Lohikausi 2021. Sehän oli aivan mahtava. Vai mites olikaan... Eihän se menny millään muotoa nappiin. :D Norja kun ei avannu rajojaan Vantaan likalle niin tämän vuoden lohikausi tarkotti kolmea päivää Kymijoella. No, onhan se parempi kun ei mitään mutta tuntuihan se omituiselta. Myös Kymin kausi oli tänä vuonna aika epämääräinen, kiitos helteiden. Vesien lämmöt oli pitkään todella korkeet. Itse uskaltauduin kalaan vasta elokuun lopulla ekan kerran.
Seuraava kerta oli syyskuun alkupuolella. Tää vuosi Kymillä on ollut hiljaisempi kun vertaa vaikka pariin edelliseen vuoteen. Kiva on ollu silti joella käydä. Yläkuvan on ottanu Toni Valkonen.
Viimeinen kerta osui tokavikalle päivälle. Kausi loppui syyskuun vikana. Yleensä viimeisinä päivinä joella on paljon porukkaa, eikä tää vuosi ollu yhtään poikkeus, vaikka kausi oli ollut vähän nihkeempi. Yhden kalan saamista päästiin todistamaan ja ai että se oli pitkästä aikaa virkistävää katseltavaa! On se lohi vaan hieno kala.
Muutaki jännää on tapahtunu tässä parin viikon aikana. Päätin käydä kesken jääneen Eräoppaan tutkinnon loppuun. Vaikka keskeytys sillon 2018 oli perinpohdin pohdittu ja asia käsitelty, on homma alkanu pyörii taas mun päässä. Sitten mä vaan yks päivä päätin, et nyt. Olin yhteydessä kouluun, tehtiin suunnitelmat ja päätettiin et mulla on lappu kourassa ens kesänä. Samaan aikaan kun tänä syksynä alottanu porukka valmistuu. En siis enää palaa koulun penkille vaan hommat hoituu töiden ohessa. Suurin osa tutkinnon kilkkeistä on kuitenkin jo suoritettu. Muutama tentti ja näyttö niin se on sitten siinä. Tuntuu hyvältä saada suoritettua loppuun. Mä kun en oo sellainen, et jättäisin asioita kesken. Sillon se oli kuitenkin ainoo vaihtis, kun koko elämä oli ihan sekasin. Nyt aika tuntuu oikeelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti