Loppukesä Norjassa & muuta pohdintaa

Vähän jäi Norjan reissukuulumiset puolitiehen. Kirjottelin postauksen parin viikon reissussa olon jälkeen, mutta sitten homma hieman jäi kun tuli “vähän” muuta ajateltavaa. Meinattiin nimittäin ostaa Norjasta pikkunen maatila ja jäädä sille tielle. Tai no ei ihan kirjaimellisesti sille tielle, paikka oli nimittäin tosi huono kuntoinen ja olis vaatinu ison remontin tai mahdollisesti jopa koko rötiskön purkamisen, mutta jos kaikki olis menny nappiin, olis meistä jossain vaiheessa tullut beiarilaisia. Hinnasta ei kuitenkaan päästy yhteisymmärrykseen myyjän kanssa ja lopulta ehkä onni onnettomuudessa, että niin kävi. Kun tultiin takasin Sirkkaan, tuli vahvasti sellainen fiilis että ei me täältä kyllä haluta pois. Ainakaan toistaiseksi. Täällä on kaikki mitä me just nyt kaivataan. 

Vietettiin Beiskillä siis yhteensä 6 viikkoa. Sen verran kesti mun työpesti Laksekontoretilla. Työt meni tosi kivasti. Oli mukavaa nähdä erilaisia ihmisiä ja rupatella kalastuksesta. Oli myös hauska huomata, et kyllä mulla on ihan hyvä tuntemus jokea ja koko aluetta kohtaan. Kalastusvinkkien/lupamkyynnin/desauksen lisäksi hommaan kuului välillä myös turisti-infon puoli. Mulla oli työkaverina kesän ajan Damir, joka enempi hoiti sitä turrepuolta mut jos Damir oli vapaalla, oli se tietty myös mun huolehdittavana. Eikä siinä ollu mitään ongelmaa. 

Loppujen lopuksi tuli itse kalastettua oikeesti tosi vähän. Toi maatilan ostoprokkis tietysti vei kaistaa aika paljon pääkopasta, mutta ei ollu muutenkaan ihan hirveesti fiilistä lähteä jokirantaan. Kyllä tää lohen  tilanne pitkin poikin maailmaa huolettaa sen verran paljon, et tuntui jollain tapaa rikolliselta lähtee kalaan. Monesti tuli Tonin kanssa mietittyä et onko tässä mitään järkeä. Beiskilläkin tilastot on laskenu vuosi toisensa jälkeen, vaikka kalastus joella on ollu aina hyvin ja järkevästi säännösteltyä. Vika siis tuskin on kalastajissa, vaan joku isompi ongelma on jossain. Vaikka oma kalastus on aina ollut järkevällä pohjalla, sääntöjä tulee noudatettua ja sitä rataa, on silti nyt tullut mietittyä että haluaako lohen ahdinkoa edesauttaa entisestään. Lohenkalastus on ollut pitkään tärkeä harrastus itselle ja tuntuu tosi harmilliselta, jos se loppusi mutta samaan aikaa tuntuu itsekkäältä harrastaa jotain vain sen takia, että se on itselle mieluisaa. Ollaan tässä vähän puhuttu sellaista, että saatetaan pitää lohenkalastuksesta ainakin hieman taukoa ja katsoa, että mihin suuntaan asiat etenee. Ja vaikka yksittäisen ihmisen valinnoilla ei olisi mitään vaikutusta, on se vähintään itselle merkityksellistä. 

Koska lohenkalastuksen järkevyyden miettiminen aiheutti harmaita hiuksia, tuntui paljon paremmalta vaihtikselta lähteä tekemään joku topptur tai syömään tuoreita mustikoita, jota oli tuntureille ihan jäätäviä määriä. Käytiin yhteensä kolmella Beiarin laakson eri huipulla. Se oli tosi siistiä. Samalla bongailtiin potentiaalisia vapaalaskupaikkoja. Niitä tuntuis alueella riittävän, mut saapi olla kyllä tarkka missä liikkuu. Oli sen verran vyöryövän näköisiä maastoja myös. Voipi olla että joskus ollaan Beiskillä laskemassa. 

Beiskillä vietettyjen viikkojen jälkeen lähdettiin kahden viikon lomalle. Kierettiin pohjoisen Norjan perus paikat, eli Lofootit, Andøya, Senja, Sommarøya, Lyngen ja Alta. Meidän piti ettiskellä jotain uusia kalapaikkoja matkan varrelta, mut suurin osa reissusta meni siihen, että koitettiin vaan saada meidän teltta pysymään hengissä kauheessa myräkässä. Käytiin muutaman kerran merellä heittämässä, mutta siinä kaikki. Alkoi reissuväsymyskin jo vähän painaa. Ihan reissun lopussa käytiin vielä Kautokeinossa kalassa kun se oli sopivasti reitin varrella kotimatkalla. Sitten oltiin aivan done. Oli ihanaa tulla takas kotiin kahden kuukauden kesäreissun jälkeen. :)

Lisää oman harrastuksen kyseenalaistamista tuli yllättäen myös ihan uusien juttujen lomassa. Palattiin just hetki sitten kolmen viikon Thaimaan matkalta, jossa pääpainona oli sukeltaminen. Oli kummallekkin ihan uusi harrastus ja hurahdettiin ihan täysin. Me lähdettiin matkaan sillä mielellä, että otetaan vain Open Water Diver paperit, mutta lopulta käytiin vielä kolme erilaista kurssia sen päälle. Ekana hyppy Advanced Adventurer levelille ja sit vielä Nitrox pätevyys ja luokitus 40 metriin saakka. Oli huikeeta hommaa. Ihan mahtavaa olla pinnan alla vedenpaineen syleilyssä kattomassa kaikkea vedenalaista elämää. Mä oon aina ajatellut kalat hienoina eläiminä, mut nyt tuli jotenkin vielä uutta kulmaa siihen kun näki kalat omassa ympäristössään touhuamassa omia juttujaan. Ja tämä sai pohtimaan lisää etenkin C&R kalastuksen järkevyyttä. Ja tästähän päästäänkin sitten pienoiseen identiteettikriisiin. Perhokalastus kun on pitkään ollut niin iso osa omaa identiteettiä. Tällaiset pohdinnat pistää pään pyörälle, mutta ehkä se on ihan tervettä välillä kyseenalaistaa omia juttuja.

Saa nähdä mihin tää harrastus tästä vielä muotoutuu. Itsehän en ole ikinä ollut ihan pelkästään C&R kalastaja. Kaloja tulee otettua ylös valikoiden, rajoitusten ja järkevyyden puitteissa. En pysty mitenkään allekirjottaa myöskään “otetaan kaikki mitä saadaan” mentaliteettia. Niin kauan kun tuntuu hyvältä syödä kalaa, jatkuu valikoiva kalastus varmasti meidän taloudessa ennallaan. Aika näyttää. Onhan kalastus jo vähentynyt aika paljon pohjoiseen muuton jälkeen. Täällä kun avovesikausi on sen verran lyhyt. Alkuun se mietitytti, että miltä mahtaa tuntua niin lyhkänen kalastuskausi, mutta täällä on niin paljon kaikkee muuta aktiviteettia pitkin vuotta, että se on ihan fine. :)

Kaksi viikkoa Beiarnilla

Me ollaan nyt oltu Norjassa taas pari viikkoa ja aika on mennyt nopeesti. Työt on rullannut mukavasti ja aika normaalia arkea me ollaan täällä eletty. Toni siis myös tekee ihan normaalisti täällä omat työnsä. Meidän saapuminen tänne ei mennyt ihan putkeen. Sillon pari viikkoa sitten Laksin reissun jälkeen jännitettiin että millä autolla ylipäätään päästään lähtemään. Laksin reissu hoidettiin mun pienellä Hondalla, koska Defenderi oli pajalla. Oli startin vaihtoa ja vähän muutakin. Saatiin kuiten Defe huollosta just sopivasti ennen lähtöä, joten sillä siis matkaan. Vähän ennen Yllästä Toni alkoi kuulostelee, et onkohan kaikki ihan ok. Outo fiilis laitettiin sit vaan tuulen piikkiin. Ylläksen jälkeen syttyi polttoainevalo ja yhtäkkiä viisari alko laskee kun lehmän häntä ja samalla koppiin tuli dieselin haju. Äkkiä vaan sitten seuraavalle pihalle toteamaan, että jossain on reikä ja kaikki dieselit suihkunnu pihalle. Soitto vakuutusyhtiöön ja odottelemaan hinausautoa. Sitten oltiinkin miettimässä, että mitä seuraavaksi. Ei jäänyt muuta vaihtista kun Honda, meijän oli kuitenkin päästävä Norjaan viikonlopun aikana koska mulla oli maanantaina alkamassa työt. Hinuri heitti meidän kotiin ja auton huoltamon pihaan. Kamat Hondaan ja uudestaan matkaan. Ihmeenkaupalla kaikki Defessä ollut tavara saatiin mahdutettua pikkuautoon. Honda toi meidät lopulta nätisti perille. Nyt sitten ollaan koko reissu pikkuautolla. Ainakin polttoaine kuluissa säästää!

Nyt tän parin viikon aikana ollaan käyty kalassa vaan pari kertaa. Kelit on ollu todella helteiset (plus 24-28), eikä se oo kutsunut kauheesti vetämään kahluuhousuja jalkaan. Tällein kun on pidemmän ajan liikenteessä, ei jaksa pakkokalastaa sitten yhtään. Menty aivan fiiliksen mukaan. Joessa on vettä aika vähän, seilaa sellaista 13-20 kuution väliä. Eli siis tosi vähän. Itse oon mieltynyt tähän jokeen eniten silloin kun vesi on 45-80 välissä. Parina hellepäivänä ollaan kyllä käyty kalassa, mutta ihan muualla. Yksi päivä ajettiin Saltstaumeniin merikalaan ja yhtenä iltana käytiin tunturissa kokeilemassa olisko raudut purulla. Tuulettomina hetkenä päästiin tarjoilee pinturia, mutta eivät jääny kiinni. Beiski on kyllä kiva kun täällä on kaikkee muutakin tehtävää ja nähtävää.

Tilastollisesti ei tule taaskaan hyvää vuotta, mutta se nyt ei ole ihme kun kaikkialla on aika samanlainen tilanne. Kalastajien määrä on vaihdellut näiden parin viikon aika paljon. Ekalla viikolla oli paljon porukkaa ja monet biitit loppuunmyytynä. Tämä toinen viikko taas on ollut rauhallisempi ja lupia kattavammin saatavilla. Nyt parina seuraavana viikkona pitäisi nähdä joella jonkin verran tuttujakin, kun Teemun lodgelle saapuu porukkaa Suomesta.

Vielä olis täällä neljä viikkoa ennen kun matka jatkuu jonnekkin. Ainiin, unohdin melkein mainita. On tää reissu kuiten alkanu paremmin kun viime vuoden tyhjä neljäviikkoinen. Toni sai sivujoesta heti ekalla luvalla ehkä maailman suloisimman eurotitin. :D Oltiin siellä ykskätisten kanssa temuamassa. Ei siis olla täysin nollilla! 

Juhannuksen jälkeinen Norjan reissu

Niinkun mainitsin edellisessä postauksessa, mulle tarjoutui kiva työmahdollisuus Norjasta tälle kesälle ja kun iskin siihen kiinni, se vähän laittoi suunnitelmia uusiksi. Meidän oli tarkoitus suunnata Varangille elokuun pariksi ekaksi viikoksi, mutta se saa nyt jäädä odottelemaan. Juhannuksen jälkeiselle viikolle oli varattuna Lakselvin reissu ja sitä ei kuitenkaan onneksi tarvinnut säätää. Lähdettiin siis Laksille jussin jälkeisenä torstaina, eli vielä kesäkuun puolella. Mukana myös Miksu, joka lensi Kittilään ja sieltä napattiin herra kyytiin. Meillä oli koko kevään molempien autojen kanssa vähän probleemaa ja tällä kertaa Defe oli pajalla ja matkaan lähdettiin mun pikkuisella Hondalla. Moottorivalo syttyi siihenkin matkalla, mutta päästiin perille ja auto toimi koko reissun ihan normaalisti.

En oo aikasemmin käynyt Laksilla kalassa. Useemman kerran kyllä ajanut ohi ja käyny pällistelemässä jokea. Miksulle joki on tuttu ja se jeesasi kyllä paljon spottien löytämisen kanssa. Meillä oli kaksi lappua ykköselle ja kaksi kakkoselle. Arvata ehkä saattaa, että kalastus oli hieman haasteellista. Tai itse kalastuksessa ei ollut mitään vikaa, koko ajan oli sellanen fiilis että kohta nykäsee. Kalat vaan tuntuu vähentyneet jokaisesta paikasta. Nähtiin kuitenkin jonkin verran kaloja muutamilla pooleilla ja se oli mukavaa. Miksua myös onnisti yhden 94cm kanssa. Itse onnistuin saamaan yhen pukken, niitä oli yllättävän paljon joessa, vaikka nyt ei ole edes pukkevuosi. 

Laksi oli kyllä hieno paikka kalastaa. Oikein mukavan kokoinen ja poolit aika selkeitä. Lisänä vielä se, että melkein koko ajan oli sellanen toiveikas fiilis että kohta nykii. En kyllä silti ihan osaa pitää perusteltuna Laksin kovaa hintaa. Toki jos nykäsee, niin silloin saattaa nykäistä oikeesti kunnolla mutta... En oikein silti tiedä. Kuitenkin, niinku jo sanottu, oli todella hieno paikka. Neljä lupaa heitettiin yhteensä ja sitten kruisailtiin takaisin Kittilään. Kotona ei kerettykään sitten olemaan kovin pitkään kun taas oli lähtö edessä. Itseasiassa oltiin kotona vain kaksi kokonaista päivää. Sain kesätyön Beiarnin Laksekontorista. Oon 6 viikkoa töissä ja sitten jatketaan vielä reissua parilla viikolla ja koitetaan löytää vähän erilaista kalastusta. Ehkä pienempiä lohijokia, ehkä jotain merikalastusta, sen näkee sitten. Terveiset siis Beiskiltä, tänne asetuttiin viikko sitten lauantaina. 

Neljä viikkoa Norjassa

Niin se vaan kuukausi vierähti lohijoen varrella. Tästä reissusta ei nyt kyllä jäänyt kovin suurta tarinaa kerrottavaksi. Oli hienoa viettää näin pitkä aika Norjassa putkeen, mutta kalastus olisi saanut olla parempaa. Ei toki heitetty kuukauden jokaisena päivänä, mutta kyllä meillä tuli 15 tai 16 käytettyä lupaa. Vähän meni laskut sekaisin jossain vaiheessa. Lohi ei osunu kummankaan kohdalle tällä kertaa. Mulla oli viikko sitten kala väsytyksessä, mutta se pääsi irti. Se jäikin sitten reissun ainoaksi kunnon kalakontaktiksi. Muutamat nyppäilyt oli sen lisäksi, mutta siinä sit kaikki. Aikamoista. Tää vuosi ei oo ilmeisesti ollu muuallakaan kovin iisi. Pitkin Pohjoismaita on korviin kantautunu huhua huonoista nousumääristä. Se kuulostaa vähän huolestuttavalta, joten toivotaan että se on ohimenevää.  

Kalastus oli mitä oli, mut niinku jo sanottu, muuten oli siistiä. Sillon kun ei kalastettu, käytiin tutustumassa lähialueisiin muulla tavalla. Yks siisteimpiä juttuja oli nousta 1246 metriselle vuoren huipulle kattelemaan jokilaaksomaisemia erilaisesta perspektiivistä. Myös mun katkenneen vavan tarina sai onnellisen lopun. Sain ostettua tismalleen samanlaisen vavan jokivarressa. Nyt ei sitäkään tarvii enää murehtia. Reissun aikana oli kiva nähdä tuttuja joella. Mun lohikausi oli nyt tässä. Ollaan vielä muutama tunti Norjan puolella ja sitten siirrytään Ruotsiin. Toni jatkaa huomenna kotiin ja mä lähden vielä kuukaudeksi Tjuonajokkille töihin. Leiriapulaisen hommia taas tiedossa, samaa mitä viime vuonna. Palaamisiin sitten taas syksyllä Ruotsin tarinoiden kera!

Puolivälissä

Norjan reissua olis nyt takana vähän reilu kaksi viikkoa ja hieman vajaat kaksi vielä edessä. Hankalaa on ollut. Reissun tämänhetkinen saldo on kaksi nykäsyä, yksi kummallakin. Niillä ei paljoo vielä kehuskelemaan pääse. Kaloja tilastoon on piirtynyt 5-10 päivään, joten hiljaisen puoleista kyllä ollut. Kalastajia kuitenkin joella ihan kiitettävästi. Pientä piristystä on kyllä ehkä havaittavissa kun nyt muutamana päivänä on ruvennu näkymään kaloja pinnassa aikasempia viikkoa enemmän. Jospa tää vielä tästä kerkeis paranemaan.

Lohenkalastus ei oo kyllä reilu laji. Tekijät erottuu tällä hetkellä joukosta, on täällä muutamat tyypit onnistunu saamaan pari kalaa vaikka suurimmalla osalla on ollu vaikeeta. Toki onhan lohenkalastus myös tosi paljon tuurista kiinni, varsinkin nyt kun kalaa on vähemmän joessa. Ei se vaan kaikkien kohdalle osu. Vaikka kalastuksellisesti on ollut heikkoa, on muuten ollu edelleenki mukavaa. Sanottiin eilen heipat meidän vikoille vieraille kun Jani&Jani lähti matkaamaan kohti etelää. Kaksikko majaili meijän tykönä viikon verran ja oli kyllä kivaa hengailla porukassa. Näillä näkyminen vietetään loppureissu ihan kaksin, ellei nyt satu jotain yllätysvieraita kohdalle. 

Terveisiä Norjasta

Oon muutaman vuoden pyöritelly päässäni sellasta haavetta, et joskus olis taas kiva olla reissussa vähän pitempi pätkä. Pisin kalareissu mulla on ollu kolme viikkoa, mut haaveissa on nyt ollu pitempi aika. Vaikka kuukausi, miks ei enemmänkin. Kierrellä ja kalastaa. On vaan tuntunu jotenkin hankalalta järjestää. No, oman osuutensa teki koronavuodet. Sillon kaikki oli hankalaa. Viime vuoden lyhyempien reissujen ja etenkin Tjuonajokkilla vietetyn ajan jälkeen päätin et nyt seuraavana kesänä on aika. Täällä sitä nyt ollaan, Norjassa. Reilu viikko takana ja kolmisen viikkoa vielä edessä. Nyt ei kuitenkaan oo tarkotus elellä kiertolaiselämää vaan pitää tukikohtaa yhdessä paikassa, kalastaa ja tutkailla lähialueiden muitakin aktiviteettimahdollisuuksia. 

Eka viikko meni pääasiassa lohta kalastaen. Mulle tää on nyt kesän eka lohireissu, Toni kerkesi jo alkukesästä viettää viikon Ruotsissa. Ollaan nyt heitetty viisi lappua ja kalastettu aika rennolla otteella. On tehny ihan hyvää vähän kuittailla pitemmältä ajalta kertyneitä univelkoja pois. Rennosta meiningistä huolimatta oon saanu jo yhen vavakin poikki. Harmittaa aika paljon kun tuntu että toi '14 #9/10 NRX sopii mun kätösiin niin hyvin. Koitettiin jo metsästää uutta kärkiosaa, mut mun NRX on vihreetä mallia eikä siihen oo enää osia. Onneks sain lainaan vastaavan vavan, kun meillä oli täällä viime viikolla Mika ja Jani kyläilemässä ja Mikalta löyty sama vapa. Täytynee reissujen jälkeen kaivaa ostohousut jalkaan ja lähtee ettimään uutta vapaa. 

Nyt odotellaan joelle olosuhteiden muuttumista. Paikalliset kertoo että kesä on ollut muutaman viikon myöhässä ja se ehkä vaikuttaa kalojenkin liikkeisiin. Vettä on myös vuodenaikaan nähden aika vähän ja se on ollut koko ajan laskemaan päin. Toiveissa olis että se tästä lähtis uuteen nousuun. Saapi nähdä. Lohenkalastuksen lisäksi ollaan käyty myös kalastamassa virpoilla seitiä. Tuore seiti on muuten ihan älyttömän hyvä ruokakala. Tehtiin fish n' chipsit ja kalasoppa. Molemmat todella bueno. Nyt kun täällä ollaan pitempi aika niin täytyy mennä uudestaan kalastamaan merelle. Myös tunturijärvillä olis tarkotus jossain vaiheessa käydä tsekkaamassa löytyiskö rautua tai taimenta. Pitää vaan malttaa. Tällein kun on lohijoen kupeessa kuukauden niin tuntuu hankalalta orientoitunu muihin hommiin... 

Juhannus Norjassa

Keskikesän juhla vierähti helteistä "nauttien" ja kalastuksen parissa. Lähettiin Tonin kanssa pienelle roadtripille Norjaan. Kaikki Norjan rajanylitysasemat on meiltä n. 2-4h ajomatkan päässä, joten viikonloppureissu naapurimaahan ei oo juttu eikä mikään. Se tuntuu aika siistiltä. Reissun tarkoituksena oli kalastaa meritaimenta (mahdollisesti myös kyttyrälohta) ja käydä vähän kattelemassa pohjoisen Norjan kauniita maisemia. Lähettiin pe aamusta ajelemaan. Keli oli aika kamala, reippaasti päälle kakskymmentä astetta. Onneks se ei kuitenkaan vaikuttanut kalastettaviin vesiin, jäämeri kun pysyy kylmänä. Leirielämään se sen sijaan vaikutti kovastikkin. Oltiin liikenteessä teltan kanssa. Teltta plus helle on aika hikinen ja kauhee yhdistelmä. Ei noin kuumat kelit oikein tänne pohjolaan kuulu.  

Meritaimenen kalastus on aina mukavaa puuhaa. Norjassa se on vähän erilaista kun pitää pelailla vuorovesien kanssa. Saatiin molemmat muutamia ihan kivoja kaloja. Pari ruokakalaakin otettiin. Toinen valikoidusti ja toinen tahattomasti kun jo haavitessa huomasin, että nyt vuotaa sen verran pahasti että lopettaminen on ainoo vaihtoehto. Eipä siinä, kivaa että päästiin syömään muutakin kun pussiruokaa. Kalastettiin noin vuorokauden verran.  

Alunperin tarkoitus oli kalastaa pari vuorokautta, mutta juhannuslauantaina tuuli kääntyi puhaltamaan pohjoisesta ja aika lujaa, joten päätettiin että eiköhän tää riittänyt tältä erää. Pakattiin leiri kasaan ja lähettiin roadtrippailemaan. Mietittiin että jonkun paikan vois vielä koittaa kalastaa, mut lopulta aika menikin vain kruisaillessa ja maisemia fiilistellessä. Finnmarkin alueella on niin paljon kaikkee siistii nähtävää. Sunnuntaina illalla saavuttiin takasin kotiin. Oli todella onnistunut juhannusreissu, vaikka kalastusta tulikin hieman suunniteltua vähemmän. 

Kesän lohiloma

Tänä kesänä pääs vihdoin myös kunnolla viettämään lohilomaa. Vaikka oli jo yks Norjan reissun takana niin itkuhan siinä meinas päästä kun auton renkaat ylitti tutun raja-aseman. Mä olin aikaisemmin kesällä vähän kriiseillyt lohireissun onnistumisen kanssa kun näytti siltä, et en millään meinannut saada reissuseuraa. Olin jo laskeskellut budjettia yksin lähtemiselle, mut näillä bensan hinnoilla se näytti aika järjettömältä vaihtoehdolta. Lopulta kävi kuitenkin hyvin ja sain reissuseurakseni Jullin ja Sallan, kun meillä sattu olemaan samanlaisia suunnitelmia just samalla ajankohdalle. Tai ainakin melkein, ite olin lähössä alunperin viikkoo myöhemmin mut sain sitten aikaistettua omaakin lähtöö niin et kerkesin olee taimenreissun jälkeen huimat kolme päivää himassa kun taas oli lähtö.  

Kunnon lohireissusta oli kulunu jo pari vuotta. Kesä 2021 meni kotimaassa ja kesällä 2020 Norjan reissu oli erilainen kun oltiin Henen kanssa liikenteessä ja kalastukselle oli aikaa vain muutamia päiviä. Nyt oli pitkästä aikaa ihan kunnon lohilomaa tiedossa. Kelit reissulla vaihteli jonkin verran, useemmiten oli kuitenkin aika viileetä joka tuntu ihanalta helteisen Finnmarkin reissun ja muutaman kotona vietetyn päivän jälkeen. Monessa paikkaa Norjassa on nyt tuntunu olevan vähän hankaluuksia lohenkalastuksen suhteen, eikä meijän reissu ollu mikään poikkeus vallitsevassa tilanteessa. Vesitilanne joessa oli ihan ok, mut laskemaan päin joka tuntui vaikuttavan kalojen ottihalukkuuteen negatiivisesti. Pari lämmintä päivää nosti virtaamaa hieman ja sai meillekkin uutta toivoa, mut sit taas kovat sateet veti veden turhankin korkeelle ja värikin alkoi mennä vähän turhan mössöks. 

Kolme tyyppiä, kuusi kalastuspäivää, yksi kala. Parempi kun ei mitään mut perskule et oli hiljaista ja hankalaa. Noh, sellasta se lohenkalastus välillä on. Fiilistä helpotti se, et ihan yhtä vaikeeta kaikilla tuntu olevan ja kaikki mietti et mikä tässä nyt mättää. Se olikin yhteinen puheenaihe jokipenkalla kun muiden kalastajien kanssa jutteli. Muuten reissulla oli kyllä hyvä fiilis. Heitto tuntu kulkevan paremmin kun ikinä ja se teki kalastuksesta mukavaa. Nyt myös tuntuu siltä, et oon alkanu löytää enemmän itelle sopivia siimoja, joka sujuvoittaa heittämistä. Oon ollu aina vähän laiska kiinnostumaan siimojen kanssa ädläämisestä, mut kyl sitä vaan kandeis enemmän harrastaa. 

Saa nähdä mitä lohenkalastukselle Norjassa käy lähivuosina. Toivottavasti tässä on nyt menossa vain joku notkahdus, eikä mitään lopullista ja fataalia. Tänä kesänä on tullu sellanen fiilis, et pitäis varmaan vähän enemmän rupee panostaa myös itämerenlohen kalastukseen. Ruotsi on jääny ihan pimentoon, kun aina on reissu suunnitteilla Norjaan. Kaks kertaa oon käyny Mörrumilla, siinä kaikki Ruotsin lohenkalastus. Saapi nähdä mitä ensi kesä tuo taas tullessaan, oliskohan vaikka pohjoisen Ruotsin reissua johkii väliin...    

Reissu nro 1: Meritaimenta Finnmarkissa

Kesä menee ihan tajuntonta vauhtia, nyt on jo elokuu. Ei oo paljoo kerenny alas istahtaa näpyttelemään reissufiiliksiä. Tän tyyppinen kiire on kyllä tuntunu kaiken K-sekoilujen jälkeen ihan mukavalta. On päässy reissailee ja duunejakin riittänyt. Kesän eka kalareissu tehtiin Juuson ja Miikan kanssa Finnmarkiin. Lähettiin matkaan heti juhannuksen jälkeen. Kierrettiin muutamia tuttuja ja myös vähän uusiakin meritaimenpaikkoja.  Kalastettiin vuorovesien mukaan, toinen ajakohdista osui suunnilleen puolilleöin ja toinen sitten päivään. Myös pohjoisessa oli noihin aikoihin kovat helteet... Oli jokseenkin jännä fiilis kalastaa meritaimenta helteessä, kun on tottunu kalastukseen kovasti kerrospukautuneena silti palellen. Vedet oli onneks noilla leveyspiireillä kylmiä ja se vähän jeesas olemista. Ja onneks ihan jokaisena päivänä ei ollu ihan niin kuuma ilmakaan. Yöt oli kivoja kalastaa.  

Taimenia tuli ihan mukavasti reissun aikana. Useempi ruokakalakin tuli joukosta valikoitua ja se on aina kivaa kun niin pystyy tekemään. Meritaimenen kalastuksen lisäksi käytiin kopasemassa yks tuttu merirautupaikka. Se on kyllä yks mun lempparikaloista, vaikka harvemmin niitä pääsee kalastamaan. Ensikosketus kyseiseen lajiin oli muistaakseni 2015, sen jälkeen sille on ollu spessupaikka mun sydämmessä. 

Kuinka siistiltä tuntuikaan päästä pitkästä aikaa Norjaan, kun viime vuosi jäi kokonaan välistä rajojen ollessa kiinni. Tai olihan ne joillekkin auki, mut tällein PK-seutulaisena reissut Norjaan jäi vain haaveeksi. Nyt oli ihmisen hyvä olla. Pienenä miinuksena tosin se helle. Teltta ja 30 asteen lämpötila ei ollut mukava yhdistelmä. Yhtenä yönä/päivänä saatiin ihan hyvät unet mut loput meni paistuessa ja se teki reissun yleisfiiliksestä hieman väsähtäneen. Ihan loppureissusta helle yltyi sen verran rassaavaksi, et päätettiin lähtee päivään aikasemmin kotiin. Ei enää yhtään helleyötä teltassa kiitos. :D Noin kovat lämpötilat pistää itellä kyllä mieltä matalaksi. Ei siinä, onhan se lämpö jossain päin maailmaa mukavaa, mut tänne pohlojaan se ei vaan kuulu. 

Kolme viikkoa pohjoisessa

Karavaanarit täällä hei! Roadtripiltä kotiuduttu Henen kanssa ja aika käydä vähän reissua läpi. Pohjoismaisden/kotimaan automatkailu on tänä kesänä monelle hitti. Myös ehkä pakonsanelema juttu, kun koronarajoituksia on vielä pitkin maailmaa, eikä monet pääse toteuttamaan perinteisempiä kesälomamatkojaan. Me Henen kans suunniteltiin tää reissu jo viime vuonna, paljon ennen koronaa. Aateltiin et kerrankin vietettäis kesällä vähän enemmän aikaa yhessä, kun yleensä huidellaan omien menojen perässä aika paljon. Noh, yhteisestä ajasta ei oo ollu puutetta tänä vuonna, kun ollaan keväästä lähtien kumpikin oltu lomautuksien takia himassa tuijottelemassa toistemme naamoja. Suunniteltiin tää reissu meidän häämatkaksi. Vaikka hääkemut piti siirtää keväältä veke, mentiin maistraatissa naikkuliin ja saatiin pidettyä sit häämatkakin. Vuokrattiin Rovaniemeltä asuntoauto, joka toimi meidän kotina kolme viikkoo. Oltiin pari päivää Suomen puolella ja loppuaika Norjassa.

Reissun reitti oltiin suunniteltu niin, et mä pääsen käymään muutamissa paikoissa kalassa ja Hene pääsee pelaa golfia. Tuntu jännältä lähtee yhessä tälläselle reissulle, kun tähän asti mä oon tehny kaikki pohjoisen reissuni yksin tai omalla kaveriporukalla. Oli pari juttua mitä mä erityisesti tältä reissulta odotin. Ykkösenä se, et pääsen näyttää Henelle sellasta puolta itestäni, joka on suuri osa mua, mutta ei kotioloissa välttämättä näy. Vaikka oonkin eläväinen tyyppi ja fiilistelen vähän kaikkee, on pohjoisen luonto mulle se, joka mut herättää entistä enemmän eloon. Siihen päälle vielä perhokalastus, joka muodostaa suuren osan mun identiteetistä. Toki nää asiat on esillä kotonakin, mut nyt näkyi ihan livenä eikä vain puheissa. Toinen  odotettu juttu oli se, et pitkästä aikaa näkee myös Norjasta vähän toisenlaistakin puolta, eikä pelkästään kalahommia. Norja on upee maa, miettii sitä miltä kantilta tahansa. 

Välillä mä mietin, et onko Henelle ees kivaa. Me ollaan persoonilta siinä mielessä erilaisia, et mä hehkutan paljon kaikkee ääneen, Hene taas fiilaa juttuja enemmän mielessään. Toi ukkeli on kyllä sen verran kovapäinen jässikkä, et ei kyllä suostu tekee mitään vaan miellyttääkseen muita, jos ei ite jostain jutusta tykkää. Ei siis pelkoa, et äijä ei olis myös nauttinut reissusta, vaikka ne mageimmat jutut sijoittui meillä eri tilanteisiin. 

Mulle yks reissun siisteimmissä jutuista oli uus lohienkka. Eikä pelkästään se, et enkat paukku parilla sentillä, vaan enemmän se koko tilanne. Uus joki ja kalastin silloin täysin yksin. Koko päivän oli ollu sellanen fiilis, et homma toimii ja pientä nypyy oli ollu joidenkin laskujen aikana. Välillä kävin istuskelemassa rannassa ja tein laskuja ihan omaan tahtiini. Sit BOOM. Onneks aikaisemmin päivällä olin nähny kaverini väsyttävän kalaa ja se loi muhunki uskoo, et kyl tää tästä, vaikka usein meen isompien lohien kanssa hieman paniikkiin... Huusin Henen autolta rantaan. Seuraavaks piti meittii, et miten me saadaan kala järkevästi ylös asti. Ei haavia, ihan paska ranta teilaamiseen, enkä oo ikinä itse teilannu omaa kalaa. Ranta oli syvähkö, eikä Henelle tietty ollu mitään kahluuvermeitä. Ei siinä sit muuta ku yrittämään. Sain uitettuu kalan sen verran lähelle, et Hene sai rannalta käsin tartuttuu pyrstöstä kiinni. Siis voi herranjestas miten hyvä fiilis siinä oli. Melkein oli tippa linssissä kun tuntu niin siistiltä. 98cm.

Tehtiin kalastuksen ja golfin lisäksi muutakin. Kirjoittelen niistä myöhemmin toisen blogin puolelle enemmän. Sen kyllä huomasi, että suomalaisille ja myös norjalaisille on tänä vuonna suositeltu lähimatkailua. Paikoittain oli niiiiiiin paljon porukkaa liikenteessä, et alkoi ihan ahdistaa. Meillä oli tarkoitus käydä reissun puolessa välissä Kilpisjärvellä täydentämässä ruokavarastot ja jäädä sinne päiväksi/yöksi hengailemaan, mut kun päästiin paikanpäälle, muuttu suunnitelmat ihan täysin. Ei sinne voinut jäädä. Ei kaikkia ihmispaljous varmaan häiritse, mut me ei käydä edes kaupassa ruuhka-aikaan kun alkaa vaan vituttaa. Reissun aikana piti käydä myös Lofooteilla, mut skipattiin sekin tältä erää kun jo Senjalla oli sen verran paljon väkeä. Noi kaks kohdetta on varmaan muutenkin sellaisia, jossa väkee riittää joka vuosi enemmän kun muualla, mut tää vuosi oli varmasti vielä ruuhkaisempi.    

Kalastuksellisesti tää reissu oli mulle tosi opettavainen. Kun on yksin, ei pääse kulkemaan kenekään perässä, vaan pitää tehdä omat ratkaisunsa itse. Voi mennä oman päänsä mukaan, valita poolinsa ja kalastustahtinsa. Mä oon lisäks tosi taipuvainen vertaamaan itteeni ja osaamistani muihin. Se kuormittaa, eikä varmasti auta yhtään pärjäämiseen. Yksin kalastaessa ei voi verrata itteään mihikään ja se teki mulle todella hyvää. Fiilis oli kaikinpuolin rennompi ja oon ihan varma et se oli mulle tällä reissulta avain onnistumisiin. En voi olla oikeesti tyytyväisempi. Heitin yhteensä neljä lohilupaa ja onnistumisia tuli niistä kolmella. Kaksi viimeistä oli tosin tittejä, mut lohia ne on nekin ja se oli ihan hauskaa. Oon viimeks saanu titin sillon kun olin ekaa kertaa Norjassa kalareissulla 2014. Noiden lisäksi multa vielä pääsi yks parempi kala karkuun, mutta se ei onneks kerenny tumuta muutamia potkuja pidempään. Silti se jäi mieleen kummittelemaan hahah... Niinhän sitä sanotaan et karkuutukset muistaa paremmin kun ne saadut! 

Tämä postaus ei sisällä tutuksi tullutta avautumisosiota. Viime vuoden juhannuksen reissu oli pohjanoteerus fiiliksiensä puolesta. Kun luen vanha tekstiä (linkki) siitä reissusta, muistan edelleen kaikki ne nihkeet fiilikset. Burn out tais painaa edelleen päälle, vaikka puhuinkin sen olevan pikkuhiljaa ohi. Jos vertaa tän hetkiseen oloon, se ei todellakaan ollu ohi. Nyt voi sanoo, et oon taas elävien kirjoissa ja se on parasta. Puhuin viime vuonna siitä, et nyt on saatava paussia lohihommien suorittamisesta. Tää reissu oli aivan täydellinen tähän saumaan. Opettavainen ja sopivan rento. Mä toivon, että sama fiilis säilyy jatkossakin ja mä osaan höllätä sitä omaa otetta. Viitteitä siihen ainakin jo on. Kyllä mä pärjään ihan hyvin juuri niillä taidoilla ja jaksamisella mitä mulla on. En silti usko, et tää harrastus on koskaan (kenellekkään) täysin tasapaksua. Kyllä ne vuoristoradan ylimmät ja alimmat kohdat löytyy ja se kuuluukin oikeesti tähän hommaan. Karmivat karkuutukset vituttaa ja superit onnistumiset pistää jatkamaan.

Meillä oli hyvä reissu. Kelit olis voinu olla vähän paremmat, kun enemmän oli sadetta kun poutaa. Nää fotot antaa ehkä vähän väärän kuvan. Tässä tekstissä keskityttiin nyt lähinnä kalastukseen, mut oli meidän reissu paljon paljon muutakin. Kun mentiin palauttaa auto takas Rolloon, oltiin ajettu noin 4000km. Reitti kulki kolmella eri fylkellä ja noiden kilsojen aikana sai aika hyvän läpileikkauksen Pohjois-Norjasta. Vaikka jossain paikoissa oli ruuhkaa, päästiin hengailee myös mestoilla, jossa oli tosi rauhallista. Asuntoauto on kätevä tapa liikkua. Ei tarvii miettiä mistä saa majoituksen tai väsäillä telttaa pystyyn joka yöksi. Hene innostu hommasta jopa niin paljon, et katteli meille jo omaa... :D Sitä ei haavelistalle voi vielä hetkeen laittaa, kun meidän työtilanne tuskin korjaantuu ihan heti.