Heinäkuun lohiloma

Heinäkuun puoliväli ja loma, jota on olikin taas vuoden verran odotettu. Lohiloma Norjassa. Edellisestä pohjoisen reissusta oli kulunu vasta pari viikkoa kun taas istutettiin persukset auton penkkiin ja lähettiin köröttelemään yötöntä yötä kohti. Lähettiin ekaks reissuun Juuson kanssa kaksin, myöhemmin seuraan liittyi Timi. Matka meni yllättävän kivuttomasti, lähettiin aamusta ajamaan ja myöhään yöllä oltiin kohteessa. Oli kiva keli kruisailla ja alla Timin auto, jossa ilmastointi. Helteet on vellonu koko skandinaviassa, joten ilmastointi oli niin luksusta. Perille päästessä oli jälleen kerran hyvä fiilis. Sellanen kotoisa. Täällä taas ollaan. Oltiin niin myöhään perillä, et nukuttiin eka yö autossa. Uuden päivän valjetessa lähettiin kyselemään ennakkoon varattua mökkiä.

Norjassa on ollu tänä kesänä aika jännät olosuhteet monessa paikkaa. Monella joella on vedet ollu poikkeuksellisen matalla. Eipä tullut meidänkään reissulle poikkeusta siihen. Mut eipä siinä mitään, sit vaan täytyy vaihtaa toimintamallia ja kalastaa paikkoja, joita ei taas korkeammalla vedenkorkeudella kalastaisi.

Pyrittiin Juuson kans kalastaa paljon eri paikkoja. Alkuviikko oli kuitenkin hiljainen. Juuso pudotti yhden titin ja siinä kaikki. Kiva oli heittää pitkästä aikaa taas kahden käden vehkeillä. En oo koskenu niihin viime vuoden Kymin kauden jälkeen. On vaan niin siistii huomata, et siinä kehittyy. Tai ei se ite heittäminen edelleenkään mitään kauneinta oo, mut siinä vaiheessa kun jokin alkaa mennä persiilleen niin koko ajan enemmän osaa itte huomata et mistä kiikastaa. Paitsi väsyneenä ja nälkäisenä... :D Sit ei onnistu kyllä mikään, vaikka kuinka yrittäis järkeillä.

Maanantaista perjantaihin vietettiin lohilomaa Juuson kans kaksin. Pe illalla porukka täydentyi Timillä. Haettiin Timssi lähimmältä lentokentältä. Matkalla oli siistii kattoo maisemia. Norja on niin upee maa. Kirjottelin pienen hehkutuksen toisen blogin puolelle. (Linkki) Vuosi toisensa jälkeen kaikki ne maisemat jaksaa päräyttää. Timi ei ollu koskaan aikasemmin käyny Norjassa. Oli hauskaa seurata Timssin reaktioita kaikkien niitten maisemien keskellä kun köröteltiin takas mökille. Pojat lähti seuraavana aamuna kalaan jo aikaisin. Mä päätin jäädä nukkumaan univelkoja pois. En tiiä mikä mättää, mut oon keväästä lähtien ollu ihan tosi väsyny. Joudun ottaa päikkäreitä, vaikka en yleensä sellasta harrasta. Tälläkin reissulla nukahtelin pienenkin paikan tullen. Lounastauolla mökillä, autossa vaihtaessa poolia, jokirannassa... No anyway, pojat läks ja aamu olikin sit ollu eka koko reissuun kun oli kivasti tapahtumia. Molemmat sai yhdet ylös ja Juuso oli vielä pudottanut yhden. Timssille eka Norjalainen! Myöhemmin päivällä Timi sai vielä toisenkin. Sen pääsin minäki ikuistamaan kun olin vihdoin möksältä heräillyt. Päivää tai kahta myöhemmin myös Juuson hieno kala tallentui kameran muistikortille. Lohi on kalojen kala, ei siitä mihkään pääse.

Mun osalta reissu ei sit mennykkään ihan nappiin. Tai siis kiva reissu oli kyllä, mut nollaksi jäi tällä kertaa. Viimeinen joella vietetty päivä jätti vähän ristiriitaiset fiilikset. Oltiin heittämässä yhtä mun lempparipooleista. Mulla oli sellanen kiva etiäinen et nyt saattais natsata. Tuntu et perho putos aina sinne mihin pitikin ja ui hyvin. Etiäinen piti paikkaansa. Mulla oli kala kiinni! Kovin kauaa se ei kerenny möyrytä kun pääs irti. Höh. Vähän harmitti, mut toisaalta oli ihan kiva et oli ollu jotain tapahtumaa ja tuntu et tekee jotain oikein. Muutamaa tuntia myöhemmin sama juttu uudestaan. Tällä kertaa kala irtos jo parin potkun jälkeen. Ei jäänyt kovin paljoo kaivelee. Mut mitä vielä. Samana iltana, kun olin jo ihan poikki menneestä päivästä, päätin vielä kuitenki lähtee rundille vikoilla voimilla. Se kannatti. Pojat katteli etäältä kun mä olin heitolla. Vapa taipu komeesti, jäbät juoksi rantaan valmiina jeesaamaan. Juuso oli napannu kamerankin jo valmiiksi. Kala pääs jossain vaiheessa  pöyrähtää pinnassa ja sen jälkeen se spurttas alavirtaan päin. Voitte varmaan arvata mitäs tapahtui sen jälkeen... IRTI.

Nyt söi kyllä naista ja rankasti. Kolme kalaa irti samana päivänä. Lähdin tekemään vielä yhtä laskua, mut se loppui lyhyeen kun perho ui nätskästi rantakiveen ja jäi sinne. Siinä vaiheessa mulla tuli mitta täyteen. Nyt riitti, mun on parempi lähtee himaan eikä jäädä tänne kiukkuumaan ja päivittelemään surkeaa kohtaloa. Tavallaan olisin halunnu vielä jatkaa, mut eipä mulla olis ollu enää muutenkaan kun yks päivä lomailuun käytettävissä, joten päätin et jääköön homma nyt tähän. Pieni osa musta ajatteli kuitenkin et olihan noi karkuutukset ihan hyväkin saavutus. Tai ei siis se et ne pääs karkuun, mut se et oli noin monta tapahtumaa samaan päivään. Ensi vuonna sitten uusi yritys taas! :)

Seuraavana päivänä lensin takaisin Suomeen viikon lohilomailun jälkeen. Semmonen reissu tällä kertaa. Jäipähän jotain taas kaivelemaan mieltä ni jaksaa ens vuonna yrittää kahta kauheemmin. Pojat jäi vielä seuraavaan viikonloppuun asti. Reissuseuralle iso kiitos. Saadaan kyl Juuson kans olla ylpeitä ittestämme et tälläset yhteiset kalastuslomat on edelleen mahdollisia, vaikka ei ollakkaan enää pariskuntana liikkeellä. Ihmettelyä se jossain ihmisissä aiheuttaa, mut eipä siinä meille oo mitään outoo. Kaveria ei jätetä, varsinkaan tollasta ku Juuso.

Juhannusreissu Norjaan

Hellureii, täällä taas blogin äärellä! Menoa ja melskettä on riittäny tälle kesälle. Reissaamisra toisensa jälkeen ja välissä duunia sen mitä reissuilta kerkee. Juhannusta pääsin viettämään kalastaen. Ei huonompi tapa juhannuksen viettoon, vaikka perinteisesti jussit on juhlittu mökillä. Pieta ja pojat läks pohjoiseen kalastamaan meritaimenta. Reissu oli kestoltaan aika pikainen. Kerettiin olla vaa muutama päivä perillä. Tuli läheisiltä ihmisiltä vähän kauhistelua kun matkaa on kuitenkin reippaasti yli 1000km suuntaansa. Noh, mitä sitä ei tekis kalastuksen takia.

Juuso starttas kaaran juhannusta edeltävänä torstaina alkuillasta. Mä hyppäsin kyytiin ekaks, jonka jälkeen haettiin Miikka. Pitkät matkat menee usein hyvässä reissutäpinässä, niinku tälläkin kertaa. Silmäluomet alkoi kuitenkin jo joskus Oulun jälkeen lupsuu kaikilla niin pahasti kiinni, et päätettiin ottaa muutama tunti unta Iissä. Matka jatkui heti aamusta tokkurassa kohti Finnmarkia. Ivalossa pidettiin kauppatauko. Ai saakeli että oli väsynyttä porukkaa kun päästiin perille. Kauas on pitkä matka. Kalastus alotettiin vasta seuraavana aamuna. Päätettiin ottaa univelat veke.

Hyvät yöunet teki aika terää. Aijjaaii kun oli hyvä fiilis! Finnmarkin vuonot, täällä me nyt ollaan! Mulla oli aika jännittyny fiilis. Kauhee kalastushinku, mut samalla vähän epäluuloinen olo. Alkuvuoden reissut ei oo menny mun osalta kovin nappiin, joten siitä jännitys. Pari mökiltä saatua puikkohaukee ei jeesannu selkään kiivennyttä apinaa. Ihanaa oli päästä kunnolla kalaan. Eipä ees menny kovin kauaa kun apinankin sai veke selästä. Oli kyllä niin siistiä olla taas Finnmarkissa. Luonto on siellä niin hienoa. Hieman karua, mut kaunista.

Kun kalastaa vuonoissa, täytyy vähän pelailla lasku/nousuvesien kanssa. Meille tidet osu sillein, et päivällä pidettiin taukoo ja otettiin lepiä. Kelit oli aika vaihtelevia. Välillä kovahkoa tuulta, sadetta yms, joten pikkunen lepopaussi ei ollu yhtään pahitteeks. Juuson faija lainas meille autoonsa, et saatiin vähän enemmän tilaa kamoille ja tietenki meille. Tehtiin autosta liikkuva koti. Siellä oli ihan hyvä nukkuu ja ottaa päivällä lepiä. Muilta reissuilta tuttu, Juuson "Corolla hotelli" olis ollu kolmelle vähän nafti, vaikka muuten kiva auto onkin... :D

Perillä oltiin siis vain neljä päivää, joista kaikkia ei edes päässyt kalastamaan. Viimeinen aamu valkeni aurinkoisessa kelissä. Pilvet oli kaikonnu jo edellisenä iltana. Silloin päästiin kunnolla fiilistelemään pohjoisen yötöntäyötä ja keskiyön aurinkoa. Se on vaan jotain niin siistiä. Mua alkaa aina skidisti masentaa täällä etelässä kun illat alkaa pikkuhiljaa hämärtyä mitä pidemmälle kesää mennään. Mä tykkään valosta. Vikalle päivälle osu kiva onnistuminen. Kun kala oli hetken aikaa vetäny spurtteja ja vieny siimaa, aattelin en nyt on varmaan vähän parempi yksilö kyseessä. Niinhän siellä oli, 63 senttiä hopeista finnmarkkilaista merten taimenta! Kyllä kelpaa.

Vaikka kalastuspäiviä reissulle ei tullu kun muutama, oltiin kaikki tyytyväisiä siihen mitä oli. Toki, olishan sitä voinu vielä enemmänkin, mut tähän hätään tää tuntu just hyvältä setiltä. Takasin etelään lähettiin ajamaan jo maanantaina alkuillasta. Tiistaina illalla oltiin kaikki turvallisesti kodeissamme. Koko porukka oli yhtämieltä siitä, et reissu tuntui paljon pidemmältä mitä se olikaan. Mieli tyhjentyi kaikesta turhasta, hyvän mittainen irtiotto siis. Just se on se fiilis, miks jaksaa puuduttaa persusta autossa lähemmäks vuorokauden. Meillä oli kivaa yhessä. No okei, pari kertaa tuli pientä hermojen menetystä kun palo käpy jätkien juttuihin, mut muuten oli kaikinpuolin kivaa hahaha. Mä kalastin muutenkin aika paljon ittekseni, poijjaat meni kaksin. On kivaa olla välillä omassa kuplassa. Välillä sitten taas kunnon tiimikalastusta ja sekin oli hauskaa. Kiitos Miikka ja Juuso mahtireissusta. Se oli 5/5!

Kevätpäivä Vanhankaupunginkoskella

Kuu vaihtu kesäksi muutama päivä sitten ja nyt some alkaa pikkuhiljaa täyttyy lohikuvista. Lohikausi on potkaistu käytiin! Aijjai, lohikuume nousee taas... Omaa reissua saa kyllä vielä jonkinaikaa venailla, joten sitä ennen täytyy keksiä muuta puuhaa. Kävin pari päivää sit tekemässä jo perinteeksi muodostuneen keväisen kopasun VKK:lle viimevuotiset toutaimet mielessä. Vieläki kirpasee se ison karkuutus vuosi sitten... Koskella oli mun lisäksi yksi heppu kalassa. Mulla oli kokopäivän oma haavinkantaja-kameramies-assistentti mukana.

Pääasiassa lähin kalaan ne toutaimet mielessä. Niitä kuulemma taas pyöri kosken loppuliu'ussa, mut omalle kohdalle ei osunut yhtään. Toisena mielessä oli, että olis kiva saada pitkästä aikaa jotain kalaa pöytään. Sitä vähän jo kerkesin kotona lupaillakkin... :D Ei jäänyt lupailut onneks tyhjiksi ja himaan lähti yksi kirre. Hyvät pöperöt tuli!

Hassuu ajatella, et tää oli nyt kuudes vuosi tälläselle samanlaiselle kopasulle. Vuonna 2012 kävin ekan kerran ja se oli eka kerta kun ylipäätään kalastin perholla. Aika kuluu niin nopeesti. Ylläoleva kuva huvitti mua, koska musta on melkein samanlainen (Linkki) viiden vuoden takaa. Oonkohan mä vielä seuraavankin viiden tai kuuden vuoden päästä samalla koskella muistelemassa vanhoja. Kuudessa vuodessa on kerenny tapahtuu paljon. Oon oppinu vaikka mitä. Silti en koe olevani mitenkään kovin hyvä. Semmoseen jamaan oon kuitenkin päässy, et kelaan pärjääväni ees jotenkin niillä taidoilla mitä on. Vielä voi oppia paljon lisää ja niin mä ajoin tehdä.

Rento sunnuntai

Mertsarihommat jatkuu vielä! Viime sunnuntaina lähettiin Juuson ja Miikan kans kalastaa Itä-Helsingin rantoja ja nauttii kivasta kelistä. En oo ikinä Suomessa kalastanu mertsaria näin keväisessä kelissä. Vaikka tuuli oli aika navakka, ei silti ollu yhtään kylmä. Mikäs siinä heitellessä. Alotettiin kalastus iltapäivällä ja jatkettiin melkein pimeeseen asti. Oli vähän sellanen Gotlanti fiilis! Käytiin tsekkaamassa useempi spotti.

Pääfokus oli illassa. Päivällä tuli spottien välissä otettuu rennosti ja punottuu suunnitelmia tulevalle kesälle.

Miikka ja Juuso on nyt käyny enemmänkin kokeilemassa uusia paikkoja tolla suunnalla. Jäbät puhu että sykli on ollu vähän sellanen et jokatoinen pisto on tyhjä ja toinen sit taas parempi. Ylläripylläri kun mä olin mukana, osuttiin just siihen huonompaan saumaan. :D No eipä mittää, mukava päivä oli. Kiva löytää uusia paikkoja ihan lähialueiltakin. Illalla kotiin mennessä oli ihan superi fiilis. Mä saan niin paljon potkuu elämään kun pääsee harrastamaan ja olee ulkona. Nostaa mielialaa kummasti, vaikka se olis muutenkin jo hyvä. Elämä hymyilee, aijjaaaiii!

Lauttasaaren kopasu

Niin se kevät taas viuhuu menemään, et hyvä kun perässä pysyy! Tai siis kovin keväistä täällä ei vielä ehkä ole, mut ajallisesti kevät on jo aika pitkällä. On jo toukokuun alku. Kuukauden päästä ollaan jo kesäkuussa. Koko talvi ja alkukevät on menny nopeella vauhdilla. Tän talven teemana oli yrittää löytää talvesta jotain positiivista. Oon kyllä onnistunu siinä aika hyvin. Oon maininnukki et alotin laskettelun pitkän tauon jälkeen. Pari reissua oon tehny niissä merkeissä. Lähdin myös testaamaan vaeltamista talvisissa meiningeissä. Käytiin luokkatovereitten kanssa kiertää Kebnekaise. Oli siistiä. Se oli viimeinen luminen reissu hetkeen. Ainakin toivottavasti, vaikka voin kyllä jotenki jo sanoa et pystyn talvestakin nauttimaan. Ennen en oo kyllä ihan hirveesti osannu. Nyt on hyvä jatkaa kevään fiilistelyä ja kesän odotusta. On ollu ihan karmee kalastuskuume. Ennen kun pääsen ryminällä alottaa kalastuskautta, täytyy vielä saattaa uusin Chasing Silverin painoon. Sit pääsee relaa kiireisen kevään jälkeen. Otin kuitenki vähän jo varaslähtöö ja kävin vapun jälkeen pikaisella pyrähdyksellä Lauttasaaressa.

Mä en oo varmaan ikinä ollu enää näin myöhään yrittämässä mertsaria. Tänä vuonna talvi veny pitkään, joten ei kyllä edes tuntunu et olis ollu kauheen myöhässä. Larussa oli aika kova tuuli ja vesi oli sotkeutunutta. Välillä ei kovin matalassakaan meinannu nähän omia popojaan. Fiksuja likkana olisin ehkä voinu tarkistaa sääennusteen ennen rantsuun lähtöö, mut kun hinku kalaan oli kova, en mä sellasta jaksanu tehä. Tuulen suunta oli vähän nihee heittämisen kannalta, mut aina sitä löytyy jotain mestoja mihin ei ihan vastaseen joudu rykii. Myös kahlaamisen kans oli vähän oneglmia. Sen lisäks et jalkoja ei näkyny, oli mun kenkä "valinta" aika surkee. :D Oon tekemässä tällä hetkellä muuttoo ja tottakai kahluukengät oli just väärässä osoitteessa. Noh, kyllä hätä keinot keksii. Soreleista huopasisukset veke ja menoks. Sorelit ja liukkaat kivet... Ai että. Soreleista ei ole kahluukengiksi. On sitä kyllä joskus kahlattu sandaaleillakin, kun ei vielä ollu omia kenkiä. Kolmisen tuntia mä paikkoja kolusin. Sitten päätiin luovuttaa. Ehkä tässä vielä kerkii mertsaritouhuja hetkisen aikaa harrastaa ennen kun on siirryttävä muihin juttuihin!

Gotlanti 2018

Se olis nyt se kauan odotettu reissu saatu pakettiin. Aika erilainen reissu mihin ollaan totuttu. Iso porukka ja uudenlaiset olosuhteet muutenkin. Meitä oli yhteensä 12 henkeä, kaikki Kotkan perhokalastajien jäseniä. Matkaan lähdettiin maaliskuun viimeisenä sunnuntaina. Mä roudasin iltapäivästä romppeeni Juusolle, josta kyyti tuli meitä hakemaan. Ensiks matkattiin Turkuun. Oli aika hyvä fiilis istuu auton takapenkillä, ulkona paistoi aurinko, oli mukavan keväisen näköistä ja mielessä vilahteli jo Gotlannin siistit rannat. Laiva Turusta Tukholmaan lähti illalla.

Jo Tukholmaan päästessä naamalle lävähti karu totuus... Täällähän on vielä aika talvi. Luntakin satoi ihan perkuleesti kun ajettiin kohti Nynäshamnin satamaa. Ihan ylläri sää ei onneks tullu, kyllä me oltiin varauduttu et tulee olee kylmempää kun ehkä muuten tähän aikaan vuodesta. Matka Gotlantiin on ihan hullun tylsä ja pitkä. Saari ei sinänsä oo kovin kaukana, mut sinne vaan kestää matkustaa kun menee omalla autolla ja laivoilla. Myös lentäen pääsis perille, mut se on tietty kalliimpaa. Matka tuntuu aikalailla samalta kun lapsena odotti joulua. Niin turhauttavaa. :D

Oltiin perillä Visbyssä iltapäivästä. Siitä ajettiin ihan saaren pohjoiseen osaan, jossa meillä oli pari mökkiä vuokrattuna. Mökkien omistaja vahvisti epäilyt kylmistä säistä. Kevät on noin neljä viikkoa myöhässä. Oho. Kerettiin vielä illaksi Juuson kanssa kalaan. Osa jäi mökille ja osa lähti tutkimaan lähirantoja seuraavaa päivää varten. Vitsi että oli hyvä fiilis saada kahluukamat päälle, vapa käteen ja painella mereen. Seuraavana aamuna homma jatkui. Neuvottiin porukalle mestat mihin kannattaa mennä. Meidän neljän hengen autokunta lähti kokeilemaan ennestään tuntematonta paikkaa. Se osoittautui ihan hyväksi! Mulla oli kokoajan sellanen etiäinen et kohta naukuu ja niinhän siinä kävi. Juusolle kuusvitonen. Ihan siisti reissun avauskala, vaikka olikin kutenut.

Ekana päivänä yks reissuporukan toinenkin heppu oli saanut kalan. Näitä kuvia kun kattelee, näyttää siltä kun sää olis ihan just niin keväinen kun muillakin tähän samaan aikaan tehdyillä reissuilla. Oikeesti oli ihan pirun kylmä. Lämpötila vaan ihan skidisti yli nollan. Hanskoja joutui pitämään kokoajan kädessä ja pipon tiukasti lippiksen päällä. Vaparenkaat meni myös helposti jäähän. Ensimmäisen kokonaisen päivän jälkeen alkoi kovat yöpakkaset... Aamulla ei ollut hirvee kiire lähdön kanssa, kun yöllä oli ollut reilu 10 astetta pakkasta. Matalat rannat oli aamuisin vielä jäässä. Vesi oli todella alhaalla. En oo koskaan nähny Gotlannissa noin alhaalla olevaa vettä. Muuten kylmä keli ei menoa haitannut. Iltaisin pystyi kalastaa auringonlaskuun saakka, jos vain oli tarpeeks vaatetta päällä ja välillä rapsutti vaparenkaista jäät veke. Itte ainakin onnistuin kerrankin pysymään kokoajan lämpösenä.

Ne yöpakkaset ja muutenki koleet oltavat tais tehä vähän hallaa. Jo muutenki tiukassa olleet kalat tuntui katoavan ihan tyystin, tai ainakin ne passivoitui. Meitä oli kolme autokuntaa koluamassa rantoja eri rantoja saaren länsipuolelta. Luulis sillä haravoimisella löytää kaloja, jos on löytääkseen.

Oli kyllä ihan mielenkiintoista nähdä saari myös tälläisillä olosuhteilla, vaikka toki olis ollu siistimpää jos ne olis ollu sitä normaalia keväistä. Melkein kaikki porukasta oli ensikertalaisia, joten tää ei kyllä antanut ihan parasta kuvaa. Saari ittessään on kyllä jo niin siisti nähtävyys, että kyllä siellä mielellään kalastaa, vaikka oliskin vaikeeta.

Reissu oli aika lyhyt. Kokonaiskesto oli viikon, mut kun siitä karsii matkustuspäivät veke, jäi kalastuspäiviä vain neljä ja puoli. Se meni nopeesti. Pe iltapäivästä lopeteltiin kalastusta. Kokonnuttiin mökkeihin, laitettiin ne kuntoon ja sitten kukonlaulun aikaan lauantaina lähettiin satamaan ja taas kohti mannerta. Gotlannissa viettäis mielellään pidempiäkin aikoja, mut nyt tähän saumaan oli ihan ok lähtee takas himaan.

Kalojen suhteen reissu oli arvatenkin aika surkee. Koko porukkaan tuli huimat kaksi kalaa. Itsehän heitin tyhjää koko reissun. Hieman erilaista meininkiä mihin on saarella tottunut. :D Olishan se kauden eka kala ollu kiva saada, mut ihme ja kumma, en ollu tästä mitenkään huonona. Joskus näinkin. Eiköhän Gotlantiin tuu edelleen lähdettyä takaisin tänkin jälkeen. On se vaan niin tullut tärkeeksi paikaksi vuosien varrella. Jälleen kerran siellä oli hyvä olla. Tuntui myös ihan älytömän hyvältä päästä taas pitkästä aikaa tekee sitä omaa juttua. Koulun ja talven myötä harrastaminen oli hetken aikaa jäässä, mut tästä se voi taas pikkuhiljaa alkaa. On tää vaan paras harrastus.