen. Hanna käy reippaana yrittämässä vielä viimeisen tunnin aikana Villa Taimenen edustalla. Läsäkoski on tältä erää nähty. Tuntuu että tää on sellanen paikka, että ekakertalaisten olis hyvä ottaa opas itselleen. Kalat lymyää usein samoissa paikoissa vuosikaudet, paikat pitää tietää ja kalojen käyttäytyminen tuntea. Itse kun kalastaa pääasiassa nousareita tai ihan muita kaloja, tuntuu tän tyyppinen kalastus tosi oudolta ja myös vaikeelta. Spotista spottiin hyppiminen ei tunnu niin omalta jutulta. Ymmärrän kyllä mikä siinä viehättää. Koskenlukutaito kehittyy ja palkitona isot kalat. Itse kuitenkin nautin enemmän yllätyksellisyydestä ja sellasesta kalastuksesta, jossa pääsee liikkumaan enemmän. Siksi just tykkään esim mertsarin kalastuksesta. Tai lohenkalastuksesta. On mukavampaa heittää tyhjää niissä paikoissa, jossa se tekeminen on edes mieleistä. :D

Oli kiva viettää keskikesän juhlaa kalastuksen parissa. Reissuseura mukavaa ja puitteet kohdillaan. Läsäkoskella kaikki on järjestetty hyvin. Tulee vähän samat vibat kun kevään Mörrumin reissulla. Nimetyt poolit, helppo liikkuminen, merkityt kahlausreitit ja hyvät majoituspaikat. Kahluuvermeetkin saa nille erikseen rakennettuun paikkaan kuivumaan. Toimivaa. Kiitos kaikille mukavasta reissusta!

Kunnostustalkoot Läsäkoskella

Perjantai iltana jatkettiin Juuson ja Janin kanssa Kotkasta Mikkeliin, josta otettiin myös Samu samaan kyytiin. Mikkelistä oli vielä muutamien kymmenien kilsa Läsäkoskelle. Villa Taimenessa meitä vastassa oli jo Veera ja Noora. Vähän myöhemmin illalla paikalle saapui myös Hanna, Viljami ja Jimi. Talkoot oli alkanu jo aikaisemmin päivällä, mutta kovin moni ei vielä niihin härdeleihin kerenny. Pe ilta oli pyhitetty rennommalle meiningille, kalasukselle ja saunomiselle. Meistä kukaan ei kerenny kalaan, koska oli jo pimeetä kun oltiin perillä. Saunassa kyllä käytiin.  Lauantaina aamulla klo 9 alkoi talkootohinat. Meidän porukkaa oli paikalla yhteensä yhdeksän naisen ja miehen voimin. Paikalle oli saapunut myös muutamia muita ja päivän aikana tuli enemmänkin.

Mulle nää talkoot oli ensimmäiset kunnostustalkoot ikinä. Kunnostuksen kohteena oli pienehkö kirkasvetinen Myllypuro. Pohjaltaan puro oli jo aika hyvä ja perustukset pääs tekemään hyvin jo valmiis purossa olleilla kivilohkareilla. Pienempää kiveä ja soraa tuotiin muualta. Hommia sai paiskii ihan kunnolla ja se oli kivaa! Ihan parasta tehdä ruumiillista työtä. Kävi melkein salitreenistä. Oli myös ihan huippuu nähdä miten nopeesti taimenten lemmenpesät muotoutui yhteistuumin. Aamupäivän ensimmäinen osio ennen lounasta meni nopeesti. Kangasniemen S-Market tarjosi talkooväelle makkaraa ja mehua.

Iltapäivä paiskittiin taas hommia. Uusia kutualuileita muodostui päivän aikana monta. Kun töistä piti pienen paussin ja vesi kerkes taas kirkastua, oli siistii nähä mitä oltiin saatu aikaan. Yksi taimenkin näkyi uusia paikkoja tsekkaamassa. Toivottavasti uudet kutupaikat on niin hyviä, että niissä kehtaa muhinoida.

Viiden aikaan illalla lopeteltiin talkoohommat. Seuraavaksi halukkaat sai käydä kalassa. Meidän yhdeksänhenkinen posse katos pitkin Läsäkoskea. Mä en oo koskaan ennen käyny Läsälla, joten en kauheesti tienny mistä alottaisin. Muutenkin pääkoppa on jo vähän mennyt sellaiseen meritaimen/haukimoodiin. Tällänen jokikalastus tuntui jo vähän vieraalta vuodenaikaan nähden. Ainakin mun osalta kalastus oli enemmän sellaista viimeisen jokireissun fiilistelyä. Mikäs siinä kalastellessa kun ilta-aurinko paistaa ja illan värit on hullun kauniita.

Pimeän tultua treffattiin taas Villa Taimessa. Kroppa oli aika poikki menneestä päivästä, mutta silti jaksettiin parantaa maailmaa yön tunneille asti. Sunnuntaina aamulla jatkettiin taas talkoilla. Viimeinen rutistus!

Talkoista jäi hullun hyvä mieli! Itse duuni oli siistii ja porukan yhteishenki ihan mahtava. Homma vaan toimi kaikinpuolin. Ollaan Juuson kanssa jo pari vuotta puhuttu että olis kiva osallistua johonkin talkoisiin. Täällä meillä päin niitä vielä riittäiskin, mut jostain syystä ne on menny ihan ohi. Oli siis kiva että vihdoin päästiin tekee jotain. Ei kyllä varmasti jää viimeisiksi talkoiksi. Myös itse Läsäkoskesta jäi hyvä fiilis, pakko käydä ens kautena siellä kunnolla kalasassa. Tällä reissulla kalastus ei kuitenkaan ollu se pääjuttu. Alue vaikutti mukavan suurelta ja kaikki järjestelyt näytti pelaavan hyvin, ainakin mitä nyt tälläsellä pikavisiitillä sai selville. 

Kiitos Läsäkosken porukalle ja muulle talkooväelle! Oli ilo olla mukana. Lisää talkookuvia löytyy Viljamilta. 

(LINKKI: Viljami Huhtala Photography - Myllypuron talkoot Läsäkoskella 25-27.9.2015)